maanantai 19. joulukuuta 2011

Koulujoululounas


Yhdysvalloissa asuva Kouluruokatietopankki-blogin kirjoittaja Maarit pyysi lähettämään kuvia suomalaisesta koulujoululounaasta. Hän teki kuvista hyvin jouluisia.

Kaikille lapsille yhteinen koululounas edistää tasa-arvoa. Kun vatsa ei kurni, lapsi jaksaa opiskella.


Enkeliporsas liihottelee kohta lämpimiin maisemiin. Palaan asiaan ensi vuoden puolella.

Rauhallista Joulua kaikille!

perjantai 16. joulukuuta 2011

Kytätäänkö sinua?


Löysin googlettamalla äärimmäisen hauskan kuvan. Toivottavasti kuvan mies ei ole ammatiltaan opettaja. Jos kyseessä on opettaja, pitää vain toivoa, ettei hän ole sammunut lähikuppilan pisuaariin.

Opettaja 13.12.

Yksityisyys on itseisarvo

Opettaja joutuu omasta mielestään etenkin pienellä paikkakunnalla silmätikuksi, jonka yksityiselämää tarkkaillaan. Jos käytös ei ole oletetun mukaista, siihen helposti puututaan. Lähes 60 prosenttia opettajista sanoo Opettaja-lehden kyselyssä, että heillä on ammattinsa vuoksi rajoitteita yksityiselämässään. Opettajat kokevat, että he ovat koko ajan eräänlaisessa juorupeilissä. Erityisesti heidän alkoholinkäyttöään vahditaan, mutta valvonta ulottuu myös apteekki-, intiimitavara- ja vaateostoksiin sekä esimerkiksi siihen, miten pukeutuneena he esiintyvät uimahallissa tai -rannalla.

Joka viides opettaja sanoo välttelevänsä käymistä Alkossa tai ravintolassa, koska niissä saattaa kohdata oppilaiden vanhempia tai omia opiskelijoita. Yhtä moni sanoo saaneensa oppilaiden vanhemmilta vähintäänkin ihmetteleviä katseita mutta jopa huomautuksia, jos nämä ovat kohdanneet hänet Alkossa, ravintolassa tai yökerhossa. Osa opettajista tekee tämän vuoksi alkoholiostoksensa aina naapurikaupungissa tai -kunnassa asti. Lisäksi opettajat nauttivat alkoholinsa usein vierailta katseilta piilossa. Tutkimuksen mukaan opettajista istuu terasseilla ja yökerhoissa 7 prosenttia vähemmän kuin valtaväestöstä yleensä. Alkoholin käytön määrä ei opettajilla kuitenkaan poikkea muusta väestöstä.

Opettaja ei ole tilivelvollinen oppilaittensa vanhemmille tai työnantajalle toimistaan vapaa-aikana, elleivät nuo toimet heijastu työhön ja haittaa itse työntekoa. Kyttäysmentaliteetin uhriksi joutuminen on väärin, mutta silmätikkuna olemista tuskin pystytään vastaisuudessakaan välttämään. Sitä voidaan kuitenkin vähentää, jos asiasta puhutaan avoimesti. Opettajan ammatti on yksi ammatti muiden joukossa ja yksityisyys on opettajallekin itseisarvo.

Tietenkin kyttäysmentaliteetin uhriksi joutuminen on väärin.

Olen eri mieltä Opettaja-lehden päätoimittajan Hannu Laaksolan kanssa, opettajan ammatti ei ole ammatti muiden joukossa.

Opettajan ei pidä örveltää räkä poskella lähikuppilassa. En koskaan mene kouluni lähikuppiloihin edes yhdelle oluelle. Jos haluan nähdä kavereitani, hyppään bussiin ja matkaan Helsinkiin. Siellä kehtaan istua terassillakin.

