Onneksi olkoon suomalainen 40-vuotias peruskoulu!

HS Digilehti 31.8.

Rinnakkaiskoulusta päästiin eroon

Vaik­ka yh­te­näi­seen pe­rus­kou­luun siir­ty­mi­ses­tä pää­tet­tiin jo 1960-lu­vul­la, "­ta­sa­päis­tä­väs­tä" uu­dis­tuk­ses­ta kii­vail­tiin vie­lä 1970-lu­vul­la, ja oi­keas­taan ai­na lop­pu­vuo­teen 2001 as­ti.

Sil­loin teol­li­suus­mai­den jär­jes­tö OECD jul­kis­ti en­sim­mäi­sen Pi­sa-ver­tai­lun, jo­ka te­ki Suo­mes­ta kou­lu­tuk­sen mal­li­maan. Juu­ri kai­kil­le yh­te­näis­tä pe­rus­kou­lua on pi­det­ty yh­te­nä me­nes­tyk­sen sa­lai­suu­te­na.

Vi­ral­li­ses­ti uu­dis­tus al­koi La­pis­ta elo­kuus­sa 1972 ja ete­ni Hel­sin­kiin 1977.

Oppilaitten ja­ko kan­sa­kou­luu­n/kan­sa­lais­kou­luun ja op­pi­kou­lun kaut­ta lu­kioon me­ni­jöi­hin jäi his­to­riaan. Ko­ko ikä­luok­ka al­koi opis­kel­la yh­des­sä yh­dek­sän vuot­ta aiem­man nel­jän vuo­den si­jaan.


Huomenna Rovaniemellä juhlitaan 40-vuotiasta peruskoulua. Peruskoulu on jatkanut uljaasti suomalaisen kansanopetuksen perinteitä - onnea!

Olen peruskoulunopettaja. Lähdin opiskelemaan opettajaksi Jyväskylään, kun peruskoulu eteni Helsinkiin vuonna 1977. Silloin luokanopettajaksi opiskeleminen kesti kolme vuotta mikäli pysyi tahdissa. Vauhti oli melkoinen.

Itseasiassa OKL:n kurssini piti olla ensimmäinen ns. uusimuotoinen vuosikurssi, jonka olisi pitänyt valmistaa kasvatustieteen kandidaatteja ja maistereita. Tutkintoni on luokanopettajan tutkinto, mikä on hienoa, koska tutkinnon nimeen kuuluu opettaja. Monesta kasvatustieteen kandidaatista ei koskaan tullut opettajaa. Meistä kahdeksastakymmenestä aloittajasta tuli kaikista opettajia, 50 naista ja 30 miestä.

Melkein kaikki meistä opettavat yhä edelleen eri puolella Suomea. Olemme levinneet kuin papin eväät aina Vantaalta Sevettijärjelle asti.

Aloitin opettajan työt Vantaan Hiekkaharjussa vuonna 1980, kun oltiin muutama vuosi aiemmin siirrytty peruskouluun. Oppikirjat olivat silloin huonoja. Kokeilun innosta kokeiltiin vähän kaikkea. Matematiikassa opetettiin joukko-oppia, josta onneksi luovuttiin pian. Äidinkielen oppikirjat saivat opettajatkin sekaisin.

Pahinta oli tasokurssit.

Oppilaat jaettiin kielissä ja matematiikassa kolmeen eri tasoryhmään. Oppilaat, jotka halusivat tai joutuivat siihen surulliseen kuuluisaan kolmoskoriin vahvistivat toisiaan, me olemme surkeita. Kolmoskori murhasi lapsen itsetunnon.

Kesti kauan ennenkuin yläkoulut taipuivat peruskouluun lopullisesti, koska yläkoulujen opettajistot muodostettiin entisistä oppikoulun opettajista, jotka olivat tottuneet opettamaan vain sitä kansan parempaa puoliskoa. Monelle oppikoulumaikalle peruskouluun totuttautuminen oli vaikeaa. Muistan hyvin pari hyvää oparin maikkaani, joille peruskouluun siirtyminen tuotti suuri henkisiä ongelmia.

Nyt yläkoulussa on ammattitaitoisia peruskoulun aineenopettajia, jotka ovat jo hakeutuessaan ammatin pariin ymmärtäneet mihin työhön sitä ollaan menossa. Heidän kanssaan on ilo tehdä yhteistyötä.

Tietyt piirit Suomessa hakivat pitkään revanssia.

Peruskoulua ja sen saavutuksia vähäteltiin ja haikailtiin rinnakkaiskoulun perään. Pahinta tekstiä tuli Elinkeinoelämän keskusliiton edeltäjän TT:n piipusta. Olin koulutusristeilyllä, jossa puhujana oli TT:n charmantti johtaja Seppo Riski, joka totesi, että heidän kannaltaan peruskoulu on turha, mikä särähti korvaani pahasti.

TT ja muut peruskoulun nakertajat saivat täystyrmäyksen OECD:n PISA-koulutusvertailujen tulosten tullessa ilmi, suomalainen peruskoulu olikin aivan maailman huippua lähes joka tasolla. Kun vanhin tyttäreni pääsi ylioppilaaksi, juhlissa oli mukana pari saksalaista tv-yhtiötä kuvaamassa suomalaisen yleissivistävän koulujärjestelmän riemuvoittoa.

Nyt on siirrytty rohkeasti jo inkluusioon, erityisoppilaita on integroitu tavallisiin luokkiin. Toivottavasti onnistuu. Kuten lukijani tietävät, olen inkluusion suhteen ollut hyvin epäileväinen. Toimiva erityisopetuksen järjestelmä on purettu.

Myös ta­sa-ar­von hii­pu­mi­ses­ta on alet­tu huo­les­tua. Ope­tus­alan am­mat­ti­jär­jes­tön OAJ:n mu­kaan vain puo­let opet­ta­jis­ta us­koo, et­tä pe­rus­kou­lu an­taa sa­man­lai­set läh­tö­koh­dat kai­kil­le. (HS)

Olen tasan samaa mieltä.

Suomen kuntatalous on kuralla. Jotkut kunnista ovat jo pudonneet kelkasta. Kaikki oppilaat eivät saa enää yhtä hyvää opetusta kuin toiset. Opetuksen määrä ja taso riippuvat siitä, missä kunnassa lapsi asuu. Näin ei saa olla.

On taisteltava edelleen suomalaisen peruskoulun puolesta. On pidettävä huolta, että koulutuksellinen tasa-arvo säilyy ja kehittyy.

