maanantai 22. joulukuuta 2014

Suurin osa suomalaisista vastustaa pakkoruotsia

22.12. Ilkka


Tänään julkistettava laaja tutkimus osoittaa, että kolme neljästä suomalaisesta haluaa ruotsin opiskelun vapaaehtoiseksi koulussa. Vastaajista 62 prosenttia sanoi, että koulussa olisi hyödyllisempää opiskella muuta kieltä kuin ruotsia. Kanta oli vahva varsinkin Itä-Suomessa.

Tutkimusta johti Åbo Akademin professori Kimmo Grönlund. Vaasan yksiköstä mukana oli dosentti Kim Strandberg. Vastaajina oli peräti 7 358 suomenkielistä suomalaista.

Pakkoruotsia ei siis siedetä, vaikka enemmistö tutkimuksen vastaajista muuten suhtautuu kaksikielisyyteen myönteisesti. Suurin osa suomenkielisistä suomalaisista, 69 prosenttia, on sitä mieltä, että ruotsin kielen ja kulttuurin katoaminen Suomesta olisi vahinko.


Åbo Akademin tutkimustulos on tyrmäysisku pakkoruotsille. 

Olen aivan varma, että vapaaehtoinen kielivalinta parantaisi ruotsin kielen asemaa Suomessa. Monelle oppilaalle ruotsin kielen opiskelu on vastenmielistä, mikä on aivan ymmärrettävää. 

Noin puolet oppilaista opiskelee ruotsia vain kolme vuotta peruskoulun yläkoulussa. Kaikki ymmärtävät, että kolmessa vuodessa ei kieltä opita.

Kaikessa opiskelussa motivaatio on oleellista.

Muutenkin suomalaisten kielipaletti alkaa olla hävettävän surkea. Suurin osa lukiolaisista opiskelee tosissaan enää vain englantia, ylioppilaskirjoituksissa ruotsia kirjoittaa vain murto-osa abiturienteista. Jopa suuret eurooppalaiset kielet saksa, ranska tai venäjä alkavat olla harvinaisia espanjasta puhumattakaan. 

Puhutaan paljon kansainvälistymisestä, mutta eurooppalaisuutta rajoitetaan pakkoruotsin opiskelulla.

Kielten opiskeluun on saatava lisää pontta. 

Kun opiskelin lukiossa 1970-luvulla, kaikki opiskelivat kolmea, osa jopa neljää kieltä. Käytännössä suurin osa nyky-ylioppilaista hallitsee kunnolla vain englannin kielen.

torstai 11. joulukuuta 2014

Oppimisen ja koulunkäynnin tuki on paperia


Sain luvan julkaista erityisopettajan kirjallisen parahduksen:

Pohdin ihan vakavasti alan vaihtoa. Tää erityisluokanopettajan homma on mennyt ihan järjettömäksi touhuksi. 

En todellakaan tarkoita oppilaita (ovat ihania), vanhempia (yhteistyö on toimivaa) tai itse opettamista (sitä rakastan), vaan tätä loputonta paperien täyttämistä. Ihan kuin jo nykyisissä ei olisi tarpeeksi, lävähti uusi lomakeurakka. Ja kuten suurimmassa osassa edellisiäkään, tässä ei ole MITÄÄN JÄRKEÄ! 

Lomakkeet eivät edistä koulutyötä millään lailla. Vanhemmat eivät niitä vaadi. Ne eivät auta oppilaitani millään muotoa. Ei muuta kuin istua tietokoneen ääreen. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia!!!! 

Itku meinaa tulla ja raivostuttaa.



Perusopetuslain mukaan oppilaalla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaisen opetuksen ohella oppilaanohjausta ja riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea koko perusopetuksen ajan. Tukea on annettava heti, kun tuen tarve ilmenee.


Opetushallituksen ohjeet ovat selkeät. 

Nykykoulun tukimahdollisuudet ovat rajalliset. Monta kertaa tuki annetaan vain paperilla.

Yritän konkretisoida.

Tuki annetaan portaittain, puhutaan kolmiportaisesta tuesta. Kolmiportainen tuki merkitsee sitä, että pidetään kokouksia ja täytetään sähköisiä papereita Wilman kautta.

Ensimmäinen vaihe on yleinen tuki. Toinen vaihe on tehostettu tuki. Käytännössä tukimuodot ovat samat. Eroa ei huomaa.

Kolmas vaihe on erityinen tuki, tehdään hallintopäätös. Oppilaalle tehdään HOJKS, henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Erityisopetuksen lisäksi oppilas saattaa tarvita esim. kuntouttavaa tai hoidollista tukea, joita on lähes mahdoton saada.

