Opettajat rekisteriin

Opettaja 13.1.

Opettajarekisterille vauhtia

Opettajarekisteri saa kannatusta eduskunnassa yli puoluerajojen. Viimeksi kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd.) jätti joulun alla hallitukselle toimenpidealoitteen valtakunnallisen opettajien tutkinto- ja kelpoisuusrekisterin perustamiseksi.

Suomessa ei ole käytössä valtakunnallista rekisteriä tutkinnon suorittaneista opettajista. Rekisterin puute aiheuttaa kunnissa ja oppilaitoksissa valtavasti töitä rekrytointiprosessien yhteydessä. Opettajan tehtäviin hakeutuvat joutuvat osoittamaan oman kelpoisuutensa erilaisin tutkinto- ja osatutkintotodistuksin.

– Hallinnollinen työ vähenisi merkittävästi, jos olisi olemassa valtakunnallinen rekisteri, josta voisi vaivattomasti todeta opettajan tutkinnon ja siitä seuraavan kelpoisuuden, Eloranta linjaa.

Opettajien kelpoisuuksien selvittämiseen menee varovaisestikin arvioiden noin 300 henkilötyövuotta. Erityisen haasteellisia ovat tilanteet, joissa opettajilla on siirtymäsäännöksiin liittyviä kelpoisuuksia tai ulkomainen tutkintotodistus.

Rekisterin perustaminen ja ylläpito tulisi Elorannan mielestä ensisijaisesti osoittaa niille oppilaitoksille, joilla on oikeus antaa todistuksia eli yliopistoille.

– Opettajan kelpoisuus kiinnostaa myös oppilaiden huoltajia ja opiskelijoita. Rekisterin pitäisi olla ainakin osittain julkinen tai sen tietoja tulisi jakaa myös opiskelijoiden ja vanhempien käyttöön. Tietojen tulisi olla myös helposti ymmärrettäviä.

Kansanedustaja Raija Vahasalo (kok.) on aikaisemmin tehnyt samansisältöisen toimenpidealoitteen opettajarekisteristä.

Kyllä yksinkertaisista asioista voidaan tehdä vaikeita asioita. Ei tarvitse muuta kuin osoittaa paikka, mihin opettajia valmistavat yliopistot velvoitetaan lähettämään tiedot kelpoisuuden saaneista opettajista.

Opettaja: Opettajien kelpoisuuksien selvittämiseen menee varovaisestikin arvioiden noin 300 henkilötyövuotta.

300 henkilötyövuotta on aivan uskomaton aika pelkästään kelpoisuuksien selvittämiseen. Hallintotyötä pitää ehdottomasti keventää, jotta kaikki mahdolliset turhat resurssit saadaan suunnattua perustehtävään eli opettamiseen.

On aivan selvää, että opettajan kelpoisuus kiinnostaa myös oppilaiden huoltajia. Kun heillä olisi avoin pääsy opettajarekisteriin, loppuisi pikkuhiljaa säästökeplottelu epäpätevillä opettajilla.

Avoin opettajarekisteri vauhdittaisi monen ikuisopiskelijan opintoja. On "viittä vaille maikkoja", jotka toimivat sijaisopettajina vuodesta toiseen.

Mietteitä koulutusristeilyltä

Olin OAJ:n Itä-Uudenmaan piirin järjestämällä koulutusristeilyllä. Paikalla oli vantaalaisia ja uusmaalaisten pikkukuntien koulujen yhteysopettajia. Opettajat ovat kuin paikkaeläimiä, toimitaan omassa luokassa ja omassa koulussa ja omassa kunnassa. Siksi on aina avartavaa nähdä muiden koulujen opettajia eri kunnista.

Lisäksi oli hauska tutustua Tukholmaan.

Koulutusta oli paljon, perjantaina koulupäivän jälkeen oli hieman raskasta istua Gabriellan luentosalissa. Koulutusta oli sekä perjantaina että lauantaina neljä tuntia.

Täytyy sanoa, että koulutusristeily antoi meille kaikille paljon mietittävää.

1. Eläkkeellä oleva entinen OAJ:n lakimies Markku Poutala kertoi opettajien oikeuksista, vastuista ja velvollisuuksista. Poutala osasi esittää asiansa selkeästi ja huumorintajuisesti.

Opettajan vastuu on laaja, joskus se voi jopa pelottaa. Ajatelkaa vaikkapa liikunnanopetusta. Mitä kaikkea liikuntatunneilla voikaan tapahtua?

Luin aikoinaan "Opettajan pienen lakioppaan", suurin osa esimerkeistä oli juuri liikuntatunneilta. Liikunnanopettaja on melkein lainsuojaton. Tapahtuu tunneilla mitä tahansa, syy on aina opettajan. Muut vetäytyvät järjestelmällisesti vastuusta.