Homekouluongelma kunnallisvaalien yhdeksi pääteemaksi

HS 30.8.

Apulaisoikeusmies: Rahapula ei saa lykätä homekoulun korjausta

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen mukaan Vihdin kunnan olisi täytynyt puuttua Nummelanharjun koulun sisäilmaongelmiin nopeammin. Vihdin kunta oli siirtänyt koulun peruskorjausta rahapulan vuoksi.

Nummelanharjun koulun kosteus- ja homeongelmista alettiin saada tietoa vuonna 2005 tehdyn kuntoarvion yhteydessä. Kunta yritti ratkaista ongelmaa vuosia eri keinoin.
Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan mielestä kunnan olisi pitänyt huolehtia, etteivät oppilaat ja henkilökunta altistu terveyshaitoille sisäilman epäpuhtauksien vuoksi. Koulun toiminta olisi esimerkiksi pitänyt siirtää muualle.

Kunnan toimet olivat päätöksen mukaan riittämättömiä mutta eivät lainvastaisia.


Hyvä, että apulaisoikeusmies Jussi Pajuoja huomautti Vihdin kuntaa lasten ja opettajien terveydellä leikkimisestä.

Kun homekorjaukseen ei ole rahaa tai riittämättömät korjaukset eivät ole tuottaneet tulosta, koululle olisi pitänyt löytyä kunnollinen väistötila. Kun tilaa ei kunnasta löytynyt, olisi pitänyt vuokrata riittävästi parakkitiloja.

Valtion on puututtava homekouluongelmaan paljon tiukemmin kuin nyt. Homekoulujen korjauksia laistavia kuntia on jollakin tavalla sanktioitava.

Homekoulujen korjausten vetkutteluille on kertakaikkiaan saatava stoppi.

Homekouluongelma on nostettava tulevien kunnallisvaalien yhdeksi pääteemaksi. Niin paljon homekouluja putkahtelee eri puolelta Suomea koko ajan.

Nummelanharjun koulun kotisivuilta:

Lukuvuonna 2008-2009 ilmi tulleet koulun kosteusvauriot ovat aiheuttaneet yhä useammalle oppilaalle sekä opettajalle oireita. Tiloja tutkittiin, korjattiin, siivottiin ja desinfioitiin, mutta oireilu jatkuu. Nummelanharjun koulu ylipaineistettiin joulukuussa 2009 ja sisäilman tilaa seurataan jatkuvasti ja seurantamittauksia suoritetaan. Suurin osa liikuntatunneista pidetään muualla kuin Nummelanharjun koulun omassa liikuntasalissa. Kahden äidinkielen opettajan pitämät oppitunnit sekä osa- aikainen erityisopetus ja yksi erityisluokka toimivat väistötiloissa lukion puolella. Kaksi erityisluokkaa ja musiikkiluokka toimivat parakeissa. Oppilaat ja opettajat tarvitsevat terveet tilat.

Lukuvuodesta 2008 – 2009 saakka henkiseen hyvinvointiin on voimakkaasti vaikuttanut koulun tilojen epäterveellisyys. Oireilu aiheuttaa oppilaille poissaoloja, mikä vaikeuttaa oppimista ja alentaa motivaatioita. Oireilu väsyttää ja vaikeuttaa niin oppilaiden kuin koulun henkilökunnan työtä. Pelko sairastumisesta painaa. Kahden opettajan kohdalla selvitetään työperäisen astman syntymistä.

Nummelanharjun koulu on noin 350 oppilaan ja noin 40 opettajan koulu Vihdin Nummelassa. Koulu perustettiin vuonna 1978. Erilaisten vaiheiden jälkeen kouluun rakennettiin uusi osa, joka otettiin käyttöön tammikuussa 2011. Tänä syksynä opetus siirtyi kokonaan uuteen rakennukseen.

Näyttää pitkältä sairaskertomukselta.

Onneksi oppilaat käyvät yläkoulua vain kolme vuotta, mutta sääliksi käy koulun opettajia. Heistä monelle työ Nummelanharjussa on eläketyö.

Vihdin kunnan tasapainotettu strategia 2013, missio:

Vihti järjestää kuntalaisten peruspalvelut ja luo edellytyksiä kuntalaisten hyvinvoinnille. Kuntalaisten hyvinvointi turvataan terveellä kuntataloudella.

Paperilla Vihdin kunnan missio näyttää olevan kunnossa. Toivotaan, että kunta on ottanut opiksi virheistään ja kunnan missiolla on todellista katetta.

Kunta on kuntalaisia varten.

Kilpailuttamalla hyvää laatua?

Lohikiusausta ja erilaisia salaatteja

HS Digilehti 29.8.

Kouluruoasta tuli hyvää ja halpaa

Kou­lu­jen ruo­ka- ja sii­vous­pal­ve­lut ovat hal­vem­pia kil­pai­lu­tet­tui­na kuin kau­pun­gin it­se tuot­ta­mi­na. Pal­ve­lui­den laa­tu on kui­ten­kin vä­hin­tään yh­tä hy­vä.

Asia sel­viää Hel­sin­gin ope­tus­lau­ta­kun­nan ope­tus­vi­ras­tol­la teet­tä­mäs­tä sel­vi­tyk­ses­tä. Hel­sin­ki on kil­pai­lut­ta­nut 17 kou­lun ja op­pi­lai­tok­sen ruoan ja sii­vouk­sen vuo­des­ta 2006 al­kaen.


Hesarin artikkelissa mainittiin, että kilpailuttamalla vuonna 2012 siivouksessa tuli säästöä 238 000 euroa. Vantaalla kilpailutetaan myös koulujen siivousta, ainakin oman kouluni siivouksen taso on varmasti laskenut.

Koulun vakituiset siivoojat saivat lähteä. Tilalla on vaihtuvia ulkomaalaisia, usein puolikielitaidottomia siivoojia, joita koulun rehtorit ja apulaisrehtorit ovat joutuneet perehdyttämään töihinsä, vaikka firmojen siivoojien perehdyttäminen ei heille edes kuulu. Siivojien työnjohto on luurannut ties missä.

Koulullani oli eilen illallakin siivojia, jotka eivät tunteneet koulun paikkoja ollenkaan.

Säästö on otettu siivojien selkänahasta, suomalaiset kortistoon, ja ulkomaalaisten siivoojien työehdot ovat niin surkeat, ettei ammattitaitoisia suomalaisia siivoojia töihin tule.

