Lapsia liikuttanut WAU ry konkursissa

Paljon on pidetty tyhjiä hölö- ja juhlapuheita koulun ja lasten liikunnan yhdistämisestä. Nyt WAY ry on mennyt konkursiin. Ainakin Vantaalla WAU-toiminta on ollut aktiivista.

Oman kouluni WAU-ohjaaja Johanna Takala on ollut erittäin inspiroiva esimerkki kannustavasta tavasta ohjata lasten liikuntaa. Kokenut ja osaava Takala on kehittänyt monia ei-kilpailullisia tapoja motivoida lapsia liikkumaan koulupäivien jälkeen. Liikunnan ilo on loistanut lasten kasvoilta, jotkut lapset olivat niin innoissaan, että tulivat valmistautumaan tuntia ennen WAU-kerhon alkua.

WAU on ollut oikeastaan ainoa yhdistys, joka on valtakunnallisesti pyrkinyt liikuttamaan kouluissa vähävaraisia tai sellaisia lapsia, jotka eivät ole halunneet osallistua urheiluseurojen järjestämään liikuntaan.

Muutenkin koulujen kerhotoiminta vaikuttaa olevan hiipumassa. Onko niin, että opettajat ovat niin rättiväsyneitä koulupäivien jälkeen, että kerhoja ei enää jakseta vetää? Vai pidetäänkö koulupäivien jälkeen niin paljon erilaisia palavereita tai kokouksia, ettei kerhoja

keritä enää pitää?

Itse vedin erilaisia kerhoja läpi opettajanurani, lähinnä liikunta-, kuvis- ja tietokonekerhoja, mutta eritoten shakkikerhoa. Vantaalla oli kymmeniä koulujen shakkikerhoja, kun aloitin kerhon pitämisen joskus 1980-puolivälissä. Pelailitiin ja kisattiin. Vantaan mestaruuskisat olivat isoja kisoja, paikalla vierailivat jopa shakin maailmanmestarit Anatoli Karpov sekä Garri Kasparov.

Lopuksi kisoja ei enää järjestetty, koska kouluni kerho oli ainoa koko kaupungissa. Kerran kaupungin kisat olivat enää koulun sisäiset, sen jälkeen kaupungin koulujen shakkiaktiivin, Sotungin koulun opettaja  Markku Kososen kanssa sovittiin, ettei kisoja ei enää kannata järjestää.

Toivon hartaasti, että esim. Opetusministeriö alkaisi rahoittaa WAU-kerhojen toimintaa. Toivon myös, että koulujen kerhoaate elpyisi.

* * *

18.4. Yle

Tuhansien lasten ilmaiset liikuntakerhot loppuvat ympäri maata

Lapsia liikuttanut WAU ry menetti rahoittajia ja joutui hakeutumaan konkurssiin.

– Tämä on antanut mahdollisuuden niillekin lapsille, joiden vanhemmat eivät pääse kuljettamaan lapsia harrastuksiin, tai jotka ovat etäällä kaikista harrastuksista. Tämä on mahdollistanut kaikille lapsille tasapuolisesti liikuntaharrastuksen, mikä on lapsille tärkeää, rovaniemeläinen isä Ossi Saniola kertoo

Valtakunnallisesti toimiva Wau ry on järjestänyt lasten liikuntakerhoja lähellä lapsia, mahdollisuuksien mukaan koulujen liikuntasaleissa tai ulkoliikuntapaikoilla. Kerhoja on järjestetty iltapäivien lisäksi myös aamuisin. Tämä on ollut Saniolan mukaan hyvä.

– Monesti on niin, että lapsi jää yksin kotiin odottamaan koulun alkua. Tämä on paljon parempi, kun saa olla täällä ohjatussa, ammattimaisesti vedetyssä kivassa harrastuksessa, Saniola sanoo.

Rahoittaja lopetti tukemisen

Kiirastorstaina nämä ilmaiset liikuntakerhot loppuivat tuhansilta lapsilta eri puolella Suomea WAU ry:n konkurssin vuoksi. Toiminta loppui, koska useampi merkittävä rahoittaja lopetti yhdistyksen tukemisen kesken rahoituskauden.

