Kampaajalle kesken koulupäivän

 

Piirsin huopakynällä kuvan. Näinhän se taitaa mennä - onko meillä kohta velvollisuuksia ollenkaan?

28.4. Yle

Koululaisten poissaolot hämmästyttävät – jopa kampaajalle kesken päivän

Joensuulaisen yläkouluopettajan mukaan oppilaiden poissaolot ovat hieman lisääntyneet viime vuosina. Hänen mukaansa on tyypillistä, että oppilas vain ilmoittaa esimerkiksi lähtevänsä seuraavana päivänä Helsinkiin, ja että äiti ilmoittaa poissaolosta Wilmassa.

- Tämä on välillä ongelmallista, koska opettajat eivät tästä tiedä etukäteen ja he ovat voineet varata kokeen tuolle päivälle. Tämä taas aiheuttaa lisätyötä opettajalle, kun hän järjestelee uusia koepäiviä ja tekee uusia kokeita, opettaja toteaa.

Perusopetuslain 35 §:n mukaan oppilaan tulee osallistua opetukseen, ellei hänelle ole erityisestä syystä tilapäisesti myönnetty siitä vapautusta. Opettajan mukaan koulun järjestyssäännöissä todetaan, että oppilaan pitää hakea lupaa poissaoloon erillisellä lomakkeella, mutta näin ei aina tapahdu.

- Vielä pahempia ovat mielestäni nämä kampaajalla käynnit sekä mopoajotunnit, jotka mielestämme voisi järjestää koulun jälkeenkin. Koulu suhtautuu ehdottoman kielteisesti tämäntyyppisiin poissaoloihin, mutta silti tätä tapahtuu. Asiasta on sanottu oppilaille ja vanhempia on myös informoitu tiedotteissa.

Alakoulussa ei luvattomia poissaoloja juuri tapahdu. En ole koskaan kuullutkaan, että oppilas olisi kesken koulupäivän mennyt luvatta kampaajalle tai parturiin. Mutta en yhtään epäile, etteikö yläkouluissa näin tehtäisi.

Ymmärrän hyvin joensuulaisen yläkouluopettajan tuskan. Monissa yläkouluissa opiskellaan jaksottain. Kun jakso loppuu, pidetään koe. 

Ei ole kivaa tehdä uutta koetta oppilaalle, joka on luvatta mennyt kampaajalle kesken koulupäivän. Samaa koetta, joka on teetetty muille, ei voi oppilaan eteen lykätä, koska oppilaan on helppo tiedustella jo pidetyn kokeen sisällön toisilta oppilailta. 

Lintsanneelle oppilaalle pitää varata uusi koepäivä ja tehdä uusi koe. Opettajalle luvattomat poissaolot teettävät turhaa ylimääräistä työtä.

Jos oppilas aikoo olla poissa koulusta, huoltajan pitää anoa poissaolo joko opettajalta tai rehtorilta. Luokanvalvoja voi harkintansa mukaan myöntää lomaa 1-3 päivää, pidemmät lomat myöntää rehtori. Jos oppilas on sairas, huoltajan velvollisuus on viipymättä ilmoittaa sairauspoissaolosta luokanvalvojalle esim. Wilman kautta.

Koulussa pitää olla yhteiset pelisäännöt, muuten ajaudutaan itsekkyyden ja yltiöyksilöllisyyden suohon.

Pitäisikö meidän ajatella seuraavalla tavalla?

Luvaton poissaolo merkitsee samaa kuin tyhjän koepaperin palauttaminen. Kokeen arvosanaksi pitää antaa nelonen. Uusintakoetta ei pidä järjestää. Muutenhan lintsannut oppilas saa lisää lukuaikaa koetta varten muihin oppilaisiin verrattuna, mikä on väärin.

Peruskoulu valtion harteille

Laitoin seuraavan erittäin tärkeän kirjoituksen blogiini kokonaisuudessaan:

31.5. Kinnunen

Peruskoulu käännekohdassa

Suomalainen peruskoulu on kansainvälisen maineensa huipulla. Neljästi se on PISA -tutkimuksen voimin julistettu ainutlaatuiseksi yhdistelmäksi korkeatasoista, tasa-arvoista ja pienillä kustannuksilla tuotettua laatua. Monet merkit kuitenkin viittaavat siihen, että peruskoulu on tullut käännekohtaan. 1990-luvulla ja sitä ennen tehdyt koulupoliittiset ratkaisut ovat menettämässä kantovoimansa, ja peruskoulu on vaarassa ränsistyä.

