What's up Whatsapp?

2.10. Yle

Nuoret käyttävät Whatsappia eri tavalla kuin aikuiset

Pikaviestipalvelu Whatsapp on kasvanut nuorten suosituimmaksi sosiaalisen median kanavaksi. Samalla kiusaaminen on yleistynyt. Esimerkiksi ryhmäkeskusteluihin saatetaan liittää osallistujia vasten heidän tahtoaan.

Suurin osa aikuisista käyttää pikaviestipalvelua Whatsappia tekstiviestien, videoiden ja kuvien lähettämiseen ystäville. Sen sijaan nuorista Whatsapp on yksi suosituimmista sosiaalisen median kanavista muun muassa siksi, että sen avulla voi keskustella myös tuntemattomien kanssa. Moni nuori kuuluu kymmeniin ryhmäkeskusteluihin, ja Whatsapp-viestejä voi päivän aikana tulla jopa tuhansia.


Tamperelainen Irina hämmästyi löydettyään puhelimensa Whatsapp-sovelluksesta englanninkielisen, seksiä käsittelevän ryhmäkeskustelun.


– Sieltä rupesi tulemaan tervehdysviestejä ulkomaalaisista numeroista. Kun poistuin ryhmästä, alkoi tulla privaattiviestejä yksittäisiltä henkilöiltä. Yhden numeron kartoitin, ja se tuli Syyriasta asti.


Nettipoliisi saa nuorilta usein yhteydenottoja Whatsappiin liittyvistä kiusaamistapauksista.


– Yleisimmät rikosnimikkeet ovat kunnianloukkaus, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja laiton uhkaus, sanoo nettipoliisi Jarno Saarinen.




Vaikka lapset käyttävät Whatsappia, harva tietää, että sovelluksen ikäraja on 16 vuotta. Aikuisten suosiman Facebookin ikäraja on 13 vuotta. Ikärajat ovat muodollisia, koska nettipalveluilla ei ole mitään tepsivää keinoa varmistaa lapsen ikää.

Jos ikä varmistettaisiin esim. luottokortilla, alle 18-vuotiaat suljettaisiin pois ko. palveluista. 

Kaikki lapset, jotka ovat Whatsappissa, valehtelevat ikänsä. Lapset opetetaan valehtelemaan.

Hyvin harva aikuinen on samoissa sosiaalisen median kanavissa kuin lapset. Itse liityin, Whatsappiin heti, kun se tuli yleiseksi, mutta koin, että sovellus on vain uusi tekstiviestisovellus. Omaan datapakettiini kuuluu ilmaiset tekstiviestit, joten en käytä Whatssappia ollenkaan.

Oikeastaan kaikki nuoret, jo alakoulun 5.-6. luokkalaiset, kuuluvat Whatsappiin. Vapaa-aikoina, yölläkin, puhelimet piippailevat, kun ryhmäkeskustelut pörräävät.

Oikein käytettynä Whatsapp on hyödyllinen sovellus. Esim. urheilujoukkueen valmentaja saavuttaa pelaajansa hetkessä. Voidaan ilmoittaa, että harjoitussali on vaihtunut tai, että harkoissa harrastetaankin ulkoliikuntaa ja sadevehkeet on otettava mukaan. Urheileva lapsi voi sovelluksen kautta ilmoittaa valmentajalleen, että on tullut kipeäksi ja jää treeneistä pois.

Ikävä kyllä kaikkea voi käyttää väärin. 

Kouluissa on tullut ilmi Whatsapp-ryhmäkiusaamistapauksia, jotka ovat erittän raakoja. Puhutaan porukalla pahaa. Otetaan kännykällä salaa kuvia ja laitetaan niitä Whatsappiin. Voidaan jopa manipuloida kuvia.

Vaikka kiusattu hylkää Whatsappin, kiusaaminen jatkaa omaa elämäänsä. Kiusattu on käytännössä täysin puolustuskyvytön.

Kodit ja koulut ovat ymmällään. Kiusaamiseen on vaikea, lähes mahdoton puuttua. Kiusaaminen voi olla täysin anonyymia, ryhmiin voi liittyä uusia, täysin tuntemattomia jäseniä.

Ainoa keino tässäkin tapauksessa on ennaltaehkäisy. Kodeissa vanhempien on juteltava asioista niiden oikeilla nimillään, tutustuttava Whatsappiin ja muihin lasten suosimiin sosiaalisen median kanaviin. 

Vanhemmat voisivat olla mukana samoissa somekanavissa kuin lapsensakin. Pyytää omat muksut kavereikseen. Kannattaa kuitenkin pitää Whatsapp hiljaisella, se jatkuva piippailu voi tehdä ihmisen hermoheikiksi.