Uusia rahoituslähteitä ei löydetty joten WAU ry jätti konkurssihakemuksen huhtikuun alussa.

Yhdistys on vuosien aikana järjestänyt liikuntakerhoja lapsille ja nuorille yli 40 paikkakunnalla eri puolella Suomea.

– WAU ajetaan koko valtakunnassa alas. Sen vuoksi noin 10 000 lapselta lähtee viikottainen ilmainen harrastus alta pois, Tuomas Kosunen kertoo.

Yläkoululaiset eivät syö

Kirjastovirma, ennen ruoka maistui.

30.3. HS

Suuri osa yläkoululaisista jättää syömättä Helsingissä

Helsinki aikoo perustaa kouluihin ravintolatoimikuntia, joissa oppilaat voivat vaikuttaa kouluruokailuun.

Kouluruoka ei maistu Helsingin yläkoulujen oppilaille. Pahimmillaan vain joka viides koululainen käy syömässä koulun ruokalassa.

Asia käy ilmi Helsingin kaupunginvaltuuston kyselytunnille tarkoitetusta kysymyksestä, johon apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen vastasi.

Viljasen mukaan erityisen huono menekki ruokailuissa on kasvisruokapäivinä.

"Kasvisruokapäivinä ruoan ottomäärä vähenee (ala-aste) ja käyttöaste pienenee (yläasteikäiset ja ammattikoululaiset, viimeksi mainituissa erityisesti miespuoliset)", hän kirjoittaa vastauksessaan. 

Alakouluissa oppilaat menevät ruokalaan opettajan ohjauksessa, ja noin 95 prosenttia oppilaista ruokailee. Lukioissa kouluruokalassa aterioi arviolta 75–80 prosenttia oppilaista.

Yläkouluissa tilanne on selvästi huonompi. Ruokailevien määrissä on koulukohtaisia eroja, mutta huonoimmillaan ruokailemassa käy vain 20-25 prosenttia koululaisista.

Viljasen mukaan yläkoulujen oppilaat ovat haasteellisessa ikävaiheessa.

Yläkoulujen sijainnilla on suuri merkitys, jos ajatellaan ruokailevien oppilaiden määriä eri koulujen suhteen. Kun lähettyvillä on ostari tai pikaruokala, houkutus jättää kouluruokailu väliin on suuri. Koulupäivän jälkeen hengaillaan ostarilla ja piipahdetaan pikaruokalassa.

Pääsen ikävä kyllä harvoin vierailemaan ruokailemassa yläkoulussa. Vantaan kaupungin koulukerhojen shakkikisat pidettiin joskus säännöllisesti yläkouluilla kuten Korson tai Sotungin yläkouluilla. Pelit pelattiin aina ruokalassa, ennen matseja oli kiva katsella yläkoululaisten ruokailua. Järjestys oli hyvä, lähes kaikki söivät hyvin, pipoja ei ollut kellään päässä.

Myös oman kouluni yläkoulu, Hämeenkylän yläkoulu eli Hämis, sijaitsee tavallaan "in the middle of nowhere", ostarille on pitkä matka tallustella. Lainaus Facebookista:

Joskus odotus kestää muutaman minuutin normaalia pidempään ja ovien eteen alkaa kerääntyä vellova massa 9-luokan poikia. Nälkä ja odotus saavat aikaan voimistuvan myllerryksen, varsinkin mikäli on tiedossa, että ruoaksi on jotain oppilaille mieleistä. Kun ovet avataan, saattaa nälkäisten 9-luokkalaisten poikien ryntäävä massa olla melkoinen.

Yllä oleva elävä lainaus on mannaa kaikille kouluruokailufaneille. 

Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan kaikille lapsille tarjottava kouluruokailu on tasa-arvon tae numero yksi. Kakkonen on yleinen julkinen terveydenhoito ja kolmonen on kaikille yhteinen peruskoulu. Siitä puhe mistä puute.

Oletan, että suurin osa syömättä jättäneistä yläkoulun oppilaista on tyttöjä. Joidenkin tyttöjen nirsoilu alkaa näkyä jo alakoulun ylimillä luokilla.

Yksipuoliset kasvisruokapäivät yläkouluissa ovat suurta typeryyttä. 