PISA -menestys on paradoksaalisesti luonut näköharhan siitä, että suomalainen peruskoulun erinomaisuus on itsestäänselvyys, jonka vaalimisesta ja kehittämisestä ei tarvitse kantaa huolta. Julkinen keskustelu ja huoli peruskoulusta on tuskin milloinkaan peruskoulun historiassa ollut vähäisempää kuin nyt, vaikka lukuisat tutkimukset ja asiantuntijat ovat esittäneet huolestuttavia havaintoja koulujen tilasta. Tässä kannanotossa, joka syntyi Helsingin yliopiston Kasvatussosiologian tutkimuskeskuksen järjestämän Justice through Education -seminaariin osallistujien kesken, nostamme esille vain kaksi keskeistä, toisiinsa kietoutunutta ongelmaa: peruskoulun sisäinen eriytyminen ja rahoitus.

Koulujen väliset erot erityisesti pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa ovat kasvussa. Jakautumien suosittuihin ja torjuttuihin kouluihin on käynnissä, ja vanhemmat käyttävät yhä enemmän suurten kaupunkien avaamia mahdollisuuksia hakeutua muualle kuin lähikouluun.

Eriytyminen on suurinta Helsingissä ja Turussa. Helsingin tilanteen tekee poikkeukselliseksi ja myös monimutkaiseksi se, että lähes neljännes oppilaspaikoista on ei-kunnallisissa sopimuskouluissa, jotka useimmiten ovat yksityisiä. Turussa taas koulunvalintaan, painotettuun opetukseen ja luokkamuotoiseen erityisopetukseen on innostuttu niin, että enää 40 prosenttia yläkoululaisista opiskelee valikoimattomissa, opetusryhmissä asuinalueensa mukaisessa yläkoulussa.

Yhdestä vuoden 1998 Perusopetuslain innovaatiosta, ”painotetusta opetuksesta”, on muodostunut väylä soveltuvuuskokeiden kautta valikoituihin ”erikoisluokkiin”, vaikka lainsäätäjistä harva tätä lienee toivonut. Painotettua ainetta opiskellaan 1–2 viikkotuntia oppiaineen valtakunnallista vähimmäistuntimäärää enemmän, joten se ei edellytä oman pysyvän opetusryhmän perustamista.

Kuntien kasvavat säästöpaineet vauhdittavat eriytymistä hyviin ja huonoihin kouluihin. Hyvä esimerkki tästä on Vantaa, jossa ainoana suurista kaupungeista on pystynyt hillitsemään eriytymistä periaatteella ”ei niinkään valintaa koulujen välillä vaan kouluissa”. Heikon taloutensa takia Vantaa ei ole kuitenkaan pystynyt täysin vastaamaan huutoonsa ja tarjoamaan valintoja koulujen sisällä.

Koulujen sisäistä eriytymistä lisää se, että yli puolessa Suomen peruskouluista on käytössä jonkinlainen oppilaiden tasoryhmitys. Opetusryhmien perustaminen on koulujen rehtoreiden päätösvallassa, eikä tarkempaa tietoa jakoperusteista ole olemassa. Siksi ei olekaan yllättävää, että PISA 09 kertoi nimenomaan heikoimpien oppilaiden oppimistulosten huononemisesta.

Suomalainen peruskoulu on kansainvälisessä katsannossa keskihintainen ja muihin Pohjoismaihin verrattuna suorastaan halpa. OECD:n mukaan Suomi käytti peruskouluunsa vuonna 2007 neljänneksen vähemmän rahaa kuin muut Pohjoismaat. Perusopetuksen rahoitus on siirtynyt liiaksi kuntien harteille ja näin riippuvaiseksi kunnan verotuloista. Valtionosuus on laskenut 1990-luvun 57 %:sta 2000-luvulla noin 30 %:iin. Tilannetta pahentavat vuosille 2012 - 2017 perusopetustakin koskevat valtionosuuksien mittavat leikkauspäätökset.