Olen toista kertaa aviossa. Erottuani jouduin hilppaamaan silloin tällöin yökerhoissa. Aina ei ollut aikaa tai rahaa mennä Helsinkiin. Paikallisessa yökerhossa piti olla tarkkaa poikaa. Koskaan ei tiennyt tanssittiko sitä entistä oppilasta tai oppilaan äitiä. Puheissa piti olla äärimmäisen tarkka.

ks. Opettajien ammattietiikka

Opiskelin opettajaksi Jyväskylän yliopistossa. Kurssillani oli 80 opiskelijaa, suurin osa meistä alkoi opettaa maaseudun pikkukouluissa. He elävät jatkuvasti suurennuslasin alla. Osa opiskelukavereistani joutui puoliväkisin esim. kunnan luottamuselimiin tai vaikkapa nuorisoseuran teatterin ohjaajaksi. "Kun se edellinenkin opettaja oli."

Alkoholin ostaminen lähi-Alkosta on ongelma. Varmasti kytätään. En käy lähi-Alkossa ollenkaan. Vaimoni hankkii tarvittavat ruokaviinit ostosreissuillaan. Muut alkoholijuomat ostan ulkomaanretkilläni taxfreeshopeista.

Taannoin vantaalainen opettaja joutui kovan painostuksen uhriksi Tallinnan matkan jälkeen. Opettaja oli tuonut "twelve packin" virolaista vodkaa isänsä merkkipäiville. Kyläseuran kotisivujen keskustelupalstoilla alkoi varsinainen noitavaino. Opettaja kivitettiin symbolisesti hengiltä.

Laaksola: Opettaja ei ole tilivelvollinen oppilaittensa vanhemmille tai työnantajalle toimistaan vapaa-aikana, elleivät nuo toimet heijastu työhön ja haittaa itse työntekoa.

Näin on.

Mutta aina pitää muistaa, että opettajan ammatti on puolijulkinen ammatti.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Painotetaanko Helsingissä jotkut koulut hengiltä?

HS 12.12.

Helsinki tarkastaa painotetun opetuksen tarjontaansa

Painotettua opetusta halutaan kehittää tasapuolisesti niin, että opetuksen tarjonta jakautuu tasaisesti eri alueiden välillä. Tämä voi johtaa myöhemmin esimerkiksi painotetun opetuksen vähentämiseen joissain kouluissa.

Painotetun opetuksen tarjonnassa on suuria eroja kaupunginosien välillä. Painotetussa opetuksessa tietyn oppiaineen opetusta on viikottain joitain tunteja enemmän kuin tavallisesti.

Painotettua opetusta tarjotaan Helsingissä kieliopetuksen lisäksi noin kymmenessä aineessa kuten liikunnassa, matematiikassa, ilmaisutaiteessa, musiikissa ja tanssissa. Koulussa voi olla enintään kaksi painotusainetta. Oppilaat valitaan soveltuvuuskokeella.

Painotetussa opetuksessa on Helsingissä noin viisi prosenttia ala-asteikäisistä oppilaista. Yläasteikäisistä painotetussa opetuksessa on kaupungin omistamissa peruskopuluissa 20 prosenttia ja yksityisissä sopimuskouluissa 26,5 prosenttia oppilaista.

Vieraskielinen opetus, kielikylpyopetus sekä harvinaisten a-kielten opetus eivät ole luvuissa mukana.


Peruskoulun luonteeseen ei kuulu erikoistuminen. Peruskoulussa opetetaan kaikille kaikkea. Painottuminen ja erikoistuminen kuuluvat peruskoulun jälkeiseen aikaan.

Skidi-tutkimus kertoi tylyä kieltä helsinkiläiskoulujen tasosta.

Vantaan sanomat 16.11: Kun Helsingin ja Espoon tietyissä kouluissa menestytään muita paremmin, niiden lähialueet alkavat vetää puoleensa perheitä, jotka haluavat lapsensa ”parempaan” kouluun. Lopulta koulujen ja asuinalueiden erot kasvavat entisestään.

Yhtenä syynä ilmiölle ovat erikoiskoulut ja mahdollisuus hakea soveltuvuuskokeilla muualle kuin oman alueen kouluun. (Skidi-tutkimusohjelma)

ks. Properuskoulu: Helsingin ja Espoon koulut jakavat lapset jyviin ja akanoihin?

Julkisuudessa on puhuttu paljon kaksikielisistä kouluista. Halutaan kouluja, joissa opiskellaan sekä suomen että ruotsin kielellä.

