Opettaja ei saa olla oppilaan kaveri

Klikkaa, jos haluat nähdä artikkelin suurena.

21.5. HS

Poliisi epäilee: Naisopettajalla oli seksisuhteita alaikäisten oppilaidensa kanssa Vantaalla

Poliisi tutkii Vantaalla toimineen naisopettajan epäiltyjä seurustelusuhteita kahden alaikäisen oppilaansa kanssa. Opettaja on vangittu, ja hänet on pidätetty virastaan toistaiseksi.

Seksisuhteet alkoivat vuonna 2012 ja jatkuivat tähän vuoteen asti. Oppilaat olivat suhteiden aikana 12–14-vuotiaita. 

Asia tuli ilmi, kun oppilaista toinen kertoi asiasta viranomaisille.

Järkyttävä, todella ikävä uutinen. 

Ylipäätään, että tällaista tapahtuu, on todella ikävää. Vielä ikävämmäksi uutisen tekee, että kaikki on tapahtunut kotikaupungissani Vantaalla, jossa teen vielä parisen viikkoa työtä ennen kuin siirryn eläkkeelle.

Vantaalla on 36-työvuoteni aikana ollut kaksi pedofiilitapausta aiemminkin, mutta silloin kyseessä oli valeopettajat, kaksi miestä, jotka eivät ammatiltaan olleet opettajia, vaan he olivat hakeutuneet sijaisiksi. Uusi tapaus tuottaa opettajille tuskaa, koska ilmeisesti nyt kyseessä on pätevä opettaja, ihminen, joka on kouluttautunut opettajaksi.

Opettajilla pitää olla korkea moraali. Vaikka meillä ei ole lääkärinvalan kaltaista valaa, opettajien moraalin on oltava kestävällä pohjalla.

On täysin selvää, että opettaja ei voi olla oppilaan kaveri. 

Saavatko opettaja ja oppilas käydä elokuvissa? Entä vapaa-ajalla yhdessä syömässä?

Eivät saa, sanoo sosiaalietikan professori Jaana Hallamaa. ( HS 21.5.2016)

Olen tasan samaa mieltä. Yksittäisen oppilaan kanssa ei mennä elokuviin tai ravintolaan, tietenkin eri asia on opintoretket yhdessä koko luokan kanssa.

Opettajien ammattijärjestön sivuilta:

Opettajien ammattietiikka ja eettiset periaatteet

Kertauksen vuoksi kaikkien kannattaa lukea ohjeet OAJ:n sivuilta. OAJ:n sivuilla kannattaa piipahtaa muutenkin säännöllisesti, ettei putoa käryiltä. OAJ auttaa ja neuvoo opettajia, muut eivät sitä luotettavasti tee.

Olen aiemminkin blogissani käsitellyt asiaa:

Miesopettajan kosketus (Properuskoulu 26.3.2015)

Pirkanmaan pedofiliaepäily (Properuskoulu 14.3.2013)

Timo Saloviidan kammiosta kajahtaa

Lue kokonaan alla olevasta linkistä Helsingin Sanomien pääkirjoitus kokonaan ennen kuin luet oman osioni:

HS 4.3.

Professori: Oppilaiden siirrot erityisluokille lähinnä töiden pallottelua luukulta toiselle

Opettajien omat näkemykset ja intressit vaikuttavat liikaa opetusryhmien kokoon, kouluavustajien käyttöön ja oppilaiden siirtämiseen erityisluokille.

Jyväskylän yliopiston erityisprofessori ja suomalaisen inkluusion isä, Timo Saloviita, ei oman kotisivunsa mukaan ole opettanut päiväkään koululuokassa. Silti hän kirjoittaa kuin olisi ollut katedeerilla koko ikänsä.

Talousvaikeuksissa oleville kunnille Saloviidan inkluusio- ja suurluokka-ajatukset ovat kuin taivaan lahja.  Lopetetaan kuntien erityisopetuksen asiantuntijakeskukset, erityiskoulut, ja tungetaan erityisoppilaat suuriin normiluokkiin luokan- ja aineenopettajien hoteille.

Kunnille inkluusio on ollut vain säästötoimenpide.

Lapset ovat yksilöitä, niin ovat erityisoppilaatkin.

On erilaisia erityisoppilaita, osa sopeutuu hyvin normiluokkiin, osa tarvitsee pienryhmää, joillekin oikea paikka on sairaalakoulu. 