Ilmassa on siis riittävästi merkkejä peruskoulun hätätilasta. Lukuisien maiden esimerkit osoittavat, että jos julkisten koulujen annetaan liikaa eriytyä, kehityssuuntaa on hyvin vaikea, jollei mahdotonta muuttaa. Ruotsissa myönnetään nyt laajasti, että yksityisten vapaakoulujen perustaminen 1990-luvulla oli suuri poliittinen virhe. Vieläkin laajemmin ollaan kuitenkin yhtä mieltä siitä, että friskola -järjestelmää on poliittisesti lähes mahdotonta enää purkaa. Jos suomalaisen peruskoulun annetaan eriytyä ja rapautua, sillä on edessään terveyskeskusten kohtalo: julkinen palvelu näivettyy ja apuun on huudettava yksityissektoria. Tätä tuskin edes kaikki liiketoimintamahdollisuuksien lisäämisen kannattajat haluaisivat.

Helsingissä 29.5.2013

Hannu Simola

Professori, Koulutussosiologia- ja politiikka, Helsingin yliopisto

Anneli Kangasvieri

Johtaja, Opetus ja kulttuuri, Kuntaliitto

Kari Kinnunen

Erityisopettaja, OAJ:n varapuheenjohtaja, Tuusulan kunnanvaltuutettu

Laura Kolbe,

Professori, Euroopan historia, Helsingin yliopisto, Helsingin kaupunginvaltuutettu

Aulis Pitkälä

Pääjohtaja, Opetushallitus

Kuten lukijani tietävät, perustin properuskoulu-blogini, koska olin huolissani suomalaisen peruskoulun tilasta ja tulevaisuudesta.

Päinvastoin kuin luullaan, peruskoulun rapauttaminen ei johdu rahanpuutteesta, vaan kyseessä on aate. Ei haluta koulutuksellista tasa-arvoa, vaan haikaillaan rinnakkaiskoulujärjestelmän perään. Ei auta, vaikka suomalainen peruskoulu on kansainvälisesti ajatellen kadehdittavan kustannustehokas. Kaiken kukkuraksi suomalainen peruskoulu tuottaa erittäin hyvää tulosta, vrt. PISA-tutkimukset.

Peruskoulun kiero rapauttamismekanismi on yksinkertainen, peruskoulun rahoitus on sysätty talousvaikeuksissa kamppaileville kunnille. Sylttytehdasta ei ole vaikea etsiä - Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja ko. liittoa liehittelevä Kokoomus.

Onneksi olkoon suomalainen 40-vuotias peruskoulu!

Peruskoulun kurjistamista on edistänyt Kokoomus-johtoinen veropolitiikka, jonka pääteesi on ollut siirtyä progressiivisesta valtion verotuksesta tasaveroluonteiseen kunnallisverotukseen. EK ja Kokoomus ovat onnistuneet veropolitiikassaan täydellisesti.

Kunnallisveroa ei voida nosta loputtomiin kunnallispoliittisten paineiden takia. Toisaalta suin surmin ei haluta nostaa peruskoulun valtionosuuksia. Kunnallispalvelujen surmankierre on kiihtyvä.

Miksei peruskoulun rahoitus voisi olla kokonaisuudessaan valtion harteilla? 

Ehdotin asiaa julkisesti ensimmäisen kerran Tuomas Enbusken radio-ohjelmassa silloiselle opetusministerille, Kokoomuksen Henna Virkkuselle. 

Enbusken radio-ohjelman jälkitunnelmia

Nyt lapset ovat opetuksen suhteen eriarvoisessa asemassa. Opetuksen laatu ja tukipalvelut riippuvat siitä, missä lapsi asuu. Näin ei saa olla.

Ei ole enää koulutuksellista tasa-arvoa. Peruskoulun ensimmäisen opetussuunnitelman (POPS 1972) kantava idea on henkitoreissaan.

Lisäyksiä:

1. En ole nostamassa kokonaisveroastetta. Valtion peruskoulu rahoitettaisiin muuttamalla verotuksen painopistettä kunnallisverotuksesta valtion verotukseen.

2. Byrokratiaa ei ole syytä lisätä, vaan vähentää. Kunnallista kouluhallintoa kevennettäisiin, vastaavasti lisättäisiin yksittäisen koulun päätäntävaltaa. Esim. jos koulun vuosibudjetista jäisi yli rahaa, raha jäisi koulun käyttöön. Saataisiin pitkäjännitteisyyttä suunnitteluun.

