Kirjoitin aikaisemmin kahvikuppitelineestäni:
Otin laajemman kuvan, josta näkyy palanen opettajienhuoneen päätyseinää. Keskeistä on kahvikuppitelineeni.
Ensimmäisessä koulussani, Hiekkaharjun koulussa, opettajienhuoneessa oli pitkä kahvikuppiteline, johon opettajat saivat ripustaa kuppinsa. Kahvikuppiteline oli tehtävä, jotta kupit eivät lojuisi pitkin opettajienhuonetta. Järjestelmä on hieno, koska se takaa, että jokainen pesee itse kuppinsa.
Kun tulin Pähkinärinteen kouluun, oli ikävä kahvikuppitelinettä. Kuppini oli jatkuvasti hukassa. Pähkiksen opettajienhuoneen keittiöosa on niin pieni, että seinälle ei mahtunut isoa yhteistä telinettä. Oli pakko tehdä oma.
Kun vertaat vuoden 2014 telineen tilaa vuoteen 2010, huomaat heti, että olen rikkonut kaksi kahvikuppia lisää. Olen vaihtanut myös kahvikuppimallia, entiset olivat Kiltaa tai Teemaa. Siirryin pieneen kuppikokoon, Taikaan.
Tarkastelen päätyseinää arvojen kautta.
Seinän väri on valkoinen, neutrauliuden väri. Opettajienhuoneen ankea valkoinen on rumin mahdollinen, sitä ei ole taitettu millään esim. lämpimällä sävyllä. Se on valkoinen perusmaali, johon on tarkoitus sekoittaa muita värisävyjä maalikaupoissa Tikkurila OY:n Monicolor-sekoittimella.
Seinä korostaa vaatimattomuutta. Opettajat ovat vaatimattomia ihmisiä, puurtavat päivästä toiseen turhia mukisematta. Väri ankeudellaan kuvastaa korostaa nykyhetkeä. Ei haluta panostaa kouluun, vaan leikataan, lomautetaan opettajia ja lakkautetaan kouluja.
Opettajat tykkäväät Marimekosta, ylhäällä vasemmalla pilkistää ko. firman verho. Monen naismaikan univormu on Marimekon Taskumekko. Sellaista käytti mm. kansakoulun kolmannen ja neljännen luokan maikkani.
Moni miesmaikka käyttää Maripaitoja, minä en ole käyttänyt koskaan, vaikka pidän raidallisista ja ruudullisista kauluspaidoista. Ostan melkein minkä ruutupaidan vaan, jos vain hihojen pituus on riittävä.
Telineen vasemmassa reunassa on vappuaiheinen sarjakuvastrippi. Vappu on juhlista jaloin:
Hei, nyt on jo vapunaatonaatonaatonaaton...
Tavallaan oma alueeni korostaa koti, uskonto ja isänmaa teemaa. Ylhäällä on eduskuntavaalien käyntikorttini, puolueeni on Perussuomalaiset. Pieni roikkuva Enkeliporsas lukee raamattua.
Taika-kuppini takaa pilkistää korpaalin natsa, jota tosin en ole ansainnut. Olin Kymen Jääkäripataljoonan ainoa kirjuri, joka ei saanut korpraalin natsoja, vaikka komennuspaikkani oli paljon työllistävä RUK:n toinen komppania. Sain natsan säälistä kaveriltani, joka on töissä Puolustusvoimissa.
Telineen yläpuolella on jalkapallojoukkue Liverpool FC:n vaakuna. Keskiössä on Liverpoolin kaupungin tunnus Liverbird, jonkinlainen ruma eri lintulajien risteymä. Hienointa tämän maailman hienoimman jalkapalloseuran vaakunassa on seuran tunnuslause You'll Never Walk Alone = YNWA, joka löytyy tatuoituna monen uskollisen fanin käsivarresta tai pohkeesta. Liverpool-fanit ovat aina frendejä keskenään. Selkäpiitä hivelee ja sydäntä lämmittää, kun Anfieldillä ennen matsia lauletaan yhdessä You'll Never Walk Alone -laulua.
Oikealla on loistavan pilapiirtäjä Jarin oivallus. Raihnainen vanhukselta näyttävä vanhus raahustaa salkku kädessään:
Naapuri siinä palaa työmaaltaan.
- Onpa sitkeä ikäihminen. Vieläkin mukana työelämässä!
- No, itseasiassa hän täytti juuri 35 vuotta. Hän on peruskoulun opettaja.
Pilapiirroksen alla on sammutuspeite. Nykykoulussa on panostettu turvallisuuteen. Mietitään paloturvallisuutta ja poistumisreittejä. Pidetään poistumisharjoituksia pari kertaa vuodessa.
Alhaalla on käsipyyheteline. Kuppini huuhteluvedet kastelevat käsipyyhetelineen päällä olevaa pyyhenippua.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti