26.3. Yle
Syksy 2016 muuttaa peruskoululaisten
kielten opintoja. Nykyään seiskaluokalla alkava B1-ruotsi alkaa jatkossa jo
kuutosluokalla, jos oppilas ei ole aloittanut sitä vapaavalintaisesti jo
nelosella. Tavoitteena on muun muassa pehmentää suhtautumista ruotsin kieleen.
Kieltenopettajien liitto pelkää, että lopputulos on päinvastainen.
Nykyiset
kolmasluokkalaiset aloittavat pakollisen ruotsin opiskelun jo kuudennella
luokalla, kun kieliohjelma muuttuu opetussuunnitelman uudistuksen astuessa
voimaan elokuussa 2016. Aiemmin alakoulun läpi on halutessaan voinut kulkea
yhtä vierasta kieltä opiskellen, jatkossa niitä tulee kaksi.
A1-kieleksi yli 90
prosenttia koululaisista valitsee englannin. Myös sitä opiskellaan
tulevaisuudessa yksi tunti enemmän alakoulussa, missä lapsi lukee siis pian kaikkiaan
kolme tuntia enemmän kieliä kuin nykyään. Tunnit siirretään yläkoulusta;
kielten kokonaistuntimäärä ei kasva.
Kieltenopettajien liitto
on huolissaan uudistuksesta sekä alakoulussa että yläkoulussa.
– Näen tämän ennemmin
uhkana kuin mahdollisuutena, sanoo Suomen kieltenopettajien liiton
puheenjohtaja Kari Jukarainen.
Kieltenopettajien liitto
ei ole ainoa, joka on huolissaan uudistuksesta. En usko, että lasten asenne
ruotsin kieleen pehmenee, kun ruotsin kielen opiskelua aikaistetaan vuodella.
Osa kuudesluokkalaisista tulee sotkemaan toisiinsa sekä ruotsin että
englannin, svenglish.
Joka alakoulusta ei edes
löydy ruotsinopettajaa. Isoista kouluista löytyy kyllä innokkaita opettajia,
esim. omassa koulussani on osaavia opettajia. Maaseudulla on vielä jäljellä
pikkukouluja, joista ruotsin kielen opettamisen intoa ei aina löydy.
Maaseudun ratkaisu voisi
olla kiertävät ruotsinopettajat, mutta joillakin alueilla etäisyys kirkonkylän
yläkoulusta kunnan reunamille voi olla melkoinen. Toinen ratkaisu on
tietoverkkopohjainen etäopetus.
Ruotsinkielen opiskelun
luonnollista pehmentämistä on tietenkin sen opiskelun vapaaehtoisuus.
Ongelma on, että ruotsin
kieli on pakollinen, mutta sitä ei ole pakko kirjoittaa
ylioppilaskirjoituksissa. Vain noin joka viides abiturientti kirjoitti
keskipitkän ruotsin, mikä osoittaa selvästi, että pakkoruotsi ei motivoi.
Kevään kirjoituksiin osallistui 42 007 nuorta, joista keskipitkän ruotsin
kirjoitti vain 8273 nuorta.
Jos ruotsi olisi
peruskoulussa vapaaehtoinen, mutta ylioppilaskirjoituksissa pakollinen, voisi
olla, että motivaatio ruotsin kielen opiskeluun kasvaisi. Osa
peruskoululaisista ottaisi vapaaehtoisesti pitkän ruotsin, ylioppilaskokeissa
he kirjoittaisivat pitkän ruotsin. Muut lukiolaiset opiskelisivat lyhyttä
ruotsia, he kirjoittaisivat vastaavasti lyhyen ruotsin.
Muutenkin kielipalettia
pitäisi laajentaa. On surullista, että suurin osa ylioppilaista kirjoittaa vain
englannin. Puhutaan paljon kansainvälistymisestä, mutta ei
puhuta kuin yhtä vierasta kieltä. Kirjoitin v. 1976 kolme kieltä, kielilinjalla
opiskelleet kirjoittivat neljä kieltä.