Kaksikieliset koulut lisäisivät koulujen kasvavaa eriarvoisuuttta entisestään. On helppo kuvitella, ketkä lähettäisivät lapsensa kaksikielisiin kouluihin ja ketkä eivät.

Kaksikieliset koulut ovat myös selkeä uhka ruotsinkielisille kouluille. Ruotsinkieltä puhuville lapsille on taattava omaa äidinkieltä tukeva oppimisympäristö. On aivan varmaa, että kaksikielisissä kouluissa pihapuheen vallitsevaksi kieleksi tulisi suomi.

En ymmärrä, miksi pitää tehdä tiettyihin kieliin erikoistuneita luokkia tai kouluja. Parempi olisi, että kaikille oppilaille joka koulussa tarjottaisiin kunnollinen kielipaletti.

"Parempi koulu" -ajattelu ei sovi peruskouluun. Suomalaisen koulujärjestelmään vahvuus on perustunut koulutuksellisen tasa-arvon ideaan. Kaikille tarjotaan parasta.

Suomi ei ole enää tasa-arvon onnela. Olemme hylänneet pohjoismaisen yhteiskuntamallin kunniakkaat perinteet. Olemme jakautuneet ylä- ja alakerran väkeen.

ks. Taloussanomat 6.12: Näin Suomi jakautuu kahtia

Peruskoulu ei saa missään nimessä syventää kuilua. Kaikille on annettava mahdollisuus.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Kouluruokailu 9. - all time favourite


Raisa Cacciatoren hyvän itsetunnon huoneentaulu: 
             
Hyvä itsetunto lapselle

1. Huolehdi, että lapsen perustarpeet tyydytetään. Lapsi tarvitsee ruokaa, juomaa, puhtaita vaatteita, lämpöä, rakkautta, unta ja liikuntaa.

2. Kanna vastuu turvallisuudesta. Älä aiheuta tilanteita, joissa lapsi kokee olevansa liian yksin ja keinoton.

3. Kerro, että rakastat. Sano se ääneen. Anna huomiota ja hellyyttä.

4. Tarjoa haasteita. Ota lapsi mukaan esimerkiksi ruuanlaittoon, siivoukseen ja pihahommiin.

5. Kerro lapselle, että hän on hyvää seuraa. Kuuntele lasta ja keskustele hänen kanssaan ikätason mukaisesti, arvosta lapsen mielipidettä.

6. Huolehdi, että lapsesi tunnistaa oikean ja väärän. Lapsen pitää oppia tunnistamaan ja hyvittämään tilanne, josta toisille on tullut paha mieli. Paras seuraamus on teko, jolla lapsi korjaa aiheuttamansa vahingon ja saa itsekin loppujen lopuksi hyvän mielen tilanteen korjaamisesta.

7. Anna lapsen kokea myös pettymyksiä. Lapsen on hyvä oppia, että kaikki ei aina tapahdu hänen toiveidensa mukaisesti. Pettymyksiä täytyy oppia sietämään.

8. Huolehdi, että lapsella on ikäistään seuraa. Jokaisella lapsella pitäisi olla ainakin yksi hyvä ystävä.

9. Tarjoa kosketusta, rentoutumista ja onnistumisen kokemuksia. Anna lapsen täyttyä tyytyväisyydestä elämään ja itseensä.

Lähde:

Raisa Cacciatore ym: Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa. Wsoy.

Loppujen lopuksi monet asiat ovat yksinkertaisia. Cacciatoren huoneentaulu on kuin rautalankamalli, jolla luulisi joka vanhemman pärjäävän. Cacciatoren teesit pohjautuvat perinteiseen lastenkasvatukseen.

Ensimmäinen porras, perustarpeiden tyydyttäminen, on kaiken lähtökohta.

Cacciatoren teesit sivuavat myös koulukasvatusta. Kouluissa painitaan kohtien kuusi ja seitsemän kanssa. Aivan kaikki lapset eivät vielä kouluun tullessaan ymmärrä oikean ja väärän eroa. Pettymysten sietokykyvyn erot ovat suuria.

Koulussa lasten on tultava toimeen kaikkien kanssa. Opitaan elämään yhdessä.

Nykymaailman "mä ja mun" -ajattelu heijastuu väkisin kouluun. Mielestäni kohtien kuusi ja seitsemän ongelmat ovat lisääntyneet.