Otetaaan esimerkki. Jos urheilukentän kunto on huono, eikä opettaja ole kerinnyt tarkastaa kentän kuntoa, ja jotakin tapahtuu. Syytettä ei saa kentän hoitaja tai kunta, vaan aina opettaja.

Toinen suuri riski on opintoretket ja leirikoulut. Jokainen retki on erikseen aina mainittava etukäteen koulun vuosisuunnitelmassa. Retket on aina suunniteltava perusteellisesti. Spontaanien retkien ollessa kyseessä, opettaja on vaarallisilla vesillä.

Onneksi kaikilla on OAJ:n vastuuvakuutus, joka takaa meille avun oikeustapauksissa.

2. Lomautukset ja säästöt puhuttivat paljon. OAJ:n valtuuston jäsen Eija Pajari kertoi Porvoon lomautuksista. Kaikille tuli paha mieli porvoolaisten lasten ja opettajien puolesta. Taas lyödään. Vantaalaisille opettajille tuli väkisin mieleen 1990-luvun tapahtumat seurauksineen.

Säästöjen mekanismi on selvä. Aloitetaan ensin tuntikehyksestä, poistetaan jako- ja tukitunnit ja kerhot. Annetaan minimitunnit ja suuret ryhmät. Lopetetaan pikkukouluja. Sitten painostetaan opettajia vapaaehtoisiin lomarahavaihtoihin tai vastaaviin, lopuksi lomautetaan.

Oppilaiden vanhempia sumutetaan puhumalla tuntikehyksen leikkauksesta. Kuka "siviili-ihminen" tietää, mikä on tuntikehys? Kun tuntikehystä leikataan, oppilas saa vähemmän opetusta kuin muut. Kun opettajia lomautetaan, valehdellaan, että opetus ei kärsi.

Kyllä opetus kärsii. Oppilaan oppiminen kärsii tai ehtyy.

Toivon, että espoolaisten ja porvoolaisten oppilaiden vanhemmat jaksaisivat taistella lastensa puolesta. Opettajia ei kuunnella, heidät sivuutetaan päätöksenteossa.

3. Opettajat Erkki Toivanen ja Ulla Puukangas antoivat paljon ajattelimisen aihetta. Kun koulu on säästökuurilla, miten käy opettajan ammattietiikan? Opettajan on aina ajateltava lasten parasta. Kun kunta lomauttaa opettajansa, lapsen etu ei toteudu. Päinvastoin.

Opettaja joutuu tällöin miettimään omaa asemaansa ja toimintaansa. Opettaja syyllistyy helposti ilman omaa syytään. Ja töiden kasautuminen voi heikentää opettajan mielenterveyttä.

Tunne on aivan sama kuin lääkärillä, jolta kielletään parantaminen, kun sairas ihminen tulee vastaanotolle. Opettajan tehtävä on opettaa ja kasvattaa ja auttaa oppilasta.

4. Itä-Uudenmaan opettajien vahva mies, OAJn hallituksen jäsen Kari Kinnunen toi meille järjestön terveiset. Kari Kinnnunen on eritysiopetuksen asiantuntija, ja on erittäin huolissaan tulevasta erityisopetuslaista, jota valmistellaan paraikaa.

Lain idea on kaikessa lyhykäisyydessään seuraava:

Erityisoppilaita sijoitetaan yleisluokkkiin. Mitään ylärajaa ryhmäkoolle ei aseteta, luokassa voi olla yli 30 oppilasta, joista vaikka kymmenen voi olla erityisoppilaita. Opettajan on pärjättävä luokassa yksin.

Yksittäisen opettajan työmäärä tulee kasvamaan hätkähdyttävästi. Voi olla, että monen opettajan selkä tulee taittumaan.

Saako se erityisoppilas kunnon tukea joukon jatkona yleisopetuksessa? Ja miten käy "tavallisten oppilaiden"? Saavatko he tulevaisuudessa yksillöllistä huomiota ollenkaan, kun opettajan kaikki huomio kohdistuu erityisoppilaisiin?

5. Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo (kok) oli laivalla samaan aikaan Koululiikuntaliiton tilaisuudessa. Hän piipahti ja kertoi, mitä sivistysvaliokuntaan nyt kuuluu.

Erityisopetuslaki on menossa eduskunnassa läpi niin, että kajahtaa.

Soraääniä ei ole juuri ollut paitsi asiantuntijoilta, opettajilta. Tämän päivän Hesarissa sekä OAJ:n Olli Luukkainen että Suomen erityiskasvatuksen liiton Jaanet Salminen totesivat, että lainmuutoksen henki on hyvä, mutta se pitäisi toteuttaa vähitellen, koska rahaa ei ole osoitettu riittävästi.

Vaje on sellaiset 350 miljoonaa euroa per vuosi.

Sävel on selvä: Kustannukset eivät saa nousta, rahaa ei tule.