Taloussanomat alkaa olla Suomen nettilehtien aatelistoa. Syy on selvä, lehti ei enää ilmesty paperisena, nettiversioon panostetaan tosissaan. Taloussanomat tekee talouden tavallisellekin ihmiselle ymmärrettäväksi hauskalla tavalla. Jutut ovat hyvin monipuolisia.
Taloussanomat 12.12.
Osia Timo Poropudaksen kolumnista:
Perheen kunnia toi Pisa-voiton Shanghaille
Pisa (Program for International Student Assessment) -testit ovat perusteellisia ja ne näyttävät olevan myös yllättävänkin kulttuuririippumattomia. Valtavan laajasta testiaineistosta laaditaan monipuolisia vertailuja ja vedetään tasapainoisia, mutta ei yksioikoisia johtopäätöksiä.
Pisa-vertailut osoittavat myös:
– Tietyn perustason jälkeen rahan pumppaaminen kouluihin ei nosta tuloksia.
– Varojen ohjaaminen opettajien palkkojen kohentamiseen on tehokkaampaa kuin luokkakokojen pienentäminen.
– Esikouluvuosien lisääminen parantaa oppimistuloksia.
Kiina eroaa Suomesta ja varsinkin Yhdysvalloista koulumotivaation vahvuudessa. Kiinalaiset perheet uskovat koulutuksen autuaaksi tekevään vaikutukseen samalla tavalla kuin suomalaisvanhemmat uskoivat puoli vuosisataa sitten.
Kiinassa opiskelua ja opinnoissa menestymistä arvostetaan sairaan korkealle. Kova kilpailu alkaa jo esikoulussa. Se vaatii paljon ja johtaa myös epärehellisten keinojen käyttämiseen.
Kun suomalaislapset pärjäävät Pisa-testeissä, alkaa julkisuudessa ja nettikeskusteluissa Pisa-skeptikkojen itku ja valitus. Suurinpiirtein luullaan, että kyseessä on jonkinlainen väärennös tai salaliitto.
Timo Poropudaksen kolumnista aukesi pari mielenkiintoista näkökulmaa.
Rahan pumppaaminen kouluihin ei näytä nostavan tasoa tietyn perustason jälkeen. Luulen, että Suomessa perustaso on yleisesti kohdallaan. Silloin, kun ryhmäkoot ovat kohtuullisia ja tuki- ja erityistunnit pyörii, tuloksia saadaan.
Varojen ohjaaminen opettajien palkkojen kohentamiseen on tehokkaampaa kuin luokkakokojen pienentäminen. Kaikki tietävät, että oppimisen tärkein tekijä on oppilaan oma halu ja motivaatio. Sama näyttää pätevän opettamiseenkin, kunnon palkka motivoi opettamaan kunnolla.
Esikouluvuosien lisääminen lisää oppimistuloksia. Suomessa yksivuotinen esikoulu on hyvin toimiva. Lukemaan opettaminen on helpompaa kuin ennen, moni tuleva ekaluokkalainen osaa jo lukea jonkinverran ennen kouluuntuloa.
Oletan, että yhden-kahden vuoden pituinen esikoulu on optimaalinen. Leikin loppu liian aikaisin on monien tutkijoiden mielestä pahasta, koska silloin lapsen luontainen luovuus tukahdutetaan.
Antaa pienten lasten leikkiä vaan.
Aasialaisilla lapsilla, Kinassa, Japanissa, Etelä-Koreassa ja Singaporessa, on vahva opiskelumotivaatio, mikä on vienyt ko. maat Pisa-kärkeen. Aasiassa uskotaan vahvasti koulutuksen nostavaan voimaan kuten meilläkin uskottiin vielä 1970-80-luvuilla. Aasialaiset yhteiskunnat ovat hyvin perhekeskeisiä, lapset huolehtivat vanhemmistaan, kun vanhemmat ovat vanhuksia.
Kiinan yhden lapsen politiikka on johtanut siihen, että siihen yhteen lapseen satsataan kaikki mahdollinen. Perhe on kuin käänteinen pyramidi, yksi lapsi, vanhemmat ja kahdet isovanhemmat.
Aasialaisten koulujärjestelmien suuri ongelma on ankara kilpailullisuus. Ei ole mitään järkeä, että kilpailu alkaa jo esikoulussa. Viestimistä on silloin tällöin luettavissa, että kova kilpailu ja ankara kisa jatko-opiskelupaikoista johtaa helposti lasten mielenterveysongelmiin, jopa itsemurhiin.
Aasiassa on paljon ihmisiä, heillä on "varaa kilpailuttaa" lapsiaan mielinmäärin. Harvat löytävät loppujen lopuksi sen paikasta auringosta, muista tulee "teollisuuden tykinruokaa".
Me suomalaiset olemme jatkuvasti puolustusasemissa, puolustamme pientä kielialuettamme ja kulttuuriamme. Harvoin tulee ajatelleeksi, että siinä meidän vahvuutemme on ollutkin. Meillä ei ole yksinkertaisesti varaa hukata yksilöitä.
Sosiaalisuus ja verkostoituminen ovat tärkeitä, mutta viime kädessä yksilöt tekevät ne suuret oivallukset.
Tekstit