Kaikki lapset eivät siedä pettymyksiä tai häviötä. Voi olla, että kotona lapsen on annettu aina voittaa esim. lautapelit. Monet lapset treenaavat joukkuelajeja. Onko joukkuelajeihin pesiytynyt amerikkalainen häviämisen vihaamisen ajattelu?

Vantaalla on järjestetty pitkään hienoja koulujen välisiä sarjoja eri palloilulajeissa. Oma kouluni on osallistunut niihin hyvin aktiivisesti.

Aivan viime vuosina on ilmennyt ongelmia mm. ottelujen jälkeisissä kättely- ja mitalienjakotapahtumissa. Kättelyjonossa voidaan vaikka sylkeä omaan käteen ennen kättelyä tai kätellessä lyödä toista vatsaan. On oppilaita, joille ei kelpaa kuin "kultamitali". Hopea- tai pronssimitali voi saada kyytiä, vaikka esim. Vantaan alakoulujen jalkapallosarjaan voi osallistua miltei 30 joukkuetta.

Pelitilanteissa voiton tavoittelu voi mennä liian pitkälle. Futiksessa ja koriksessa otetaan toista pelaajaa liian lujaa. Salibandymatseissa voidaan hutkia toisia mailoilla.

Joillakin oppilailla vaihdossa oleminen on erittäin vaikeaa. Ei jakseta odottaa omaa vuoroa.

Spagetti jauhelihakastikkeessa

Tänään tarjottiin lähes kaikkien lasten herkkua. Voi olla, että spagetti jauhelihakastikkeessa on kaikkien aikojen kouluruokien suosikki numero yksi.

Spagetin kanssa tarjottiin porkkanaraastetta, josta lapset myös pitävät. Jotkut lapset voivat tunkea raastetta lautasensa pullolleen.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Kouluruokailu 8. - järvikalapihvejä ja perunamuusia


Otan silloin tällöin kuvia koululounaastani. Kuvat eivät ole korkeatasoisia, koska käytän kännykkäkameraani, instant-meininkiä. Toivon kumminkin, että lukijani saavat jonkinlaisen kuvan nykykoulun ruokatarjonnasta. Iäkkäämmät lukijani ihmettelevät varmaan kouluruuan monipuolisuutta.

Seuraavan blogikirjoituksen aiheen sain Ruokatietopankin blogistilta.

Myös Amerikan Yhdysvalloissa kouluruokailusta keskustellaan aktiivisesti. Fed Up With Lunch (The School Lunch Project) sivuston blogisti valottaa hyvinkin laajasti sikäläistä kouluruokakultuuria. Onpa hän kirjoittanut aiheesta kirjankin. Hän on ottanut hienoja valokuvia lapsilleen valmistamistaan koulueväistä. En kadehdi sikäläisiä vanhempia, koulueväsruljanssi on melkoinen.

Fed Up hätkähdyttää kirjoituksellaan, jossa hän käsittelee lasten nälkäongelmaa Yhdysvalloissa.

Fed Up: More than 16 million children live in food insecure households  in 2010.

Ruokakulttuurikeskus Ruukku ry 29.11.

Tiedosta taidoksi -hanke synnytti ruokailoa

Pelkkään ravitsemustiedon lisäämiseen pohjautuvien hankkeiden vaikuttavuus on lapsilla rajallista. Heille oppimisen tulee olla hauskaa ja palkitsevaa. Koulussa ravitsemuskasvatusta voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti. Ruokakulttuurikeskus Ruukku ry:n toteuttamassa alakoululaisten ruokakulttuurihankkeessa Tiedosta taidoksi kokeiltiin uusia terveyskasvatuksen toimintamalleja. Osallistavat käytännönharjoitukset makukoulussa, ruokakursseilla ja ruokakulttuurisilla taideoppitunneilla tuottivat lapsille positiivisia ruokaelämyksiä ja lisäsivät ruokainnostusta. Pilottihanke toteutettiin kuluvan vuoden aikana Kauniaisten Mäntymäen koulussa ja siihen osallistuivat kaikki 1.–5. -vuosiluokat.