Pakolla lapset eivät syö mielellään. On selvää, että juuri testosteronia uhkuvat yläkoulun pojat häippääväät kasvisruokapäivinä muualle. Uudet soijamössöruuat ovat suorastaan murhaa. Edes kaikki opettajat eivät mielellään syö niitä ihmeellisiä soijasörsseleitä, nielen niitä väkisin mallin vuoksi. Myöhemmin pierettää koko porukkaa ja luokissa haisee.

Kasvisruuan osuutta olisi lisättävä motivoivammalla tavalla. Tyttöjä juuri kasvisruoka houkuttaa. Siksi pitäisi olla tarjolla joka päivä ohessa yksi kasvisruokavaihtoehto.

Viime lukuvuonna kouluni oppilaskunta kiinnitti huomiota kouluruokailuun. Haluttiin lisää salaattivaihtoehtoja. Kouluemäntämme lisäsikin salaattitarjontaa. Usein on tarjolla kaksi, jopa kolmekin eri salaattia. Kasvisten syöminen on lisääntynyt selvästi.

Yläkoulujen ravintolatoimikunnilla on vaaransa. Helposti luisutaan hamppari- ja pitsalinjalle. Annetaan asiantuntijoiden laatia maittavat ja terveelliset ruokalistat.

Vanhemmat laskevat omia ruokalistojaan laatiessaan, että lapset saavat kouluruuasta yhden kolmasosan päivittäisestä ravinnontarpeesta.

Kun kävin oppikoulua, Tikkurilan yhteiskoulua, piti maksaa kouluruuasta. Aivan kaikilla ei ollut varaa kouluruokailuun, he söivät omia eväitään tai eivät syöneet ollenkaan.

Opettajille pakollinen valvonta-ateria takaisin koko peruskouluun!

Surkeaakin surkeampia laskupäitä

http://www.love-egypt.com/mathematics.html

Opettaja 8.1.

Laskupäät ovat lahoamassa

Opetushallitus arvioi vuosi sitten, että tulokset ovat heikentyneet kaikilla osa-alueilla. Liisa Näveri puolestaan totesi muutama vuosi sitten väitöstutkimuksessaan, että koululaisten päässälaskutaidot ovat heikentyneet aina 1980-luvulta asti. Joulukuussa julkistettu Timss-tutkimus osoitti, että suomalaisten koululaisten laskupää on 12 vuoden aikana huonontunut runsaan yhden kouluvuoden verran.

Suomi on kyllä ollut maailman huippua peruskoulun matematiikan taidoissa kansainvälisessä Pisa-kisassa, mutta siinä mitataankin matematiikan lukutaitoa. Ongelmat ilmenevät jatko-opintovaiheessa ammattikouluissa, lukioissa ja korkeakouluissa, joissa pitää kerrata ja antaa tukiopetusta. Moni opettaja sanoo, ettei edes peruskoulun alaluokilla opittuja asioita aina hallita eikä päässälaskutaitoa ole.

Turun ammattikorkeakoulun testauksen mukaan ylioppilastutkinnon suorittaneista uusista insinööriopiskelijoista vain joka neljäs lyhyen matematiikan kirjoittaneista osasi laskea murtoluvuilla yksinkertaisen vähennys- ja jakolaskun. Pitkän matematiikan suorittaneista tehtävä jäi ratkaisematta lähes joka toiselta.

Yllä oleva kirjoitus on ote lehden pääkirjoituksesta.

Turun ammattikorkeakoulun testauksen tulokset ovat ällistyttävän surkeita. 

Murtolukujen peruslaskutoimitukset ovat hyvin yksinkertaisia laskuja. Opetan tällä hetkellä peruskoulun neljättä luokkaa, oppilaat ovat 10-vuotiaita. Joulun jälkeen vaihtui matikan kirja ja alkoi uusi jakso, murtoluvut. Yksinkertaiset murtolukujen vähennys- ja jakolaskut luonnistuvat hyvin 10-vuotialta lapsilta, miten ihmeessä osa ylioppilaista ei suoriudu niistä?

