Luetun ymmärtäminen perustuu hyvään lukutaitoon

25.11. Vantaan Sanomat

Kielitaito rapistuu ja lukutaidottomuus yleistyy – tutkija ei huolestu vielä

Nuorten äidinkielen osaaminen on tutkimusten mukaan entistä heikompaa, ja arvion mukaan jopa pari tuhatta nuorta läpäisee peruskoulun ilman kunnollista lukutaitoa. Tutkijan mielestä tilanne ei kuitenkaan ole mustavalkoinen, sillä perinteisen kieliopin rinnalle on noussut yhä vahvemmin kielenkäytön tilannetaju – ja sen nuoret hallitsevat.

Suomen kielen tutkija ja opettaja Lari Kotilainen sanoo, että äidinkielen osaamiseen on tullut kuoppa. Suomensuojelija-blogia pitävä Kotilainen ei kuitenkaan pidä sitä isona ongelmana – ainakaan vielä.

Syyksi kielitaidon rapistumiseen on nimetty muun muassa nettikeskustelut ja pikaviestintä.

– Haasteena on se, että nuorten pitäisi lukea enemmän yleiskielistä tekstiä, Kotilainen sanoo.

Äidinkielen hyvä osaaminen ei kuitenkaan tarkoita ainoastaan kielioppia tai yhdyssanoja, vaan myös kielen käyttämistä eri tilanteissa. Kielikellon päätoimittajana toimiva tutkija Riitta Eronen Kotimaisten kielten keskuksesta pitää nuorten kielitaitoa monimuotoisena.

* * *

Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskus tutki yhdeksäsluokkalaisten osaamista, oppimistaidot ovat romahtaneet kymmenessä vuodessa. Oppimistaitoja ovat päättelykyky, luetun ymmärtäminen ja matemaattinen ajattelu.

Pisa-romahduksen syitä (Properuskoulu 14.11.2013)

Tuoreimmat Pisa-vertailun tulokset julkaistaan 3. joulukuuta.

Hyvin vähälle huomiolle on jäänyt, että tutkitut ysiluokkalaiset ovat syntyneet silloin, kun tietokoneet alkoivat toden teolla yleistyä Suomessa. Ko. ysiluokkalaiset ovat diginatiiveja. 

Luetun ymmärtäminen on oppimisen avaintaito.

Minä olen kyllä huolestunut, jos kielitaito rapistuu ja lukutaidottomuus yleistyy. Jos lapsi ei ymmärrä lukemaansa, opiskelusta tulee jatkuvaa kivirekeä. Jos ihminen ei aikuisena ymmärrä lukemaansa, ollaan kuin lastu lainehilla, helposti vietävissä ja hallittavissa.

Jollakin ilveellä kaikki lapset on saatava innostumaan lukemisesta. On selvää, että lukemisen innostus lähtee kodeista. Isän ja äidin malli on tärkeä. Kaikille ei tule kotiin enää lehden lehteä.

Olen pitkään miettinyt kirjallisuuden osuutta äidinkielen opetuksessa. Äidinkielen opetus nykyään on yhtä sälää ja sillisalaattia. Äidinkielen opetussuunnitelma on suorastaan skitsofreeninen. Alakoulussa ei ole tuntijakoon määrätty esim. tietotekniikkaa (oppiaineena) ollenkaan ja monia äidinkielen tunteja kuluu tietotekniikan opiskeluun.



Olen ajatellut, että parhaiten kirjallisuuden asemaa parannettaisiin palauttamalla kirjallisuus oppiaineeksi.

Äidinkieli jaettaisiin kahtia, äidinkieleen ja kirjallisuuteen. Äidinkieleen kuuluisi kieliopit ja muut tekniset äidinkielen osat kuten käsiala ja oikeinkirjoitus. Kirjallisuuteen kuuluisi kirjallisuuus, luova kirjoittaminen ja draama.

Tuntijakomalli alakoulussa voisi olla: kolme äidinkieleen ja kaksi kirjallisuuteen. 

Opettajat alkaisivat panostaa uudelleen kirjallisuuden opetukseen ja samalla kirjallisuuden opetuksesta tulisi systemaattisempaa. Erillinen kirjallisuuden arviointi toisi pontta kirjallisuuden opiskeluun.