Tarvitaan siis erilaista erityisopetusta. Etenkin sairaalaopetuspaikoista on huutava pula. 

Normiluokan opettajan opetus jää tyystin antamatta, kun oppilas saa jatkuvia kohtauksia tai raivareita ja opettajan pitää houldata oppilasta tai kiikuttaa hänet rauhoittumaan vaikkapa rehtorin kansliaan.

Saloviita kirjoittelee uskomatonta lööperiä:

1. Käytännössä oppilaan erityisluokalle siirtoon riittää se, että opettaja ja rehtori pääsevät asiasta yksimielisyyteen. Siirron perusteluksi riittää opettajan oma mielipide. (HS 4.3.)

Lundell:

Ei pidä paikkaansa. Erityisluokalle siirto tai ylipäätään erityisen tuen päätös on pitkällisen prosessin tulos.

Päätös hilataan kolmiportaisen tuen askelten kautta, ensin yleinen tuki, sitten tehostettu tuki. Psykologit ja tarvittaessa muut asiantuntijat tutkivat oppilaan. Myös oppilaan vanhemmat osallistuvat tiiviisti päätösprosessiin.

Vasta pitkällisten asiantuntijapalavereiden ja kirjallisten töiden jälkeen saadaan aikaan erityisen tuen päätös. Läheskään aina oppilasta ei siirretä erityisluokalle.

On suorastaan törkeää väittää, kuten Saloviita, vaikka tässäkin tapauksessa viranhaltija pääsee todistamaan omassa asiassaan: hankalan oppilaan poistaminen luokasta vähentää opettajan työtä. (HS 4.3.)

Kansainvälisesti ajatellen suomalaiset opettajat ovat korkeasti koulutettuja ja opettajien eettinen taso on erittäin korkea.

2. Tasa-arvon lisäksi kysymys on oppimisesta: erityisluokkien on havaittu heikentävän oppimistuloksia. (HS 4.3.)

Lundell:

Saloviita näkee puusilmäisesti tasa-arvon ainoastaan yhden oppilaan näkökulmasta. 
Kammioajattelijana hän ei näytä tajuavan, että yhden erityisoppilaan lisäksi luokassa on esim. 24 muutakin oppilasta, jotka myös tarvitsevat opetusta.

On väärin, jos opettaja joutuu panostamaan kaiken yhteen oppilaaseen, joka ei pysty keskittymään luokassa ollenkaan, vaan riehuu alvariinsa. Tasa-arvo pitää ulottaa kaikkiin oppilaisiin, ei ainoastaan erityisoppilaisiin.

Tiedän luokan, jossa muu luokka sijoitettiin lähelle ovea ja yksi oppilas luokan toiseen päähän ikkunanurkkaan, kun pelätttiin ko. oppilaan raivopurkauksia. Kun oppilaat ovat lähellä ovea, pääsee helposti pakoon. Luokassa oli siis pelon ilmapiiri.

Shakkiturnauksessa olen nähnyt oppilaan huutavan ja repivän pöytäkirjoja ja heittelevän niiden palasia hujan hajan pitkin lattioita. Muut lapset katsovat ihmeissään. Rimpuilevaa poikaa tuli kantamaan ja rauhoittelemaan kolme aikuista, joista pari näytti olevan erityisopettajia.  Voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa opettajan on toimia luokassaan, kun pitäisi opettaa lapsia ja samalla rauhoittaa yhtä raivoavaa ja väkivaltaista lasta.

Saloviita ei näytä ymmärtävän, että luokka on aina sosiaalinen kokonaisuus. Luokassa tapahtuu aina sosiaalista oppimista. Mallioppiminen voi olla myös negatiivista, aggressivisen oppilaan tavat voivat tarttua toisiin oppilaisiin. 

Saloviita unohtaa järjestelmällisesti ns. normioppilaiden oikeusturvan ja heidän oikeutensa oppimiseen.

3. Suomessa siirtojen kohteeksi joutuu noin kuusi prosenttia peruskoulun oppilaista. Perusteltu tarve olisi luultavasti alle yhden prosentin. (HS 4.3.)

Lundell:

Alle yhden prosentin? Mistä hatusta tämä yksi prosentti on oikein vedetty?

Saloviita kumoaa suomalaisen opettajiston ja koulujen oppilashuollon asiantuntijoiden kokemuksen ja asiantuntemuksen tuosta vain.

