Svenglishiä, svenglishiä - ruotsi tulee alakouluun

http://eplads.norden.org

26.3. Yle

Pakollinen ruotsi tulee alakouluun – mutta kuka sitä opettaa?

Syksy 2016 muuttaa peruskoululaisten kielten opintoja. Nykyään seiskaluokalla alkava B1-ruotsi alkaa jatkossa jo kuutosluokalla, jos oppilas ei ole aloittanut sitä vapaavalintaisesti jo nelosella. Tavoitteena on muun muassa pehmentää suhtautumista ruotsin kieleen. Kieltenopettajien liitto pelkää, että lopputulos on päinvastainen.

Nykyiset kolmasluokkalaiset aloittavat pakollisen ruotsin opiskelun jo kuudennella luokalla, kun kieliohjelma muuttuu opetussuunnitelman uudistuksen astuessa voimaan elokuussa 2016. Aiemmin alakoulun läpi on halutessaan voinut kulkea yhtä vierasta kieltä opiskellen, jatkossa niitä tulee kaksi.

A1-kieleksi yli 90 prosenttia koululaisista valitsee englannin. Myös sitä opiskellaan tulevaisuudessa yksi tunti enemmän alakoulussa, missä lapsi lukee siis pian kaikkiaan kolme tuntia enemmän kieliä kuin nykyään. Tunnit siirretään yläkoulusta; kielten kokonaistuntimäärä ei kasva.

Kieltenopettajien liitto on huolissaan uudistuksesta sekä alakoulussa että yläkoulussa.

– Näen tämän ennemmin uhkana kuin mahdollisuutena, sanoo Suomen kieltenopettajien liiton puheenjohtaja Kari Jukarainen.

Surullinen kielitilasto (Properuskoulu 18.8.2013)

Suut-suppuun-Lipponen ripittää taas (Properuskoulu 15.12.2010)

Kieltenopettajien liitto ei ole ainoa, joka on huolissaan uudistuksesta. En usko, että lasten asenne ruotsin kieleen pehmenee, kun ruotsin kielen opiskelua aikaistetaan vuodella. Osa kuudesluokkalaisista tulee sotkemaan toisiinsa sekä ruotsin että englannin, svenglish.

Joka alakoulusta ei edes löydy ruotsinopettajaa. Isoista kouluista löytyy kyllä innokkaita opettajia, esim. omassa koulussani on osaavia opettajia. Maaseudulla on vielä jäljellä pikkukouluja, joista ruotsin kielen opettamisen intoa ei aina löydy.

Maaseudun ratkaisu voisi olla kiertävät ruotsinopettajat, mutta joillakin alueilla etäisyys kirkonkylän yläkoulusta kunnan reunamille voi olla melkoinen. Toinen ratkaisu on tietoverkkopohjainen etäopetus.

Ruotsinkielen opiskelun luonnollista pehmentämistä on tietenkin sen opiskelun vapaaehtoisuus. 

Keskipohjanmaa: Ruotsin kirjoittaa yhä harvempi (KP24 8.2.)

Ongelma on, että ruotsin kieli on pakollinen, mutta sitä ei ole pakko kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa. Vain noin joka viides abiturientti kirjoitti keskipitkän ruotsin, mikä osoittaa selvästi, että pakkoruotsi ei motivoi. Kevään kirjoituksiin osallistui 42 007 nuorta, joista keskipitkän ruotsin kirjoitti vain 8273 nuorta.

Jos ruotsi olisi peruskoulussa vapaaehtoinen, mutta ylioppilaskirjoituksissa pakollinen, voisi olla, että motivaatio ruotsin kielen opiskeluun kasvaisi. Osa peruskoululaisista ottaisi vapaaehtoisesti pitkän ruotsin, ylioppilaskokeissa he kirjoittaisivat pitkän ruotsin. Muut lukiolaiset opiskelisivat lyhyttä ruotsia, he kirjoittaisivat vastaavasti lyhyen ruotsin.

Muutenkin kielipalettia pitäisi laajentaa. On surullista, että suurin osa ylioppilaista kirjoittaa vain englannin. Puhutaan paljon kansainvälistymisestä, mutta ei puhuta kuin yhtä vierasta kieltä. Kirjoitin v. 1976 kolme kieltä, kielilinjalla opiskelleet kirjoittivat neljä kieltä.

Nyt harva oppilas opiskelee saksaa, ranskaa tai venäjää, vaikka ne ovat suuria eurooppalaisia kieliä. Vielä harvempi oppilas opiskelee espanjaa, kiinaa tai japania.

Kulttuuria koululaisille

HS 19.9.

Koululaiset ilmaiseksi teatteriin Kajaanissa

Kajaanissa halutaan varmistaa tulevaisuuden teatteriyleisö tarjoamalla koululaisille ilmainen teatteriesitys. Kaupunginteatterin tukiyhdistys kustantaa syksyn ja talven aikana yli 1400 kajaanilaislasta katsomaan Koirien Kalevala -nukketeatteria.