3. Peruskoulun rahoituksen lisäksi valtion rooli olisi ohjaava ja valvova. Katsottaisiin tarkkaan, että myönnetyt varat käytetään oikeaan tarkoitukseensa. Tehtäisiin yksi valtakunnallinen peruskoulun opetussuunnitelma, mallia voisi ottaa vuoden 1972 valkoisesta POPS:sta. 

- määriteltäisiin yhtenäiset luokkakokorajat
- oppilaat saisivat samanverran opetusta
- yhdenmukaistettaisiin myös arviointikäytännöt
- opetuksen tukipalvelut, mm. psykologi-, kuraattori- ja kouluterveydenhoitopalvelujen taso olisi sama ympäri maata
- tietotekniikkaa kehitettäisiin johdetusti, voitaisiin siirtyä Linuxiin, Edubuntuun
- luotaisiin yksi valtakunnallinen edutietopankki
- saataisiin jotain tolkkua koulurakentamiseen ja homekoulujen korjaamisiin

Epävarmuus leviää opettajien keskuudessa

8.5. MTV

Korhosen tapaus säikäytti opettajat: " Emme uskalla puuttua"

OAJ:n koulutuspäällikkö Heljä Misukan mukaan opettajat eivät uskalla tehdä enää mitään häirikköoppilaille, koska pelkäävät joutuvansa samanlaisen kohtelun kohteeksi kuin opettaja Antti Korhonen.

Misukan mukaan pelko potkuista on nyt juurtunut opettajien mieleen Korhosen ennakkotapauksen jälkeen. Misukan mielestä koulurauha on heikentynyt jo nyt tämän seurauksena.

– Opettajien viesti on vahva, sillä jos pääkaupunkiseudulla toimitaan näin, niin sama voi toistua missä vaan! Jos koko ajan tulkitaan, miten opettaja toimii ja oppilaat suorastaan kulkevat lakikirja kädessään, niin kukaan ei uskalla tehdä enää mitään, puuskahtaa Misukka.

Misukka toteaa, että nekin opettajat, jotka tiesivät, miten toimia häiriötilanteissa ovat muuttuneet epävarmoiksi. 

Opettajat kertovat, että oppilaiden kommentti on herkässä: "Sulla ei ole oikeutta sanoa tai vaatia tätä!" Oppilaat vaihtavat netissä tietoja lain pykälistä. Kommentti pipon poisottamiseen on: "Lain mukaan et voi pyytää sitä!"

– Jos tilanne menee tähän, niin tässä unohtuu hyvä ja iloinen mieli. Tällä tavoin ei kasvateta oppilaita. Korhosen tapaus ryöpsäytti ilmoille pitkään ilmassa kyteneen epävarmuuden, toteaa Misukka.

Uutinen on odotettuakin odotetumpi.

Helsingin opetustusvirasto hätiköinnillään ajoi opettajat, varsinkin Helsingin opettajat, epävarmuuden tilaan.

Sitten Senaatintorin mielenosoituksen Helsingin opettajat ovat olleet hämmästyttävän hiljaa. Heidät on peloteltu. Pelko ei ole yhteistyön itu.

Opetusviraston johtotroikan on otettava lusikat kauniisiin käsiinsä. Taitava johto ymmärtää, että organisaatiota ei kannata luisuttaa pelon ja epävarmuuden tilaan. 

Opetusviraston johdon on tultava vastaan, jotta tilanne saadaan normalisoiduksi.

Kyse ei ole enää pelkästään Korhos-gatesta, vaan paljon laajemmasta asiasta, nauttiiko opetusviraston johtotroikka enää helsinkiläisten luottamusta? 

Korhos-gaten heijastusvaikutus Heljä Misukan mukaan on jo levinnyt Helsingistä muualle Suomeen. OAJ:n koulutuspäällikkö Heljä Misukka toteaa: Korhosen tapaus ryöpsäytti ilmoille pitkään ilmassa kyteneen epävarmuuden.

