Häiriköimällä PISA-kärkeen?

siobhancurious.wordpress.com

YLE 18.8.

Meluisa koululuokka voi olla myös hyvä asia

Hälisevä koululuokka ei välttämättä heikennä oppilaiden oppimistuloksia. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan suomalaisoppilaat kokevat luokkansa meluisaksi, mutta oppimistulokset ovat hyviä. Suomalaisasiantuntijan mukaan häly voi olla joko myönteistä tai kielteistä.

Keväällä julkaistun OECD-tutkimuksen mukaan Suomessa lähes puolet koululaisista kokee, ettei opettaja saa nopeasti luokkaa hiljaiseksi. Suomi sijoittui 65 maan kurivertailussa kolmanneksi viimeiseksi Kreikan ja Argentiinan edelle. Kärjessä oli useita kovan kurin maita, kuten Japani, Kazakstan, Romania ja Korea.

Tutkimuksen mukaan kuri tuotti yleensä hyviä oppimistuloksia. Suomi onkin poikkeus, sillä tulokset ovat hälystä huolimatta hyviä. Tätä voi selittää sillä, että hälinä ei ole aina kielteistä, sanoo professori Kirsi Tirri Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitokselta.

- Voidaan puhua positiivisesta ja negatiivisesta hälinästä. Suomessa on hyvin demokraattinen luokkahuoneilmasto. Meillä on koko ajan koulutettu opettajia siihen, että opiskelijat ja oppilaat pitää aktivoida. Totta kai se tuottaa niin sanotusti enemmän hälyä, Tirri sanoo.

Varsinaista työn aiheuttamaa hälyä luokassa en koe meluksi. Häliseminen ja häiriköinti eivät kuulu opiskeluun tai työntekoon.

Ulkoinen kuri voi tuottaa hyviä hetkellisiä oppimistuloksia kuten yllä todetaan. Ulkoinen kuri ei aina johda sisäiseen kuriin, itsekuriin. On maita, jossa tämä onnistuu, esim. Japani.

Lämmin, demokraattinen luokkahuoneilmasto, jota opettaja ohjailee oikeaan suuntaan, voi johdattaa oppilaat hallitsemaan itsensä opiskelutilanteessa.

Suomessa ilmapiiri luokkahuoneessa on aivan ainutlaatuista. Meillä se yritetään rakentaa positiivisen vuorovaikutuksen eikä ankaran autoritäärisen kurinpidollisen lähestymistavan kautta.

Joskus tuntuu, että Suomessa luokkahuoneiden ilmapiiri on päästetty liian ainutlaatuiseksi.

Huutelut ja häiriköinnit eivät kuulu asiaan ja eivät paranna oppimistuloksia. Taannoinen Suomen PISA-menestyksen innoittama hollantilaisopettajien vierailu kertoo paljon. Hollantilaismaikat eivät käsittäneet ollenkaan, kun suomalaisoppilaat meuhkasivat luokissa ja eivät hallinneet hyviä käytöstapoja. Maikat kääntyivät närkästyneinä kantapailtään ja lensivät takaisin Amsterdamiin.

Meidän olisi löydettävä kultainen keskitie, saatava luokkiin myönteinen, toisia kunnioittava ja kannustava työskentelyilmapiiri, joka vie hyviin oppimistuloksiin.

Olemme vaivihkaa siirtyneet yhteisöllisestä kulttuurista minäkeskeiseen "mä-mulle-mä oon tärkee-mull on oikeus huudella mitä sattuu-mitä välii" - kulttuuriin. Pitää antaa arvo toisillekin.

Olen näkevinäni muutoksentuulia parempaan suuntaan. Hyvät tavat ovat tulossa takaisin kunniaan.

Professori Kirsi Tirri huomauttaa, ettei häiriköintiä tai kiusaamista pidä sallia. Pedagogisesti taitavalla opettajalla on yhä keinoja puuttua ikävyyksiin.

Tutkimuksen mukaan lähes puolet suomalaisista koululaisista kokee, ettei opettaja saa nopeasti luokkaa hiljaiseksi.

Oppilaskin on ihminen, joka tarvitsee aikaa

Ecce homo

HS Mielipide 20.12.

Hesarin paperiversiosta, Jaakko Ojala, valtiotieteiden maisteri:

Luokkakoon vaikutusta oppimistuloksiin liioitellaan

Pro gradu tutkielmani Helsingin yliopistossa perustui Pisa-aineistosta saatuihin tietoihin. Selvitin peruskoulun yhdeksännen luokan oppilaiden lukutaidon oppimistulosten yhteyttä luokkakokoihin.

Kun luokkakoko oli 15 ja 25 oppilaan välillä, ei luokan koolla ollut vaikutusta oppimistuloksiin. Tulokseni vahvistivat kansainvälisiä havaintoja, joiden mukaan luokkakoon ja oppimistulosten välinen yhteys ei ole ilmeinen.

Onko kymmenien miljoonien panostus luokkakokoihin järkevää, jos sen vaikuttavuudesta ei ole vahvaa näyttöä?


Pyhä yksinkertaisuus! Luokkakoolla on merkitystä.