Kajaanissa ei ole huolta lapsille suunnattujen näytelmien katsojista. Sen sijaan nuorten ja aikuisten saaminen teatteriin huolettaa, koska taloudelliset suhdanteet näkyvät heti lippuluukulla. Kajaanin kaupunginteatterin tukiyhdistys luottaa siihen, että koululaisten teatteriesityksiin laitettu raha menee hyvään tarkoitukseen

- Teatteri on kovassa kilpailutilanteessa kaupallisen viihteen kanssa. Toivomme, että voisimme saada heidän arvostustaan nostettua sillä tavalla, että tämmöinen aito, meidän omassa kaupungissamme tehty korkeatasoinen esitys loisi heille kipinän, sanoo tukiyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Agarth.

Agarth toivoo, että innostuksesta tulisi elinikäinen ja että lapset tartuttaisivat kipinän myös omiin vanhempiinsa.

Hyvä Kajaani ja kajaanilaiset!

Muutamia vuosia sitten vantaalaisia lapsia vietiin teatteriin. Kunnan kaikille neljäsluokkalaisille ostettiin teatteriesityksiä Pasilan Teatteri Pienestä Suomesta. Teatteritraditio taisi ikävä kyllä loppua rahanpuutteeseen.

Omassa koulussani on kaksi ostettua kulttuuritapahtumaa lukuvuodessa. Olemme tilanneet koulun juhlasaliin teatteria, tanssia tai musiikkia. Rahat on saatu koulun oman kalenterin myynnistä. Esim. viime lukuvuonna koulullamme vieraili Teatteri Rollo.

Nykykoulusta on tehty äärimmäisen suorittava. Oppilaita testaillaan ja mittaillaan ylenmäärin.

Pitää kuitenkin muistaa, että koulu on kulttuurilaitos.

Olen joskus kysellyt oppilailtani kuinka moni heistä on käynyt esim. Kansallis- tai Kaupunginteatterissa vapaa-aikainaan. Kyselyn tulos on ollut lähes aina yllättävän tyly, vain noin kolmasosa oppilaista. Kodeissa rahaa upotetaan kyllä "kaikenmaailman sirkushuveihin" (Tässä yhteydessä en tarkoita oikeata sirkusta, jota arvostan kovasti.)

Olen järjestänyt oppilailleni lähes joka vuosi vapaaehtoisen iltateatteriretken Helsinkiin. Mukaan saa tulla vanhemmat ja sisaret. Erityisen suosittuja ovat olleet Kaupunginteatterin lastenmusikaalit.

Vantaan kaupunki lähettää syksyisin kouluille kulttuurilehtisen, josta näkyy kaikki oppilaille suunnatut vantaalaiset kulttuuritapahtumat, esitykset, näyttelyt ja työpajat. Tarjonta on hyvin monipuolista, ja tapahtumat varataan hyvin nopeasti loppuun.

ks. Vantaan kaupungin sivut

Vantaan kaupunki on hyvin edistyksellinen lasten ja nuorten vapaaehtoisessa kulttuurikasvatuksessa. Kun omat lapseni olivat pieniä, kaupungin kouluissa kierteli iltaisin ja viikonloppuisin teatteri-, tanssi- ja elokuvaesityksiä. Esitykset olivat joko ilmaisia tai pääsyliput olivat hyvin halpoja.

Omat lapseni ovat käyneet Vantaan kuvataidekoulua, joka antaa korkeatasoista kuvataidekasvatusta 5-20 -vuotialle lapsille ja nuorille monessa toimipisteessä. Aluksi lapsille annetaan taiteen perusopetusta, myöhemmin nuoret saavat valita itselleen syventäviä työpajoja.

Musiikkiopisto on toiminut kaupungissa pitkään, vuodesta 1964 alkaen. Muutaman vuoden ajan kaupungissa on toiminut myös Vantaan Sanataidekoulu.

Vien oppilaani vuosittain kuutisen kertaa opintoretkelle. Joka vuosi teemme retken Heurekaan. Koluamme museot ja Suomenlinnan, joka retkikohteena on aivan ylivoimainen. Suomenlinna on kuin Suomen historia pähkinänkuoressa. Yksi lempikohteitani on Kaapelitehtaalla sijaitseva Teatterimuseo, koska siellä järjestetään lapsille niin hienoja teatterityöpajoja.

Olen aina ihmetellyt, miksi pääkaupunkiseudulta pitäisi mennä merta edemmäksi kalaan, täältä löytyy kaikki kulttuuripalvelut. Leirikoulut ovat kivoja, mutta yhden massiivisen 6. luokalla suoritettavan leirikoulun hinnalla voi tehdä kymmeniä ja kymmeniä lähikulttuuriretkiä koko alakoulun ajan.

Samalla on ihmeellistä huomata, kuinka nurkkakuntaisia me loppujen lopuksi olemme. Monelle lapselle on ensimmäinen kerta, kun opintoretken yhteydessä hypätään metroon tai ratikkaan.