Harva tulee ajatelleeksi, kun sivistystoimi Helsingissä on säästänyt vuodessa 238 000 euroa, että jostain on revittävä rahat elämiseen poispotkituille koulujen siivoojille. On helppo laskea, ettei säästetyllä rahalla kovin monen siivoojan työttömyys- ja asumiskuluja kustanneta.

Toiminta on tyypillistä hiekkalaatikkoleikkiä, jota kunnissa nykyään harrastetaan. Kokonaisuutta ei enää ajatella, vaan ainoastaan sitä omaa hiekkalaatikkoa, pääasia on, että me säästetään. Loppujen lopuksi säästöjen haittavaikutukset lankeavat oman kunnan sosiaalitoimelle sekä valtiolle. Kokonaisuudessa otetaan persnettoa.

Ope­tus­lau­ta­kun­nan va­ra­pu­heen­joh­ta­ja Eli­na Aal­tio (sd) suh­tau­tuu sil­ti kil­pai­lu­tuk­seen va­rauk­sel­la. "Ha­luai­sin tie­tää, mil­lai­sil­la eh­doil­la työ­tä teh­dään, et­tei käy niin, et­tä kau­pun­gil­le tu­lee sääs­tö­jä, mut­ta työn­te­ki­jöi­tä on riis­tet­ty", Aal­tio sa­noo. (HS)

Niin minäkin haluaisin tietää. Kummallista on, että kunnat ostajina eivät tiedä, mitä ostavat. Käytetään härskisti halpatyövoimaa miettimättä nokkaa pitemmälle. Väitän, että kyse ei ole tiedonpuutteesta, vaan jostain aivan muusta.

Reh­to­ri Mat­ti Ki­vi­mäen mie­les­tä on käyt­tä­jän kan­nal­ta ihan sa­ma, ku­ka ruo­ka­pal­ve­lut tuot­taa. "­Kil­pai­lu­tuk­ses­sa on tar­kat ku­vauk­set ruoas­ta, ei­kä pal­ve­lun tuot­ta­jal­la ole hir­veäs­ti pe­li­va­raa­", Ki­vi­mä­ki to­teaa. (HS)

Käyttäjän kannalta on sama, kuka ruokapalvelut tuottaa?

Perinteisessä mallissa kaikki koulun työntekijät, talonmiehet, vahtimestarit, siivoojat, emännät, olivat kuin opettajat, paikkaeläimiä, töissä vuodesta toiseen samassa työpisteessä. Oppilaat tunsivat heidät ja he tunsivat oppilaat.

Koulun koko henkilökunta kasvatti koulun lapsia.

Talonmies ojensi niskuroivia poikia jopa iltaisin, koska talkkarin asunto oli koulun yhteydessä. Siivojat neuvoivat kuinka jalat pyyhitään sisään tullessa tai kuinka vessat pidetään siisteinä. Koulun ruokalan henkilökunta opasti ruokalakäyttäytymistä ja ruokailutapoja siinä missä koulun maikatkin.

Nyt koulusta toiseen hilppaa eri firmojen työntekijöitä miten sattuu ja työntekijöiden vaihtuvuus on suurta. Kukaan ei tunne kohta ketään nimeltä, osa vaihtuvista työntekijöistä ei osaa edes suomen kieltä.

Ope­tus­lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Pia Pa­ka­ri­nen (kok) kan­nat­taa kil­pai­lu­tuk­sen laa­jen­ta­mis­ta pik­ku­hil­jaa kaik­kiin kou­lui­hin.

En epäile yhtään. Pia Pakarinen on Kokoomuksesta.

Ruo­ka­pal­ve­lu­pääl­lik­kö Ai­ri Rin­ta­mä­ki ope­tus­vi­ras­tos­ta ker­too, et­tä hen­ki­lös­tös­tä huo­len pi­tä­mi­nen ja vas­tuul­li­nen lii­ke­toi­min­ta ovat yk­si laa­dun ver­tai­lu­pe­rus­teis­ta. (HS)

Henkilöstöstä huolen pitäminen? Vastuullinen liiketoiminta?

Hesarin artikkelissa esiteltiin esimerkikoulun päivän lounasta, puuroa ja mehukeittoa.

Koulussamme, jossa on vielä toistaiseksi koulun oma keittiö, ruokalistassa tänään oli maittavaa lohikiusausta, jäävuori-omena-tomaatti-appelsiini-hernesalaattia ja punajuuri- ja porkkanasuikaleita ja parsakaalia. Ruoka maittui sekä oppilaille että opettajille.

Hyvin toimii perinteinen ruokailupalvelumallikin, ja millä hinnalla! Vantaalla on yksi Suomen halvimmista, ellei halvin, koululounaan yksikköhinta.

Aamiainen koulussa?

Vantaan Sanomat 13.8.

Pitäisikö koulussa saada myös aamiaista ja välipalaa?

Koulujen syyslukukauden käynnistyessä moni vanhempi pohtii jälleen, miten selviää arjen pyörityksestä ja pitää lapsensa ravittuna. Opetushallitus haluaa herätellä vanhempia ja kouluja löytämään uusia ratkaisuja arjesta selviytymiseen.

Erityisen ymmällään ovat päiväkodeista kouluun siirtyvien lasten vanhemmat, jotka vähitellen havahtuvat päiväkodin ylellisten ruokaperinteiden katkeamiseen.

– Yhtäkkiä vanhempien on tehtävä aamupalat ja parhaimmillaan myös välipalat lapsilleen.
opetusneuvos Marjaana Manninen tietää, että joissakin kouluissa järjestetään jopa maksullisia perheaamiaisia
.
– Aamiaisten yhteydessä lasten, vanhempien ja opettajien välinen keskustelu sujuu luontevasti.
Yhteiset aamiaiset, vanhempien kanssa tai ilman, toisivat Mannisesta useita positiivisia muutoksia koulupäivän sujuvuuteen.
Manninen uskoo, että suurin osa oppilaiden levottomuudesta olisi kitkettävissä säännöllisellä ja terveellisellä ruokavaliolla.


Opetusneuvos Marjaana Manninen nosti esille tärkeän asian. Uni ja ravinto ovat tärkeitä lapsen oppimisen kannalta.

Kun aloitin opettajan työni v. 1980 Hiekkaharjun koulussa Vantaalla, koulun ylläpitoon, myös ruokailuun, riitti vielä rahaa. Lähes joka päivä tarjolla oli jonkinlaista jälkiruokaa, kiisseleitä tai marjarahkoja.

Pidin silloin kuvataidekerhoa koulun jälkeen. Jos koulu jatkui kahden jälkeen, oppilaille tarjottiin koulun toimesta välipalaa. Nyt pidän shakkikerhoa, oppilaat tuovat kotoa välipalansa, jos tuovat.

Osa Hiekkiksen kuvataidekerholaisista tuli kerhoon kuvataiteen vuoksi, mutta osa tuli aivan selvästi välipalan takia. Oikeastaan välipala oli mukava täky kuvataiteen pariin niille oppilaille, jotka muuten eivät olisi kerhoon tulleet.

Nyt kuntien taloudellinen tilanne on sellainen, että välipaloihin, puhumattakaan aamiaisiin, ei ole varaa. Aamuhesarissa Vantaan Heikki Heinämäki (kok) sanoi, että kaupungilla ei kertakaikkiaan ole enää mitään säästettävää, koska kaikki mitä säästettävissä on ollut, on jo säästetty. Heinämäki on valmis korottamaan hieman kunnallisveroa, mikä on paljon sanottu kokoomuslaiselta Heikki Heinämäeltä.

Aamiaisten ja välipalojen maksullisuus herättää kysymyksiä. Kaikilla oppilailla ei ole rahaa maksullisiin kouluruokapalveluihin. Peruskoulu on kaikille yhteinen maksuton koulu.

Toisaalta pitää ajatella, mikä on koulun tehtävä. Koulu ei ole koti eikä opettaja ole isä tai äiti.

Aivan kaikkia kotien tehtäviä ei voida ulkoistaa koulun tai yhteiskunnan kontolle. Yhteiskunnan on tuettava perheitä muulla tavalla kuin järjestämällä kouluihin perheaamiaisia.

Primääriasia on, että pystytään tarjoamaan edes nykyisenkaltaiset koulupalvelut.

Päivittäiseen koululounaaseenkaan eivät kunnat sijoita riittävästi rahaa. Koululounaiden taso on laskenut selvästi viime vuosina. Ihmeen hyviä lounaita emännät silti niillä pikkusenteillä meille päivittäin loihtivat.

Opettajille lisää kurinpito-oikeuksia?

Iltalehti 23.8.

Räsänen: Opettajille mahdollisuudet puuttua niskuroiviin oppilaisiin

Opettajilla pitäisi hänen mielestään olla esimerkiksi oikeus takavarikoida turvallisuutta vaarantavia esineitä.

- Nythän opettaja ei voi ottaa edes viinapulloa, veistä tai tupakka-askia pois alaikäiseltä, vaikka sen hallussapito olisi kiellettyä sinänsä, Räsänen sanoi puolueensa eduskuntaryhmän kokouksen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa.

Oppilas voitaisiin hänen mielestään myös velvoittaa siihen, että hän korjaa itse aiheuttamansa vahingot.


Räsänen on oikealla asialla.

On aivan käsittämätöntä, kun teräaseiden hallussapito julkisilla paikoilla on kielletty aikuisilta, niin oppilas voi kanniskella linkkaria koulussa ilman huolen häivää. Onneksi oppilaat harvoin niitä puukkoja koulussa kanniskelevat.

Enemmän minua oikeastaan huolettaa teräaseiden ja työkalujen käyttö teknisessä käsityössä. Jos käsityötunnilla joku kilahtaa, ei siinä opettaja kerkiä edes aivastaa. Olen opettanut teknistä käsityötä yli kolmekymmentä vuotta, kukaan ei ole kilahtanut, mitä voidaan pitää jonkinlaisena ihmeenä. Olen opettanut kaikenlaisia luokkia, erityisluokkiakin, erityisoppilaille kuten muillekin lapsille tekninen käsityö on hyvin mieluinen oppiaine. Lapset tykkäävät saada aikaan jotain omilla käsillään.

Muualla, lähinnä väli- ja liikuntatunneilla niitä kilahtamisia olen kyllä nähnyt ja väliin olen joskus joutunut menemään. Onneksi teräaseita ei ole käytetty, vaan paljain käsin on hutkittu. Liikuntatunneilla on kyllä joskus lyöty toista lätkä- tai sählymailalla kintuille.

Räsänen puuttui myös sastamalaiskoulun tupakointijupakkaan. Koulun rehtori sai apulaisoikeuskanslerilta huomatuksen, kun rehtori oli antanut tupakoineelle oppilaalle tupakointitutkielman koulun jälkeen kirjoitettavaksi.

Rehtorille huomautus ojentamisesta

Kyllä me tarvitsemme lainmuutosta, kun rehtori ei voi tällaista tehtävää oppilaalle antaa, Räsänen vaatii. (IL)

Iltalehden ota kantaa äänestyksessä 96 % ihmisistä on sitä mieltä, että kouluilla ei ole tarpeeksi kurinpitomenetelmiä.

En oikein tiedä, millaisia kurinpitomenetelmiä kouluihin sitten halutaan. Olen joskus hahmotellut pienessä päässäni sakkorangaistusta esim. vakavissa kiusaamistapauksissa. Kiusaajan vanhemmille langetettaisiin sakko kasvatustehtävän laiminlyönnistä. Sakko suhteutettaisiin tietenkin vanhempien tulotason mukaan.

Kun iltalehtiä syksyisin lueskelee, tuntuu siltä, että kouluissa on jatkuva hulabaloo, häiriköintiä, kiusaamista ja väkivaltaa, ja opettajat eivät voi asioille mitään. Ylivoimaisesi suurin osa oppilaista on kumminkin kunnollisia lapsia ja nuoria, joiden kanssa työskenteleminen on opettajille suuri ilo.

Itseasiassa oman arkikokemukseni mukaan väkivalta ja kiusaaminen on vähentynyt selvästi sitten 1980-luvun alun, kun aloitin opettajan työt. Silloin tapeltiin paljon useammin ja kiusaamistapaukset olivat hyvin raakoja. En edes muista, milloin olen joutunut menemään välitunnilla tappelevien poikien väliin. Nykyajan pojat ovat keskinmäärin melkoisen nöösejä, onneksi.

Yläkoulujen oppilaiden säilytyslokerikot ovat varmaan varsinaisia aarreaittoja, edes rehtoreilla ei ole niihin kaappeihin asiaa.

Kannatan opettajan takavarikointioikeutta, mitä ne muut vaaditut kurinpitooikeudet sitten olisivat?

Aika paljon voimme tehdä nytkin. Suosin kovasti kasvatuskeskusteluja oppilaan kanssa kahden kesken. Ennaltaehkäisy on joka tasolla tärkeää. Pidän säännöllisesti ns. Leijona-tunteja, keskustelujen ja ryhmätöiden avulla käsitellään lähes kaikki mahdollinen maan ja taivaan väliltä.