Makukoulussa hyödynnettiin lasten luontaista uteliaisuutta. Viidellä oppitunnilla eri-ikäiset lapset arvioivat kaikkien aistiensa avulla ruuan ominaisuuksia ja tutustuivat erilaisiin ruokiin. Ruokaa kuvailtiin sanallisesti ja ennakkoluuloja kohdattiin rohkeasti. Makukoulu koettiin uudenlaiseksi ja jännittäväksikin tavaksi opiskella. Konkreettinen kosketus ruokaan tuotti paljon erilaisia tunnetiloja. Oppilaiden arvio makukoulusta oli niin myönteinen, että lähes jokainen olisi halunnut makukoulutunteja lisää.

Makukoulun idea on loistava.

Ainakin minulle makukasvatus käsitteenä on uusi asia. Lapsi oppii uusiin makuihin kokeillen. On selvää, että lapsi oppii makutottumuksensa ensiaskeleet kotona.

Kaikille alakoulun opettajille on tuttua, kun oppilas kieltäytyy syömästä koululounastaan vetoamalla siihen, ettei ruoka maistu. Kun kävin kansakoulua 1960-luvun alussa, pakotettiin syömään kaikki, mitä lautaselle pantiin.

Heti ensimmäisellä luokalla törmäsin "pakkoruokintaan". Kerran ruuan ohella tarjottiin raastettua punajuurta, jota en kertakaikkiaan voinut syödä. Punajuuret tulivat yököksinä takaisin lautaselle. Opettaja pakotti minut syömään yökökseni, mistä kieltäydyin. Siinä sitten istuttiin kaksistaan, ja opettaja huusi minulle. Ilmeisesti makuaistini ei silloin ollut vielä kovin kehittynyt.

Nykykoulussa ei pakoteta oppilasta syömään väkisin, vaan houkutellaan.

Sanotaan vaikka, "ota vaikka lusikallinen" tai "maista edes vähän". Jos näen ilmiselvästi, että oppilas alkaa oikeasti yökkiä, ohjaan hänet ruuan palautuspisteeseen.

Yleensä pikkuhiljaa oppilaat tottuvat koulun lounastarjontaan ja heidän makutottumuksensa kehittyvät.Yksi kouluruokailun perustavoitteista on juuri monipuoliseen ruokakulttuuriin totuttaminen.

Joskus oppilaille pidetään juuresmaisteluoppitunteja. Opettaja rahtaa luokkaan kaikenmaailman juureksia, joita sitten porukalla maistellaan.

Ruukku: Ruokakulttuurisilla taideoppitunneilla oppilaat saivat ilmaista suhdettaan ruokaan kuvataiteen, musiikin ja äidinkielen kautta. Yhteistyössä Helsingin kuvataidekoulun kanssa kuvataidetuntien innovatiivisessa projektissa työstettiin ruokakulttuurinen installaatio Puutarhurin pidot. Ruokataide toimi kanavana kokemusten ilmaisuun ja sen avulla lapset pystyivät konkretisoimaan ruokamielikuviaan. Taideoppitunnit laajensivat lasten kokonaisnäkemystä ruokamaailmasta.

Minulle ruokataiteesta tulee mieleen ainoastaan taiteilija Giuseppe Arcimboldo, joka jo 1500-luvulla teki hämmästyttäviä "vihannesihmistauluja". Arcimboldo oli ruokataiteen suuri edelläkävijä ja visionääri. Olin nuorena poikana aivan äimänkäkenä jossain keskieurooppalaisessa museossa, kun ensin kertaa törmäsin hänen taiteeseensa.

Ilmeisesti Helsingin Kuvataidekoulun "Puutarhurien pidoilla" pyrittiin kokonaisvaltaiseen ruuan kokemiseen, mikä on lasten ruokaan totuttamisessa tärkeää, kaikki aistit kehiin.

Järvikalapihvit tartarkastikkeessa ja perunamuusi

Tänään koulussani tarjottiin aivan uusia makutottumuksia sekä oppilaille että opettajille. Kaikki kokivat järvikalapihvit erittäin maukkaina. Pihvit tartarkastikkeessa oli suorastaan kulinaristinen nautinto.

Salaattina oli kesäkurpitsa-punajuuri-kiinankaalisalaatti.