Opettaja-lehden pääkirjoituksessa kerrotaan, että romahduksen syy on, että tehtävissä käytetään liikaa ja liian aikaisin apuvälineitä kuten laskimia ja taulukkokirjoja. Oppilaan muisti mahottuu.

Johtopäätös lienee selvä: 

Laskimet pannaan ja omat aivot käyttöön!

Jossain vaiheessa vähäteltiin päässälaskun merkitystä, vaikka kaikki tietävät, että päässälasku teettää aivoille työtä. Kun pyrin neljänneltä luokalta oppikouluun, päässälaskujen merkitys pääsykokeissa oli suuri.

Minulla on vieläkin tallella "Oppikouluun pyrkivän opas". Päässälaskuharjoitukset olivat nykytasoon verrattuna vaativia. Muistan hyvin, kun alkukesällä v. 1966 porukalla treenattiin laskuja Hiekkaharjun Keravanjoen Karhurannassa viltin päällä samaan aikaan, kun äiti pesi mattoja mattolaiturilla. Ähkäiltiin ja pähkäiltiin, vaikka mieli teki kovasti pulikoida.

On myös halveksittu ulkoaoppimista, vaikka ulkoaoppimisen avulla lapsi oppii järjestelemään tietoa omaan päähänsä. On sanottu vain, että "nippelitieto" on turhaa, ja että kaikki tieto löytyy kumminkin netistä. Tuloksena on, että esim. maantiedon nimistön tuntemus on pudonnut, ja että yksinkertaisia kielioppiasioita tai oikeinkirjoitusta ei enää hallita kunnolla.

Kun Vantaalla lomautettiin opettajia 1990-luvun lopussa, opetin kaksi vuotta taloudellisena pakolaisena Helsingin puolella Malminkartanon koulussa. Viisas rehtori Matti Waitinen passitti minut ekan luokan opettajaksi Piianpolun sivukouluun, "pitäähän siellä sentään yksi mieskin olla". Piianpolulla oli vain ekoja ja tokia luokkia.

Piianpolun koulurakennuksessa oli oma tietokoneluokka, jonka keskellä oli iso pyöreä pöytä. Kehitin vallankumouksellisen opetusmetodin, yhdistin matematiikan ja käsityön. Kun osa tokaluokkalaisista teki tekstiilikäsitöitä kanssani ison pyöreän pöydän ääressä, loput olivat tietokoneilla laskemassa yhteen- ja vähennyslaskuja.

Laskut vaikeutuivat koko ajan portaittain, ja eteenpäin ei päässyt, jos lasku ei ollut oikein. Olin opettanut hieman aikaisemmin kympin ylityksen. Jossain vaiheessa joku oppilaista tuli kysymään, "mitäs mä nyt teen, kun pitää laskea yhteen satasia?" Sanoin, "pistä ne sataset välimuistiin omaan päähän ja anna mennä vaan" ja jatkoin pykäpistotyön ohjaamista.

Parin kuukauden päästä eksyin katsomaan, missä oppilaat etenevät. Suurin osa laski päässä yhteen monimutkaisia laskuja malliin 268 + 578. Parhaat laski yhteen jo kymmeniätuhansia. Tosin luokan heikoin oppilas ei vielä hallinnut kunnolla kympin ylitystä, vaikka hän sai matikassa jatkuvasti tukiopetusta.

Vantaalla tuntikehys on aivan minimissä kuten monissa muissakin kunnissa. Hyvin ikävää on, että alkuopetuksesta on viety jakotunteja pois. Kun opetin ekaa luokkaa kolme vuotta sitten, jakotunteja oli neljä, nyt enää kaksi. Käytännössä molemmat tunnit taitavat mennä lukemisen ja kirjoittamisen opetteluun.

Mikäli matematiikkaa olisi viisi neljän viikkotunnin sijaan, geometrian osuutta matematiikan opiskelussa voitaisiin lisätä lasten abstraktin ajattelun kehittämiseksi. Shakkikerhon vetäjiä pitäisi alkaa kouluttaa urakalla.

On kolme syytä, miksi en ole käyttänyt opetuksessa laskimia.