Oppilaiden edessä opettajan ei tule olla epävarma, vaan opettajan pitää tietää mitä tekee. Sääntöjen on oltava selvät. Niin selvät, että opettaja tietää mitä tehdään myös nopeissa, toimintaa vaativissa tilanteissa. Peruskoulunopettajan työ ei ole koskaan ollut virastotyötä, pitää toimia, kun on toiminnan paikka. On helppo toimia, kun ohjeistukset ovat kristallinkirkkaan selkeät.

Lakikirjoja läpräämällä ei kouluun järjestystä saada. Opettajien ei kuulu kinastella lasten kanssa.

Koulujen järjestyssäännöt ovat sitä varten, että niitä noudatetaan.

Perusopetuslain pykälä 36 vaatii tarkennusta ja selkeät sovellusohjeet, varsinkin pykälä 36 b. 

Finlex

Kasvatus vaatii lämmintä ja kannustavaa ilmapiiriä. Pelottelu vie opettamisen ja oppimisen ilon.

Odotettu päätös: Antti Korhosen oikaisuvaatimus hyväksyttiin

Iltalehti 7.5.

Alppilan potkut peruttu

Helsingin opetuslautakunta on kokouksessaan hyväksynyt Korhosen oikaisuvaatimuksen.

Korhonen vaati oikaisua Alppilan yläasteen rehtorin päätökseen, jolla tämä oli purkanut opettajan määräaikaisen päätoimisen tuntiopettajan virkasuhteen Alppilan koulun erityisopettajana.

Päätös potkujen perumisesta syntyi yksimielisesti, sillä se hyväksyttiin äänin 10-0. Yksi jäsenistä äänesti tyhjää.

Opetuslautakunta kuitenkin katsoi, että Korhosen voimankäyttö oli tilanteessa tarpeetonta ja ylimitoitettua. Opetuslautakunnan näkemyksen mukaan oikea toimenpide työnantajan puolelta olisikin ollut varoituksen antaminen opettajalle.

Lautakunta linjasi, etteivät perusteet Korhosen virkasuhteen purkamiselle täyttyneet, vaikka rehtori menetti luottamuksensa hänen toimintaan.

Opettaja ei ollut saanut työstään aikaisempia suullisia tai kirjallisia varoituksia eikä työnantaja ollut aikaisemmin nähnyt opettajan työssä moitittavaa.

Helsingin opetuslautakunta teki odotetun päätöksen tyrmäysluvuin 10-0, vaikka kaupungin opetusvirasto pelasi kovaa julkisuuspeliä.

Jostain syystä Alppilan yläkoulun rehtorit ja opetuspäällikkö Marjo Kyllönen ja opetusviraston linjanjohtaja Outi Salo eivät noudattaneet opetusalalla noudatettua kaavaa, huomautus tai varoitus ja vasta sitten mahdollinen irtisanominen, vaan hätiköitiin joko vahingossa tai tarkoituksellisesti. 

Opetusviraston tunarointi on sitä luokkaa, että asiaa ei saa jättää kesken. Kyllösen ja Salon toimet ja mahdolliset kytkökset, joihin on viitattu, on tutkittava perusteellisesti. 

Pitäisikö Kyllösen ja Salon erota viroistaan?

Valtakunnansyyttäjäviraston käsittely on vielä kesken. Toivottavasti sieltä saadaan niin selkeä päätös, että kaikki tietävät, kuinka tulkitaan Perusopetuslain pykälää 36. Opettajat eivät voi elää epävarmuudessa kyseisen lainkohdan kanssa.

 "Jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä, tilanteen uhkaavuus, vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen."

On hyvin ikävää, että Antti Korhonen joutui jonkinlaiseksi Perusopetuslaki 36:n pelinappulaksi ja näin kovaan julkiseen myllyyn, johon Helsingin opetusvirasto hänet ajoi.

Oppilaan velvollisuudet

Perusopetuslaista:

35 §

Oppilaan velvollisuudet

Oppilaan tulee osallistua perusopetukseen, jollei hänelle ole erityisestä syystä tilapäisesti myönnetty vapautusta.

Oppilaan on suoritettava tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäydyttävä asiallisesti. 

Isäni Vidar teki elämäntyönsä Finnair Oy:ssä virkailijana. Olen viisivuotiaasta asti asunut Vantaalla, lentokoneet ja kerosiinin tuoksu kuuluvat elämään. Vierailin usein isäni työpaikalla. Telex-huoneessa kone tunki ulos maailmalta reikänauhaa ja tekstiä, joka repäistiin luettavaksi.