Joskus on vielä turvauduttava perinteisiin jälki-istuntoihinkin.

Siuron koulun Linnavuoren yksikkö

Taloussanomat 22.8.

Nokian Uutiset: Sanahirviöt kaduttavat Nokialla - koulut halutaan takaisin

Viholan koulu kuulostaa selkeältä ja tavalliselta, mutta miten lapset oppivat kertomaan käyvänsä Kartanon koulun Rantakartanon yksikköä? Entä miltä tuntuisi puntaroida keskenään Siuron koulun Kuloveden ja Linnavuoren yksiköitä?

Nokialla koulujen nimet muutettiin kouluvuoden alkaessa, kun kouluja yhdistettiin. Esimerkkeinä Nokian koulusta tuli Kartanon koulun Mäkikartanon yksikkö ja Siuron koulusta Siuron koulun Kuloveden yksikkö.

Kankeat nimet ovat nyt alkaneet kaduttaa Nokialla. Lähes kaikkien valtuustoryhmien puheenjohtajat ovat esittäneet, että koulujen vanhat nimet palautetaan. Ainoastaan kristillisdemokraattien puheenjohtaja ei allekirjoittanut aloitetta.


Olen lähes sanaton. Tähän ei juuri ole mitään lisättävää. On nokialaismummoilla taas päivittelemistä vesikriisien lomaan.

Typeryysranking:

1. Itella
- entinen Posti, jonka merkityksen tajusi kuka apina tahansa

2. Destia
- entinen Tielaitos, Destia - destroy?

3. Amiedu
- kait kyseessä on jonkinlainen ammattikoulu, Ami on ainakin monen koiran nimi

Siuron koulun Linnavuoren yksikkö - en haluaisi omien lasteni käyvän tuon nimisessä koulussa. Käyvätkö siurolaiset lapset todellakin Siuron koulun Linnavuoren yksikköä?

Puhelin soi, opettajienhuoneessa vastataan: Siuron koulun Linnavuoren yksikkö, opettaja Nieminen, kuinka voin auttaa?

Inhosin, kun peruskoulun alkuaikoina koulut nimettiin sanahirviöiksi kuten Pähkinärinteen ala-aste. Ala-aste? Kouluni nykyinen nimi on yksinkertaisen ytimekäs Pähkinärinteen koulu.

Koulu on koulu on koulu.

Shoot, shoot, shoot - nyt paloi päreet!

Joka Suomen kuntaan, jokaiseen niemennokkaan ja jokaiseen kouluun on tunkeutunut kavala työtehoa vievä käenpoikanen, tietotekniikka. Rengistä on pikkuhiljaa kasvanut aikaa ja hermoja vievä isäntä.

Kouluni sai kesällä uudet ja hienot tietokoneet. Kun lukuvuosi alkoi, moni asia reistaili. Opettajilta oli viety oikeuksia. Kun luen luokassani koulupäivän jälkeen vaikkapa oppilaiden kirjoitelmia, en voi soittaa rauhoittavaa musiikkia Spotifysta.

Luokassani on tulostin. Kun tulostan nyt, tulosteet tulevat koneesta huomenaamulla! Minä en ole kovin pitkäjännitteinen ihminen, haluan tulosteeni heti. Syytä tulostushäiriöön en tiedä. Nyt täytyy tulostaa opettajienhuoneen tulostimelle, joudun ravaamaan maikkojenhuoneessa alvariinsa.

Kesän aikana oppilaiden salasanat on nollattu. Ensimmäinen tietotekniikan tunti kuluu salasanojen laittamiseen.

Kouluni rehtorin tulostin ei toiminut. Paikalle kutsuttiin atk-mies, joka korjasi vian. Rehtori kysyi, että olisiko mahdollista korjata myös opettajienhuoneen toinen tulostin. Se ei käynyt päinsä lainkaan, sillä eri firma hoitaa koulun muita koneita. Atk-mies korjailee vain hallinnon vehkeitä.

Koulussamme on tietokoneluokka. Ryhmät pääsevät luokkaan noin kerran viikossa. Tilasimme kouluumme parisenkymmentä läppäriä, joita voidaan kuljettaa luokkiin. Ongelma on, että emme saaneetkaan langatonta verkkoa. Emme tiedä, milloin verkko tulee. Voi olla, kun langaton verkko saadaan rakennettua, uudet läppärimme ovat jo antiikkisia. Läppäreitä ei voi käyttää edes kirjoituskoneina, koska käyttö vaatii sisäänkirjautumisen, joka vaatii verkon!

"Hei, oikeesti, mulla ei oo aikaa tähän kesken oppitunnin."

Viereeni tuli juuri koulunkäyntiavustaja, joka yrittää paraikaa saada oppitunnille lisämateriaalia, mutta hän ei pääse kirjautumaan. Minulla on järjestelmänvalvojan oikeudet. Ei toiminut minullakaan.

"Siinä on!"

Koulunkäyntiavustaja meni takaisin erityisluokkaansa ilman lisämateriaalia.

Jotenkin tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto, joskus on lautoja, joskus on nauloja, mutta rakennustyöt seisoo vaan.

Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että kunnallinen koulujen ylhäältä johdettu tietotekniikka on purettava kokonaan. Koulujen tietotekniikkaan syydetyt rahat on jaettava suoraan kouluille oppilasmäärän mukaan. Koulut saisivat rakentaa itse oman verkkonsa.

Muutama vuosi sitten olin naapurikoulun atk-opettajana. Joulun jälkeen kohtelias ja sivistynyt rehtori soitti minulle, että hän alkaa väsyä, kun koko syksyn rehtorin kanslian koneen yhteys ei ole toiminut. Hän ei voinut kunnolla tehdä pakollisia töitään, kun lähes kaikki on laitettu koneisiin tai verkkoon. Siltä istumalta soitin kaupungin atk-palveluun ja sanoin, että prkl, kohta tulen käymään siellä kirveen kanssa, jos rehtorin konetta ja yhteyttä saada heti kuntoon. Yhteys saatiin pian kuntoon, mutta vasta silloin, kun parimetrinen hirmu kiroilemalla ja kirveellä uhkaili.

