Rikesakot kouluun

16.10. Kaleva

Suomen paras pilapiirtäjä Jari on taas asian ytimessä.

14.10. Iltalehti

Raivokohtaus luokassa - nyt puhuvat luokanopettajat: "Onko aikuisen auktoriteetti katoamassa kokonaan?"

Iltalehti kysyi opettajilta, miten he suhtautuvat lahtelaiskoulussa sattuneeseen tapaukseen, jossa malttinsa menettänyt opettaja päätyi nettivideoon.

- Nykynuoret voivat entistä huonommin, Iltalehden haastattelemat opettajat arvioivat.

- Moni hämmästeli, mikseivät nuoret enää kunnioita aikuisia.

- Sosiaaliset taidot ovat heikentyneet älypuhelinten myötä, eräs opettaja arvelee.

Sana auktoriteetti on aina mietittänyt minua.

Parhaimmillaan auktoriteetti voi miltei huumata kuuntelijansa, mutta harvalla ihmisellä on luontaista auktoriteettia. Auktoriteettiasema pitää opetella tai se tulee iän myötä, kaikki eivät saavuta sitä koskaan.

Helposti luullaan, että miehellä, varsinkin isolla miehellä, olisi luontaista auktoriteettia. Ei pidä paikkaansa. Isokin miesmaikka voi olla hiiri.

Jos ajattelen itseäni, opettajan auktoriteettiasema tuli juuri iän myötä, osin opettelemalla. Jos luokassa joku häiritsee, otan tyynesti lasit pois päästäni ja laitan toisen käteni otsalleni ja nojaan alas, huokaisen ja katselen hetken pöydän pintaa. Usein se riittää.

Jos pojat tappelevat käytävällä, yksi irti-komento riittää, joskus tarvitaan kaksi irti-komentoa. Pukareita ei tarvitse repiä pois toistensa kurkusta.

Aivan viime vuosina luokkiin on inkluusion myötä tullut oppilaita, joihin normikomennot eivät enää purekaan. Muissakin oppilaissa alkaa olla yhä useampia rajattomia lapsia, vaikka valtaosa oppilaista käyttäytyy yhä edelleen hyvin.

Yhteiskunnan polarisaatio, kahtia jakautuminen, näkyy tietenkin koulussakin.

Pahin tilanne on alaluokilla. Opettaja on todella helisemässä, kun pieni oppilas häiriköi tai raivoaa. Vaaratilanteet ovat lähellä, kun sakset heiluvat tai tavara lentää. 

Sijaistin viime viikolla joka päivä eri koulussa ja eri luokka-asteella.

Yhdessä luokassa koulunkäyntiavustaja ohjasi oppilasta tekemään äidinkielen tehtäviään, mutta oppilas ei silti tehnyt elettäkään. Tulin oppilaan luokse ja kehotin minäkin häntä työn pariin. 

Äkkiä oppilas tempaisi pystyyn, repi kirjansa ja katkoi kynänsä, huusi menevänsä kotiin, johon totesin, että ei se sellainen käy. Oppilas juoksi lujaa ikkunan luo, avasi sen ja aikoi hypätä toisesta kerroksesta alas, mutta onneksi ikkunassa oli turvasalpa.

Lopputunnin oppilas istui hiljaa pulpetissaan tekemättä mitään. 

Vastaavia tapauksia tapahtuu isoissa Etelä-Suomen kouluissa joka päivä.

Auktoriteetin perään itkemisen sijaan puhuisin aikuisen ihmisen kunnioituksesta. 

On aivan selvää, jos lapsi ei kunnioita omia vanhempiaan, ei voida olettaa, että hän silloin kunnioittaisi omia opettajiakaan. 

Absoluuttisen selvää on, että kaikki kasvatus lähtee kodista. 

Koulu pystyy jalostamaan kodin tuotosta, parhaimmassa tapauksessa jopa parantamaan pieleen mennyttä kasvatusta. Mutta koulu ja opettajat, vaikka kuinka kasvatusoptimisteja ollaan, ei pysty kaikkeen.

Vanhemmat ovat päävastuussa lapsistaan. 