Kiehtovin Telex-muistoni on 1960-luvulta. Joko Pan Am tai TWA lähetti kaikkialle maailmaan, jokaiseen lentoyhtiöön, goodwill-viestin. Tekstin sijaan Telex sylkikin kirjaimista muodostuvaa kuvaa, hiljalleen tajusin, että kyseessä oli Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy. Sääli, että olen hukannut ko. Telex-arkin, etsin ja googlailin sitä netistä, mutta en löytänyt. 

Kennedyn kuvan alla oli teksti, jonka muistan aina:

Ask not what your country can do for you, ask what you can do for your country.

Lause on osa maailman historian tunnetuimmasta vaalipuheesta, jotkut väittävät, että kyseessä on plagiaatti, mutta hällä väliä, it's the content that counts.

Viime aikoina on puhuttu valtaisasti oppilaan oikeuksista vaikka ties mihin.

On puhuttu pipoista ja hupuista, kännykkäklipeistä ja Wilma-viesteistä. Oikeus johonkin ei aina tarkoita, että tehdään oikein. 

Julkisella paikalla valokuvia saa ottaa ihmisistä ilman lupaa ja koulu/nuorisotila on julkinen paikka –joskin sananvapauden rajoittaminen on mahdollista, jos sillä suojataan muita perusoikeuksia, esimerkiksi yksityisyydensuojaa. (Mediakasvatus.fi)

Vaikka koulu on muodollisesti julkinen paikka, se on samalla hyvin yksityinen paikka. Kaikki koulussa ei ole julkista. Esim. opetustilanne on niin yksityinen tilanne kuin olla ja voi. 

Jos joku kysyy, niin tunneille voi tulla, mutta oppituntien salaa kuvaaminen ei ole asiallista millään muotoa. Kyse ei ole juridiikasta, vaan etiikasta.

Salaa kuvaaminen ja kuvien levittäminen on väärin.

Julkisuudessa on hyvin vähän puhuttu oppilaan velvollisuuksista.

Oppilaan on käyttäydyttävä asiallisesti.

Miksi Antti Korhosesta tehtiin pelinappula?

17.4. Iltalehti

OAJ: Alppilan opettaja ei tunnista itseään uusista väitteistä

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen ihmettelee, mikä on ollut Helsingin opetusviraston virkamiesten motiivi tiedottaa yksittäistä henkilöä koskevassa asiassa.

- Opetusvirasto ei puhu yleisesti koulurauhasta, vaan Antti Korhosesta. Tämä herättää ihmetystä eri ihmisten välisistä mahdollisista kytköksistä, Luukkainen puntaroi.

Opetusviraston tiistaina julkaisemien yksityiskohtaisten tietojen mukaan liialliseen voimankäyttöön syyllistynyt Korhonen olisi tarttunut oppilasta kiinni rinnuksista ja kaulaliinasta. Opettaja yritti saada oppilaan poistumaan ruokalasta repimällä häntä vaatteista ja työntämällä hänet selkä seinää vasten.

Korhonen ei itse suostunut kommentoimaan uusia tietoja Iltalehdelle. OAJ:n johtava lakimies Erkki Mustonen sen sijaan kertoi Korhosen kiistävän uudet tiedot.

- Uudet tarinat eivät Korhosen mukaan pidä paikkaansa, eikä hän tunnista niistä itseään, Mustonen totesi.

OAJ seisoo yhä opettajan takana tapauksessa.

Netissä on OAJ:n tietojen mukaan lähtenyt liikkeelle toinen, hieman pidempi versio kohuvideosta.

- Voidaan epäillä, onko nyt julkisuudessa näkynyttä 15 sekunnin videota manipuloitu, Luukkainen pohti.

OAJ:n on aikomus odottaa apulaisvaltakunnansyyttäjän ratkaisua asiassa. Päätöksen on määrä tulla sen jälkeen, kun loppuvaiheessa oleva poliisitutkinta valmistuu.

- Selvittäkööt juristit, mikä on totta ja mikä ei, sanoi Luukkainen.

 

Mitä enemmän Alppila-gatea on vatvottu, sitä enemmän asia herätää kummastusta.

Mikä tekee opettaja Antti Korhosen tapauksesta niin poikkeuksellisen, että Korhonen sai potkut suorilta jaloilta?

Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo kertoi 12.4. Vantaan Sanomissa, että esim. Vantaan peruskouluissa on sattunut kuluvana lukuvuonna noin 20 tilannetta, jotka muistuttavat opettajan erottamiseen johtanutta Alppilan koulun välikohtausta.

Koulukohu:Vantaalla tänä lukuvuonna 20 vastaavaa tilannetta

Miksi Alppilassa ei noudatettu opetusalalla noudatettua yleistä kaavaa, ensin keskustellaan, sitten voidaan antaa huomautus tai varoitus? Jos mikään ei auta, turvaudutaan potkuihin.

Alppilan rehtorit eivät antaneet perheelliselle Antti Korhoselle uutta mahdollisuutta. Korhonen totesi, että Tämä tuhoaa perheemme talouden.

Rehtori Sari Aarniokoski teki Korhosesta tutkintapyynnön poliisille. On hyvä ottaa objektiivinen taho (poliisi) selvittämään, mitä on tapahtunut, Aarniokoski totesi IS:lle 5.4.

Miksi Aarnikosken seuraaja rehtori Mari Uutaniemi ei malttanut odottaa tutkinnan tuloksia, vaan erotti Korhosen?

Miksi Opetusviraston linjajohtaja Outi Salo ei käyttänyt harkintaa, vaan hosui? Hän olisi aivan hyvin voinut palauttaa asian uudelleen käsittelyyn.

Miksi Opetuslautakunta ei ottanut kantaa Antti Korhosen erottamiseen? Kuntalain mukaan opetuslautakunta voi kumota erottamispäätöksen, muuttaa sitä tai hylätä koko oikaisuvaatimuksen. 

Puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto totesi, että tämä on mitä suurimmassa määrin juridinen asia. Minusta tämä asia on mitä suurimmassa määrin moraalinen.

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen ihmettelee samaa kuin minäkin, Tämä herättää ihmetystä eri ihmisten välisistä mahdollisista kytköksistä.

Minuun on otettu monia yhteydenottoja, joissa kerrotaan mitä ihmeellisimmistä kytköksistä. En ota niihin julkisesti kantaa. Jos asia kiinnostaa, kannattaa googlailla ja luuhailla netissä.

On myös kovasti ihmetelty Helsingin Opetusviraston johtamiskulttuuria.

Kun kouluissa tapahtuneita tilanteita aletaan ratkoa lakituvissa, ollaan hakoteillä.

 

Paraikaa Perusopetuslakia ollaan muovaamassa uuteen uskoon. Haluaako Helsinki Korhosen tapauksesta ennakkotapauksen, joka vaikuttaisi jollakin tavalla Perusopetuslain parlamentaariseen käsittelyyn? 

 

Opetusvirasto nyt tavallaan määrittelee opettajien oikeuksia, kuinka uhkatilanteissa tulee toimia. Halutaanko vaikuttaa Perustusopetuslain pykälän 36 tulkintaan?

 

"Jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä, tilanteen uhkaavuus, vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen."

Hätiköintiä ja omituisia lausuntoja

12.4. Vantaan Sanomat

Koulukohu: Vantaalla tänä lukuvuonna 20 vastaavaa tilannetta

Vantaan peruskouluissa on sattunut kuluvana lukuvuonna noin 20 tilannetta, jotka muistuttavat opettajan erottamiseen johtanutta Alppilan koulun välikohtausta.

– Näissä tapauksissa opettaja on joutunut voimakeinoin poistamaan häiriköivän oppilaan ulos luokasta tai muusta koulun tilasta. Tilanteita on ollut 14 koulussa, kertoo Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo.

Kalon mukaan tapauksissa on ollut kyse perusopetuslain 36. pykälän momentin B mukaisesta menettelystä: Rehtorilla ja opettajilla on oikeus poistaa koulun tilasta häiriköivä oppilas, joka ei noudata poistumismääräystä. Opettaja voi käyttää tällöin voimakeinoja, jos ne ovat välttämättömiä tilanteen vakavuuden ja oppilaan vastarinnan vuoksi.

Tyypillinen poistotapaus Vantaalla etenee näin: Oppilas ei suostu käyttäytymään siivosti luokassa, vaan uhittelee opettajalle ja häiriköi oppituntia. