tiistai 25. helmikuuta 2014

Yykaakoo 3 - Vantaan uudet oppikirjamarssiaskeleet

Markkinaoikeus:

Vantaan kaupungin hankintakeskuksen va. hankintajohtaja on 27.2.2013 tekemällään hankintapäätöksellä 14/2013 valinnut perusopetuksen 3. luokan suomenkielisten matematiikan perusoppikirjojen sekä niihin liittyvien eriyttämismateriaalien osalta joko oppikirjaan sisällytettynä tai erillisinä painettuina julkaisuina Vantaan ja Kauniaisten kaupungeille BTJ Finland Oy:n tarjouksen ja sen tarjoaman Edukustannus Oy:n kustantaman Yykaakoo 3 -kirjasarjan.
Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut 360.000 euroa.

Piipahdin hankintakeskuksen sivuilla. Oppikirjojen tuotevastuualueesta vastaa hankinta-asiantuntija Lisa Hartikainen.

Kaupungin opettajille ei ole juuri informoitu, että kolmansien luokkien matematiikan oppikirjat on kilpailutettu. Kaikille yhteiseksi oppikirjaksi on valittu  Edukustannuksen Yykaakoo 3 -kirjasarja. Olen kuullut, että kirjasarjaa hankintakeskuksen lisäksi on ollut valitsemassa jonkinlainen opettajaryhmä, jonka jäsenistä en tiedä yhtään mitään. En tiedä, kuka on valinnut ko. ryhmän.

Tätä ennen oppikirjat on aina valittu koulun tasolla. Valinta on voinut olla koulun opettajien yhteinen päätös, luokka-asteen opettajien yhteinen päätös tai yksittäisen opettajan päätös. 
En ole kuullutkaan, että missään joku hankintakeskuksen hankinta-asiantuntija olisi päättänyt oppikirjavalinnoista korkeasti koulutettujen opettajien puolesta. 

Kilpailutus alkaa saada ällistyttäviä piirteitä.

Oppikirjat oheistuotteineen ovat opettajien työkaluja. Suomessa opettajuuteen on aina kuulunut autonomia, mikä osaltaan on pitänyt suomalaisen perusopetuksen tason hyvänä. Vantaalla opettajien autonomia on saanut vuotavan pistohaavan. 

En halua, että joku kaupungin hankinta-asiantuntija tai kukaan muukaan päättää puolestani, millä kirjasarjalla opetan oppilaitani. 

Mielenkiintoista on, että valitussa kirjasarjassa ei ole E-kirjoja ollenkaan, mistä erityisopettajat tuskin ovat riemuissaan.

Tiedekeskus Heurekassa järjestetään tutustumistilaisuus Yykaakoo-Neeviikuu -sarjaan ti 4.3. klo 14.00-17.00 eli opettajien vapaa-ajalla. En mene paikalle. 

Kustannusosakeyhtiö Otava valitti hankintapäätöksestä markkinaoikeuteen. Valitus jätettiin tutkimatta. Päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Uusia arvoja, visioita ja sloganeita


Katse suunnattuna tiukasti tulevaisuuteen

Kouluni tämän viikon opettajienkokous oli hyvin mielenkiintoinen, sillä opettajille paljastettiin Vantaan perusopetuksen uudet arvot, slogan ja visio.

HOT-arvot:
Hyvinvointi
Oppimisen ilo
Toisten kunnioitus

Slogan:
Oppien ja osallistuen - taitoja tulevaisuuteen

Visio:
Opimme tulevaisuuden tietoja ja taitoja sekä rakennamme turvallista lähikoulua. Toimimme vastuullisesti ja teemme ekososiaalisesti kestäviä valintoja.


AVS:ää suunniteltiin kaupungissa laajalla rintamalla, mukana olivat niin oppilaat kuin heidän vanhempansa, opettajat ja perusopetuksen johtoryhmä. Suunnittelutyötä veti Juuriharja Consulting Group. Strategiatyö on vasta aluillaan, on mielenkiintoista nähdä, miten perusopetuksen visiota aletaan toteuttaa.

HOT-arvoista:

Hottia, hottia, arvojen lyhennelmä on vetävä.

Erityisen iloinen olen oppimisen ilosta. Oikeastaan tärkeintä peruskoulussa on oppimisen ilon venyttäminen mahdollisimman pitkään, sirkesilmäisistä ekaluokkalaisista murrosikäisiin ysiluokkalaisiin.

Toisten kunnioituksessa ei ole nokan kopautettavaa. Kunnioitus lähtee koskemattomuuden vaateesta aina toisten mielipiteiden arvostamiseen. Alakoulun näkökulmasta arvo on sitä itseään, jokapäiväistä ruisleipää.

Hyvinvointi herättää mielessäni jo paljon ristiriitaisia ajatuksia. Arvona hyvinvointi on hieno, olen blogissani kirjoittanut paljon hyvinvoinnista sekä ennaltaehkäisystä.

Hyvinvointi koulussa on myös resurssilaji. Pitää olla riittävästi:

- erityisopettajia
- koulukuraattoreita
- koulupsykologeja
- koulunkäyntiavustajia
- koululääkäreitä
- kouluterveydenhoitajia

On pidettävä huoli, että ryhmäkoot ovat riittävän pieniä. Opettajilla on oltava aikaa oppilailleen. Myös rehtoreilla olisi hyvä olla aikaa oppilailleen.



Sloganista:

Slogan on hyvä.

Visiosta:

Visio mietittyttää kovasti. Emme tiedä tulevaisuudesta mitään. Voimme vain olettaa.

Mitkä ovat tulevaisuuden tiedot ja taidot? Miten ne eroavat entisistä tai nykyisistä tiedoista ja taidoista? Mitkä tiedot ja taidot ovat pysyviä, mitä niistä ei tarvita tulevaisuudessa?

Eniten minua mietityttää yhdeksänhenkisen perusopetuksen johtoryhmän lisäys, ekososiaalisuus. Sana ekososiaalisuus on minulle uusi.

Ekososiaalisuus on ilmeisesti Helsingin yliopiston dosentti Arto O. Salosen kehittelemä termi.

Salonen toteaa:

Kasvatus perustuu oppimisen avulla saavutettavaan toivoon paremmasta huomisesta. Kasvatuksen merkitys häviää, jollemme määrittele millaista yhteiskuntaa tai kulttuuria tavoittelemme.

Toivo paremmasta huomisesta kuuluu ihmisyyteen.

Mutta kuka tai ketkä määrittelevät millaista yhteiskuntaa tai kulttuuria tavoittelemme? Emme elä enää yhtenäiskulttuurissa, arvot ja asenteet ovat hyvin moninaisia. Elämme hyvin yksilöllistä aikaa.

Salonen määrittelee ekososiaalisuuden näin:

Ekososiaalinen sivistys on inhimillisen kasvun kautta saavutettua ymmärrystä sellaisista ihmisenä olemisen oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka perustuvat riippuvuuteen luonnosta ja toisista ihmisistä. Ekososiaalisesti sivistyneen ihmisen maailmasuhde on kokonaisvaltaisesti vastuullinen. Vastuullinen maailmasuhde rakentuu myötätunnosta, kohtuullisuudesta, kyvyistä tasavertaiseen vuorovaikutukseen sekä seuraamustietoisesta käyttäytymisestä.

Ihminen on aina ollut riippuvainen luonnosta ja toisista ihmisistä.

En ole vielä saanut selville, kuka yhdeksästä perusopetuksen johtoryhmän jäsenestä toi termin ekososiaalisuus Vantaan kaupungin perusopetuksen visioon. Kuulin, että sana ekososiaalisuus otettiin, koska muutakaan vastaavaa sanaa ei löytynyt.

Kun googlailin, huomasin ilokseni, että Vantaan perusopetuksen johtoryhmällä on oma blogi. Pitää alkaa seurata ko. blogia. Tunnistan ulkonäöltä noin puolet johtoryhmän jäsenistä blogissa olevasta ryhmäkuvasta.