Olen täysin varma siitä, että koulut saisivat toimivamman verkon koneineen kuin nyt on, jos rahat hajautettaisiin kouluille. Olen ajatellut niin, jos saisimme täydet valtuudet tietotekniikan suhteen, siirtyisimme ilmaiseen Linux Ubuntuun ja alkaisimme käyttää pilvipalveluja. Hyvä palvelu on esim. Windows Live. Palvelusta löytyy kaikki, mitä tarvitaan: sähköposti, kalenteri, perusohjelmat ja tallennustila. Oppilas voisi jatkaa kesken jääneitä tehtäviään vaikka Indokiinassa, tavara löytyy aina, missä ja milloin vain.

Ei tarvitsisi soitella ja lähetellä meilejä kaikenmaailman helpdeskeihin eikä pelleillä rupisen ja antiikkisen Fronterin kanssa. Tänään selvisi, että Fronterinkin tukipalvelut on ulkoistettu.

Menee se hyppytunti näinkin, purnatessa...

Kotiopetus luvanvaraiseksi?

HS 21.8.

Lasten kotiopetus ehkä luvanvaraiseksi

Ope­tus­mi­nis­te­ri Jukka Gustafsson (sd) te­ki­si las­ten ko­ti­ope­tuk­ses­ta lu­van­va­rais­ta, jot­ta jo­kai­nen lap­si sai­si var­mas­ti pe­rus­kou­lun op­pi­mää­rän mu­kai­sen ope­tuk­sen.

"En oli­si kiel­tä­mäs­sä ko­tio­pe­tus­ta, mut­ta yh­teis­kun­nal­la on myös vel­vol­li­suus huo­leh­tia, et­tä lap­sen oi­keus op­piin to­teu­tuu myös ko­to­na ope­tet­taes­sa", mi­nis­te­ri to­teaa Hel­sin­gin Sa­no­mil­le.

Gus­tafs­son us­koo, et­tä val­ta­osas­sa ko­ti­ope­tuk­ses­ta ei ole nyt eri­tyi­siä on­gel­mia.

Ko­vin laa­jaa suo­sio­ta ko­ti­ope­tus ei Suo­mes­sa ole saa­nut. Pe­rus­kou­lus­sa on op­pi­lai­ta kaik­kiaan lä­hes 540 000. Tuo­rein tie­to ko­ti­ope­tuk­sen va­lin­neis­ta on vuo­del­ta 2010, jol­loin hei­tä oli noin 300. Mää­rä on py­sy­nyt mel­ko muut­tu­mat­to­ma­na vii­me vuo­si­na.

Suo­mes­sa ei ole kou­lu­pak­koa, mut­ta huol­ta­jal­la on vas­tuu seu­ra­ta op­pi­vel­vol­li­suu­den suo­rit­ta­mis­ta ja opin­to­jen ete­ne­mis­tä.

Kun­nan vel­vol­li­suus on val­voa ko­ti­ope­tus­ta ja ot­taa tent­ti­suo­ri­tuk­set vas­taan.

Opetusministeri Gustafsson sohaisi intohimoja herättävään aiheeseen.

Gustafsson on oikealla asialla. Olen kirjoittanut kotiopetuksesta aikaisemminkin:

Peruskoulu vs Kotikoulu 6-0

Kotiopetusta

Kotiopetus on Suomessa hyvin marginaalinen ilmiö, opetusta kotona saa vain noin 300 oppilasta, mikä on vähän vaikkapa Ruotsiin verrattuna.

Kotiopetus on lapselle melkoinen riski. 

En jaksa uskoa, että kukaan isä tai äiti pystyy korvaamaan kouluopetusta, jota oppilaan peruskoulun aikana antaa leegio ammattilaisia, luokanopettajia ja liuta erikoistuneita aineenopettajia. Yhdeksän vuotta lapsen elämästä on paljon.

Voi olla, että joku opetusjonglööri pystyy opettamaan tietoaineita jollakin tasolla, mutta kuinka on taito- ja taideaineiden laita? Kuinka lapsi voi pelata kotona yksin jalka- tai koripalloa? Kuinka hänelle opetetaan yhteislaulua tai -soitantaa? Kuinka on ilmaisun tai ryhmätöiden laita?

Olen aina miettinyt, kuinka kunnat voivat tenttiä taito- ja taideaineet? Kuinka voidaan tenttiä, kuinka lapsi tulee toimeen muitten kanssa?

Pitää ottaa huomioon, että peruskoulu ei ole suinkaan ole pelkkiä oppiaineita. Peruskoulu on ainoa paikka ihmiselämässä, jossa ihminen kohtaa kaikenlaisia ihmisiä. Peruskoulu on kaikinpuolin sosiaalista toimintaa. Peruskoulun jälkeen alkaa lopullinen eriytyminen. 

Sosiaalioikeuden professori Pentti Arajärvi esitti tärkeän näkökohdan. Hänen mielestään on vastuutonta, että kou­lu eh­dot­taa las­ta ko­ti­ope­tuk­seen lap­sen eri­lais­ten on­gel­mien vuok­si:

"Jos ko­ti­ope­tus­ha­lu ei läh­de van­hem­mis­ta, ei lap­si saa ko­to­na sel­lais­ta ope­tus­ta, jon­ka op­pi­vel­vol­li­suus edel­lyt­täi­si. Sil­loin lap­si jää heit­teil­le." (HS)

Olen samaa mieltä.

On ainakin kolme ihmistä, jotka haluavat kotiopetuksen luvanvaraiseksi, Arajärvi, Gustafsson ja Enkeliporsas.

Minun on suorastaan pakko kirjoittaa tämänpäiväinen koulussa sattunut pikkutapahtuma. Koulupäivät ovat täynnä pikkutapahtumia. Never a dull moment.

Äidinkielen tunnilla oli lukukappale, jossa oli pätkä Aapelin eli Simo Puupposen klassikkoa "Vinski ja Vinsentti", jonka Aapeli kirjoitti syntymävuotenani 1956.

Lukukirjan kappaleiden yksi tavoite on sanavaraston laajentaminen. Oppilaat saavat lukiessaan alleviivata sanoja, joiden merkitystä he eivät tiedä. Yhdessä sitten setvitään ja selvitellään sanojen merkityksiä, etsitään vaikka synonyymejä. Lapset pitävät sanaselvittelyä hauskana leikkinä.

Jotkut sanat tulevat yllätyksenä opettajalle. Tänään sellainen sana oli pojanviikari. Lopuksi vertasin Vinskiä Vaahteramäen Eemelin, joka on kaikille oppilaille tuttu pojanviikarin prototyyppi.

Luokassani on monta myönteisesti eläväistä ja avointa pojan- ja tytönviikaria (Mikäli tyttö ylipäätään voi olla viikari, mutta kun elämme tasa-arvon aikaa, uskallan rohkeasti väittää, että voi olla tytönviikareitakin.)