Lastenkasvatusta ei voi ulkoistaa yhteiskunnan vastuulle, ei edes koulun vastuulle. Koululla on on tietenkin oma kasvatusvastuunsa, mutta pääasiassa koulu vastaa opetuksesta.

Tätä rataa tilanteet kouluissa voivat eskaloitua hyvinkin rajuihin yhteenottoihin.

Olen miettinyt pitkään, mitä koulut voisivat sellaisissa tilanteissa tehdä. On turha odottaa, että yhteiskunnalla olisi varaa hankkia kouluihin lasten rauhoittelijoita tai vartijoita, kun säädylliseen opetukseenkaan ei ole varaa. Poliisiakaan ei voi kouluihin jatkuvasti juoksuttaa, eikä suomalaisista kouluista saa vankiloitakaan tehdä. 

Urani aikana jopa kaksi psykopaattilasta on palautettu sairaalasta kouluun saatelapulla, emme me voi tehdä mitään, palautetaan takaisin kouluun. Silloin oli ihmettelemistä. 

Koulun auttamisresurssit ovat hyvin pienet.

Suomi alkaa olla kuin pikkuamerikka, jossa suurin kunnioituksen kohde taitaa olla raha. 

Olisiko syytä muuttaa Suomen lakia ja antaa koululle sakotusoikeus? 

Sakotetaan häiriköivien, kiusaavien tai väkivaltaisten lapsien vanhempia? Jonkinlainen rikesakko-oikeus?

Jos kerran koti on vastuussa lapsista ja heidän kasvatuksestaan, niin miksi häiriköivien lasten vanhempia ei oikeasti laiteta vastuuseen? Kun ne kuuluisat koulun keinot eivät enää auta?

Kaikkien lasten on saatava käydä koulunsa rauhassa ja turvallisesti, opiskella ja oppia. Ei ole ollenkaan kivaa, jos oma lapsi on koulussa jonkun toisen lapsen kiusaamisen kohde tai nyrkkeilysäkki.

Onko sana kuri rehalibilitoitava? 

Joskus ulkoinen kuri voi olla tie itsekuriin, omaan mielen hallintaan.

Johonkin aina on piirrettävä rajat.

Koulurauhaa.

Pumpulimaikat eivät saa oppilaitaan kuriin

http://www.themasterteacherblog.com/category/discipline-and-behavior/

8.3. Ilta-Sanomat

Kokenut opettaja paukauttaa:”Pumpulissa kasvaneet opettajat eivät saa oppilaita kuriin”

Koulunpenkiltä toiselle siirtyneet opettajat hallitsevat vain teorian, mutta heiltä puuttuu käytännön pelisilmä nuorten käsittelyyn, mies paukauttaa.

IS:n haastattelemien opettajien mukaan lasten väkivaltainen käytös on monessa koulussa arkea. Pohjoispohjanmaalaisella yläasteella lähes 30 vuotta työskennellyt opettaja ihmettelee haastateltavien luomaa mielikuvaa koulutyöstä: omassa arjessaan hän ei ole törmännyt väkivaltaisiin oppilaisiin.

Hänen mukaansa suurempi ongelma kouluissa on, että opettajiksi hakeutuu vääränlaisia ihmisiä. Opettajien keskuudessa vallitsee ”hyssyttelyn periaate”, jossa ei myönnetä, että pelkkä koulutuksen kautta hankittu pätevyys ei riitä tekemään opettajasta hyvää ja koulumaailmaan sopivaa, mies sanoo.

On pakko laittaa toinen blogikirjoitus heti perään.

Kiitos Ilta-Sanomille ja pohjoispohjanmaalaiselle kokeneelle yläkoulun maikalle loistavasta aiheesta! 

I love!

Onpas ihanan raflaava otsikko - suorastaan enkeliporsasmainen! Tähän on heti lisättävä, että opettajan ammatin lisäksi yksi haaveammateistani oli juuri toimittajan ammatti.

Olen vahvasti sitä mieltä, että parhaat toimittajat ovat iltalehdissä, heidän pitää todistaa tarpeellisuutensa joka päivä. Surkeilla otsikoilla ja jutuilla ei leipä irtoa, eikä lehteä myydä.