Kouluni entinen rehtori Kirsi Kolu löytyi ylänapista luotettava. Sellainen hän oli rehtorina.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kouluruoka ei ole paskaa






Ruokalista, Viikko 7

Maanantai
Lounas: Jauhelihakeittoa L M G, leipää, emmentaljuustoa, hedelmää
Kasvislounas: Juustoista soija-kasviskeittoa VL G

Tiistai
Lounas: Lohi-pennevuokaa L, salaattia
Kasvislounas: Kasvis-pennelaatikkoa L

Keskiviikko
Lounas: Broileripyöryköitä L M, currykastiketta L, kolmen viljan lisäkettä, salaattia
Kasvislounas: Kasvispihvejä L M

Torstai
Lounas: Riisipuuroa L G, mehukeittoa L M G, leipää, emmentaljuustoa, hedelmää
Kasvislounas: 0

Perjantai
Lounas: Kala-perunavuokaa VL, salaattia
Kasvislounas: Yrttistä soija-kasviskiusausta L G


Yllä on Vantaan koulujen tämän viikon ruokalista. Kuvat ovat tämän päivän koululounaalta, broileripyöryköiden sijaan tarjottiin broilerileikkeitä.


Tänään oli tarjolla peräti kolmea eri salaattia. Perunat eivät olleet ns. kumiperunoita, vaan hyvälaatuisia keitettyjä perunoita.

Oppilaat söivät ruokaa runsaasti ja pitivät sitä maukkaana. Ruoka-ainekustannukset Vantaalla ovat keskinmäärin alle euron.

Viime aikoina julkisuudessa on puhuttu paljon kouluruuasta. Näkökulma on vääristynyt, sillä tuntuu, että eniten äänessä on pieni yläkoululaisten lasten vähemmistö. Suurin osa yläkoululaisistakin syö koululounaansa päivittäin.

Olen ruokaillut muutamassa yläkoulussa lounasaikaan, Hämeenkylän, Korson ja Sotungin kouluissa. Koulut ovat aivan tavallisia vantaalaisia yläkouluja. Ruokailu sujui hyvässä järjestyksessä, kellään ei ollut hattuja päässään, ei nirsoiltu.

Alakouluissa oppilaat syövät kouluruokansa mielellään. Lounastauko on odotettu hetki.

Kouluruoka ei ole paskaa, kuten monesta tuutista olen kuullut. Viimeeksi näin väitteen, että kouluruoka on paskaa A-studio Streamin studiomonitorista. Käänsin kanavaa välittömästi.

Ruoka ei ole paskaa. Ruoka muuttuu paskaksi, kun se on kulkenut ihmisen ruuansulatuselimistön läpi.

Olen melkoinen kouluruuan asiantuntija, koska olen syönyt kouluruokaa opettajana vuodesta 1980. En pysty syömään paskaa. Pääosin syömäni kouluruoka, kuten esim. tänään, on ollut hyvää ruokaa.

Kun katsoo Vantaan tämän viikon kouluruokalistaa, on todettava, että tarjottava ruoka on hyvin monipuolista. Pari kertaa kuussa on ns. huilipäivä, jolloin säästetään hieman, jotta muina päivinä olisi täyttävämpää ruokaa. Tällä viikolla on yksi säästöpäivä, torstai, jolloin tarjotaan riisipuuroa ja mehukeittoa. Syön riispuuroakin, lapset itseasiassa pitävät kovasti riisipuurosta ja mehukeitosta.

Valtaosa peruskouluikäisistä lapsista syö hyvin mielellään kouluruokaa.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Vaalimainos tämäkin

  

Kuvassa keekoilen Nääsvillessä tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Minut kutsuttiin juhliin, koska minut valittiin Vuoden luokanopettajaksi 2013.

Juhlat olivat hyvin demokraattiset, mikä sopi minulle hyvin. Ei tarvinnut pukeutua frakkiin. Presidentti Niinistö kutsui juhliin hyvin monia tavallista työtä tekeviä kansalaisia. Kiakkovieraat Juti-naamareiden takaa olivat väärässä.


Kuvan hanska ei ole minun, vaan Meksikon 1968 200 metrin olympiavoittajan Tommie Smithin. Minäkin olen kerran heiluttanut mustaa hanskaa, Puistokulmassa, jotkut voivat vielä muistaakin.

OAJ:n valtuustovaalit 2014 tulevat olemaan mielenkiintoiset. Vantaa on aikaisemmin kuulunut Itä-Uudenmaan piiriin. Piiriuudistuksen myötä kuulumme nyt OAJ Pääkaupunkiseutuun, johon kuuluu Helsingin, Espoon ja Vantaan opettajat. Vaalit voivat olla hyvin arvaamattomat.