Nyt harva oppilas opiskelee saksaa, ranskaa tai venäjää, vaikka ne ovat suuria eurooppalaisia kieliä. Vielä harvempi oppilas opiskelee espanjaa, kiinaa tai japania.
Nyt harva oppilas opiskelee saksaa, ranskaa tai venäjää, vaikka ne ovat suuria eurooppalaisia kieliä. Vielä harvempi oppilas opiskelee espanjaa, kiinaa tai japania.
Tekstit
Muuten kyllä kritiikki on paikallaan, mutta kuinka kuutosilla ruotsi ja englanti sekoittuisivat pahemmin kuin vuotta myöhemmin yläkoulussa? Englantihan on tyypillisesti alkanut jo kolmannella luokalla; huoli olisi edes jotenkin ymmärrettävä jos ruotsikin olisi nyt siirretty alkamaan kolmannella luokalla ja kahta eri kieltä alettaisiin samanaikaisesti opetella.
VastaaPoistaSaksan ja ruotsin muistan niitä molempia lukeneilla joskus harvoin menneen sekaisin. Ovat kielinä paljon lähempää sukua kuin englanti ja ruotsi.
Mitä yo-kirjoituksiin tulee, kannattaisin samantapaista ajatusta, paitsi että nimenomaisesti ruotsin sijasta pitäisi kirjoittaa ylipäätään ainakin kaksi vierasta kieltä, joista ainakin toinen pitkä (toisin sanoen, lähes kaikilla englanti). Ja vaikkapa jos ei matematiikkaa lue pitkänä, pitäisi sen toisenkin kielen olla pitkä tai sitten pitäisi ottaa vielä kolmas lyhyt kieli tai ylimääräinen reaali. Näin luulisi skribenttien valikoivan vapaaehtoisesti ruotsia (suhteellisen helppo kieli kuitenkin) aivan riittämiiin yhteiskunnan tarpeita ajatellen.
Mielestäni luokanopettajilla on jokseenkin outo ajatus siitä, että heidän joukossaan on innokkaita opettajia opettamaan ruotsia vuodesta 2016 eteenpäin. Tosiasiahan on, että ruotsin opetuksen tuntimäärä ei peruskoulussa kasva, joten onhan yläkoulujen ruotsin lehtoreiden jostain ne tunnit revittävä: eli suuri osa jalkautuu alakouluihin.
VastaaPoistaKuten Kieltenopettajien liitto kannanotoissaan tuo esille sen, että kieltenopetus on paljon muutakin kuin sanoja ja kielioppia - kulttuurin esiintuominen on melkoinen osa opetusta. Itse toisen kielen lehtorina en lähtisi opettamaan ruotsia, sillä luultavasti viljelisin sereotypioita; en tunne ruotsalaista kulttuuria sen paremmin kuin keskivertosuomalainenkaan.
Mielenkiintoista tässä taloudellisessa kuntatilanteessa on se, mahtaako näille lisätunneilla saada tuntiresurssia alakoulun puolelle. Mahtaako käydä niin, että sekä A1- että B1-kieli tulevat kärsimään resurssien puutteesta ja ryhmäkoot ovatkin jättimäiset...
Kieltenope: "Mielestäni luokanopettajilla on jokseenkin outo ajatus siitä, että heidän joukossaan on innokkaita opettajia opettamaan ruotsia vuodesta 2016 eteenpäin."
PoistaAlakoulun ruotsin opettamiselle kävisi hiljalleen kuten englanninkin opettamiselle. Joissakin kunnissa on tehty niin, että, kun englanninmaikat siirtyvät eläkkeelle ja tunnit sälytetään luokanopettajille.