Kokemusperäisesti yksi prosentti oppilaista on sairaalakoulun tarpeessa. Normioppilaan ja sairaalakouluoppilaan väliin mahtuu monentasoista erityisoppilasta. Sitä en kiistä, etteikö osa heistä pärjäisi normiluokilla. Minullakin on ollut luokillani erityisoppilaita, jotka ovat pärjänneet luokassani ja myöhemmin elämässä oikein hyvin.

Mutta kaikkien erityisoppilaiden paikka ei ole normiluokassa, jossa he eivät saa tarvitsemaansa apua. Jotkut lapset voivat olla myös aivan liian vaarallisia toisille lapsille.

4. Britanniassa osoitettiin, että kouluavustajien käyttö luokassa heikensi erityisoppilaiden suoriutumista: jos luokassa oli avustaja, opettaja jätti heikoimmat oppilaat kouluttamattoman avustajan kontolle. (HS 4.3.)

Lundell:

Perustelu on suorastaan käsittämätön. Jos missä, niin Iso-Britanniassa lapset jaetaan vuohiin ja lampaisiin. Harvat ja valitut rikkaat lapset menevät yksityiskouluihin, muut jäävät heikkoa tulosta tekeviin yleisiin kouluihin.

Koko Iso-Britannian koulujärjestelmä on hyvin erotteleva ja eriyttävä. Pisa 2014 tulosten mukaan Suomi oli Euroopan ykkönen, Iso-Britannia oli Euroopan yhdeksäs. Ruotsista en ottaisi mallia ollenkaan, tulokset olivat kehitysmaaluokkaa.

Koulutusjärjestelmät ovat aina hyvin kulttuurisidonnaisia. Jos brittikoulunkäyntiavustajat ovat surkeita, ei voida olettaa, että suomalaiset koulunkäyntiavustajat ovat surkeita. Sitä paitsi Suomessa koulunkäyntiavustajat on koulutettu.

Siinä olen Saloviidan kanssa tasan samaa mieltä, että erityisopettajia pitäisi palkata lisää, mutta Saloviidan olisi syytä astua kammiostaan ulos ja tutkailla kuntien talouslukuja. Luvut eivät todellakaan ole häävejä, joissain kunnissa luvut ovat karmeita.

Toisaalta, jos erityisopettaja tulee koulunkäyntiavustajan sijaan houldaamaan raivoavaa oppilasta, kyseessä on mieletön asiantuntijatuhlaus ja hukkaresurssi. Erityisopettajan tehtävä ei voi olla raivoavan oppilaan rauhoittaminen, vaan oppimisvaikeuksista kärsivän lapsen opettaminen ja kaikinpuolinen tukeminen.

5. Pienen ryhmäkoon vaikutukset oppimiseen on todettu vähäisiksi. (HS 4.3.)

Lundell:

Kun lähetän oppilaan laaja-alaisen erityisopettajan hoteisiin, ryhmään, jossa on esim. neljä-viisi oppilasta kerrallaan, näen muutaman käyntikerran jälkeen edistymistä oppilaan oppimisessa. Kuutosen oppilas voi jossain vaiheessa alkaa saada kaseja matematiikan kokeissa.

On oppilaita, jotka eivät pysty millään keskittymään isossa ryhmässä, mutta pienessä ryhmässä he pystyvät. Erityisopettaja, joka on kouluttautunut nimenomaan oppimisen lukkojen avaamiseen, on pienessä oppilasryhmässä tehokas.

Uusin tutkimustieto vahvistaa nimenomaan käsityksen siitä, että opetusryhmän koolla on merkittävä vaikutus oppimistuloksiin. (Opettaja 4.3.)

Uusi tutkimustieto vahvistaa opettajien käytännön kokemuksia. Olen opettanut sekä ylisuuria yli 30 oppilaan ryhmiä että kohtuullisia noin 20 oppilaan ryhmiä. Ero on selvä, isossa ryhmässä on aina oppilaita, joiden kaikkia ongelmia ei havaita, varsinkin, jos oppilas on hiljainen.

Tiedetään, että jos erityisopettaja saa yhdenkin oppilaan raiteilleen, säästö yhteiskunnalle on miljoonan euron luokkaa. Erityisopettaminen on siis ennaltaehkäisyä ja tuo yhteiskunnalle säästöä. Yhtään lasta ei kannata jättää ilman apua yksin ja heitteille.