Mielenkiintoista on, että joidenkin oppiaineiden oppikirjoista on tehty kuvakirjoja. Selailin tänään viidennen luokan historian oppikirjaa, tekstin osuus joissakin kappaleissa on todella vähäinen. Ymmärrän, että oppilaiden pitää osata lukea myös kuvia, mutta kuinka lapsi voi oppia ymmärtämään lukemaansa, kun tekstiä on niin vähän?

Nykyoppikirjojen tekstiosuudet ovat kuin jonkinlaisia informaatiolaatikoita, luetellaan faktoja perä perään. Ei sellaista tekstiä ole hauska lukea. Mielikuvitusta ei juuri ole käytetty.

– Tällä hetkellä ongelmana on muun muassa se, että nuoret eivät pysty perustelemaan asioita vaan argumentointi on hukassa, sanoo suomen kielen tutkija Lari Kotilainen. (Vantaan Sanomat 25.11.)

Tämä näkyy hyvin reaaliaineiden kokeissa. Oppilaat käyttävät puolikkaita virkkeitä, päälause voi puuttua kokonaan:

koska sillä on valkoinen turkki

Puheen iltapäivä

Pekka Peuran ottama kuva: Lundell ja Krause

19.11. Yle Puhe

Paina alla olevaa linkkiä, niin voit kuunnella ohjelman:

Puheen iltapäivä

Toimittajana oli Miia Krause, joka osasi vetää keskustelua ammattitaitoisesti. Ongelma on, että aihe, oppimistaitojen romahdus peruskoulussa, on hyvin monisyinen. Aika ei tahtonut riittää aiheen monipuoliseen käsittelemiseen.

Painotin, että syyt löytyvät:

1. yksilöstä

2. lähiympäristöstä eli kodista ja koulusta

3. muun yhteiskunnan kehityksestä

En viitsi selitellä keskustelua sen kummemmin. Kuuntele mieluummin ja tee omat johtopäätöksesi.

Sen verran on kyllä selitettävä, että oma ääneni oli rikki, puhuminen oli tuskaista, jonkinlaista flunssan ja urheilukenttien laidoilla riekkumisen yhteisvaikutusta.

Mensa-palkittu Martinlaakson lukion matematiikan ja fysiikan opettaja Pekka Peura painotti kovasti yksilöllistämistä ja oppimista omaan tahtiin, tarjottaisiin purtavaa joka oppilaalle.

Lisäys:

Ainakin minulla suora linkki Puheen Iltapäivään meni poikki. Jos näin tapahtuu sinullakin, lataa samalta sivulta mp3 tiedosto, jo toimii.

Pisa-romahduksen syitä

14.11. HS

Yhdeksäsluokkalaisten osaaminen romahti

Peruskoululaisten oppimistaidot ovat heikentyneet koko maassa kymmenessä vuodessa, käy ilmi torstaina julkistetusta tutkimuksesta.

Yhdeksäsluokkalaisten osaamista ja asenteita mitattiin kutakuinkin samoilla tehtävillä ja samoissa kouluissa keväällä 2012 kuin vuonna 2001.

Osaamista arvioitiin oppiainerajat ylittävillä tehtävillä, jotka mittaavat päättelykykyä, luetun ymmärtämistä ja matemaattista ajattelua. Niitä kutsutaan oppimis- tai avaintaidoiksi.

Myös koulutyötä tukevat asenteet ovat heikentyneet.

"Kymmenessä vuodessa tapahtunut muutos on merkittävä. Oppilaiden osoittama osaamisen taso on laskenut huomattavasti", sanoo professori Jarkko Hautamäki Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksesta, jossa tutkimus tehtiin. Tulokset luovutettiin opetusministeri Krista Kiurulle (sd) torstaina.

Tapahtunut muutos on verrattavissa siihen, että suomalaisoppilaiden lukutaitopistemäärä laskisi vuoden 2009 Pisa-tutkimuksen 536 pisteestä 490 pisteeseen eli alle OECD:n keskiarvon. Tuoreimmat Pisa-vertailun tulokset julkaistaan 3. joulukuuta.

Hautamäen mukaan valtakunnallisen tutkimuksen tuore tulos on huolestuttava, joskaan ei täysin yllättävä.