Idea on selkeä:
- kunnat voivat laittaa tuntikehyksen minimiin
- kun osa luokanopettajista opettaa englantia, kouluissa jaettavat oppitunnit riittävät juuri ja juuri luokanopettajille
Kun ruotsi siirtyy alakouluun, odotellaan ruotsinmaikkojen eläköitymistä, sitten kaikkien tilalle ei palkatakaan uusia maikkoja.
Näin on tehty jo esim erityisluokanopettajille, muutaman vuoden aikana heitä on vähennetty jo 300, mikä on paljon.
Koulutettuja, juuri siihen työhön halukkaita erityisluokanopettajia on kovin vähän. Se on tietenkin yksi hyväksyttävä syy etsiä muita järjestelyjä ja vähentää niitä vakansseja. (Jotka siis usein ovat kirjaimellisesti vacant)
PoistaRuotsinopettajia on jo jäänyt eläkkeelle ja lähivuosina jäänee aika paljon. Olen antanut itseni kuunnella kuuskymppisten ruotsinopettajien kertovan että heidän porukassaan juuri heidän ikätovereitaan on runsaasti.
PoistaEräskin sukulaisrouva, fanaattinen skandinavisti joka piti englanninopetustaan epämukavuutena ja ruotsinopetusta kutsumuksenaan, jäi viime vuonna eläkkeelle.
Pakkoruotsin lämpimänä vastustajana ja vapaaehtoisuuden jyrkkänä kannattajana tervehdin kehitystä ilolla. Olen tietoinen sen todennäköisistä vaikutuksista. Tämä hieno ratkaisu syntyi Gustafssonin ministerikaudella. Gustafsson ei ikinä ole ollut mikään pakkoruotsin ystävä. Ennen opetusministeriksi pääsyään hän vielä puhui julkisesti pakollisuutta vastaan. Ministerinä, kun häntä painostettiin näyttämään supeutta pakkoruotsille, hän joutui käyttämään vähemmän näkyviä keinoja pakkoruotsin sabotoimiseksi.
VastaaPoistaOma arvioni on, että hän teki sabotoinnin sillä tavoin että suostui päästämään lävitse pakkoruotsin ajajien huonoiten harkitun vaatimuksen. Senkin sopivasti sabotoituna versiona. Tulos on nyt tässä. Tästä tulee jonkinasteinen kuolinisku ruotsin opetukselle peruskouluissa.
Sitten kun tulokset lopulta huomataan, ruotsin opetuksen rakentaminen tuhkasta ja jätteestä sellaiseen muotoon että kelvollisiakin tuloksia voisi syntyä, on sitten raskasta ja kestää jonkin aikaa. Ennustan että siinä vaiheessa enää vain hyvin harvat ovat niin hulluja että kehtaavat vaatia sitä ruotsia pakolliseksi.
Selvä kuoliniskuhan tämä on ruotsin opetukselle (ja muullekin kielenopetukselle, paitsi ehkä englannille...). Kärsijöinä ovat valitettavasti lapset, jotka uuden opsin mukaan opiskelevat: ruotsia opiskellaan jo kutosella ja opetus vähenee kasilla ja/tai ysillä, ja lukioon menijät kärsivät, kun lukion opsissa tuskin vaatimuksia vähennetään. He sitten käyvät ylimääräisiä kursseja saavuttaakseen lukion alkuvaatimukset...
VastaaPoistaRuotsinopetuksen pakkollisuus joutaa katoamaan kaikilta opetuksen tasoilta.
VastaaPoistaTämä varhaistettu pakkoruotsi on RKP/folktingetin tilaaman Ahtisaaripaperin kuningasajatus. Ahtisaaripaperista taas tuli hallitusohjelman kielipoliittinen osio, jollaiseksi folktinget sen tilasi jo vuotta ennen vaaleja. Pakkoruotsin kannattajat uskovat, että koko pakkoruotsipuhe on olemassa vain siksi, että lapset aloittavat pakkoruotsinsa liian myöhään ja vanhempien kielteinen asenne on päässyt vaikuttamaan heihin. Siksi varhaistaminen koetaan koko pakkoruotsikeskustelun hautaamisena. - Ja tietysti samalla saadaan maan jokaiseen alakouluun ruotsinopettaja, mikä muuttaa realiteetteja kouluilla.
