Kännykät takavarikkoon

27.8. Vantaan Sanomat

Yle: Lakiesitys antaisi opettajille luvan takavarikoida puhelimen voimakeinoin

Koulujen työrauhaongelmiin etsitään parhaillaan uusia keinoja lainsäädäntöä uudistamalla. Valmisteilla oleva lakiehdotus antaisi opettajalle luvan takavarikoida oppilaan puhelin jopa voimakeinoin.

Esityksen taustalla on älypuhelinten käytön oppitunneilla aiheuttamat häiriöt.

– Suurin ongelma on häirintä. Häiritään omaa oppimista tai muiden opetusta. Niillä pelaillaan, niillä lataillaan, niihin puhutaan ja niillä viestitetään oppituntien aikana, kertoi opetus- ja kulttuuriministeriön hallitusneuvos Janne Öberg Ylelle.

Nykyisellään opettaja voi kieltää puhelimien käytön oppitunnilla ja tarvittaessa poistaa häiriköivän oppilaan luokasta. Moniin kouluihin on myös perustettu vapaaehtoisuuteen perustuvia kännykkäparkkeja, joihin puhelimet kerätään oppituntien ajaksi.

Ylen mukaan opetusministeriössä valmistellaan parhaillaan lakipakettia, jonka tarkoitus on parantaa koulujen työrauhaa. Opettajille kaavaillaan oikeutta ottaa oppilaalta pois häiriötä aiheuttava esine vaikka väkisin.

* * *

En ole oikeastaan koskaan kokenut oppilaiden kännyköitä ongelmina. Nyt kun olen paossa koulun atk-luokassa, koska koulussamme kesällä tapahtui vesivahinko, olen alkanut käyttää kännyköitä opetuksessakin. Teemme PowerPoint-esitelmiä lemmikkieläimistä, oppilaat ottavat kuvia lemmikeistään ja siirtävät kuvat esityksensä dioihin.

Oppilaiden kännykät helpottavat elämääni kovasti. Vanhemmat lähettävät muistutuksia oppilaiden kännyköihin, kun pitää mennä esim. kouluhammaslääkäriin. Minulla ei ole enää keltaisia liimalappurivistöjä pöytäni etuosassa. 

Kun oppilas tuntee olonsa huonoksi, pyydän häntä soittamaan äidille tai isälle ja ilmoittamaan, että nyt on syytä mennä kotiin lepäilemään.

Opintoretkillä kännykät ovat melkein pakollinen väline. Jos oppilas eksyy joukosta, kännykällä opettajan saa aina kiinni.

Joskus kun oppilas on tehnyt koulussa pahojaan, pyydän oppilasta selittämään tekosensa verekseltään äidilleen tai isälleen. Itse seison käytävällä oppilaan vieressä, kun hän kertoo kolttosensa omalla kännykällään.

Oletan, että kännykkä on ongelma yläkouluissa.

Uskon, että on äärimmäisen ärsyttävää, jos oppilas räpläilee kännykkäänsä, kun pitäisi tehdä töitä. Ei varmaan tunnu kivalta, kun opetustilanteessa kuunnellaan musiikkia napit korvissa.

Mielestäni lainsäädäntöuudistus kännyköiden takavarikoinnin suhteen on oikeansuuntainen. Ihmettelen vain, miksi opettajien takavarikko-oikeutta ei voisi laajentaa muihinkin asioihin. Mieleen äkkiseltään tulee puukot ja puntarit, tupakka, alkoholi ja huumeet. 

Korhos-gaten yhteydessä todettiin, että koulu on julkinen paikka, jossa oppilaat voivat kuvata opetustilannetta salaa, jos vain niin haluavat. Jos kerran koulu todetaan julkiseksi paikaksi, niin luulisi, että edes puukot ja puntarit voisi ottaa oppilailta pois. Onhan teräaseiden kanniskelu julkisilla paikoilla kielletty.

Luulen, että alakouluissa opettaja saisi "väärinkäytetyt" kännykät takavarikkoon pyytämällä, voitko laittaa kännykkäsi opettajan pöydälle, saat sen takaisin koulupäivän päätyttyä. 

Voimakeinoja en lähtisi kännykkätakavarikoissa käyttämään, vaikka voimankäyttö tulisikin sallituksi. Aina voi tapahtua vahinkoja.

Liikaa viihdettä liian aikaisin

Yle 4.3.

Kasvatetaanko lapset viihteen suurkuluttajiksi?