Sanotaan, että tukea on annettava heti, kun tuen tarve ilmenee. Kuntouttavaa tai hoidollista tukea ei saa.

Opettajat täyttelevät papereita, oppilas pyörii luokassa lähes entiseen malliin. Voidaan puhua julkisesta heitteillejätöstä.

Opettajat turhautuvat ja väsyvät.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Ratkaisu tablettien säilytysongelmaan


 
Vantaalaisten koulujen opettajat pähkäilevät saman ongelman kanssa, miten tabletit säilytetään?
 
Kouluni miesmaikkojen kanssa löimme viisaat päämme yhteen, piirsimme paperille hienoja malleja ja tilasimme tekniseen käsityöluokkaan hirmuisen kasan puuta ja vaneria. Tarkoituksemme oli järjestää puutyötalkoot ja rakentaa joka luokkaan hienot tablettitelineet.
 
Aamulla, kun tulin kouluun, huomasin opettajienhuoneen pöydällä astiankuivausritilän, jossa törrötti pystyssä yksi tabletti.
 
Siinä se on.
 
Toimiva ja edullinen tablettiteline, ei tarvitse muuta kuin mennä kauppaan ja ostaa nippu ritilätablettitelineitä.
 
Kaikkea ne naiset keksii.

maanantai 8. joulukuuta 2014

"Kaikki on sen varassa, mitä minä jaksan"


"Kaikki on sen varassa, mitä minä jaksan" -parahdus tuli uupuneen erityisopettajan suusta niin luontevasti ja uskottavasti kuin olla ja voi.

Kustannusneutraali inkluusio, erityiskoulujen lopettaminen ja erityisoppilaiden siirtäminen normiluokille, alkaa näkyä opettajien väsymisenä. Uupunut opettaja ei ole kustannustehokas.

Opettajille ja vanhemmille uskoteltiin, että erityisopetusuudistus olisi kustannusneutraali, nyt se on nähty: 

Ei se ole. Uudistuksen päätavoite oli säästö, ei muuta. Erityisoppilaita ei voi kohdella neutraalisti, ei edes kustannusneutraalisti. Koulun pitäisi olla oppilaan puolella.

Erityisoppilaita siirrettäessä normiluokille syntyy tietysti säästöä, kun erityiskouluja lopetetaan.

On kaksi opettajaryhmää, jotka ovat erityisen uupuneita:

1. Ensimmäisen luokan opettajat


Ala-asteen opettajat kokevat työn ensimmäisen luokan kanssa vaativammaksi kuin muiden luokkien. Työstä puolet on peruskasvatustyötä, johon yhden aikuisen aika ja huomio eivät riitä. Osa opettajista ei halua opettaa ykkösluokkaa.

Ekan luokan opettajat joutuvat ottamaan vastaan ensi-iskun. Kaikkia oppilaita ei koulun alussa ole todettu erityisoppilaiksi. Toteamiseen voi mennä useampikin vuosi, niin pitkiä tutkimukset paperitöineen voivat olla. 

2. Erityisopettajat

Olen keskustellut usean eri koulun erityisopettajan kanssa. He kokevat, että on tapahtunut liukumaa sairaakouluista tavallisiin erityisluokkiin. Kun oppilaita palautellaan takaisin erityis- tai normiluokkiin, vedotaan säästösyihin tai toiminnan mahdollisuuksien vähenemiseen. Todetaan vain, että emme me mitään voineet tehdä, palautetaan kouluun.

Nyt normikouluissa olevien erityisluokkien haarukka on kehitysvammaisista oppimisvaikeuksista kärsiviin. Kun tarkkailuluokkia ei enää ole, väliin mahtuu aina muutama käytöshäiriöinenkin lapsi.

Oppimisvaikeuksista kärsivät lapset kärsivät yhä enemmän. Joukossa voi olla oppilaita, jotka eivät pysty keskittymään metelissä ollenkaan. Käytetään kuulosuojaimia.

Pitää muistaa, että vaikka Suomessa erityisopettajat ovat monipuolisesti koulutettuja, eivät he lääkäreitä ole.

Jos on liukumaa sairaalakouluista erityisluokkiin, liukumaa on tietysti myös erityisluokista normiluokkiin. Lähes joka normiluokassa alkaa olla sellainen 4-6 oppilaan oheiserityisluokka, joka vie opettajien sekä koulun voimavaroja kovasti.