Kaikesta huomaa, että Saloviidalta puuttuu käytännön näkökulma ajattelustaan. 

On aivan eri asia viedä 20 oppilaan luokkaa opintoretkelle kuin 30 oppilaan luokkaa. Inkluusion myötä opintoretket ja kaikki koulun ulkopuolinen toiminta on vähenemään päin.  Kaikki opettajat eivät uskalla viedä luokkaansa neljän seinän ulkopuolelle mahdollisten vaaratilanteiden takia. 

Peruskoulussa opetetaan oppiaineita, joissa ylisuurissa ryhmissä opettamisesta ei tahdo tulla mitään. Teknisessä käsityöluokassa syntyy monia vaaratilanteita, kun oppilaita on liikaa, edes työkalut eivät riitä. Liikunnassa oppilaita istuu penkeillä, kun pitäisi liikkua ja pelata. Musiikissa bändiopetus jää utopiaksi. Kuvataiteessa ohjaaminen jää pintapuoliseksi.

Saloviita ei suostu kuuntelemaan kentältä kantautuvia erityis-, lastentarhan- tai peruskoulun alaluokkien opettajien hätähuutoja. 

Ruumiillista väkivaltaa töissään koki viime vuonna lastentarhanopettajista 37 prosenttia, erityisopettajista lähes 32 prosenttia, koulunkäyntiavustajista ja lähihoitajista lähes 38 prosenttia. Luokanopettajista vastaava osuus on 10 prosenttia. (Opettaja 3.3.)

Luvut ovat hälyttäviä. Väkivaltaa on aina ollut, enemmänkin kuin nyt, mutta väkivallan luonne on muuttunut. Voidaan puhua alitajunnasta pulppuavasta holtittomasta väkivallasta, ei katsota aikaa, paikkaa tai uhria. Tilanteet ovat hyvin yllättäviä.

Todennäköisesti isossa luokassa on enemmän väkivaltaa kuin pienessä.

Alakouluissa on pian vaikea saada opettajia ensimmäisille tai toisille luokille. Samaan aikaan, kun on siirrytty inkluusioon alhaalta ylöspäin, opettajiin kohdistuneet väkivaltaluvut ovat kasvaneet. 

Ennen ei luokanopettajiin juuri käyty kiinni. Minuun ei ole käyty koskaan kiinni, uhattu on. Nyt alaluokilla voi esineet lentää ja sakset heilua. Purraan ja potkitaan.

On selvää, että oppilaat, jotka käyvät kiinni opettajiinsa, käyvät kiinni myös muihin oppilaisiin. Välituntivalvojien määrää on kouluissa jouduttu lisäämään.

En väitä, että pienten lasten väkivalta on pelkästään lisääntyneen inkluusion syytä. On muitakin syitä.

Mutta nykymuotoinen inkluusio on julkista heitteillejättöä, lähes rikollista.

Ammattietiikkaa ja ammattietiikkaa

18.4. Iltalehti

Onko opettaja kohdellut sinua epäasiallisesti?

Viime aikoina on julkisuudessa puitu Alppilan tapausta, jossa opettaja sai potkut koulun ruokalassa tapahtuneen tönimisen vuoksi.

Oletko sinä kohdannut viime vuosina epäasiallista kohtelua opettajan taholta? Onko opettaja kiusannut tai jopa käynyt käsiksi? Kerro, missä ja miten tämä tapahtui.

Iltalehti on aloittanut opettajien vainoviikot.

Hieraisin silmiäni, kun luin eilistä Iltalehteä. Alppilan yläkoulun tapahtumat ovat inspiroineet Iltalehteä  kyseenalaiseen toimintaan, keräämään tietoja opettajien epäasiallisista kohteluista oppilaitaan kohtaan.

En epäile yhtään, etteikö Suomesta löytyisi oppilaita, joita opettajat olisivat kohdelleet epäasiallisesti. Opettaminen on hyvin inhimillistä toimintaa, kaikkea sattuu. Mutta onko mitään järkeä tehdä julkisia syntilistoja?

Mikään ei takaa, että ilmiannot ovat tosia. Puolustautuminen on hyvin vaikeaa, koska moni opettaja välttää julkisuutta viimeiseen asti.