Etupulpetissa oleva hauska neljäsluokkalaiseni totesi, että hän on pojanviikarisempi kuin Vaahteramäen Eemeli. Tohdin epäillä hänen väitettään. Kysyin häneltä, kun hän tekee kepposia, meneekö hän pakoon vajaan veistelemään puu-ukkoja. Hän sanoi, ettei mene, johon minä totesin, että kyllä se Eemeli taitaa sittenkin olla pojanviikarisin. 

Poika ei antanut periksi, vaan sanoi olevansa pojanviikarisempi kuin Eemeli. Kait se on uskottava, jäin kakkoseksi, niin vakuuttava hän oli.

Rehtorille huomautus ojentamisesta

Kiss me

HS 20.8.

Rehtori sai huomautuksen tupakoijien ojentamisesta

Apulaisoikeuskansleri on antanut Sastamalan Sylvään koulun rehtorille huomautuksen. Syynä on tupakoinnista kiinni jääneiden oppilaiden ojentaminen lainvastaisella tavalla.

Huomautuksen sai myös Sastamalan kaupunginhallitus, joka apulaisoikeuskanslerin mukaan on vastuussa koulun osin virheellisistä järjestyssäännöistä.

Rehtori ohjeisti syystiedotteessaan vuonna 2010, että kouluaikana tupakoiva tai tupakointivälineitä hallussaan pitävä oppilas joutuu kirjoittamaan koulupäivän jälkeen tupakkatutkielmaa ja tekemään lupauksen olla polttamatta.

Apulaisoikeuskansleri toteaa, että laki kieltää alle 18-vuotiailta tupakkatuotteiden hallussapidon aina ja kaikkialla. Tutkielman kirjoittaminen on kuitenkin sellainen kurinpitoseuraamus, joka ei perustu lakiin.

Sastamalaisrehtori oli huolimaton, myönnettäköön. 

Mutta, voi, voi, voi sentään, järjestysääntöä rikkovat oppilaat ovat joutuneet koulun jälkeen kirjoittamaan oikein tupakkatutkielman ja vieläpä tekemään lupauksen olla polttamatta, mitä henkistä väkivaltaa. Minkä vääryyden oppilaat ovat kokeneetkaan, kyllä nyt olisi pitänyt valittaa rehtorin toiminnasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle.

Myönnettäköön, että tutkielman kirjoittaminen on sellainen kurinpitoseuraamus, joka ei kuulu lakiin. On hyvin mielenkiintoista, kuka on kehdannut tai viitsinyt tehdä asiasta kantelun apulaisoikeuskanslerille. Niin pienestä asiasta on kumminkin kysymys. Normaali isä tai äiti ojentaisi lastaan kotona vielä lisää esim. puhuttelulla, ei tulisi mielenkään valitella asiasta eteenpäin. Ainakaan minä en kehtaisi.

Opettajan ja rehtorin työssä on paljon harmaaita alueita. Me emme saa takavarikoida väkisin oppilailta esim. puukkoja ja puntareita. En tunne kovinkaan montaa opettajaa, joka antaisi oppilaan kuljeskella puukon kanssa pitkin koulun luokkia ja käytäviä.

Jos oppilas pyynnöstäni huolimatta ei antaisi puukkoa haltuuni, ottaisin sen häneltä pois. Veisin puukon koulun rehtorin kansliaan ja soittaisin oppilaan isälle, että puukko on noudettavissa kansliasta. Parempi puukko kansliassa kuin luokatoverin rinnassa sykkimässä.

Jos joku ihminen olisi niin hölmö, että kantelisi puukon takavarikoinnista, ottaisin langetetun huomautuksen tyynesti vastaan.

Yläkoulun kurssit unholaan?

Yle 16.8.

Kajaani sanoi hyvästit vaihtuville lukujärjestyksille

Kajaanin kaupunki teki, kuten moni muukin kunta, eli päätti heittää kerralla romukoppaan monta kertaa vuodessa vaihtuvat lukujärjestykset yläkoulussa. Ajatus on, että yhden työjärjestyksen mallissa asiat eivät enää kasaudu eivätkä pääse myöskään unohtumaan pitkien taukojen takia. Esimerkiksi kieliä päästään oppimaan tasaisella tahdilla. Taustalla oli tosin niinkin arkinen lähtökohta kuin säästöt koulukyydityksissä, sanoo sivistysjohtaja Mikko Saari.

- Kajaanille kuljetukset ovat erittäin haastava tekijä. Kaupunki on laaja ja lähes 800 lasta on koulukuljetusten piirissä. Osa kulkee osan matkasta bussilla ja osan taksilla. Kurssimuotoisessa järjestelmässä kuljetukset jouduttiin suunnittelemaan jopa kuusi kertaa lukuvuodessa.

Kajaani ei kysynyt mallia yhteen työjärjestykseen siirtymisestä keneltäkään, sillä kunnat voivat itse päättää asiasta.

Olen ollut aina sitä mieltä, että kaikki yläkoululaiset eivät ole kypsiä kurssimuotoiseen opiskeluun, varsinkin suuri osa pojista. Mielestäni nyt on aika palata laajemminkin yhden lukujärjestyksen malliin, kun ollaan vahvasti siirtymässä inkluusioon eli erityisoppilaita aletaan integroida tavallisiin luokkiin myös yläkoulussa. Erityisoppilaille säännöllisyys on yleensä hyvästä. Eheä oppiminen sopii heille hyvin.

Tutustuin kurssimuotoiseen opiskeluun omien lasteni kautta. Silloin käytettiin viittä kurssijaksoa per vuosi. Ensimmäinen huomioni kiinnittyi ruotsin kielen opiskeluun, seiskalla oli vain yksi kurssi ruotsia keväällä. Tavallaan ruotsin kielen opiskelussa hukattiin lähes  kokonainen lukuvuosi. Kielten opiskelu vaatii säännöllisyyttä. Pitkät opiskelutauot eivät ole hyvästä, asioita tuppaa unohtumaan.

Toisaalta koko yläkoulun uskonto käsiteltiin kurssissa tai parissa. Harva oppilas pystyy omaksumaan paljon asioita niin lyhyessä ajassa. Tieto jää helposti vain lyhytaikaiseen muistiin. Monien asioiden oppiminen vaatii aikaa, kypsymistä. Pitää myös kerrata.