1. Laiskuus, laskimet pitää etsiä ja hakea luokkaan oppituntia varten.

2. Laskimia ei löydy tai niitä ei ole riittävästi.

3. Laskinten paristot ovat loppu.

Koulushakin teemavuosi

Koulushakkivuoden teemanumero

Vuosi 2011 on koulushakin teemavuosi, jonka kunniaksi on julkaistu oma lehti. Lehdestä saa hyviä vinkkejä shakkikerhon perustamiseen. Säännöt on esitetty lapsille sopivassa muodossa. Lehdestä löytyy myös lapsille sopivia pikkupähkinöitä.

Minua haastatteli aktiivipelaaja Tuomo Halmeenmäki. Haastattelu löytyy aukeamalta s. 38-39. Lehti on luettavissa pdf-muodossa.

Shakki ja matti!

Pidän Pähkinärinteen koulun shakkikerhoa koulumme ruokalalassa, mikä on oikein inspiroiva pelipaikka shakinpeluulle. Taustalla näkyy Pähkinärinnettä kuvaava seinämaalaus, joka erehdyttävästi muistuttaa shakkilautaa!

Suomen Keskusshakkiliitto

Vuosi 2011 on koulushakin teemavuosi.

Tavoitteena on innostaa koululaisia shakin pariin, korostaa shakin myönteisiä vaikutuksia oppimiselle sekä kannustaa kouluja ja shakkikerho-ja nuorisoshakin edistämiseen. Teemavuoden aikana tuodaan shakkia ja sen myönteisiä vaikutuksia tunnetuksi koululaisille ja heidän vanhemmilleen. Toisaalta edistetään shakkiseurojen koululaistoimintaa ja elvytetään koulujen shakkikerhoja. Toimintaa varten palkataan projektityöntekijä.

Perustaisitko koulushakkikerhon? Suosittelen.

Olen koulukerhoaatteen vahva kannattaja. Olen pitänyt vuosien varrella urheilu-, atk-ja kuviskerhoja. Säännöllisimmin olen pitänyt shakkikerhoa.

Pidän shakkikerhoa ylivoimaisesti parhaana kerhona. Kerhossa voivat pelata niin tytöt kuin pojatkin ikään katsomatta, pelaaminen yhdistää. Isommat oppilaat opettavat pienempiä. Shakissa lapsi oppii kunnioittamaan vastustajaansa, voittamaaan ja häviämään.

Shakissa lapsi oppii laskemaan monia siirtoja eteenpäin, mikä kehittää ajattelua. Pelatessa pitää olla luova, koska ottelut eivät ole samanlaisia. Pelatessa saa kamppailla ja hakea rajojaan. On mahtavaa päästä pulpetin äärestä kunnan kisoihin kisaamaan. Joskus ollaan lennetty aina Ouluun asti Koulujoukkueiden SM-kisoihin Koulun Suurjuhlille.

Nykylapset viettävät valtaisasti aikaa sähköisten vempaiden kanssa, telkkarin tai tietokoneen ääressä tai konsolipelejä pelatessa. Shakissa lapsi kohtaa toisen lapsen ja oppii keskittymään.

Kerhonvetäjän osana on motivointi ja ohjaaminen, kaikille lapsille on löydettävä sopivantasoinen pelikaveri. Alakoulun kerhon pitäminen ei vaadi syvällistä shakin tuntemusta. Alkuun pääsee shakin alkeisoppaaseen tutustumalla.

Kerhoon pitää hankkia kunnolliset laudat ja nappulat ja muutama shakkikello. Itse olen hankkinut kouluun muutamia shakkioppaita, joita olen lainaillut oppilaille.

Kerhoa kannattaa pitää kaksi tuntia kerrallaan kerran viikossa. Yhtenä lukuvuonna minulla oli kolme kahden tunnin kerhoa, ti, ke ja to klo 14.00-16.00, niin paljon halukkaita pelaajia oli! Kerhon pitäminen koulupäivien jälkeen kävi silloin vähän liian rankaksi.

Kunnon koulussa pitää olla kerhoja laidasta laitaan. Pähkiksessä on shakkikerhoni lisäksi bändi- ja kuorokerhot, atk- ja kokkikerhot sekä liikuntakerhoja.

Koulushakin teemavuoden sivusto

Kerhokeskus

Kerhonetti

ShakkiNet

Shakkipedagogiikan kurssi!