Asiantuntijaryhmä ei olisi varhaistanut ruotsia (kuten täällä kieltenopettajien kommenteistakin näkee), mutta samana päivänä, kun heidän laatimansa tuntijakoehdotus julkistettiin RKP:n Mikaela Nylander ilmoitti iltauutisissa (ruotsiksi), että koska Ahtisaaripaperi jäi nyt vaille vaikutusta, RKP lähtee hakemaan ruotsin varhaistusta hallituksen suljettujen ovien takana (sanatarkka käännös). Ja niinpä hallitus teki varhaistuspäätöksen päivää ennen juhannusta ja se ilmoitettiin pienenä uutisena yleisölle vuoden hiljaisimpana päivänä eli juhannuksen jälkeisenä maanantaina. Useimmat vanhemmat eivät vieläkään tiedä, että heidän lastensa pakkoruotsi alkaa pian jo alakoulussa.
Missään maailmassa ei ole ehdottomuudessaan ja laajudessaan pakkoruotsimme vertaista pakkokieltä. Missään ei ole myöskään virkapakkoruotsin kaltaista järjestelyä kaikille akateemisille, ei Sveitsissä, ei Kanadassa, ei Irlannissa, ei missään. Tätä vain ei kukaan kerro meillä. Meillä kieltenopetuksesta keskustellaan ikään kuin pakollinen vähemmistökieli olisi maailmanlaajuinen ilmiö ja mikäli pakkovirkaruotsissa joustettaisiin, pitäisi kaikille saada pakkovirkavenäjä.
Lähivuosien suuri muutos tulee olemaan ja pitääkin olla maahanmuuttajataustaisten nuorten (pian neljännes pääkaupunkiseudun koululaisista) sekä erilaisten erityisoppilaiden lukiokoulutus. Lukio ja akateemisuus eivät voi enää jatkossa olla vain sellaisen pienen joukon koulutusta, jolla on huippuhyvä kielitaito eikä minkäänlaisia oppimisvaikeuksia.
Pakkoruotsi on joustamattomuudessaan mahdoton yhdistää monikielistyvän ja moniarvoistuvan yhteiskunnan koulutukseen. Se on paitsi useimmille tarpeeton myös elitistisen karsiva tilanteessa, jossa koulutusta tulisi voida räätälöidä opiskelijan taitoprofiilin mukaan: kotikielten arvoa pitäisi nostaa kaikilla koulutuksen tasolla (mikä mieletön rikkaus tulee maahanmuuttajanuorten mukana) ja toisaalta koulutuksessa tulisi entistä paremmin huomioida ne, joille koulukielikin on haaste. Yleissivistyksen kästitettä tulisi laventaa ja ymmärtää, että ei vain lukio vaan myös ammattikoulu tulee olla yleissivistävä ja tämä ei tarkoita mahtavasti lisää kieliopintoja kaikille vaan mahdollisuutta lukea historiaa, filosofiaa ja psykologiaa osana niin lukio kuin ammattiopintoja.
Pakollinen ruotsi on ongelma. Se todellisuudessa hidastaa ja jopa katkaisee monen ei-kielellisesti lahjakkaan opintouraa (erityisesti teknisillä aloilla mutta myös muilla aloilla) ja se vie kaikilta yhden kielen paikan. Siksi Ahvenanmaaltakin poistettiin pakkosuomi.
Ruotsi itsessään on ok. Sitä tullaan valitsemaan jatkossakin ja opiskelemaan motivoituneesti. Pakko ei ole tätä aikaa eikä palvele erilaisuutta. Kielipolitiikan soisi jatkossa suojelevan kaikkia kielellisiä vähemmistöjä, myös erityisoppilaita.