Kuvajaisen juttu

KuvaSeppälä

Kuvajainen

Vuoden 2013 luokanopettaja kannustaa nuoria opettajan työhön

Luokanopettajaliiton hallitus on valinnut Vuoden 2013 luokanopettajaksi luokanopettaja Kai-Ari Lundellin, joka on työskennellyt luokanopettajana Vantaalla 33 vuotta. Kävimme kysymässä Lundellilta, miten koulumaailma on vuosikymmenten mittaan muuttunut.

Koulumaailmassa kuohuu, ainakin mikäli uskomme mediaa. On väkivaltaa, sekasortoa ja koulukiusaamista. Meno on viime vuosina muuttunut paikoin aivan hallitsemattomaksi. Näin väitetään, mutta luokanopettaja Kai-Ari Lundell ei moista allekirjoita. ”Päinvastoin kuin luullaan, kiusaaminen ja väkivalta ovat vuosien mittaan vähentyneet”, Lundell väittää. ”Näistä asioista keskustellaan nyt paljon ja se on luonut mielikuvaa kiusaamisen lisääntymisestä. Tosiasiassa pihalla ei nykyään enää tapella, kuten menneinä vuosikymmeninä ja kaikenlainen jengiytyminenkin on vähentynyt.

Vastaavasti pihoilla ei enää leikitä porukalla, eikä urheilukentilläkään näe lasten omatoimisia joukkuepelejä. Me-henki on saanut väistyä. Oppilaiden yksilöllisyys on korostunut. Omassa opetuksessani otankin tämän huomioon muun muassa siten, että olen lisännyt ryhmätöiden määrää. Se opettaa lapsia toimimaan ryhmässä ja ottamaan muut huomioon”, Lundell kertoo.

”Merkittävimpänä muutoksena koulumaailmassa viimeisten yli 30 vuoden aikana näen ryhmäkokojen pienentymisen. Vantaalla ryhmäkokojen pieneneminen johtuu ryhmäkokotuesta, jota saavat kunnat, joissa on isoja opetusryhmiä. Raha on korvamerkittyä, joten se myös käytetään siihen, mihin se on osoitettu.”

Lähiö kuin pikkukaupunki

Noin 400 oppilaan Pähkinärinteen koulussa 29 vuotta opettanut Lundell sanoo mielellään korostavansa sitä, että on lähiökoulun opettaja ja siinä tehtävässä varsin tyytyväinen. Hänen mukaansa lähiöitä kohtaan tunnetaan usein turhia ennakkoluuloja. ”Lähiö on kuin pikkukaupunki. Koulu, koti ja harrastukset ovat lähellä. Monelle on yllätys, että lasten keskuudessa tehty onnellisuusmittaus osoitti, että lähiö on pikkukaupungin jälkeen lapsille mieluisin kasvuympäristö. Kolmannella sijalla ovat isot kaupungit ja vasta neljännellä sijalla on idyllinen maaseutu. Lähiössä kaveritkin ovat lähellä.

Perheiden ongelmat näkyvät koulussa

Ei Pähkinärinteen koulu toki mikään poikkeuksellinen onnela ole. Luokanopettaja kohtaa työssään arjen monet kasvot, myös ne vähemmän kauniit. ”Osalla lapsista on todellinen syrjäytymisvaara. Yhteiskunta on polarisoitunut. On erittäin hyvin ja huonosti voivia perheitä. Jos perheellä on ongelmia, se yleensä näkyy koulussa. Olisi tärkeää, että perheitä ja lapsia voitaisiin auttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.” Lundell sanoo, että ei ymmärrä nykyistä käytäntöä, jossa koululta vaaditaan tukea ja osallisuutta samaan aikaan, kun se jätetään syrjään lapsen kokonaisvaltaisesta läsnäolosta.

Tieto opettajien ja viranomaisten välillä ei kulje. ”Kaikkia muita tahoja informoidaan, mutta opettajat jätetään tietosuojakysymyksiin vedoten sen ulkopuolelle, missä apua tarvitsevan lapsen kanssa mennään. Mehän olemme joka päivä tekemisissä näiden lasten kanssa” sanoo Lundell ja muistuttaa, että  myös opettajilla on salassapitovelvollisuus. ”Miksi lasta juoksutetaan lastensuojelussa, kun koulu voisi olla lapsille se keskiö, jossa sosiaalitoimi toimisi? Kokenut opettaja näkee usein puolessa tunnissa, mikä lapsen ongelma on. Miksi tätä näkemystä ei käytetä hyväksi”, Lundell ihmettelee.