Lapsista on tullut viihteen suurkuluttajia vuosituhannen vaihteen jälkeen. Yhtenä syynä on se, että vanhemmat haluavat olla lapsille mieliksi ja tarjota viihdykettä vapaa-ajalla. Viihdeteollisuus onkin lisännyt lapsille tarkoitettuja sisältöjä musiikissa, elokuvissa ja televisiossa. Ostavatko vanhemmat viihteellä itselleen lisää vapaa-aikaa? Missä menee lapsen viihteen kulutuksen raja?

* * *

Kun tällaisia juttuja lukee, vastuullisten vanhempien omatuntoa alkaa kolkuttaa.

On pakko myöntää, että televisio, tietokoneet, konsolipelit ja kännykät ovat melkoisia oheiskasvattajia. Vaikka sitä kuinka on rajoittavinaan television katselua ja tietokoneaikaa, lasten päivittäinen viihteen kanssa kulutettu aika on melkoinen.

Lasteni päivittäinen tietokoneaika on rajoitettu yhteen tuntiin, suurinpiirtein saman verran he katsovat televisiota. Mutta kännykkäaikaa on hyvin vaikea valvoa, koska kännykkä on koko ajan lasten mukana. Nykykännykkä on tieto- ja pelikone.

Koulupäivien jälkeiset ajat ovat villiä länttä. Kun vanhemmat ovat töissä, lapset kavereineen voivat helposti pelata tietokoneella tai katsoa televisiota. Kukaan ei ole valvomassa.

Lasten päivittäinen viihteeseen kulutettu yhteisaika voi vanhemmille olla järkyttävä yllätys.

Viihdekoneet toimivat myös kätevinä "aina valmiina lastenhoitajina". Lapsi istuu hiljaa koneen ääressä.

Hyvä esimerkki löytyy omasta perheestäni. Arkiaamuisin lapset eivät kerkiä katsoa televisiota, mutta viikonloppuisin ennen kuin vanhemmat heräävät, lapset kömpivät sängyistään suoraan telkkarin ääreen. Joka kanavalta tulee lastenohjelmia. Vanhemmat saavat nukkua rauhassa ylimääräisen tunnin.

En edes tiedä, minkälaisia lastenohjelmia viikonloppuaamuisin tulee. Pitää laittaa herätyskello hieman aikaisemmin soimaan ja mennä vaivihkaa katselemaan, mitä sieltä tuutista oikein tulee. Ilmeisesti tarjonta on hyvin kiinnostavaa, koska saan nukkua rauhassa. Joskus herään lasten kinasteluun, ei ole päästy yhteisymmärrykseen siitä, mitä kanavaa katsellaan.

Kuluttamiseen erikoistunut sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta:

- Lapsilla on paljon enemmän sananvaltaa perheissä kuin aikaisemmin. Ja tämä tämmöinen lapset ensin ja lasten ehdoilla -ajattelu levittäytyy kaikkeen perheen toimintaan ja nimenomaan kuluttamiseen. Se on sitä, että vanhemmat haluavat olla lapsille mieliksi, haluavat että lapsi viihtyy, haluavat että lapsilla on kivaa. (Yle)

Perheen sananvalta on oltava aikuisilla muuten lapsista tulee itsekkäitä pikkutyranneja. "Lapset ensin ja lasten ehdoilla -ajattelu" on löysää kasvattamista, periksi antamista. Mielistellään omia lapsia. Kouluissa löysästi kasvatetut lapset törmäävät yllättäen yhteisesti sovittuhin sääntöihin, mikä aiheuttaa ongelmia.

"Enkö minä olekaan maailman napa?"

Pornoa koulussa

Iltalehti 29.11.

Opettajat huolissaan: Älypuhelimet tuoneet kouluihin erittäin ikävän ilmiön

Yle uutisoi torstaina, että Väestöliitto on kiinnittänyt asiaan huomiota. Yle kertoo, että Väestöliiton mukaan suurin osa 10-vuotiaista lapsista on nähnyt aikuisviihdettä netistä ja katsoo sitä päivittäin. Jopa päiväkoti-ikäiset lapset ovat nähneet pornoa.

Pornoa katsotaan, sillä kielletty koetaan jännittävänä. Lapsi ei voi kuitenkaan käsittää näkemäänsä ja ahdistuu. Materiaali voi myös traumatisoida.

Vaikka lapset pääsevät netin ääreen usein kotonaan, nettiyhteys lasten kännyköissä ihmetyttää opettajia.

Pornoa katsotaan myös koulussa.

En ole törmännyt tähän ilmiöön. Oppilaat pitävät koulussa puhelimensa aika kiltisti kiinni. Joskus välitunnilla joku on narahtanut kännykällä pelaamisesta, mutta pornon katselusta ei ole kärähtänyt vielä kukaan. Välituntisin lapset pelailevat pallopelejä ja leikkivät kirkkistä. Oppitunneilla puhelimia ei pidetä esillä. 