Tämänpäiväisessa Opettaja-lehdessä oli juuri sopivasti upea ilmoitus. Nyt kaikki shakkipedagogiikan kurssille, kipi-kapi! Ja samantien shakkikerhoa perustamaan!

Kerhoaate elpyy

Yle 7.10.

Koulujen kerhotoiminta liikuttaa

Koulut käynnistelevät hiipunutta kerhotoimintaansa uudelleen. Tämä on mahdollista, koska Opetushallitus on parin viime vuoden aikana lisännyt kerhotoimintaan suunnattuja määrärahoja. Erityisesti liikuntakerhojen perustamista toivotaan.

Lahdessa Salpausselän peruskoulu on yksi niistä kouluista, joissa kerhotoimintaa on elvytetty uudelleen henkiin vuosikausien hiljaiselon jälkeen. Tämän on mahdollistanut Opetushallituksen parin viime vuoden aikana kouluille myöntämä hankeraha.

Oppilasta kohden kerhorahaa on kymmenen euroa. Summa ei ole suuri, mutta kun kerhotoimintaa osallistuu vain osa oppilaista, niin päälle tuleva tukisumma kasvaa huomattavasti.

- Tänä syksynä määrärahoilla on saatu liikuntakerho käyntiin. Toivomme saavamme mukaan niitä oppilaita, jotka eivät ehkä muuten liiku. Kerhossa he aktivoituisivat liikkumiseen helpommin, toteaa rehtori Markku Karjalainen Salpausselän koulusta.

Olen ankara kerhoaatteen mies. Olen aina pitänyt jonkinlaista kerhoa koulupäivien jälkeen, liikuntakerhoja, kuvataidekerhoja, nyt pidän tietokonekerhoa ja shakkikerhoa.

Shakkikerho on paras kerho, jota minä olen pitänyt. Shakkierhossa kaikenikäiset lapset, tytöt ja pojat, pelaavat keskenään, sosiaalinen vuorovaikutus on vahvaa. Kerholaisen pitää oppia sekä voittamaan että häviämään, kunnioittamaan vastustajaa. Laji on herrasmiespeli parhaasta päästä, ennen ja jälkeen ottelun aina kätellään vastustajaa.

Parhaimmillaan minulla oli jopa kolme shakkikerhoa a' 2 tuntia klo 14.-16.00 kolmena päivänä peräkkäin, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Pelaajia oli parhaimmillaan yli sata, niin suuri oli into pelata shakkia.

Ennen kerholaiset pelasivat ykkösestä kuudenteen luokkaan ja jatkoivat harrastustaan vielä yläkoulussa ja lukiossa. Olen huomannut, että lapset ovat kärsimättömämpiä kuin vielä viisitoista vuotta sitten, kaikki eivät enää jaksa keskittyä asiaan. Hyvin harva oppilas jaksaa pelata pitkäjänteisesti aina kuudenteen luokkaan asti.

Silloinkin, kun kunnassani säästettiin hullun lailla, koulussani kerhot pyörivät. Vanhemmat kustansivat lastensa kerhomaksut.

Koulu ilman kerhoja on kuollut koulu.

Tällä hetkellä koulussamme on rahaa omasta takaa kerhojen pyörittämiseen. Kerhoja on laidasta laitaan kymmenisen kappaletta.

Kerhotyötä on vauhdittanut ETAM-hanke, ehkäisevän työn alueellinen malli. Hanke laitettiin pyörimään johdetusti tamperelaisvoimin. Tarkoitus on etsiä ratkaisuja varhaiseen puuttumiseen ja lasten sosiaalisten taitojen vahvistamiseen alueellisen verkostotyön menetelmin. Tällä hetkellä toimimme jo omin voimin, olen ryhmän puheenjohtaja.

Olemme onnistuneet hyvin. Mukana on nuorisotointa, seurakuntaa, lions clubia, pähkinärinneseuraa, sosiaalitointa ja urheiluseuroja. Koulu satsaa kerhoihin, lisäksi saamme ulkopuolista rahoitusta mm. nuorisotoimelta, ja olemme mekin saaneet sitä Opetushallituksen hankerahaa.

