tiistai 27. huhtikuuta 2010

Wilmuilua

Hurrikaani Wilma

Hesarissa oli pari päivää sitten juttu Wilmasta. Kerrottakoon niille, jotka eivät koulumaailmaa tunne, Wilma on sähköinen yhteydenpitoväline kodin ja koulun välillä. Ennen soitettiin ja kuljetettiin reppuvihkoa eestaas.

Hesarin jutussa kerrottiin, että opettajat ja vanhemmat pitävät Wilmasta. Yläkoulun oppilaat pääosin eivät pidä Wilmasta, koska se koetaan kyyläysvälineenä. Wilmalla yläkoulun opettajat ilmoittavat oppilaiden poissaolot ja myöhästymiset sekä laiminlyönnit ja unohtamiset, mistä murrosikäiset eivät tietenkään pidä. Vanhemmat näkevät myös kurssit ja koekalenterit, mikä helpottaa patistamista.

Minäkin tietämättönä aluksi pidin Wilmaa jonkinlaisena orwellimaisena ilmentymänä, mutta olen alkanut pikkuhiljaa arvostaa Wilman ominaisuuksia. Kuten jo aikaisemmin olen todennut, opetan pitkästä aikaa ekaa luokkaa. Viimeeksi, kun opetin ekaluokkalaisia käytin julmetusti reppuvihkoa ja jouduin vastailemaan puheluihin hyvin paljon. En ole hylännyt kumpaakaan välinettä täysin. Reppuvihkoa tarvitaan pikkulappusia varten, esim. retkilappuset, kun halutaan huoltajien allekirjoitukset retkiä varten. Tekstareita vastaanotan jonkinverran ja joskus "hätätapauksissa" on soitettavakin.

En juurikaan lähettele Wilmalla tietoja oppilaiden unohduksista, paitsi jos ne ovat riistäytyneet käsistä. Mutta yleisten tiedotteiden suhteen Wilma on ylivoimainen. Ilmoitan sillä koepäivät ja kaikki tavallisesta poikkeavat yleiset asiat. Yhdellä napin painalluksella lähetän viestin kaikille vanhemmille kerralla. Ei tarvita monistuskonetta, saksia ja liimaa.

Jotta vanhemmatkin käyttävät Wilmaa, on opettajan viestitettävä sillä säännöllisesti. Wilmassa on hieno ominaisuus, voin tarkkailla, ketkä ovat minkäkin viestin lukeneet. Yllätys oli suuri, kun huomasin, että lähes kaikki lukevat Wilmaa säännöllisesti. Pari huoltajaa, joilla ei ole konetta kotona, lukevat Wilmaa harvemmin, kirjastossa tai työpaikalla.

Tuntuu siltä, että nykyajan vanhemmille Wilma on luonteva tapa toimia. Silti Wilmakaan ei poista kodin ja koulun välisen yhteistyön perinteisiä tapoja, vanhempainiltoja tai vanhempainvartteja. Ne vartit ovat kylläkin aikoja sitten venyneet jo puolituntisiksi.

Wilma on nopea täydentäjä. Luen Wilmaa aamulla ennen kouluun lähtöä, koulussa ja vielä kerran illalla.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Eriarvoista opetusta

HS 26.4.

Opetushallitus: Oppilaat eriarvoisia lomautusten takia

Lomautukset ja sijaiskiellot asettavat oppilaat eriarvoiseen asemaan, arvioi Opetushallituksen pääjohtajan Timo Lankinen. Näin käy, kun monissa kunnissa jo ennestään ylisuuret luokat yhdistetään yhden opettajan harteille. Asiasta kertoo Yle Uutiset.

"Nyt osa kunnista tarjoaa erittäin hyvää opetusta ja osassa, joissa on jo muutenkin vähän tunteja, annetaan vielä vähemmän opetusta", Ylen haastattelema Lankinen sanoo.

Kuntien satsaukset opetukseen vaihtelevat kunnittain paljon normaalioloissakin. Huvittavinta on, että vaikka luokkakokoihin on jollakin tavalla reagoitu jakamalla rahaa niihin kuntiin, joissa luokkakoot ovat isoja, niin uutisen mukaan luokkakoot ovat kasvaneet entisestään.

Olen jo hyvin pitkään ajatellut, että pitäisikö yleissivistävä opetus siirtää kokonaan kunnilta valtion haltuun, niin kykenemätöntä näyttää koulutoimen hoito joissakin kunnissa olevan. Isännät huseeraa, kouluja lopetellaan ja taksilupia lisäillään, säästöistä ei ole tietoakaan. Ei nähdä omaa nenää pidemmälle.

On erittäin kummallista, että Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa lapset ovat eriarvoisessa asemassa opetuksen suhteen. Ihme, että kukaan oikeusoppinut ei ole puuttunut asiaan.

Vantaalla, lomautusten edelläkävijäkunnalla, ajatellaan nyt valtavirrasta poiketen toisin. Vaikka kunnan kassassa ei raha pullistele, on opetukseen parin viime vuoden aikana satsattu kiitettävästi. Tukitunteja annetaan ja kerhoja pidetään ja luokkakokojakin on pienennetty.

On otettu opiksi. Ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin jälkihoito.

Ihmetystä herättää myös, miksei esim. Kuntaliitossa jaeta lomautuskokemuksia. Esim. vantaalaiset olisivat aivan hyvin joillekin jälkijunakuopiolaisille tai -porvoolaisille kertoa, mihin lomautukset tai koulutoimen yleinen kurjistaminen johtavat. Virheistä pitää ottaa oppia.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Kuusivuotiaana kouluun?


Pienen tarkoituksellisen tauon jälkeen blogataan taas:

HS 20.4.


STTK:n ehdotus kouluiän alentamisesta kuohuttaa tunteita

Palkansaajakeskusjärjestö STTK:n puheenjohtajan ehdotus kouluiän alentamisesta sai poliitikkojen ja nettikeskustelijoiden tunteet kuohumaan.

STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää pohti maanantain Turun Sanomissa ratkaisuja työurien pidentämiseen ja esitti, että lapset voisivat aloittaa koulun jo kuusivuotiaana.

Tähän ei voi muuta sanoa kuin: suutari pysyköön lestissään.

Lapset käyvät jo nyt esikoulua kuusivuotiaana ja valmistautuvat koulutaipaleilleen. Keski-Euroopasta ja Britanniasta löytyy huonoja esimerkkejä liian varhaisesta koulun aloittamisesta. "Tehomyllyjen" tulokset ovat olleet heikkoja. Yksi suomalaisen "menestystarinan" syy on, että lapsille annetaan aikaa oppimiseen. Hosumalla ei pärjätä.

Lapsuutta ei saa lyhentää yhtään enempää. Suomalaisten lasten lapsuus loppuu liian aikaisin siitä toisesta päästä. Perheet luovuttavat liian helpolla, ja lapset joutuvat kokemaan tiettyjä asioita aivan liian aikaisin.

Parasta työurien pidentämistä on laittaa nuoret töihin tavalla tai toisella. Nuorten työtttömien miesten pidentyvä työttömyys on muhiva aikapommi. Töitä kyllä olisi. Työn jakaminen kuuluu työnantajille. Mäenpää voisi keskittyä olennaiseen, mitä hän osaa.