Jos ei mitään ylärajoja asetettaisi, niin tietyillä kunnilla ei ole mitään rajaa, luokkiin tungettaisiin oppilaita ylenmäärin. Se on nähty.

Itse pidän luokkia 15 ja 25 välillä sopivina, muutaman vuoden takaisen mittapuun mukaan ne ovat jopa pieniä. Omassa koulussani ei kolmenkymmenen vuoden aikana ole ollut yhtään 15 oppilaan normaaliluokkaa. 30 oppilaan luokkia on ollut läjäpäin.

Ojalalle ja muille, jotka eivät tunne kouluelämää: Koulu on lapselle ja nuorelle paljon muutakin kuin oppimista ja Pisa-tuloksia. 

Liian suuressa luokassa oppilaalle jää liian vähän yksilöllistä aikaa. Opettajalle jää paljon vähemmän aikaa per oppilas, kun luokassa on 30 oppilasta 15 oppilaan sijaan.

30 oppilaan luokassa opettaja jää helposti roikkumaan kateederille, oppilaantuntemus jää heikoksi. 

30 oppilaan luokassa oppilaan on helppo heittäytyä kaiken ulkopuolelle. Muistan hyvin oppikouluajoistani, kun luokissa oli yli 40 oppilasta. Kun oivalsin pelin hengen oparin kolmannella luokalla, lymyilin osallistumatta ja viittaamatta seuraavat kuusi vuotta luokan perillä. Oppilaana tuntui siltä, että minusta ei välitetty, olin vain sitä yhtä ja samaa massaa, opetettavaa materiaa. Yläluokilla en viitsinyt enää tehdä kotitehtäviäkään, kun kukaan niiden tekemistä ei vahtinut. Tehtävien tarkistaminen moisissa luokissa olisi vienyt opettajilta liikaa tehokasta opetusaikaa.

Nykyluokissa opettajilta vaaditaan monia yksilöllistämisen ja eriyttämisen taitoja. Luokassa voi olla juuri maahan muuttaneita. Luokassa voi olla erityisoppilaita sijoitettuna. Luokassa voi olla häiriköitä. Ja ne tavalliset, hiljaiset oppilaat tarvitsevat myös huomiota ja ohjausta. Ja sitä lahjakasta oppilastakaan ei saisi unohtaa.

Minulla on ollut 24 oppilaan luokka alakoulun kahdella viimeisellä luokalla. Luokkakoko oli juuri sopiva. Luokassa oli kuusi maahanmuuttajaa, neljä erityisoppilasta ja muutama jo murrosiässä oleva vauhdikas oppilas. Söi miestä. En olisi kaivannut luokkaan yhtään uutta opppilasta.

30 oppilasta ei mahdu esim. koulumme tietokoneluokkaan, vaan silloin pitää toimia pareittain, se siitä yksilöllisestä medialukutaidosta. 30 oppilaan luokka on ahdas, mikä lisää aggressiivisuutta. Tunnin jälkeen luokassa haisee. 30 oppilasta ei ole kiva viedä edes opintoretkelle, koska valvonta on vaikeaa. Kanssamatkustajat lähibussissa katsovat kieroon, kun hoputan porukan bussin ovesta sisään. "Mitäs tänne tulette, eihän täällä ole tilaa muutenkaan? Saamarin murrosikäiset finninaamat, mölyävät vielä."

Nykytutkijat hyvin helposti keskittyvät "pilkun tutkimiseen" kokonaisuuden sijaan, koska yksinkertaisia asioita on helppo kuvata matemaattisin määrein ja tunkea niitä tietokoneille. Liian helposti tehdään yksinkertaisia päätelmiä.

Mutta ihminen ei ole yksinkertainen olio. Opettaminen ja kasvattaminen ei ole yksinkertaista.

Ojalan lähtökohta luokkien koon suhteen ei ole järkevä. Sekä 15 ja 25 oppilasta luokassa eivät ole vielä suuria. Oikea luokkakokorinnastus pitäisi olla 15 ja 30 oppilasta.

Toistan ties monennenko kerran:

Luokkakoille on asetettava realistinen lakisääteinen yläraja:

- 1.-3. luokat 20 oppilasta
- 4.-9. luokat 24 oppilasta

Ojalan heitto kymmenien miljoonien panostuksesta luokkakokojen pienentämisiin on suorastaan vaarallinen. Moni asiasta mitään tietävä ottaa kysymyksen tosissaan ja tekee omia päätelmiä päätöksentekonsa tueksi.

Ojalan kirjoituksen loppusanat ovat yleviä ja hienoja:

Uskon, että suomalaisen perusopetuksen poikkeuksellisen laadukkuuden syy on ollut se, että opettajuutta arvostetaan. Meillä on yhä paljon niitä, jotka haluavat opettajiksi.

Toivoisin, että luokkakokotutkimuksissa haastateltaisiin laajasti myös opettajia. Yleissivistävissä kouluissa, peruskoulut ja lukiot, opettajia on lähes 60 000, mikä on melkoinen asiantuntijajoukko.
Toisaalta joissakin tutkimuksissa on todettu, että suomalaisten lasten kouluviihtyvyys ei ole huippuluokkaa. Lapsi ei viihdy liian suurissa ryhmissä.