Suurin osa kerhoistamme on liikuntakerhoja kuten Lahden Salpausselän koulussa. Liikuntaa on liian vähän, vain kaksi tuntia viikossa. Määrä pitäisi tuplata, kannatan mallia 2+1+1. Kaksoistunnilla voitaisiin perehtyä taitopuoleen kunnolla, ja kaksi kertaa viikossa olisi vaikka perusliikuntaa.

Kannattaa käydä Kerhokeskuksen sivuilla. Oiva kerhoapu on Kerhonetti.

Koulupäivät pidemmiksi

Viime viikolla opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen täytti 50-vuotta. Onneksi olkoon. Hesarin haastattelussa hän sanoi, että suomalaiskoululaisten koulupäivä olisi saatava pidemmäksi. Koulupäivän pituus Suomessa on kansainvälisessä vertailuissa niitä lyhyimpiä.

Olen miettinyt koulupäivän pituusasiaa jo tovin aikaa. Esim. viides-kuudesluokkalaisten päivä on ällistyttävän lyhyt, keskinmäärin viisi oppituntia päivässä, viikossa 25 oppituntia.

Kyllä 11-13-vuotiaan lapsen pitäisi jaksaa käydä koulua kuusi tuntia päivässä, mikä tekisi viikkoa kohden yhteensä 30 oppituntia. Samalla lyhennettäisiin lasten iltapäivien tyhjiä luppoaikoja.

Paraikaa pohditaan kovasti, miten eri oppiaineitten tuntijako pitäisi uudistaa. Viidellä lisäviikkotunnilla saataisiin paljon liikkumavaraa.

Jos minä saisin päätttää, niin kaksi tuntia menisi ehdottomasti liikuntaan, silloin lapsilla olisi neljä tuntia viikossa liikuntaa. Kolmasosa alakoulun yläluokkalaisista on rapakunnossa. Liikuntatunnit voitaisiin jaotella tyyliin 2, 1, 1. Yksittäiset liikuntatunnit käytettäisiin ulkona suoritettavaan perusliikuntaan: kävelyyn, juoksuun, retkeilyyn ja hiihtoon.

Yhden viikkotunnin laittaisin historiaan. Yksi tunti historiaa viidennnellä luokalla on liian vähän, mikä on käytäntönä kotikunnassani. Opetus on melkoista karsimista ja hosumista.

Sitten yllätys monelle: kolmannesta yhdeksänteen luokkaan pitäisi opettaa kaksi tuntia viikossa shakkia. Nykylasten ja -nuorten suurimpia ongelmia ovat keskittymiskyvyn ja pitkäjännitteisyyden puutteet. Rauhallisella ja kärsivällisellä shakin opettamisella ja peluulla saataisiin varmasti parannettua asiaa.

Shakin hyödyt ovat välillisesti valtaisia. Shakin peluu lisää suunnnitelmallisuutta. Nöyryys kasvaa, kun lapsi oppii sekä voittamaan että häviämään. Toisten ihmisten luonnollinen kunnioitus palaa arvoonsa.

Lainaus Lankisen haastattelusta:

Nyt koulutuksen asiatuntijaviraston pääjohtaja on sitä mieltä, ettei valtion otetta ole enää varaa höllentää: "Koulutus on kansallinen kysymys. Jokaiselle on turvattava yhdenvertaiset koulupalvelut."

Olen ollut jo pidemmän aikaa täysin samaa mieltä. Itseasiassa valtion roolia pitäisi lisätä, sillä sellainen on tämä nykykuntien koululaitosten tila. Viidakon lait ovat vallalla, kaikenmaailman isännät huseeraa, eikä asiantuntijoita kuunnella.

Lankinen haluaisi seurata opetusryhmien kokoa koulukohtaisesti.

Minä kysyn, miksi vain seurata? Luokkien ryhmäkoot on suitsittava lailla. Jos ei lakia noudatettaisi, niin valtiolta tulisi kovat rahalliset sanktiot.

Annan Lankiselle isot pisteet näistä ajatuksista. Käsittääkseni samasta suunnasta on tullut eriävä mielipide uuteen valmisteilla olevaan inkluusiolakiin.