Opettajat tekevät työtään kahdeksasta kahteen vuodesta toiseen kolmenkymmenen vuoden ajan. Jotkut väsyvät, jotkut leipääntyvät. Virheitä tehdään.

Joissakin yläkouluissa työ voi olla niin raadollista, että ympäristö voi raadollistaa opettajan niin, että kirosanat raikaa.

Ymmärrän, että iltalehtiä pitää myydä joka päivä, mutta luulisi, että on tähdellisempääkin kirjoittamista kuin tavallisten ihmisten jahtaaminen. Jotain kicksejä maikkojen, pappien ja poliisien jahtaamisesta saadaan.

Eivät opettajat ole erehtymättömiä jumalia. Opettajien toimintaa ohjaa yleinen moraali, pitää olla hallussa käsitys oikeasta ja väärästä.

Jos Iltalehti käyttää keräämiään tietoja yleisesti, asia on puolestani sillä selvä. Jos aletaan ruotia asioita yksilötasolla, ollaan pahasti halkoteillä. 

Ei kaikkea tarvitse julkisuudessa repostella. Ongelmat on hoidettava koulun tasolla.

Kannattaa lukaista:

Opettajan ammattietiikka ja eettiset periaatteet (OAJ:n sivuilta)

Facebook voi tappaa

Iltasanomat 1.4.

Opettajan Facebook-kommentit olivat liikaa vanhemmille

Ensimmäisen luokan opettaja pidätettiin virantoimituksesta Facebook-kommenttiensa vuoksi Yhdysvalloissa.

Newjerseyläinen opettaja oli muun muassa verrannut koulutyötään vanginvartijan ammattiin. Hän oli myös luonnehtinut pikkuisia oppilaitaan tuleviksi rikollisiksi.

Useat vanhemmat ottivat yhteyttä kouluun nähtyään kommentit ja vaativat lapsensa siirtämistä toisen opettajan luokkaan. Tapaus ei ole ainut laatuaan viime aikoina rapakon takana.

Opettajat ja Facebook - teemasta käydään jatkuvaa rajanvetokeskustelua. Mikä on sallittua? Voiko oppilaita ottaa FB-kavereiksi? Voiko oppilaiden vanhempia ottaa FB-kavereiksi?

Minulla on rajattu FB-tili vain ystäviäni ja kavereitani ja tuttujani varten. En ota oppilaitani tai heidän vanhempiaan FB-kavereikseni lainkaan. Koulussani on yhteisesti sovittu, että opettajat toimivat suurinpiirtein samalla tavoin.

Opettajien käyttäytymistä myös netissä ohjaavat opettajien ammattietiikka ja eettiset arvot.

Vaikka opettajatkin ovat ihmisiä siinä kuin muutkin, meille on osoitettu melkoinen vastuu, opetamme ja kasvatamme muiden lapsia. Ammattimme on puolijulkinen ammatti.

Vaikka joskus on vaikeaa, ei opettaja voi ruveta julkisesti paukuttamaan ja parjaamaan omia oppilaitaan tai luokkaansa. Amerikkalaisten opettajien ammattitaito ei ole koskaan vakuuttanut minua. Toisaalta Yhdysvallat on iso maa, opettajienkin joukkoon mahtuu kaikenlaisia opettajia.

Joskus netti voi karata käsistä. Muutamia vuosia sitten Vantaan Seutulan asukasyhdistyksen keskustelupalstalla harrastettiin julkista opettajan inkvisitiota, kun opettaja oli tuonut Virosta mäyräkourallisen vodkaa isälleen.

Opettajan ja kaikkien muidenkin ihmisten kannattaa silloin tällöin googlata omalla nimellään ja katsoa, missä yhteyksissä nimi mainitaan. Koin kerran yllätyksen, Demi-lehden palstoilla oli kirjoitus, jossa todettiin, että Lundell on tikkutärkeä paska. Jollain sairaalla tavalla olin ylpeä kuvauksesta, mutta pyysin silti Demi-lehden toimitusta poistamaan ko. kuvauksen, minkä he tekivätkin.

Joskus tekisi perjantaisin kouluviikon jälkeen mennä Pähkinärinteen lähiökapakkaan ottamaan opettajakavereitteni kanssa pari oluttuopillista ja jutella niitä näitä, ehkä purkaa vähän työasioitakin. Emme ole koskaan tehneet niin. Varmuuden vuoksi.