Lundell tiivistäisi myös esiopetuksen ja koulun välistä yhteistyötä. ”Päiväkodeissakin nähdään paljon asioita. Jos yhteistyö esiopetuksen ja koulun välillä olisi nykyistä joustavampaa, luokkiin sijoittelussa ei tulisi yllätyksiä.” Tällaisilla yllätyksillä Lundell tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa useampia tavattoman vilkkaita lapsia sijoitetaan samalle luokalle. ”Luokille tulee myös niin sanottuja jokereita. He ovat oppilaita, joilla jo on havaittu yksilöllisiä erityistarpeita, mutta oppilaat eivät vielä ole saaneet erityisoppilaan statusta, koska diagnoosia ei ole ehditty tehdä. Tiivis yhteistyö ja hyvä tiedonkulku auttaisivat tässäkin”, Lundell toteaa.

Lundell kannustaa nuoria opettajan työhön

Koulumaailmasta julkisuuteen annettu kuva saattaa saada nuoret opettajan urasta haaveilevat pohtimaan, onko opettajan työ sittenkin liian vaativaa ja stressaava. ”Media on kärjistänyt kuvaa kouluista. Ei täällä mitään anarkiaa ole. Meillä on maailman paras, yliopistotasoinen opettajakoulutus, joka antaa hyvät eväät opettajan työhön. Opettajan työ on myös yhteiskunnassamme arvostettua päinvastoin kuin monessa muussa maassa. Tietysti tässä työssä on omat haasteensa. Työssä tarvitaan aitoa innostusta, kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä ja sellainen luonne, että kykenee luomaan oppilaisiin ja perheisiin hyvät suhteet menettämättä auktoriteettiaan. Oppilaisiin pitää osata luoda lämmin suhde, mutta oppilaan kaveriksi opettajan ei pidä ryhtyä”, Lundell sanoo.

Suomalainen peruskoulu on näyttänyt voimansa

Tasa-arvoista peruskoulua Lundell pitää hyvänä ja uskoo sen tulevaisuudessakin olevan suomalaisen koulujärjestelmän perusta. ”Olisi surullista nähdä meillä toteutuvan Kaukoidän malli, jossa oppilaat kilpailutetaan hengiltä. Toisaalta kaikkein pahin kauhuskenaario on Ruotsin malli. Siinä yksityiskoulujen ja kunnallisten koulujen väliset erot kärjistyvät todellisiksi luokkaeroiksi. Suomalainen peruskoulu on todistettavasti monin tavoin näyttänyt voimansa, joten pidetään se”, Kai-Ari Lundell sanoo.

Enkeliporsaan arvio Kuvajaisen jutusta:

Ysi. Toimittaja haastatteli minua koulun ruokalassa. Toimittaja kyseli paljon nykykoulun tilasta ja hän kirjoitti hyvin ydinasiat. Sain sanottua, mitä yritinkin. Kuva on otettu myös ruokalassa, taustalla on seinälle ripustettuja oppilaiden kuvataidetöitä.

Lyötyä lyödään

 "Alienation Nightmare" (Sabu)

Iltalehti 12.9.

Syrjäytymässä olevilta nuorilta ollaan viemässä rahat

Syrjäytymistä ehkäisevän etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan määrärahat kutistuvat valtiovarainministeriön budjettiesityksessä 5,5 miljoonaan, alle puoleen nykyisestä.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen (vas) mielestä valtiovarainministeriön ehdotus on ristiriidassa hallitusohjelman kanssa, jossa tähdätään nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen ja etsivän nuorisotyön laajentamiseen koko maahan.

- Nuorison työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön rahojen leikkaamista pitää korjata budjettiriihessä, Arhinmäki linjaa.

Ministeri uskoo, että tilannetta saadaan parannettua.

- On leikkauksia, jotka tulevat kalliiksi. Nuorisotyöllä estetään vielä suurempia kuluja tulevaisuudessa, hän sanoo.

Karmeata riskipeliä, taas otetaan niiltä, joilla on vähän. En ymmärrä, miksi ei  tajuta ennaltaehkäisevän työn merkitystä.

Suomessakin köyhyys ja syrjäytyminen periytyy, mikä on tulevaisuuden kannalta äärimmäisen vaarallista.

Työpajatoiminta pitää elossa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten mahdollisuuksia päästä kiinni opiskeluun tai työelämään. Toivottomuuden tilassa lilluminen ilman opiskelu- tai työpaikkaa eristää ihmisiä yhteiskunnan toiminnoista. Varsinkin nuoret miehet eivät jaksa odottaa sitä ensimmäistä vakituista työpaikkaa vuositolkulla, viina ja vaara alkavat vetää puoleensa.