Yksittäinen luokanopettaja yrittää sompailla erityisoppilaiden, tavallisten oppilaiden ja lahjakkaiden oppilaiden välimaastossa mitä kerkiää.

Lisäsuolan soppaan tuovat maahanmuuttajataustaiset lapset, joilla voi olla vahvoja kielellisiä ongelmia. He opiskelevat samaan aikaan kolmea kieltä, vaikka edes oma äidinkieli ei ole hallussa. Oma äidinkieli on ajattelemisen väline numero yksi.

Samaan aikaan koulutussuunnittelijat ovat ja toimivat aivan omissa sfääreissään ymmärtämättä, missä erityis- sekä normiluokissa mennään.

Esimerkki, kuinka toimitaan ja uuvutetaan:

Opettajan pitää todistaa oppilaalle annettavan erityisen tuen tarve. Opettaja laitetaan tekemään pedagogista selvitystä  moniammatillisen ryhmän kanssa. Paperit laitetaan menemään. Selvitys palautetaan takaisin opettajalle, koska vaaditaan lisäselvityksiä.

Opettaja uupuu. Oppilas passitetaankin normiluokkaan erityisluokan sijaan.

Säästöä syntyy, koska normioppilas, jonka pitäisi olla erityisoppilas, jääkin normiluokkaan muiden jalkoihin. Hän ei saakaan tarvitsemaansa yksilöllistä tukea.

Joskus kuulee jonkun asiantuntijan moittivan, että opettajat eivät tunnista ongelmia.

Kyllä he tunnistavat. Kokenut ensimmäisen luokan opettaja huomaa ongelman noin viidessä minuutissa.

Ennaltaehkäisy on lähes kuollut sana.

Kalliiksi käy.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Keskiluokka liikehtii jo

Yle 5.12.


Koulujen väliset erot heijastuvat asuntojen hintoihin Helsingissä. Tämä käy ilmi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ja Helsingin kaupungin tietokeskuksen tekemästä selvityksestä.

Tutkimuksen mukaan tuleva lähikoulu vaikuttaa vanhempien asuinpaikan valintaan. Ostamalla asunnon tietyn koulun oppilaaksiottoalueelta, perhe varmistaa lastensa pääsyn tähän kouluun.

Tutkija: Tulos oli yllättävä

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen erikoistutkija Tuukka Saarimaa pitää tutkimustulosta yllättävänä.

– Suomen koulujärjestelmä on kuuluisa koulujensa hyvälaatuisuudesta ja tasalaatuisuudesta. Mutta nyt me havaitaan, että vanhemmat ajattelevat että kouluissa on joitain eroja ja he ovat valmiita maksamaan siitä.

Saarimaan mukaan kehityksellä voi olla vaikutusta asuinalueiden eriytymiseen.

– Jos lapsen lähikoulu on sidottu osoitteeseen niin vanhemmat voivat ostaa asuntomarkkinoilta lapselleen paremman tai sopivamman koulun.


Enkeliporsas: Tulos ei yllätä. Helsinki niittää, mitä on kylvetty.



On selvää, että vanhemmat ajattelevat lastensa parasta.

Pääkaupunkiseudulla nuoret perheet miettivät tarkkaan, mistä asuntonsa ostavat. Koulusta on tullut asunnon ostamiskriteeri. Halutaan hyville asuinalueille.

Mutta yhteiskunnallinen eriytyminen ei ole hyvästä.

On selvää, että rikkaat pystyvät valitsemaan asuinalueensa. Pian tulemme näkemään muureilla eroteltuja ja turvakameroin varustettuja rikkaiden asuinalueita.

Keskiluokalle oma asunto on elämän suurin investointi. Ihmiset ymmärtävät, että tulevaisuuden yhteiskunta, johon heidän lapsensa kasvavat, on ankara kilpailuyhteiskunta. Kun työpaikkoja jaetaan, on paras olla iskussa. Koulutus on avainsana.

Pikkuhiljaa Helsinkiin alkaa muodostua köyhien, yksinhuoltajien ja maahanmuuttajien reservaatteja. Malleja ei tarvitse kaukaa etsiä, lautalla yli Ruotsiin vaan, jo löytyy.

Kohta alkaa opettajatkin liikkua, hyviin kouluihin on tunkua.

Kun koulujen eriytyminen on loppusuoralla, aletaan huudella yksityiskoulujen perään. Silloin peli on pelattu, koulutuksellisellisesta tasa-arvosta jää jäljellä vain savuavia rauniokasoja.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Koululakkautukset voivat rikkoa perustuslakia

Lakkautettava elinvoimainen Tuomelan koulu
Yle 2.12.