Muissa Pohjoismaissa vastaava kehitys on nähty jo aiemmin.

* * *

Odotettu tulos - opettajat ovat ounastelleet jo jonkin aikaa jotain tällaista. Syitä on varmaan monia. Yritän itse hahmottaa, mistä oppimistaitojen romahdus voisi oikein johtua.

Jaottelen syyt neljään ryhmään:

1. Audiovisuaalinen soma

Aldous Huxleyn kuuluisassa kirjassa, "Uljas, uusi maailma", ihmisille tarjottiin somaa, jonkinlaista hallusinogeenihuumetta, unohdusta tarjoavaa tai tajuntaa laajentaava huumetta. Ei tarvinnut miettiä liikoja.

Toisin kuin parikymmentä vuotta sitten, nyt lapset elävät hallitsemattomassa audiovisuaalisessa somassa, joka hajottaa mieltä ja heikentää oppimis- ja keskittymiskykyä. 

Rauhasta ja työrauhasta (Properuskoulu 6.3.2013)

Liikaa viihdettä liian aikaisin (Properuskoulu 5.3.2013)

Aivosähköhäiriöitä (Properuskoulu 6.2.2013)

Lapset hukkuvat audiovisuaaliseen somaan.

Liikojen ärsykkeiden on pakko vaikuttaa jollakin tavalla lasten aivotoimintaan. Kouluopetus ei pysty millään kilpailemaan koukuttavan audiovisuaalisen soman kanssa.

2. Koulun sisäiset tekijät

Myös opetusministeri Krista Kiurun mukaan nyt on korkea aika tarttua rohkeammin uusiin tapoihin järjestää opetusta esimerkiksi hyödyntämällä tieto- ja viestintätekniikkaa ja tarjoamalla positiivisia oppimiskokemuksia. (HS 14.11.)

Krista Kiuru, eipäs nyt hätäillä. Tällä kertaa ei kannata tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä.

Ensinnäkin yhteiskunnalla ei ole varaa hankkia Suomen koulut pullolleen kaikenmaailman vehkeitä ja vempaimia. Kuntatalous on enemmän kuin lirissä. 

Olisi hyvä, että edes koulussa oppilaat saisivat kokea rauhaa ilman, että päätä sotketaan naurettavilla mobiilipeleillä ja jatkuvalla korvanappimusiikilla tai youtubetulvalla.

Toisaalta viime vuosikymmen on ollut kouluviihtyvyyden ja positiivisten oppimiskokemusten tarjoamisen aikaa. On ollut kivaa, mutta samalla on unohdettu, että oppiminen vaatii työtä. Kasista on tehty standardi, kun ennen standardina oli seiska.

Olisiko aika palata perusasioihin, back to basics? Opettajat opettaisivat, oppilaat opiskelisivat. 

Jossain vaiheessa opettajista koulutettiin oppimisen ohjaajia. Jotkut opettajienkouluttajat aivan julkisesti kehtasivat sanoa, että on vanhanaikaista kouluttaa opettajia, me koulutamme oppimisen ohjaajia.

Nyt on Suomen nuorisoa ohjailtu oppimaan aivan riittävästi, olisiko nyt syytä alkaa opettaa?

Vaadittaisiin jotain. 

En edes muista, milloin joku oppilas olisi saanut ehdot tai jäänyt luokalle. Armovitosilla ei pitkälle pötkitä.

On harrastettu opetussuunnitelmaleikkiä.

Opettajat on valjastettu muutamaan kertaan massiiviseen opetussuunnitelmatyöhön. Milloin on tehty koulukohtaisia opseja, milloin kuntakohtaisia opseja, milloin taas aluekohtaisia opseja. Kaikki ko. opsit ovat hätäisesti tehtyjä, koska opettajat ovat joutuneet kyhäämään niitä opetusajan ulkopuolisella ajalla. Sitä varten kehitettiin kaikenkattavat, käytännöllisesti katsoen palkattomat yt-ajat.

Olen kunnollisen valtakunnallisen opetussuunnitelman kannalla. Sellainen tehtiin joskus kaukaisella 1970-luvulla - Peruskoulun opetussuunnitelma, ns. Valkoinen POPS, joka osin toimisi vieläkin aivan hyvin. Kannattaa joskus lehteillä ko. opuksia.