Minut pyydettiin mukaan ehdokkaaksi, Yhteinen opettajuus -vaaliliitossa on kokeneita ammattiyhdistysihmisiä. Kärkinimi on viime vaaleissa veret seisauttavan äänimäärän saanut Kari Kinnunen.

Ensin ajattelin, että olen täytemies, jonka tehtävä on haalia vaaliliitolle lisä-ääniä esim. Helsingistä. Viime keväänä tappelin julkisuudessa helsinkiläisten opettajien oikeuksien puolesta, kun Helsingin opetusvirasto jahtasi Antti Korhosta.

Aatteellisesti olen pohjoismainen demokraatti. 

Olen kypsytellyt asiaa jonkin aikaa, kun kerran asetutaan ehdolle, silloin myös pyritään tosissaan.

Jos harkitset äänestäväsi minua, lue blogiani. Silloin ymmärrät, mistä on kyse.

torstai 6. helmikuuta 2014

Seiskan poikkiviiva tulee takaisin

 5.2. Keskisuomalainen
 
 
Opetushallitus päättää uusista opetussuunnitelman perusteista ensi syksynä ja uudet suunnitelmat otetaan käyttöön syksyllä 2016.
 
Olemme tietoisia numeroiden kirjoitusasuun liittyvistä ongelmista. Otamme huomioon saamamme palautteen ja käytäntö numeron 7 kohdalla todennäköisesti muuttuu, sanoo opetusneuvos Pirjo Sinko.
 
Poikkiviivan palauttamista harkitaan, koska numeroiden yksi ja seitsemän kirjoitusasu koettiin liian samanlaiseksi. Palautetta numeroiden samankaltaisesta kirjoitusasusta on tullut etenkin vaalien yhteydessä. Poikkiviivattoman seitsemän kirjoittajat ovat tulossa äänestysikään.
 
 
 
 
 
 
Hieno pikku-uutinen!
 
Löysin upean a-makinin seiskan poikkiviivalla leikittelevän harjoituksen, Seven Deadly Sins Logo.
 
Kun seiskan poikkiviiva tulee takaisin, vaalien ääntenlaskijat sekä matikan maikat huokaisevat helpotuksesta.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Älä pure mua!

3.2. Yle

Pikkulasten mielenterveysongelmat ovat nousseet tapetille pienessä Haminan kaupungissa. Haminan alakouluissa tulee lukuvuoden aikana ilmi kymmeniä tapauksia, joissa pienen lapsen oireilu näkyy häiriköintinä tunnilla.

Ongelmia alkaa esiintyä jo esikouluiässä. Asiasta on tehty muun muassa valtuustoaloite.

– Kouluilta saadun viestin mukaan ryhmät menevät vuosi vuodelta pahemmiksi. Lapsi tuhoaa toisten koulutöitä tai pihaleikkejä. Rikotaan toisten tekemä lumiukko tahallaan. On vastaansanomista ja jopa väkivaltaa muita lapsia ja opettajia kohtaan. Tönitään, lyödään ja jopa purraan toisia lapsia ja aikuisiakin, kertoo koulupsykologi Elise Wass.

Lasten ongelmiin pyritään puuttumaan nopeasti, mutta yhteistyö koulun ja kodin välillä voi olla hankalaa, jos lapsen ongelmien taustalla ovat kotiolot.

– Jos tilanne on kotona jo kriisiytynyt, niin se saattaa hankaloittaa asioiden käsittelyä. Kun puhutaan omista lapsista, niin se on hyvin tunnepitoinen asia monille vanhemmille.



Ei edes syntymäkaupunkini Hamina näytä enää olevan lintukoto. Hamina ei ole poikkeus, sillä yllä kuvatun kaltaista viestiä on tihkunut muualtakin.

Pikkulapsia, joilla on mielenterveysongelmia, pitäisi pystyä auttamaan mahdollisimman varhain. Kun pikkulapsista on kyse, auttamisen keskiössä on tietenkin perhe.