Minua on haastatellut puhelimitse iltalehtien toimittaja muutaman kerran, milloin istuin vessanpöntöllä, milloin loikoilin sohvalla, joskus minut on herätetty kesken nokosten - joka kerta toimittajat ovat raapineet kasaan erittäin hyvän jutun.

Pohjoispohjanmaalainen yläkoulunmaikka on opiskellut melkein samaan aikaan kuin minä. Minulle tähdennettiin moneen kertaan, että ensimmäinen asia, joka on hoidettava, on ensimmäinen porras:

Opettamisesta tai ylipäätään mistään muustakaan ei tule yhtään mitään, jos opettaja ei saa luokkaansa järjestykseen. Kun ensimmäinen porras on hallussa, on vasta mahdollista edetä. Muistaakseni portaiden huipulta löytyi sellainen käsite kuin luovuus. Meille tähdennettiin, että oikotietä onneen ei ole.

Olin viime viikolla Ylen Vaaligallerian haastattelussa. Minua haastateltiin neljä minuuttia kuten muitakin Suomen kansanedustajaehdokkaita. 

En ollut valmiudessa. Tulin lämpiöön aivan liian aikaisin, ajattelin jutella ehdokaskavereiden kanssa, olisi pitänyt tulla meikkaukseen pää täynnä happea ja siitä suoraan studioon. Itse haastattelussa olin siis löysä.

Ylen toimittajat olivat tarkkaan ottaneet selvän haastateltavistaan, kysymykset oli suunnattu minulle kuin nakutettu.

Yksi kysymys, jonka munasin, oli:

Onko väkivalta kouluissa lisääntynyt?

Vastasin, että ei sen kummemmin.

Olin oikeassa, mutta samalla väärässä. Väkivallan kokonaismäärä ei ole lisääntynyt, mutta väkivallan luonne ja kohteet ovat muuttuneet, mikä jäi mainitsematta Ylen vaalitentissä.

Lanka palaa - kohta aggressiiviset pikkulapset eivät enää olekaan pikkulapsia (Properuskoulu 20.11.2013)

Ennen isot pojat tappelivat keskenään koulujen pihoilla, nyt jotkut pikkulapset voivat hyökätä kenen kimppuun vaan, voidaan puhua holtittomasta väkivallasta. Tilanteet ovat yllättäviä, mikä esine tahansa käy astaloksi, kivet sekä sakset. Tutkimusten mukaan kohteina ovat enenevissä määrin lastentarhan- ja alkuopettajat sekä erityisopettajat.

Pääsykokeet ovat hyvin teoreettisia ja opettajankoulutukseen pääsy riippuu yhä enemmän arvosanoista. (pohjoispohjanmaalainen yläkoulun maikka)

Onko näin?

Pohjoispohjanmaalainen yläkoulun maikka vaatii myös karismaa ja uskottavuutta.

Harvalla opettajalla on luontaista karismaa. Karisma on opeteltava.

Hänen mielestä opettajiksi tarvittaisiin persoonia ja paljon enemmän nuoria miehiä, jotta kouluissa pystyttäisiin huomioimaan paremmin pojat, jotka kehittyvät tyttöjä hitaammin. (pohjoispohjanmaalainen yläkoulun maikka)

Mahtavaa tekstiä naistenpäiväksi :)

Mutta olen monessa asiassa samaa mieltä kuin pohjoispohjanmaalainen yläkoulun maikka. Olen kirjoittanut miesmaikkojen puolesta useaan otteeseen. Yleensä olen saanut turpaan. Laitetaan uusimmat kaksi:

Munalisät käyttöön? (Properuskoulu 6.8.2014)

Mieskiintiöt takaisin opettajienkoulutukseen (Properuskoulu 9.3.2014)

Olemme opettaneet pohjoispohjanmaalaisen yläkoulun maikan kanssa yhteensä sellaiset 60 vuotta. 

Miksi meitä totellaan ja meidän kimppuumme ei ole käyty? 

Onko pohjoispohjanmaalainen yläkoulun maikka oikeassa?