Rauhasta ja työrauhasta

 Löysin tämän hienon kuvan Tunnekartta-blogista. 

Eilen pidin Lions Quest -kaksoisoppitunnin. Aiheena oli "Tunteet ilman sanoja". Aihe oli minullekin hyvin kasvattava. Jotka minut tuntevat, tietävät, etten ole varsinainen tunteiden tulkki. Aiheen tavoite oli kertakaikkiaan hieno, itsekunnioituksen ja toisen kunnioittamisen vahvistaminen. Kiinnitettiin huomiota sanattomaan tunteiden viestintään ja yritettiin ymmärtää sitä. Keskusteltiin ja tehtiin pikkuharjoituksia.

Toisen ihmisen kunnioitus on katoavaa kansanperinnettä. Elämme hyvin yltiöitsekeskeistä aikaa.

Mieleeni on jäänyt Remun (Hurriganes) upea ajatelma: "Enää kukaan ei kunnioita ketään, paitsi vangit ja mustalaiset". Remu oli ajatelmallaan aikaansa edellä. Tosin Remu taisi tarkoittaa ko. ryhmien sisäistä kunnioitusta, sillä vangeilla ja mustalaisilla on omat sisäiset kunniajärjestelmänsä.

Nelosluokkalaiseni piirsivät yllä olevan tunnekartan vihkoonsa ja keskusteltavaa riitti. Ilmeisesti tunnekartta perustuu ns. SDG-tunnekarttaan. Kannattaa painaa kuvan alla olevaa linkkiä ja mennä tutustumaan myös laajempaan SDG-tunnekarttaan (SDG = Soli Deo Gloria), joka on Pelle Gudssonin tekemä. Älkää kysykö minulta, kuka on Pelle Gudsson. Yritin googlailla, mutta en saanut selvää. Ehkä kyseessä on nimimerkki, mutta hänen karttansa on joka tapauksessa hieno.

Minua viehättää kovasti kartan keskiössä oleva rauha.

Kaikki lähtee rauhasta. Opetus lähtee työrauhasta. Ei voi oppia, ellei luokassa ole työrauha.

Kun opiskelin opettajaksi, meille opiskelijoille esitettiin erilaisia oppimisen portaita. Joissain portaissa alimpana askeleena oli työrauha. Painotettiin, että opettajan on taattava työrauha, muuten oppilaat eivät opi.

Jossain määrin minusta on tullut oppimisen suhteen jonkinlainen rauhan puristi. 

Pyrin siis työrauhaan, on selvää, että en siinä aina onnistu. Kaikki lähtee yksinkertaisista ja toistuvista käytänteistä. Kun oppilaat tulevat luokkaan, tavoitteena on, että oppilas istuu omaan pulpettiinsa, mikä eliminoi turhan juoksentelun. Juoksentelusta tulee melua ja helposti riitoja. Pulpetti on oppilaan omaa reviiriä, ei sinne muiden tarvitse tulla turhaan sorkkimaan. On kyse reviirirauhasta.

Kun tulen luokkaan, nostatan yleensä oppilaat ylös seisomaan ja hiljennymme. Eleellä kunnioitamme toisiamme, samalla se on merkki siitä, että oppitunti alkaa. Nouseminen kehittää myös lasten ryhtiä eikä velttous kait muutenkaan edistä oppimista.

Oppilaat viittaavat, kun heillä on asiaa. He ovat alkaneet vähitellen tajuta, että viittaaminen on tärkeää. Muuten luokassa olisi älämölö, kukaan ei saisi selvää mistään. Pitää oppia kuuntelemaan myös toista ihmistä. Suurin osa nykylapsista on myönteisesti aktiivisia lapsia ja opiskelu on heistä hauskaa.

Kun puhun, oppilaiden on oltava hiljaa. Harva oppilas pystyy keskittymään opetukseen melussa. Kun selitän jotain asiaa, oppilaiden on odotettava, että asia on ensin selitetty ennen kuin saa kysyä.

Työskentelyvaiheeseen kuuluu aina asiallisen työn äänet. Silloin liikekin voi olla luonnollista. Minusta ei ole ollenkaan hassumpaa, kun edistynyt oppilas auttaa toista.

Oppimisympäristön pitää henkiä rauhaa.

Luokan on oltava siisti ja järjestyksessä. Olen iloinen siitä, että luokkani seinät ovat pääosin valkoisia. Valkoinen väri on seesteinen väri, rauhan väri. Länsimaissa valkoinen edustaa viattomuutta ja puhtautta ja iloa. Viattomuus, puhtaus ja ilo kuuluvat terveeseen lapsuuteen.

Tavaroiden on oltava paikoillaan ja järjestyksessä. Kun tavarat on järjestyksessä, ne on tarvittaessa helppo löytää. Sekasorto tuskin edistää oppimista.

Oppilaat istuvat luokassani jonomuodostelmissa. Jonot on helppo rikkoa tarvittaessa, kun on pari- tai ryhmätyöskentelyä. Lions Quest -tunneilla tehdään tuoleista joskus iso keskustelukaari, jolloin kaikki näkevät toisensa. Joskus lattiakin on oivaa työskentelytilaa.

Rauhalla ja toistuvilla käytänteillä on nyt suurempi merkitys kuin ennen.

Nykyelämän sykli on niin kiivas. Juostaan harrastuksesta toiseen. Viihdeteollisuus on vallannut lasten mielet, kännykät ja tietokoneet, televisio ja nappikuulokkeet. Jossain on torjuttava aivosähköhäiriöitä.

Toisaalta luokkiin alkaa virrata erityisoppilaita, kun erityiskouluja lopetellaan. Joidenkin lasten oppiminen häiriintyy ylimääräisistä ärsykkeistä. Inkluusio on haaste myös työrauhalle ja oppimisympäristöille.

Kotiluokka on rauhan ja turvan paikka.