Ratkaisu voisi löytyä Imatralta, jonka hyvinvointineuvola palkittiin viime vuonna Kunnallisella lastensuojelu -palkinnolla:


– Imatran kunnallisen hyvinvointineuvolan toimintamalli lähtee kiitettävän varhaisesta tukemisesta – jo äitiysneuvolasta ja periaatteessa kaikista äideistä. Välitön kohtaaminen tarvittaessa lapsen kotona tuottaa tulosta lastensuojelun tarpeen kevenemisenä ja lapsiperheiden hyvinvointina, Lastensuojelun Keskusliiton puheenjohtaja Pentti Arajärvi perusteli päätöstään. (Kunnat.net 21.3.2013)


Ennaltaehkäisy kannattaa, sillä Imatralla lastensuojelun menot laskivat selvästi. 

Ikävä kyllä neuvolaverkko on Suomessa harventunut. Monessa kaupungissa lähineuvoloita on lopetettu ja  toiminta on keskitetty suuriin neuvoloihin, joissa henkilökuntaa on liian vähän. 

Koulun kannalta on tärkeää tarttua esiintyviin ongelmiin heti, yhteistyö esikoulun kanssa on oleellista, tietoa ei saa pantata. Alkuopetukseen kannattaa satsata kaikki liikenevät resurssit, sillä pienen lapsen ongelmat ovat usein sittenkin pieniä ja korjattavissa. Mitä pidemmälle ongelmia lykätään, sitä suuremmiksi ne kasvavat.


Ellei ongelmiin puututa, ne seuraavat lasta yläkouluun saakka. Haminan yläkouluista vastaavalla psykiatrisella sairaanhoitajalla oli viime lukuvuoden aikana yli 400 asiakaskontaktia nuorten kanssa.

– Se on niin suuri määrä, että enempää en pystyisi hoitamaan, psykiatrinen sairaanhoitaja Katja Horto toteaa.

– On valitettavasti havaittavissa, että asioita olisi voitu ehkäistä puuttumalla ajoissa. Mitä kauemmin ongelmia on ollut, sitä kauemmin toipuminen vie, Horto sanoo. (Yle 3.2)


Vastaavan psykiatrisen sairaanhoitajan yli 400 asiakaskontaktia Haminan kokoisessa kaupungissa on paljon. Ylen jutusta ei käy ilmi, kuinka monesta oppilaasta on kysymys. Haminan kaupungissa on kaksi isoa yläkoulua, joista toinen on yhtenäiskoulu.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kunnat pelaavat kovaa peliä erityisoppilailla

31.1. Yle
Suomalaisissa kouluissa otettiin reilut kaksi vuotta sitten käyttöön uudistus, jossa erityisoppilaita ryhdyttiin siirtämään omista pienryhmistä suuriin yleisopetuksen ryhmiin.
Muutoksen piti parantaa erityisoppilaille annettavaa tukea, mutta toisin kävi.
Erityisopettajat pelkäävät, että nykyjärjestelmä tuottaa yhä enemmän erilaisista keskittymishäiriöistä kärsiviä nuoria.
- Jos jatkamme samaan malliin, tiedän sen, että seuraavan viiden vuoden aikana pienryhmiä on pakko perustaa. Nykyinen systeemi tuottaa sitä. Kun oppilaita integroidaan (yleisopetukseen), tehdään todella paljon hallaa yksilön psyykeelle ja fysiikalle, sanoo joensuulaisen Pielisjoen koulun erityisopettaja Jari Kurttila.
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n kentältä saama viesti vastaa Kurttilan kokemuksia.

- Kyllä se viesti on surullista kuultavaa. Oppilaan oikeus tukeen ei toteudu tai se toteutuu alueellisesti hyvin epätasa-arvoisesti. Myös byrokratia ja paperityö lisääntyi, mikä on pois käytännössä oppilaalle annettavasta tuesta tiivistää Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo.

- Kunnat käyttävät uudistusta säästökeinona, lisää OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen.

Pakko jakaa. 

Ylen jutun otsikko on raju, mutta jutun sisältö on niin odotettu kuin olla ja voi.

Vantaalla inkluusio on verhottu hyvältä tuntuvaan termiin lähikouluperiaate. Langettiin halpaan lähikouluperiaateloveen

Vantaalla alakoulussa lähikouluihin on siirtynyt kaksi ensimmäistä ikäluokkaa, eka- ja tokaluokkalaiset, mikä näkyy ja kuuluu. Pitää ottaa huomioon, että ekoille luokille tulee myös oppilaita, jotka ovat erityissoppilaita, vaikka heitä ei ole vielä edes ehditty määritellä erityisoppilaiksi

Voi olla, että tulevaisuudessa ei ole mieltä luokitella oppilaita normi- tai erityisoppilaiksi. Nykyisenkaltainen papereiden (Wilma) kanssa leikkiminen tuntuu jossain määrin turhalta, koska papereihin harvoin merkataan mitään kouriintuntuvaa apua. Syy on selvä, sitä kouriintuntuvaa apua ei löydy. 