Taito- ja taideaineissa kurssimuotoisuudessa ei tietenkään ole järjen häivää. Ylipäätään on outoa, että murrosikäinen lapsi laitetaan valitsemaan opiskelemiaan oppiaineita. Kyllä kaikkien pitää päästä opiskelemaan musiikkia ja kuvataidetta läpi peruskoulun. Liikunnan kurssimuotoisuus on suorastaan älytöntä.

Usein oppilaille tuli lukujärjestyssudenkuoppia, joskus oppilaalla oli aivan lyhyt päivä, loppu röhnittiin missä sattuu, joskus painettiin niska limassa. Koejaksot ajoittuivat jakson loppuun.

Pitää myös muistaa, että jotkut seiskaluokan kurssien numerot jäävät päättötodistukseen. Jos oppilas sählää murrosiän kuohuntavaiheessa, ei numeroa voi enää nostaa. Kävin vanhaa oppikoulua, jossa noudatettiin pysyvää lukujärjestystä. Moni poika sähläsi opparin kolmannella ja neljännellä (nyk. 7 ja 8) minkä jaloistaan kerkesi. Päätä ei juuri käytetty. Keskikoulun viimeisellä luokalla pojilla oli mahdollisuus tehdä oikaisuliike ja päästä vielä hilkulla lukioon. Nykyään taitaa olla niin, että päättöjaksoja painotetaan niin, että jonkinlainen paikkoheiton mahdollisuus säilytetään.

Jotkut oppilaat eivät hallitse kurssimuotoista opiskelua edes lukiossa.

Oman alueeni yläkoulussa Hämeenkylän koulussa käytetään neljän jakson mallia. Neljän jakson lukuvuosi tuntuu loogisemmalta kuin viiden jakson lukuvuosi.

Liikuntatunnit urheiluseuroille?

Olen vielä Lontoon olympialaisten pauloissa, vaikka emme saaneetkaan kolmoisvoittoa miesten keihäänheitosta kuten Los Angelesissa 1932, Järvinen, Sippala, Penttilä. Huippu oli Antwerpen 1920, kun saimme historiallisen neloisvoiton, Myyrä, Peltonen, Johansson, Saaristo. Lontoon 2012 miesten keihäänheiton tulostaso oli säälittävä, onneksi Antti Ruuskanen sentään heitti lohdutuspronssin.

Seinäjoelta kuuluu kummia, oudoin pääkirjoitus pitkään aikaan:

Ilkka 13.8.

Entäs jos annettaisiin koululaisten liikuntatunteja urheiluseuroille?

Melkein ehti tulla maansuru huonosta olympiamenestyksestä, mutta onneksi lauantai pelasti. Suomalaiset saavuttivat mitalitavoitteensa, joka oli kolme mitalia: hopea ja pronssi tuli vesiltä ja pronssi keihäästä.

Jos Suomessa todella haluttaisiin löytää lajien parhaat nuorena, pitäisi käyttää hyödyksi urheiluseurojen valmentajien asiantuntemusta. Entäs jos yläkoulun liikuntatunteja ulkoistettaisiin osaksi urheiluseurojen toimintaa? Urheiluseura saisi rahaa ja oppilaat parhaan asiantuntijan opetusta.

Lajiammattilainen tuntee lajin syvemmin ja näkee joukosta parhaiten ne, joilla on luontaista taipumusta pärjätä siinä. He voivat avata nuorelle ihan uuden maailman, lajin, joka ei ehkä koskaan tullut mieleenkään. Pärjääminen ruokkii innostusta myös silloin, kun laji jää pelkäksi harrastukseksi.

Sanomalehti Ilkan pääkirjoituksessa ei ymmärretä ollenkaan peruskoulun liikunnanopetuksen tarkoitusta.

Peruskoulun liikunnanopetuksen ideaan ei kuulu tuottaa huippu-urheilijoita tai olympiavoittajia. Koulutetut liikunnanopettajat ovat aivan eri asia kuin yksisilmäisesti omaa lajiaan tuijottavat seuravalmentajat. Sitäpaitsi suurimmalla osalla seuravalmentajia on varsinainen muu leipätyö, joka ei liity urheiluun millään tavalla. He eivät ole keskellä päivää koulun käytettävissä.

Liikunnanopettaja on liikunnanopetuksen paras asiantuntija.

Jos peruskoulun liikunnanopetuksen tavoitteet ja oppisisällöt kiinnostavat, kannattaa piipahtaa kouluni kotisivuilla ja klikata kohtaa Opetussuunnitelma > Alueellinen osuus > 17 Liikunta.

Yhteistyö koulun ja lähiurheiluseurojen kanssa on erittäin suotavaa ja kannatettavaa. Olemme järjestäneet urheiluseuravierailuja kouluumme säännöllisesti. Koulussamme vierailee urheiluseurojen valmentajia esittämässä omia lajejaan. Yhdessä liikunnanopettajien ja seuravalmentajien kanssa on pidetty lajikohtaisia oppitunteja parhaimmillaan kokonaisen viikon niin, että kaikki oppilaat ovat päässeet osallisiksi ko. lajin hienouksiin. Oppitunnit ovat olleet hyvin motivoivia ja samalla urheiluseurat ovat saaneet uusia innokkaita jäseniä seuraansa.

On monia kouluja, joissa on tarjolla hyvin vähän kerhoja. Koulu maksaa mielellään pätevälle koulun ulkopuoliselle valmentajalla kerhopalkkion. Vaikka koulussani on ylenmäärin kerhoja omasta takaa, on meillä joskus käytetty koulun ulkopuolista kerhotyövoimaa. Koripallolegenda Martti Kuisma pelatessaan Pussihukissa 2000-luvun alussa piti koulussamme koripallokerhoa.

Urheilupainoitteisissa peruskouluissa ja lukioissa voidaan ilman muuta käyttää apuna huippuvalmentajien asiantuntemusta.

Liikunnanopetuksella pitäisi olla suora yhteys lasten ja nuorten henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, kyse on kansanterveydestä. Ongelma on, että nykyiset liikunnan tuntimäärät eivät riitä, 2 tuntia liikuntaa viikossa on aivan liian vähän, peruskoulun liikunnan tuntimäärä on eurooppalaista pohjasakkaa.

Peruskoulun liikunnan viikkotuntimäärä on tuplattava kahdesta neljään.

Liikunnanopetus on ennaltaehkäisevää toimintaa. Huippu-urheilu ei ole enää amatöörien puuhastelua, eväät on löydettävä muualta kuin koulun liikunnanopetuksesta. Varsinainen liikunnanopetus kuuluu koulutetuille opettajille.