tiistai 29. marraskuuta 2016

Suomi on kohta matematiikan osaamisen rupusakkia

29.11. Yle


Suomi on tutkimuksen kärkimaista ainoa, jonka tulokset ovat heikentyneet neljän vuoden aikana. Luonnontieteissä Suomi on pudonnut kärkikolmikosta jaetulle viidennelle sijalle, mutta matematiikassa ei ollut enää asiaa kärkikymmenikköön.

Tänään julkaistu, kansainvälinen TIMSS-tutkimus vahvistaa PISA-tutkimuksessa aiemmin havaittua notkahdusta nuorten osaamisessa. Pudotus näkyy jo neljännen luokan mittaustuloksissa ja etenkin pojilla: tytöt ovat kiilanneet poikien ohi kaikilla tutkituilla osa-alueilla.


Tuloksessa ei ole mitään yllättävää. Matematiikassa osaamisen tason lasku on ollut selvästi nähtävissä.

Suomen pudotus on ollut melkoista liukua. Muutama vuosi sitten oltiin Aasian ihmeiden kannoilla, nyt Suomen on ohittanut mm. Englanti, Kazakstan, Portugali ja Yhdysvallat.

Pojat ovat pudonneet kyydistä. 

Poikien tulokset ovat heikentyneet peräti 24 pistettä, kun samaan aikaan tyttöjen pisteet ovat pudonneet vain 2 pistettä! Takavuosina matematiikan osaamisessa pojat olivat tyttöjä edellä.

Onneksi sentään koulujen väliset erot eivät ole kasvaneet, mikä ei juuri lohduta, koska matematiikan tason pudotus on näin raju.

Tutkijoiden mielestä tulokset osoittavat, että peruskoulun opetussuunnitelmassa korostettu koulun merkitys sukupuolten välisen tasa-arvon edistäjänä ei näytä toteutuvan. (Yle 29.11.)

Tutkijat korostavat, että asenteissa on parantamiseen varaan.

Totta on, varsinkin poikien osalta. 

Olen koko syksyn kierrellyt sijaisena Lounais-Vantaan eri kouluissa, ja huomattavissa on ollut nimenomaan poikien hälläväliä-asenteen lisääntyminen.

Onks mun pakko?

Mua ei kiinnosta.

Mua ei huvita.

Saanks mä pelata?

Pääsenks mä käytävään tabletin kaa?

Hosutaan. Aina edes numeroista ei saa selvää.

Laskut tehdään vauhdilla sutaisten. Monelle pojalle riittää, että tehtävät näyttää olevan tehdyt, tuloksista viis.


Mitä syitä matematiikan osaamisen tason laskuun voisi olla?

1. Tutkijoiden mielestä TIMSS-tutkimus osoittaa, että neljännellä luokalla näkyvien osaamiserojen syyt ovat syntyneet jo ennen koulunkäynnin aloittamista. 

Ne lapset, joilla oli peruskoulun alkaessa hyvät perustaidot lukemisessa ja laskemisessa, pärjäsivät selvästi paremmin osaamistehtävissä kuin ne, joilla oli heikot perustaidot. (Yle 29.11.)

Koulu ei enää kykenekään tasaamaan oppilaiden lähtöeroja kuten ennen.

Kehitys on luonnollista, koska yhteiskunta on kaksinapaistunut, sosiaalinen segregaatio on lisääntynyt. Akateemiset äidit tekevät kaikkensa, jotta oma jälkikasvu pärjää. Kaikille vanhemmille omien lapsien tukeminen ei ole enää itsestäänselvyys.

2. Lasten elämä on viihteellistynyt, mikä on johtanut siihen, että kaikki lapset eivät jaksa keskittyä oleelliseen. 

Lapset ovat tottuneet välittömään palkintoon, vrt. viihdepelaaminen. Matematiikka vaatii pitkäjänteistä ja systemaattista työtä, jopa ulkoa opettelua, vrt. kertotaulu.

3. Koulun vaatimustaso on laskenut.

Me emme enää vaadi samaa, mitä me vaadimme 10-15 vuotta sitten. Jos oppilas ei osaa jotakin, käytännössä annamme asian olla.

Tämä näkyy hyvin matematiikassa. Jos kolmas-neljäsluokkalainen oppilas ei osaa kertotaulua, häntä ei enää pakoteta oppimaan kertotaulua ulkoa kuten ennen.

Ulkoa oppiminen ei enää ole muodikasta. On oppilaita, jotka lähetetään yläkouluun osaamatta kertotaulua jakokulmasta puhumattakaan. 

4. Koulun jatkuva säätäminen ja säheltäminen - on sellainen tuntu, että opettajat eivät saa keskittyä perustehtäväänsä eli opettamiseen.

Oppilaat lähetetään käytäviin tai sohville yksikseen tai porukoissa tabletteineen treenaamaan laskuja. On selvää, että silloin kaikki pojat eivät kykene opiskelemaan, vaan mieli lipeää viihdepelien pariin heti, kun opettajan silmä välttää.

Uudet luokatkin on kalustettu siten, että turha liikkuminen on lisääntynyt. Luokissa on tylsiä, valkoisia salmiakinmuotoisia pieniä pöytätasoja, joissa alla ei ole säilytystilaa. Oppilaat hilppaavat vähän väliä hakemaan opiskelutarvikkeita seinänvierustalaatikoistaan.

Tuolien alla on pyörät, ja silloinhan on kovin hauskaa pyöriä paikasta toiseen.

Matematiikka vaatii työrauhan, ei hälyä, jotta lapsi voi keskittyä kunnolla työhönsä.


Peruskoulun pitäisi olla koulu, jossa perusasiat opetetaan kunnolla. Matematiikan perusasiat ovat hyvin yksinkertaisia asioita opettaa. Pitää vaatia, että yksinkertaiset matematiikan perusasiat myös opitaan.

Jos ei mitään vaadita, ei mitään opitakaan.

Opiskelu on sittenkin lapsen työtä.

Peli pitää puhaltaa äkkiä poikki, sillä pian TIMSS-tutkimukset pudottavat meidät OECD:n keskiarvon alapuolelle.

Sitten hävettää, todella.

* * *

Lisäys, joka tavallaan liittyy kohtaan kolme.

30.11. Yle

Matematiikan osaamisen tason pudotuksesta:

Onko tästä kysymys? Vantaan Hämeenkylän koulun apulaisrehtori Jukka Väisänen tänään Hesarissa:

"Apulaisrehtori Jukka Väisäsen mukaan oppilaiden asenne opiskeluun on yleisesti ottaen sukupuolesta riippumatta vuosien varrella muuttunut.

”Suurimpana muutoksena on pitkäjännitteisen ahkeruuden vähentyminen. Nykyään ei jakseta enää yhtä sinnikkäästi yrittää oppia. Se näkyy kyllä läpi koko yhteiskunnan, että halutaan tuloksia nopeasti ilman sinnikästä työtä”, Väisänen sanoo." (HS)