Luulen, että ongelma on suurempi yläkouluissa.

Usein lapset kokoontuvat jonkun kotiin tekemään kimppaläksyjä. Porukalla voidaan aivan hyvin hairahtua tutkimaan seksisivustoja kännykällä tai tietokoneella.

Koulupäivän jälkeen suurin osa lapsista elää valvomatonta aikaa ennen kuin isä tai äiti tulee kotiin töistä.

Kyllä, ilmiö on tuttu opettajien keskuudessa, kehittämispäällikkö Nina Lahtinen Opetusalan ammattijärjestö OAJ:stä kertoo.

- Opettajat ovat huolissaan, hän sanoo. (Iltalehti)

Koulussani on puhuttu kyllä luvattomasta kännykän käytöstä koulupäivän aikana, soittamisesta, pelaamisesta tai musiikin kuuntelusta. Emme ole keskustelleet lasten mahdollisesta pornon katselusta, kun emme ole törmänneet sellaiseen. Pitäisi varmaan keskustella.

- Opettajat eivät voi vaikuttaa siihen, millaisia puhelimia lapsilla on. Vanhempien tulisi muistaa, että netin käyttöön voi tehdä suodattimia ja rajauksia, Nina Lahtinen sanoo.

Lahtinen painottaa, että vanhempien tulisi pitää huolta siitä, että lasten netinkäyttö on rajattua sekä valvottua. Vanhempien tulisi myös pohtia sitä, onko kännykkä lapselle täysin tarpeellinen. (Iltalehti)

Ilman muuta lasten kännykän käyttö on vanhempien vastuulla, koulussa opettajat eivät voi ihan kaikkea valvoa.

Itse olen sitä mieltä, että kännykkä on lapsille tarpeellinen. Vanhemmat voivat tekstata pienelle oppilaalle esim. milloin on syytä mennä kouluhammaslääkärin tarkastukseen. Kännykät ovat helpottaneet opettajien tarralappurumbaa, minun ei tarvitse enää lähetellä oppilaita hammaslääkäriin, pöytäni on lähes puhdas tarralapuista.

Koulumatkalla lapsella voi olla asiaa isälle tai äidilleen. 

Viidestä lapsestani kaksi käy vielä alakoulua. Minulle ei ole tullut mieleenkään, että lapseni luuhaisivat pornosivustoilla. En ole tajunnut, että kännyköihin saa suodattimia tai pornoestoja. En ole asentanut sellaisia kodin tietokoneisiinkaan. 

Luulen, että pientä koululaista ei porno edes kiinnosta. Toisaalta jossain vaiheessa murrosiässä oleva lapsi vääjäämättä törmää pornoon. Terve, hyvin kasvatettu nuori pystyy kyllä käsittelemään pornoakin.

Lasten suhteen olen enemmän huolissani väkivaltaviihteestä kuin pornosta. Väkivaltaa, raakaakin, tulee joka tuutista.

Kasvatuksellinen keskustelu

Nykyvanhemmat joutuvat omituisten asioiden kanssa tekemisiin.


Olin eilen katsomassa 10-vuotiaan tyttäreni koripallo-ottelua. Kesken jännittävän matsin 11-vuotias poikani soitti.

Poika: Mä oon pelaamassa futista kavereiden kanssa.
Isä: Missä?
Poika: Futishallilla. Saanko mä ostaa puhelimella limpsaa?
Isä: Miten niin puhelimella?
Poika: Puhelimella voi ostaa.
Isä: Sinä et osta limpsaa puhelimella.
Poika: Muutkin ostaa.
Isä: Sinä et osta.
Poika: Miksen saa, kun muutkin saa?
Isä: Puhelimella ei ostella limpsoja, puhelimella soitellaan.
Poika: Okei sitten, moido.
Isä: Moido.

Parin minuutin kuluttua puhelin piippaa. Avaan viestin:

Poika: Käykö et käyn ostaa limun ja karkkipussin ja sit sä illalla maksat takas koska mä en haluis käyttää mun rahoi karkkiin?
Isä: Limu vaan.
Poika: Ok.


Minä en ole tiennyt, että puhelimella voi kioskista ostaa limpsaa. Olen aina pitänyt selviönä, että kioskista voi ostaa, jos on rahaa. Nyt lapset voivat ostaa kioskista limpsaa velaksi.

Kuinkahan moni isä tai äiti tietää, että lapsi voi ostaa puhelimella velaksi? Ihmetellään vain puhelinlaskun suuruutta.

Onneksi olin laittanut lasteni puhelimiin estotoiminnot. Puhelimilla ei voi ostaa mitään.