Perustuslain takaama yhdenvertaisuus kärsii, kun kouluverkkoa karsitaan. Tätä mieltä on sivistystoimen ylitarkastaja Kari Lehtola Itä-Suomen aluehallintovirastosta. Viimeisten 20 vuoden aikana kolmasosa Suomen peruskouluista on lakkautettu.

Sivistystoimen ylitarkastajan Kari Lehtolan mukaan lapsen oikeuksia ja etua ei koulujen lakkautuspäätöksissä huomioida lain vaatimalla tavalla.

Lapsiin liittyvien päätösten yhteydessä tulisi aina arvioida päätöksen vaikutus lasten hyvinvointiin.

– Hyvinvointiin liitttyviä lapsivaikutusarvioita ei ole kouluverkkopäätöksentekoon liittyen tehty missään kunnassa, Itä-Suomen aluehallintovirastossa (AVI) työskentelevä Lehtola sanoo.

Osa lakkautuspäätöksistä on Lehtolan mukaan jopa perustuslain vastaisia.

– On vastoin perustuslain henkeä lakkauttaa elinkelpoinen koulu, jos lakkauttaminen selkeästi heikentää lasten yhdenvertaista asemaa ja elinolosuhteita.


Koulujen lakkautustahti on ollut uskomattoman nopea, kun parissakymmenessä vuodessa reippaasti yli kolmasosa kouluista on lopetettu. Maaseudulla koulu pitää kylää hengissä, usein koulun lopettaminen on kylän toimivuuden kannalta niitä viimeisiä puukoniskuja.

On selvää, että koulun lopettaminen iskee pahimmin lapsiin. Hyvä, että ylitarkastaja Kari Lehtola sanoo selkeästi, mistä on kyse, osa lakkautuspäätöksistä on Lehtolan mukaan jopa perustuslain vastaisia.

Aina ei ole edes selvää, tuovatko koululakkautuksen kunnalle säästöä. 


Rahaa menee lämmitykseen. Ilkivallan jäljet on aina korjattava, kun paikkoja on rikottu ja seiniä töhritty. Muutenkin kiinteistöjä on hoidettava.

Tietenkään ilmaisia eivät ole koulukuljetuksetkaan. Ainoita voittajia ovat kuljetusyritykset. Pahat kielet kertovat, että on kuntia, joiden päättävissä elimissä on kuljetusyrittäjiä, jotka ovat vaikuttaneet koulujen lopettamisiin.

Monessa maalaiskunnassa on enää yksi koulukeskus, johon on tungettu kaikki lapset esikoulusta lukioon. Eikö esim. kolmen koulun malli olisi voinut olla toimivampi? Isoissa kunnissa koulumatkat alkavat olla todellinen tasa-arvokysymys, kun matkat on venytetty äärimmilleen.

Ei kertakaikkiaan voi olla lapsen etu, jos lapsi istuu 2,5 tuntia päivittäin turvavöihin sidottuna.


Hämmästyttävintä on, että koulujen lopettamiset eivät rajoitu vain pikkukuntiin. Esim. Vantaalla ollaan lakkauttamassa kahta elivoimaista koulua, Hevoshakaa ja Tuomelaa. Lakkautettujen koulujen lapsien koulumatka pitenee ja heidät sullotaan jo valmiiksi ahtaisiin naapurikouluihin.

Vantaan lakkautuspäätökset eivät ole kiveen hakattuja. Ne voidaan perua vielä, jos niin halutaan. Säästöt pitää ottaa muualta kuin lapsista.

Nyt kohistaan lukioverkon harventamisesta. Hyvin pärjääviä pikkulukioita ollaan lopettamassa. Palataan 1950-luvulle, jolloin maalaislapset eivät menneet oppikouluihin ollenkaan pitkien matkojen takia.

Lukioverkon harventaminen on uhka koulutukselliselle tasa-arvolle. Kohta vain suurten asutuskeskusten lapset opiskelevat lukioissa ja heille on suora väylä yliopistoihin. Maaseutupitäjien nuoret jäävät nurkkiin makoilemaan.

Neljä kahvikupin korvaa


Kirjoitin aikaisemmin kahvikuppitelineestäni:


Otin laajemman kuvan, josta näkyy palanen opettajienhuoneen päätyseinää. Keskeistä on kahvikuppitelineeni.

