tiistai 20. maaliskuuta 2018

Käsityöt on ajettu alas

HS Mielipide 20.3.2018, klikkaa suuremmaksi

Kiitän teknisen työn lehtori Sauli Pelkosta. Hän puki sanoiksi sen, mitä moni opettaja on halunnut kertoa, mutta ei ole kehdannut tai uskaltanut. 

En ymmärrä, miksi opettajat eivät enää uskalla avata suutaan oikeastaan minkään asian suhteen, oli sitten kyse oman koulun sisäilmasta, surkeasta palkasta tai OPS:sta. Puhutaan kovasti opettajien professioista tai siitä, että opettajan ammatti on asiantuntija-ammatti.

Asiantuntija avaa suunsa, kun siihen on tarvetta. Asiantuntija ei voi olla marionetti.

Sauli Pelkonen kirjoituksellaan osoittaa olevansa niitä viimeisiä mohikaaneja, jotka taistelevat professionsa ja samalla oman oppiaineensa puolesta. Hän osoittaa olevansa asiantuntija, joka on huomannut osaamisen tason laskun teknisessä käsityössä. Lehtikirjoitus on niin looginen kuin olla ja voi.

Koko ajan puhutaan valinnanvapaudesta. Käsityön osalta valinnanvapaus vietiin pois. Samaan aikaan monessa koulussa pidetään vavaa jopa neljäkin tuntia viikossa, aiheet voivat olla mitä eriskummallisimpia. 

Käsityön osaamisen taso on hetkessä laskenut alas kuin lehmän häntä. Teknisessä ei osata enää yksinkertaisia perusasioita kuten laudan poikkisahausta suoraan. Moni opettaja jättää varaa mittoihin, jotta puunpalanen voidaan oikaista jälkikäteen vaikka vannesahalla.

Pehmeiden ja kovien materiaalien yhdistäminen on älyttömintä käsityön opiskelussa, mitä missään OPS:ssa koskaan on ollut. Nyt tehdään kaikenmaailmaan yhdistelmiä, käytännössä teknisestä on tehty tekstiilin apuaine. Rimotellaan ja kasaillaan härveleitä, joihin kangaspalaset saadaan kiinnitettyä.

Vielä olisin ymmärtänyt, että esim. kerran lukuvuodessa tehtäisiin vaikka yksi yhteinen työ. Muuten keskityttäisiin kummankin oppiaineiden perusasioihin.

7 kommenttia:

  1. Minulla oli ilo opettaa kässyjä muinaisessa kansalaiskoulussa. Silloin oli vielä asiat mallillaan. Parhaimmillaan oli viikossa liki kolme päivää töitä ja pari päivää opiskeltiin lukemista ja laskemista. Toki tärkeää sekin oli. Kun liukasteltiin kohti peruskoulua käsityön ja kaupallisten määrä väheni jo kipurajalle ja lopulta romahti peruskoulussa. Siihen asti ammattikoulu oli saanut oppilaita, joilla oli perusasiat hanskassa ja lähtötaso oli hyvä. Nyt on toisin.
    Peruskoulun tekninen työ ajetaan alas myös siitä syystä, että tilojen rakentaminen ja ylläpito on kallista. Padien osto nielee varoja.
    Toivottavasti teknisen työn opettajien koulutus muistetaan ajaa alas tai ainakin lisätä virkkaus opetusohjelmaan.
    Voishan se mennä näin: ensin tehdään kangaspuut ja sitten räsymatto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää myös muistaa, että rakennusmiehiä tarvitaan aina.

      Poista
  2. Mikä on vava?

    Itse olen katsellut äitinä tätä alasajoa pian kaksi vuotta. Tosin lapseni alakoulussa on erikseen tekninen ja tekstiili, yksi lukukausi kumpaakin, enkä ole nähnyt mitään yhdistelmätöitä. Mutta oppilaat kun saavat itse valita ja suunnitella työnsä, niin alas päin mennään ja lujaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vava on valinnainen aihe, jonka oppilas saa itse valita. Yleensä alakoulussa kyse on 4-6. luokkalaiset.

      Aihevalikoima voi olla hyvin kirjava

      Poista
  3. Me alakoulun opettajat olemme tämän asian kanssa kipuilleet ja asiasta myös keskustelleet jo muutaman vuoden. Todelliset käsityötaitojen heikentymisen vaikutukset nähdään vasta sitten kun koko alakoulun ajan uuden opsin mukaan käsityötä opiskelleet saapuvat yläkouluihin. Ainakin meidän kunnassa ei kuntakohtaisessa opsissa huomioitu millään tavalla sitä, että samassa tuntimäärässä pitäisi opettaa molemmat aineet. Samat sisällöt ahdettiin opsiin edelleen ja lisäksi laitettiin oman työn arviointia ja dokumentointia digitaalisesti. Tästä on seurauksena se, että jokainen opettaja yrittää parhaansa mukaan hirveällä kiireellä mennä läpi kaiken mahdollisen, karsien ja kursien kuka mistäkin. Yläkouluun saapuu sekalainen joukko oppilaita eri alakouluista, joissa on kussakin yritetty omalla tavalla ymmärtää opsin tärkein ja keskeisin pointti. Ei todella lisää käsityön iloa tämä, ei.

    VastaaPoista
  4. Minä murehdin tätä paljon. Minulle asia näyttäytyy akuutisti nuorissa, jotka tulevat opiskelemaan teknisiä aloja toiselle asteelle ja joutuvat aloittamaan paitsi tiedollisen puolen (alkaen siitä, millaisia työkaluja on ja miten niitä käytetään ja mihin) myös motoriikan kehittämisen nollasta tässä vaiheessa. Lisätään yhtälöön vielä opetusleikkaukset meidän asteella. Näillä nuorilla ei ole ehkä paljonkaan onnistumisen elämyksiä lukuaineista, mutta niitä voisi olla kädentaidoista, jos niitä oli ollut mahdollisuutta kehittää. Sitten he kokevat huonommuutta yhä edelleen meillä, jos hommat ja käden ja silmän koordinaatio ei meinaa ryhtyä sujumaan. Se vie aikaa ja toistoja ja treeniä. Olen kuitenkin nähnyt monen puhkeavan kukkaan kun ovat päässeet jyvälle. Olisi mahtavaa suoda heille niitä tuntemuksia jo aikaisemmin ja enemmän. Eivätkä kädentaidot kenellekään pahaa tee. Jo ihan piirtäminenkin olisi tärkeää harjoitusta vaikkapa erilaisten muotojen hahmottamisen kannalta eikä sitäkään enää paljon harjoiteta.

    VastaaPoista
  5. No, kun nämä tulevat täystumpelot ovat nuoria aikuisia, luulen että meille kädentaitojen ammattilaisille riittää töitä enemmänkin verhojen ja housujen lyhennyksessä. Mutta entäs sitten kun me alamme olla eläkeiässä? Keistä on työn jatkajiksi? Semminkin kun käsi- ja taideteollista alaa on koko ajan ajettu alas. Jossain kohden hommaan tulee muutos, pakko tulla. Ja siinä kohden varmaan mietitään että mitä tulikaan tehtyä... vai mitenkähän se menee?

    VastaaPoista