Kouluruokailu 8. - järvikalapihvejä ja perunamuusia

Otan silloin tällöin kuvia koululounaastani. Kuvat eivät ole korkeatasoisia, koska käytän kännykkäkameraani, instant-meininkiä. Toivon kumminkin, että lukijani saavat jonkinlaisen kuvan nykykoulun ruokatarjonnasta. Iäkkäämmät lukijani ihmettelevät varmaan kouluruuan monipuolisuutta.

Seuraavan blogikirjoituksen aiheen sain Ruokatietopankin blogistilta.

Myös Amerikan Yhdysvalloissa kouluruokailusta keskustellaan aktiivisesti. Fed Up With Lunch (The School Lunch Project) sivuston blogisti valottaa hyvinkin laajasti sikäläistä kouluruokakultuuria. Onpa hän kirjoittanut aiheesta kirjankin. Hän on ottanut hienoja valokuvia lapsilleen valmistamistaan koulueväistä. En kadehdi sikäläisiä vanhempia, koulueväsruljanssi on melkoinen.

Fed Up hätkähdyttää kirjoituksellaan, jossa hän käsittelee lasten nälkäongelmaa Yhdysvalloissa.

Fed Up: More than 16 million children live in food insecure households  in 2010.

Ruokakulttuurikeskus Ruukku ry 29.11.

Tiedosta taidoksi -hanke synnytti ruokailoa

Pelkkään ravitsemustiedon lisäämiseen pohjautuvien hankkeiden vaikuttavuus on lapsilla rajallista. Heille oppimisen tulee olla hauskaa ja palkitsevaa. Koulussa ravitsemuskasvatusta voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti. Ruokakulttuurikeskus Ruukku ry:n toteuttamassa alakoululaisten ruokakulttuurihankkeessa Tiedosta taidoksi kokeiltiin uusia terveyskasvatuksen toimintamalleja. Osallistavat käytännönharjoitukset makukoulussa, ruokakursseilla ja ruokakulttuurisilla taideoppitunneilla tuottivat lapsille positiivisia ruokaelämyksiä ja lisäsivät ruokainnostusta. Pilottihanke toteutettiin kuluvan vuoden aikana Kauniaisten Mäntymäen koulussa ja siihen osallistuivat kaikki 1.–5. -vuosiluokat.

Makukoulussa hyödynnettiin lasten luontaista uteliaisuutta. Viidellä oppitunnilla eri-ikäiset lapset arvioivat kaikkien aistiensa avulla ruuan ominaisuuksia ja tutustuivat erilaisiin ruokiin. Ruokaa kuvailtiin sanallisesti ja ennakkoluuloja kohdattiin rohkeasti. Makukoulu koettiin uudenlaiseksi ja jännittäväksikin tavaksi opiskella. Konkreettinen kosketus ruokaan tuotti paljon erilaisia tunnetiloja. Oppilaiden arvio makukoulusta oli niin myönteinen, että lähes jokainen olisi halunnut makukoulutunteja lisää.

Makukoulun idea on loistava.

Ainakin minulle makukasvatus käsitteenä on uusi asia. Lapsi oppii uusiin makuihin kokeillen. On selvää, että lapsi oppii makutottumuksensa ensiaskeleet kotona.

Kaikille alakoulun opettajille on tuttua, kun oppilas kieltäytyy syömästä koululounastaan vetoamalla siihen, ettei ruoka maistu. Kun kävin kansakoulua 1960-luvun alussa, pakotettiin syömään kaikki, mitä lautaselle pantiin.

Heti ensimmäisellä luokalla törmäsin "pakkoruokintaan". Kerran ruuan ohella tarjottiin raastettua punajuurta, jota en kertakaikkiaan voinut syödä. Punajuuret tulivat yököksinä takaisin lautaselle. Opettaja pakotti minut syömään yökökseni, mistä kieltäydyin. Siinä sitten istuttiin kaksistaan, ja opettaja huusi minulle. Ilmeisesti makuaistini ei silloin ollut vielä kovin kehittynyt.

Nykykoulussa ei pakoteta oppilasta syömään väkisin, vaan houkutellaan.

Sanotaan vaikka, "ota vaikka lusikallinen" tai "maista edes vähän". Jos näen ilmiselvästi, että oppilas alkaa oikeasti yökkiä, ohjaan hänet ruuan palautuspisteeseen.

Yleensä pikkuhiljaa oppilaat tottuvat koulun lounastarjontaan ja heidän makutottumuksensa kehittyvät.Yksi kouluruokailun perustavoitteista on juuri monipuoliseen ruokakulttuuriin totuttaminen.

Joskus oppilaille pidetään juuresmaisteluoppitunteja. Opettaja rahtaa luokkaan kaikenmaailman juureksia, joita sitten porukalla maistellaan.

Ruukku: Ruokakulttuurisilla taideoppitunneilla oppilaat saivat ilmaista suhdettaan ruokaan kuvataiteen, musiikin ja äidinkielen kautta. Yhteistyössä Helsingin kuvataidekoulun kanssa kuvataidetuntien innovatiivisessa projektissa työstettiin ruokakulttuurinen installaatio Puutarhurin pidot. Ruokataide toimi kanavana kokemusten ilmaisuun ja sen avulla lapset pystyivät konkretisoimaan ruokamielikuviaan. Taideoppitunnit laajensivat lasten kokonaisnäkemystä ruokamaailmasta.

Minulle ruokataiteesta tulee mieleen ainoastaan taiteilija Giuseppe Arcimboldo, joka jo 1500-luvulla teki hämmästyttäviä "vihannesihmistauluja". Arcimboldo oli ruokataiteen suuri edelläkävijä ja visionääri. Olin nuorena poikana aivan äimänkäkenä jossain keskieurooppalaisessa museossa, kun ensin kertaa törmäsin hänen taiteeseensa.

Ilmeisesti Helsingin Kuvataidekoulun "Puutarhurien pidoilla" pyrittiin kokonaisvaltaiseen ruuan kokemiseen, mikä on lasten ruokaan totuttamisessa tärkeää, kaikki aistit kehiin.

Järvikalapihvit tartarkastikkeessa ja perunamuusi

Tänään koulussani tarjottiin aivan uusia makutottumuksia sekä oppilaille että opettajille. Kaikki kokivat järvikalapihvit erittäin maukkaina. Pihvit tartarkastikkeessa oli suorastaan kulinaristinen nautinto.

Salaattina oli kesäkurpitsa-punajuuri-kiinankaalisalaatti.

Ehdottomasti ruokalistaan.