Ehdottomasti ruokalistaan.

torstai 1. joulukuuta 2011

Suomalainen koulujärjestelmä ällistyttää


Googlailin jotain kuvaa tänne hakusanalla "finnish school". Ei tuntunut hyvältä, kun joukosta alkoi pulpahdella suomalaisten kouluampujien kuvia.

Vaikka me olemme ylpeitä koulujärjestelmästämme, meidät muistetaan kouluampujistamme. Näkyvyyttä tuli kerta- eikun pariheitolla.

Valitsin kirjoitukseni kuvaksi turvallisen Aapiskukon.

Iltasanomat 1.12.

Suomen kouluissa ällistyttävä piirre: "Amerikassa saisi rangaistuksen"

Kun yhdysvaltalaiset käyvät tutustumassa Suomen kouluihin, heitä hämmästyttää eniten se, miten paljon suomalaiset luottavat toisiinsa, kertoo kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen Cimon johtaja Pasi Sahlberg.

–Opettaja kysyy oppilailta hyvin pehmeästi ja inhimillisesti, kuinka moni on tehnyt läksyt. Kun vain puolet viittaa, opettaja muistuttaa, että tehtävien tekeminen on jokaisen omalla vastuulla. Amerikassa oppilas saisi rangaistuksen.

Suomessa viranomaisetkin luottavat koulujen henkilökuntaan: rehtoreilla ja opettajilla on paljon valtaa vaikuttaa opetuksen sisältöön ja opetusmenetelmiin, eikä kouluissa kierrä tarkastajia.

–Amerikkalaisessa koulujärjestelmässä sekä oppilaat että opettajat ovat tilivelvollisia.

Myös valtakunnallisten kokeiden puute ihmetyttää yhdysvaltalaisia.

–He kysyvät, miten Suomessa tiedetään, missä ovat huonot koulut. 

Minä vastaan, että meillä luotetaan siihen, että ihmiset tekevät asiat hyvin ja että tarvittaessa apu on lähellä. Emme tarvitse kontrollijärjestelmää, jossa etsitään virheitä ja rankaistaan niistä.

Ihmeellistä on myös se, että Suomessa on osattu yhdistää koulutuksen tasa-arvo ja korkea laatu.


Yhdysvaltalaisen koulutusjärjestelmän suurin ongelma lienee yleinen ruohonjuuritason opettajien arvostuksen puute. Rankaiseva kontrollijärjestelmä osoittaa, ettei opettajiin luoteta. Opettajan ammatti ei houkuta. 

Suomalaisen koulujärjestelmän voima ja perusta on peruskoulussa. Kaikille annetaan mahdollisuus.

Sahlberg: He kysyvät, miten Suomessa tiedetään, missä ovat huonot koulut.

Miksi pitäisi olla huonoja kouluja?

Suomalainen opettajienkoulutus tuottaa tasalaatuisen hyviä opettajia. Koulutukseen pyrkijöitä on paljon, on varaa valita. Yhdysvalloissa opettajan työstä on tehty hanttihomma. Jos ei muualla pärjätä, ryhdytään opettajaksi.

Olisi aivan järkyttävää, jos opettajia ja oppimistuloksia syynättäisiin jatkuvasti ja järjestelmällisesti. Tuloksia verrattaisiin muitten koulujen oppimistuloksiin. Julkaistaisiin koulujen rankinglistoja lehdissä.

Yhdysvalloissa voidaan ns. heikkoja kouluja opettajakuntineen lopettaa.  Monissa kouluissa opetetaan "pelko perseessä". Kaikki tietävät, että pelko ei ole paras mahdollinen motivaattori oppimisessa. Pelko ei motivoi opettamaankaan.

Harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka itsenäisiä suomalaiset opettajat ovatkaan. Koen opettajan ammatin edelleen hyvin vapaana ammattina. Suomessa opettaja saa luoda ja opettaa vapaasti hengittäen. Kukaan ei tule luokkiimme päsmäämään.

Sahlberg: Minä vastaan heille, että meilä luotetaan siihen, että ihmiset tekevät asiat hyvin ja että apu on tarvittaessa lähellä.

Näin pitää ollakin. Tuloksetkin sen osoittavat.