Ensimmäisessä koulussani, Hiekkaharjun koulussa, opettajienhuoneessa oli pitkä kahvikuppiteline, johon opettajat saivat ripustaa kuppinsa. Kahvikuppiteline oli tehtävä, jotta kupit eivät lojuisi pitkin opettajienhuonetta. Järjestelmä on hieno, koska se takaa, että jokainen pesee itse kuppinsa.

Kun tulin Pähkinärinteen kouluun, oli ikävä kahvikuppitelinettä. Kuppini oli jatkuvasti hukassa. Pähkiksen opettajienhuoneen keittiöosa on niin pieni, että seinälle ei mahtunut isoa yhteistä telinettä. Oli pakko tehdä oma.

Kun vertaat vuoden 2014 telineen tilaa vuoteen 2010, huomaat heti, että olen rikkonut kaksi kahvikuppia lisää. Olen vaihtanut myös kahvikuppimallia, entiset olivat Kiltaa tai Teemaa. Siirryin pieneen kuppikokoon, Taikaan.

Tarkastelen päätyseinää arvojen kautta.

Seinän väri on valkoinen, neutrauliuden väri. Opettajienhuoneen ankea valkoinen on rumin mahdollinen, sitä ei ole taitettu millään esim. lämpimällä sävyllä. Se on valkoinen perusmaali, johon on tarkoitus sekoittaa muita värisävyjä maalikaupoissa Tikkurila OY:n Monicolor-sekoittimella.

Seinä korostaa vaatimattomuutta. Opettajat ovat vaatimattomia ihmisiä, puurtavat päivästä toiseen turhia mukisematta. Väri ankeudellaan kuvastaa korostaa nykyhetkeä. Ei haluta panostaa kouluun, vaan leikataan, lomautetaan opettajia ja lakkautetaan kouluja.

Opettajat tykkäväät Marimekosta, ylhäällä vasemmalla pilkistää ko. firman verho. Monen naismaikan univormu on Marimekon Taskumekko. Sellaista käytti mm. kansakoulun kolmannen ja neljännen luokan maikkani.

Moni miesmaikka käyttää Maripaitoja, minä en ole käyttänyt koskaan, vaikka pidän raidallisista ja ruudullisista kauluspaidoista. Ostan melkein minkä ruutupaidan vaan, jos vain hihojen pituus on riittävä.

Telineen vasemmassa reunassa on vappuaiheinen sarjakuvastrippi. Vappu on juhlista jaloin:

Hei, nyt on jo vapunaatonaatonaatonaaton...

Tavallaan oma alueeni korostaa koti, uskonto ja isänmaa teemaa. Ylhäällä on eduskuntavaalien käyntikorttini, puolueeni on Perussuomalaiset. Pieni roikkuva Enkeliporsas lukee raamattua. 

Taika-kuppini takaa pilkistää korpaalin natsa, jota tosin en ole ansainnut. Olin Kymen Jääkäripataljoonan ainoa kirjuri, joka ei saanut korpraalin natsoja, vaikka komennuspaikkani oli paljon työllistävä RUK:n toinen komppania. Sain natsan säälistä kaveriltani, joka on töissä Puolustusvoimissa.

Telineen yläpuolella on jalkapallojoukkue Liverpool FC:n vaakuna. Keskiössä on Liverpoolin kaupungin tunnus Liverbird, jonkinlainen ruma eri lintulajien risteymä. Hienointa tämän maailman hienoimman jalkapalloseuran vaakunassa on seuran tunnuslause You'll Never Walk Alone = YNWA, joka löytyy tatuoituna monen uskollisen fanin käsivarresta tai pohkeesta. Liverpool-fanit ovat aina frendejä keskenään. Selkäpiitä hivelee ja sydäntä lämmittää, kun Anfieldillä ennen matsia lauletaan yhdessä You'll Never Walk Alone -laulua.

Oikealla on loistavan pilapiirtäjä Jarin oivallus. Raihnainen vanhukselta näyttävä vanhus raahustaa salkku kädessään:

Naapuri siinä palaa työmaaltaan.

- Onpa sitkeä ikäihminen. Vieläkin mukana työelämässä!

- No, itseasiassa hän täytti juuri 35 vuotta. Hän on peruskoulun opettaja.

Pilapiirroksen alla on sammutuspeite. Nykykoulussa on panostettu turvallisuuteen. Mietitään paloturvallisuutta ja poistumisreittejä. Pidetään poistumisharjoituksia pari kertaa vuodessa.  

Alhaalla on käsipyyheteline. Kuppini huuhteluvedet kastelevat käsipyyhetelineen päällä olevaa pyyhenippua.