Näytetään tekstit, joissa on tunniste mannerheimin lastensuojeluliitto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mannerheimin lastensuojeluliitto. Näytä kaikki tekstit

maanantai 11. lokakuuta 2010

Hälytyskellot soivat rajusti

Nuorin lapseni makailee kotona kuumeessa, ja minä vahdin. Bloggauksen jälkeen menen tarkastamaan luokkani Makeko-kokeet.

Vantaalla pidetään syksyisin kaikille oppilaille yhteiset matematiikan tasokokeet, keväisin on äidinkielen Allu-kokeiden vuoro. Paljon on korjaamista, mutta nähdäänpä, missä mennään.

Yle 11.10.

Joka kahdestoista lapsi tarvitsee lastensuojelun apua

Yhä useampi lapsi on lastensuojelun asiakas suurimmissa kaupungeissa. Keskimäärin yli kahdeksan prosenttia ja Vantaalla jopa useampi kuin joka kymmenes kaikista lapsista ja nuorista on lastensuojelun asiakas. Lisäksi lastensuojelun asiakasmäärät ovat yhä kasvussa useimmissa suurista kaupungeista.

Sosiaalityöntekijöiden mukaan osa kasvusta johtuu siitä, että lastensuojeluilmoituksen tekemisen kynnys madaltui kohta kolme vuotta voimassa olleen uuden lastensuojelulain myötä. Tämä ei kuitenkaan monessakaan kaupungissa selitä kaikkea kasvua. Erityisen huolissaan sosiaalityöntekijät ovat teini-ikäisten asiakkaiden ja kiireellisten sijoitusten yleistymisestä.

Kling! Kling! Kling!

Joka kymmenes lapsi on hälyttävän paljon. Tuskin siinäkään määrässä on aivan kaikki suojelua tarvitsevat lapset, kaikkea ei huomata tai haluta huomata.

Joka kymmenes lapsi tarkoittaa, että peruskouluissa luokkaa kohden keskinmäärin hieman yli kaksi lasta on lastensuojelun piirissä! Isossa kolmisarjaisessa viidensadan oppilaan koulussa suojelua tarvitsevia oppilaita on noin neljäkymmentä.

Yhteiskunnassa on tapahtunut tai on tapahtumassa jotain merkittävää. Olen kirjoittanut molemmissa blogeissani jo pitkään yhteiskunnan polarisoitumisesta. Osa ihmisistä on putoamassa pois kelkasta. Suomesta ollaan tekemässä sääty-yhteiskuntaa.

On varmaa, että suojelua tarvitsevat lapset ovat kasautuneet alueellisesti.

Erityinen ongelma on lasten ja nuorten varhainen päihdekäyttö. Lapsen päihdekäyttö on oire jostakin, lapselle kuten aikuisellekin päihteet ovat pakotie.

On hirveää ajatella, että osa lapsistamme ja nuoristamme kokevat, että heistä ei välitetä. Minusta tuntuu, että osa lapsistamme "itsenäistetään" liian aikaisin. Luullaan liian herkästi, että varhaisteini ajattelee ja toimii kuten aikuinen. Murrosikäinen lapsi jos joku kaipaa epävarmuudessaan isän tai äidin tukea ja neuvoja. Yksin ei saa jättää.

Yhteiskunnan polarisoituminen on johtanut siihen, että osa aikuisista ei pysty huolehtimaan itsestään. Silloin lapset jäävät heitteille.

Toisaalta monesta vanhemmasta revitään työelämässä kaikki mahdollinen irti, lapselle ei jää aikaa. Ulkoistetaan lapsen kasvatus, juoksutetaan lasta kodin ja koulun ja harrastusaktiviteettien välillä ja aina välillä teholaatulomaillaan. Rauhallista yhdessäoloaikaa ei ole.

Samaan aikaan yhteiskuntamme turvaverkkoja on järjestelmällisesti pyritty heikentämään säästösyihin vedoten. Silloin heikot kärsivät.

Vantaalla lastensuojelun kasvu on ollut 22,9 % vuoteen 2008 verrattuna. Vantaalla kynnys lastensuojeluun on madaltunut, otetaan helpommin yhteyttä kuin ennen, onneksi. Asiaan on kiinnitetty huomiota.

Useimmissa kaupungeissa työ ei kuitenkaan näytä loppuvan tekemällä. Ainakin Turusta, Espoosta ja Helsingistä arvioidaan, että asiakkaiden määrä jatkaa kasvuaan.

- Kyllä se trendi on ihan sama. Sillä lailla tietenkin se on valitettavaa, koska se kertoo myöskin siitä että lasten ja nuorten perheiden hätää on, sanoo Helsingin perhekeskustoiminnan päällikkö Sisko Lounatvuori.

En tiedä mitään lastensuojelun resursseista. Ovatko resurssit kasvaneet samassa tahdissa hoidettavien määrän kasvun kanssa? Vai tukehtuuko lastensuojelu resurssien puutteeseen?

Kun puhutaan resursseista, useinmiten puhutaan työntekijöistä.

Mielenkiintoista on, että opettajat eivät tiedä, ketkä oppilaat ovat lastensuojelun piirissä. Vaikka koulun aloitteet lastensuojeluun ovat lisääntyneet viime vuosina jonkin verran, aika vähän aloitteita vielä tehdään, mikä on ymmärrettävää. Emme me tiedä oppilaiden kotitilanteista juuri mitään.

