Kunnat pelaavat kovaa peliä erityisoppilailla

31.1. Yle

Erityisopettaja: Nykyopetus vaarantaa nuorten psyyken

Suomalaisissa kouluissa otettiin reilut kaksi vuotta sitten käyttöön uudistus, jossa erityisoppilaita ryhdyttiin siirtämään omista pienryhmistä suuriin yleisopetuksen ryhmiin.

Muutoksen piti parantaa erityisoppilaille annettavaa tukea, mutta toisin kävi.

Erityisopettajat pelkäävät, että nykyjärjestelmä tuottaa yhä enemmän erilaisista keskittymishäiriöistä kärsiviä nuoria.

- Jos jatkamme samaan malliin, tiedän sen, että seuraavan viiden vuoden aikana pienryhmiä on pakko perustaa. Nykyinen systeemi tuottaa sitä. Kun oppilaita integroidaan (yleisopetukseen), tehdään todella paljon hallaa yksilön psyykeelle ja fysiikalle, sanoo joensuulaisen Pielisjoen koulun erityisopettaja Jari Kurttila.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n kentältä saama viesti vastaa Kurttilan kokemuksia.

- Kyllä se viesti on surullista kuultavaa. Oppilaan oikeus tukeen ei toteudu tai se toteutuu alueellisesti hyvin epätasa-arvoisesti. Myös byrokratia ja paperityö lisääntyi, mikä on pois käytännössä oppilaalle annettavasta tuesta tiivistää Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo.

- Kunnat käyttävät uudistusta säästökeinona, lisää OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen.

Pakko jakaa. 

Ylen jutun otsikko on raju, mutta jutun sisältö on niin odotettu kuin olla ja voi.

Vantaalla inkluusio on verhottu hyvältä tuntuvaan termiin lähikouluperiaate. Langettiin halpaan lähikouluperiaateloveen. 

Vantaalla alakoulussa lähikouluihin on siirtynyt kaksi ensimmäistä ikäluokkaa, eka- ja tokaluokkalaiset, mikä näkyy ja kuuluu. Pitää ottaa huomioon, että ekoille luokille tulee myös oppilaita, jotka ovat erityissoppilaita, vaikka heitä ei ole vielä edes ehditty määritellä erityisoppilaiksi. 

Voi olla, että tulevaisuudessa ei ole mieltä luokitella oppilaita normi- tai erityisoppilaiksi. Nykyisenkaltainen papereiden (Wilma) kanssa leikkiminen tuntuu jossain määrin turhalta, koska papereihin harvoin merkataan mitään kouriintuntuvaa apua. Syy on selvä, sitä kouriintuntuvaa apua ei löydy. 

Erityisopettajien aikaa tuhriutuu kokouksiin ja paperien pyörittelyyn. Antaa heidän opettaa ja auttaa lapsia heidän oppimisongelmissaan.

Oleellista kuitenkin on, kuten Olli Luukkainenkin toteaa, Kunnat käyttävät uudistusta säästökeinona. Luukkaisen toteamusta ei voi kiistää, niin selkeää palaute on ollut.

Näyttää siltä, että lähikouluperiaatetta ei ole ohjannut mikään muu ideologia kuin säästöideologia. 

Erityisopettaja Jari Kurttila on oikeutetusti huolissaan erityisoppilaiden puolesta. Niin minäkin.

Hyvin vähälle huomiolle on jäänyt normioppilaiden (en ole keksinyt ns. tavalliselle oppilaalle mitään muutakaan sanaa) asema. On erityisoppilaita, jotka eivät sopeudu normiluokkaan. On tilanteita, jolloin ekoilla ja tokilla luokilla on jouduttu sitomaan pari-kolmekin opettajaa yhden oppilaan rauhoittamiseen. On selvää, että silloin koko luokan opetus kärsii.

Tiedän koulun, jossa opettaja on joutunut sijoittamaan luokkansa yhden oppilaan pulpetin toiseen nurkkaan, muut oppilaat istuvat toisella puolella luokkaa lähellä luokan ovea. Jos jotain tapahtuu, niin muut oppilaat pääsevät nopeasti pakoon käytävään. Näin äkkipikaisen ja vaarallisen lapsen paikka ei voi olla normiluokassa.

Lasten pitää saada käydä koulua turvallisesti. Kouluissa on jouduttu tuntuvasti lisäämään mm. välituntivalvontaa.

Myös alkuopettajat alkavat pikkuhiljaa väsyä. Ennen opettajilla oli alkuopetukseen kova tunku. Epäilen, että tulevaisuudessa ei ole.

Kun erityisopetuksen resursseja on koulussa liian vähän, erityisoppilaisiin sijoitettu resurssi syö muille oppilaille tarkoitettua resurssia. Todellisia kärsijöitä ovat ns. bubling under oppilaat, jotka kunnollisella tukiopetuksella pysyisivät muiden oppilaiden tahdissa.

Olen kirjoittanut lähikouluperiaatteesta paljon. Joku on kommentoinut tylysti, että opettaja on huono, kun hän ei pysty eriyttämään niin, että kaikki oppilaat oppivat. Totean, että on hyvin vaikea eriyttää, kun samalla pitää yhtä oppilasta rauhoitella tai houldata.

Monessa koulussa varma rauhoittumispaikka on rehtorin kanslia, kun resurssipulan takia muutakaan valvottua rauhoittumispaikkaa ei ole. Muutenkin ylikuormitetut rehtorit alkavat herkästi väsyä entisestään. 

Muutamat koulussa työskentelevät koulunkäyntiavustajat on sidottu täysin parin-kolmen erityisoppilaan paimentamiseen tai rauhoittamiseen. 

Voidaan hyvällä syyllä puhua julkisesta heitteillejätöstä.


- Jos ryhmäkoko olisi säädetty lailla, niin erityistä tai tehostettua tukea tarvitsevat lapset pitäisi huomoida kertoimella. Jos ryhmässä on tukea tarvitsevia, ryhmäkoko pienenisi kertoimen mukaan, OAJ:n Jaakko Salo selvittää.

- Kyllä tämä rahasta on kiinni ja erityisopettajat ovat kalliimpia opettajia. Olen aikoinaan nähnyt kun oppilaat saivat erityisopetusta turvallisessa ympäristössä. Nyt heille annettava tuki ei riitä, Kurttila sanoo. (Yle 31.1.)


Sekä Salo että Kurttila puhuvat järkeä päähän.