Käsi sydämelle opettajat, kuinka moni meistä on käyttänyt tiuhaan viimeaikaisia opetussuunnitelmia varsinaisen opetuksen työkaluina?

3. Peruskoulun taloudellinen kurjistaminen

Parina viime vuosikymmenenä juhlapuheiden ja käytännön talouspäätösten välille on kehittynyt armoton kuilu. Puhutaan kauniita sanoja koulutuksen merkityksestä Suomen tulevaisuudelle, ja samaan aikaan peruskoulutusta on vedetty lokaan suhteellisesti rajummin kuin koskaan Suomen historiassa.

Eväät on kohta syöty loppuun.

Tiedetään hyvin, että opettajien lomautukset lisäävät huomattavasti sosiaali- ja terveyssektorin menoja tulevaisuudessa. Säästöjen sijaan menot kasvavatkin kasvamistaan, silti nytkin joissain kunnissa opettajia lomautetaan.

Monissa kunnissa tuntikehys on vedetty minimiin. Tukiopetusta annetaan vain välttämättömin, ettei kuntaa voida syyttää siitä, että tukiopetusta ei muka anneta. Jakotunteja on selvästi vähemmän kuin ennen. Joissain kouluissa ei satsata kerhotoimintaan ollenkaan.

Alakoulun sekasikiöoppiaineet TT ja Vava on lopetettava samantien. Ko. oppiaineet nipistettiin tärkeistä maailmankatsomuksellisista oppiaineista kuten maantieto ja historia. Ei ole mieltäylentävää opettaa historiassa esim. Antiikin Roomaa, kun oppilas ei tiedä, missä Välimeri on.

Jossain vaiheessa yläkouluissa ajauduttiin valinnaisuuden viidakkoon. Tarjottiin ties mitä hömppää perusasioiden sijaan.

Alueelliset ja koulujen väliset erot osoittautuivat pieniksi, mutta luokkien ja yksilöiden väliset erot suuriksi. Selitys luokkien välisille eroille voi tutkijoiden mukaan löytyä erilaisten painotettujen eli erikoisluokkien osuuden lisääntymisellä kouluissa. (HS 14.11.)

Yhdyn yllä olevaan selitykseen. Koulujen erikoistuminen on pahasta. 

Vielä pahempaa on hajottaa koulujärjestelmä kahtia kuten Ruotsissa tehtiin. Ei ole mitään järkeä rikkoa tasa-arvoista koulujärjestelmää ja jakaa koulut vuohiin ja hanhiin.

4. Koulun ulkopuoliset tekijät

Yhteiskunta on jakautunut selkeästi ainakin kolmeen yhteiskuntaluokkaan. Alimman kolmanneksen perheillä on joka tasolla vaikeaa, perheet elävät jatkuvassa taloudellisesssa ahdingossa. Lapsen koulunkäynti ei enää olekaan ykkösprioriteetti.

Ei enää aina jaksetakaan välittää.

Pari viime vuosikymmentä on noudatettu eheyttävän yhteiskuntapolitiikan sijasta repivää ja hajottavaa ultraliberalistista yhteiskuntapolitiikkaa.

Kotitausta tuli ilmi myös niin, että oppimista tukevien ja uskomusten heikkeneminen ja kielteisten asenteiden voimistuminen on ollut sitä vähäisempää, mitä korkeampi koulutus oppilaan äidillä oli. (HS 14.11.)

Näin on. 

Tutkimusten mukaan köyhyys ja muu huono-osaisuus on periytyvää. Jostain syystä osa ihmisistä on pudonnut kyydistä, he eivät pääse koulutusnosteeseen mukaan kuten muut pääsevät. Luin, että jo neljäsosa helsinkiläisistä 20-30 vuotiaista nuorista miehistä on syrjäytymisvaarassa.

Tutkijat päättelevät tuloksista, että koulun merkitys nuorten elämässä on yleisesti heikentynyt. Koulu joutuu entistä ankarammin kilpailemaan harrastusten, sosiaalisen median ja viihteen kanssa. (HS 14.11.)

Ei voi kiistää.

Tuoreimmat Pisa-vertailun tulokset julkaistaan 3. joulukuuta. Odotamme mielenkiinnolla tarkempia tuloksia.