Ehkä näin on hyvä. Koulun pääasiallinen tehtävä on opettaminen ja kasvattaminen. Opettajat eivät sittenkään ole psykologeja, lääkäreitä tai sosiaalityöntekijöitä. Suutari pysyköön lestissään.

Karmeaa on, että yhteiskuntamme oirehtii lastemme kautta. Jotain on vialla.

maanantai 9. elokuuta 2010

Lisää väljyyttä opetukseen

HS-STT 9.8.

Peruskoulun tunteja lisättävä entisestään

Peruskouluun suunnitellut lisätuntimäärät ovat varsin vaatimattomia, arvioi Mannerheimin Lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Esa Iivonen. Hänen mukaansa tunteja olisi lisättävä enemmän kuin uudistamistyöryhmä on esittänyt.

Iivosen mukaan opetukseen tarvitaan enemmän väljyyttä, jotta asioihin ehditään perehtyä kunnolla ja opettajalla on tarpeeksi aikaa jokaiselle oppilaalle.

Oppituntien määrästä ja sisällöstä voisi joidenkin näkemysten mukaan päättää kouluissa. Iivonen on jyrkästi ajatusta vastaan.

Asiantuntija huomauttaa, että monet kunnat tarjoavat jo nyt vain vähimmäismäärän tunteja. Iivosen mukaan yhdenvertaisuus ja tasa-arvo kärsivät, jos tunneista ei päätetä valtakunnallisesti.

Esa Iivonen puhuu täyttä asiaa.

Professori Jouni Välijärvi esitti äskettäin, että oppituntien määrästä ja sisällöstä voitaisiin päättää kouluissa. Myös minä olen jyrkästi tällaista ajatusta vastaan.

Jo nyt oppilaiden koulutuksellinen tasa-arvo Suomessa ei ole taattu, jotkut kunnat satsaavat opetukseen enemmän kuin toiset. Kuvitella saattaa, mitä tapahtuisi, jos kunnat saisivat päättää tuntimääristä, rikkaiden kuntien lapset saisivat enemmän opetusta kuin köyhien kuntien lapset.

Oppituntien sisältöjen suhteen olen vieläkin pessimistisempi, yksittäisten koulujen todelliset resurssit sisältöjen määrittelyyn ovat täysin erilaiset. Kaikki suunnittelu tapahtuisi kouluajan ulkopuolella, palkatta, pienessä koulussa valtava suunnittelu-urakka jäisi parin-kolmen opettajan harteille.

Olen vahvasti valtakunnallisten opetussuunnitelmien ja tuntimäärien kannalla. Näin taataan koulutuksellinen tasa-arvo kaikkialla Suomessa. Jos valtakunnallista ohjausta ei olisi, suomalainen peruskoulu ajautuisi todennäköisesti melkoiseen sekasortoon, kaikenmaailman kyläpäälliköt jylläisivät ja jyräisivät.

Iivonen on oikeassa siinäkin, että opetukseen tarvitaan lisää väljyyttä, jotta asiat opitaan syvällisemmin kuin nyt. Ja muutkin oppilaat kuin erityis- ja maahanmuuttajaoppilaat tarvitsevat opettajien tukea ja huomiota. Joskus tuntuu, että hyvin käyttäytyvä ja opiskeluun vakavasti suhtautuva oppilas jää kuin oman onnensa varaan.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Lasten yksinäiset iltapäivät

HS 26.3.

Lasten ja nuorten yksinäisyys iltapäivisin näkyy Mannerheimin Lastensuojeluliitolle tulevissa puheluissa. Pienimmät koululaiset soittavat vapaaehtoisille kaikkein eniten, ja suurin osa heistä haluaa vain kertoa päivittäisiä kuulumisiaan jollekin aikuiselle.

"Lapsen kokemus yksinäisistä iltapäivistä jää helposti aikuiselta huomaamatta, koska lapsi oppii tyytymään olosuhteisiin", sanoo Lasten ja nuorten puhelimen ja netin päällikkö Anne Ryhänen.

Lapsi kaipaa turvallista iltapäivää, aikuisen läsnäoloa. Kaikissa kunnissa ei ole järjestetty kunnolla 1.-2. luokkalaisten iltapäivähoitoa. Monessa kunnassa iltapäivähoito on jätetty amatöörien hoidettavaksi, lapset eivät sellaisissa kerhoissa viihdy. Ryhmät ovat usein ällistyttävän suuria ja toimivat pienissä, epäasiallisissa tiloissa.

Myös isommat lapset tarvitsevat aikuista iltapäivisin. Säästökunnissa on leikattu kerhot pois.

5.-9. luokkalaisten koulupäivien pituudet ovat kansainvälisesti ajatellen lyhyet. Omassa koulussani 5.-6. luokkalaisilla on vain 25 oppituntia viikossa, mikä on vähän. Aivan hyvin kouluviikon pituus voitaisiin venyttää kolmeenkymmeneen oppituntiin.

Parhaiten se kävisi lisäämällä liikuntaa, yksi tunti päivää kohden. Myös kerhotoiminta on palautettava kunniaan, shakkikerhoja joka kouluun.