Erityisopettajien aikaa tuhriutuu kokouksiin ja paperien pyörittelyyn. Antaa heidän opettaa ja auttaa lapsia heidän oppimisongelmissaan.

Oleellista kuitenkin on, kuten Olli Luukkainenkin toteaa, Kunnat käyttävät uudistusta säästökeinona. Luukkaisen toteamusta ei voi kiistää, niin selkeää palaute on ollut.

Näyttää siltä, että lähikouluperiaatetta ei ole ohjannut mikään muu ideologia kuin säästöideologia. 

Erityisopettaja Jari Kurttila on oikeutetusti huolissaan erityisoppilaiden puolesta. Niin minäkin.

Hyvin vähälle huomiolle on jäänyt normioppilaiden (en ole keksinyt ns. tavalliselle oppilaalle mitään muutakaan sanaa) asema. On erityisoppilaita, jotka eivät sopeudu normiluokkaan. On tilanteita, jolloin ekoilla ja tokilla luokilla on jouduttu sitomaan pari-kolmekin opettajaa yhden oppilaan rauhoittamiseen. On selvää, että silloin koko luokan opetus kärsii.

Tiedän koulun, jossa opettaja on joutunut sijoittamaan luokkansa yhden oppilaan pulpetin toiseen nurkkaan, muut oppilaat istuvat toisella puolella luokkaa lähellä luokan ovea. Jos jotain tapahtuu, niin muut oppilaat pääsevät nopeasti pakoon käytävään. Näin äkkipikaisen ja vaarallisen lapsen paikka ei voi olla normiluokassa.

Lasten pitää saada käydä koulua turvallisesti. Kouluissa on jouduttu tuntuvasti lisäämään mm. välituntivalvontaa.

Myös alkuopettajat alkavat pikkuhiljaa väsyä. Ennen opettajilla oli alkuopetukseen kova tunku. Epäilen, että tulevaisuudessa ei ole.

Kun erityisopetuksen resursseja on koulussa liian vähän, erityisoppilaisiin sijoitettu resurssi syö muille oppilaille tarkoitettua resurssia. Todellisia kärsijöitä ovat ns. bubling under oppilaat, jotka kunnollisella tukiopetuksella pysyisivät muiden oppilaiden tahdissa.

Olen kirjoittanut lähikouluperiaatteesta paljon. Joku on kommentoinut tylysti, että opettaja on huono, kun hän ei pysty eriyttämään niin, että kaikki oppilaat oppivat. Totean, että on hyvin vaikea eriyttää, kun samalla pitää yhtä oppilasta rauhoitella tai houldata.

Monessa koulussa varma rauhoittumispaikka on rehtorin kanslia, kun resurssipulan takia muutakaan valvottua rauhoittumispaikkaa ei ole. Muutenkin ylikuormitetut rehtorit alkavat herkästi väsyä entisestään. 

Muutamat koulussa työskentelevät koulunkäyntiavustajat on sidottu täysin parin-kolmen erityisoppilaan paimentamiseen tai rauhoittamiseen. 

Voidaan hyvällä syyllä puhua julkisesta heitteillejätöstä.


- Jos ryhmäkoko olisi säädetty lailla, niin erityistä tai tehostettua tukea tarvitsevat lapset pitäisi huomoida kertoimella. Jos ryhmässä on tukea tarvitsevia, ryhmäkoko pienenisi kertoimen mukaan, OAJ:n Jaakko Salo selvittää.

- Kyllä tämä rahasta on kiinni ja erityisopettajat ovat kalliimpia opettajia. Olen aikoinaan nähnyt kun oppilaat saivat erityisopetusta turvallisessa ympäristössä. Nyt heille annettava tuki ei riitä, Kurttila sanoo. (Yle 31.1.)


Sekä Salo että Kurttila puhuvat järkeä päähän.