Suomessa ei vielä ole vihaisten miesten liikehdintää kuten vaikkapa Yhdysvalloissa tai Iso-Britanniassa on. Liikehdintä voi suuntautua rikollisuuteen (vrt. huumekauppa lieveilmiöineen) tai suoraan yhteiskunnalliseen toimintaan (vrt. brittimellakat). Mellakat voivat aluksi olla päämärätöntä mellastelua ja ryöstelyä. Jossain vaiheessa siirrytään organisoituun toimintaan.

Syrjäytyminen on ääriliikkeiden kasvualustaa.

Epäoikeudenmukaisuudesta sikiää äärivasemmistolaiset ja -oikeistolaiset liikkeet ja rasismi, mikä on syrjäytyneiden nuorten kannalta ymmärrettävää. Miksi suunnitelmallisesti syrjäytetyt nuoret hyväksyisivät epäoikeudenmukaisen kohtelunsa? He eivät ole syyllisiä omaan tilaansa.

Tätä rataa suomalainen yhteiskunta alkaa oirehtia kunnolla.

Isi, pelaa mun kaa...

healingstory.org

(Kuva on kertakaikkiaan viehättävä. Isä opastaa tytärtään ja on innostunut. Aina ei tarvita linnanmäkiä tai elämysmaailmoja. Yhteinen aika ja tähtitaivas riittää.)

HS-STT 15.9.

Kysely: Nuoret haluavat lisää aikaa isän kanssa

Nuorista 70 prosenttia ei saa mielestään viettää riittävästi aikaa aikuisten kanssa, ilmenee Nuorten Akatemian kyselystä.

Valtaosa vastanneista haluaisi enemmän aikaa jonkun lähipiirinsä aikuisen kanssa. Eniten lisäaikaa haluttaisiin omilta vanhemmilta ja erityisesti isältä. Vastaajat mainitsivat myös tädit ja sedät sekä isovanhemmat.

Hoplaa...viiden lapsen isänä tunnen piston sydämessäni. Niin monta kertaa on minua kysytty pelaamaan vaikkapa shakkia, ja niin monta kertaa olen keksinyt jonkin verukkeen, jotta ei tarvitsisi. Aika usein röhnin miniläppärini kanssa ja sanon vain, että myöhemmin.

Lapset kasvavat nopeasti, jossain vaiheessa he eivät enää kysy isiään tai äitejään leikkeihin mukaan.

Myöhemmin, myöhemmin...

Vanhemmuus on viitseliäisyyttä ja vastuun ottamista.

Joskus tuntuu siltä, että itsenäistämme lapsemme liian varhain. Kyllä se isän syli kelpaa vielä kymmenvuotiaallekin lapselle, jos se syli on vain saatavilla.

Nuoret ovat monelle vain välttämätön paha. On aikuisia, jotka karttavat tai pelkäävät nuoria. Nuoriin on helppo kohdentaa vihansa.

Nuoretkin ovat joidenkin lapsia, jotka kaipaavat aikuista.

Pleikkarin tikusta internettiin...

STT 10.2.

"Lähes puolet nuorista saa käyttää internetiä mielin määrin. Vanhemmat ovat asettaneet tiukat rajat netin käyttöön vain vajaalle kymmenesosalle suomalaisnuorista.

Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisnuoret turvautuisivat muita eurooppalaisia harvemmin vanhempiensa apuun, jos kohtaisivat netissä uhkaa."

Tulos kuvaa aikaa. Ovatko suomalaiset ulkoistaneet lastensa kasvatuksen median käyttöön?

Koulussa ilmiö näkyy. Yläkouluista tulee viestejä, jotka kertovat, että osa oppilaista tulee kouluun kuin "nukkuneen rukous".

Jotkut ovat sitä mieltä, että koulun alkamisaikoja on myöhennettevä, koska lapset eivät saa riittävästi lepoa. Minä olen taas sitä mieltä, että nyt vaaditaan jonkinlaista vanhemmuuden ryhtiliikettä.

Ylivoimaisesti suurin osa nuorista on terveitä, mutta entä ne, jotka eivät ole? Miten täysin vapaa huuhailu internetin ihmemaailmassa vaikuttaa mieleltään epätasapainoisiin nuoriin?

Luulisi jo arkikokemuksen kertovan, että valvontaa tarvitaan. Kasvuiässä olevia lapsia ja nuoria on ohjattava terveisiin elintapoihin. Sitä varten vanhemmat ovat.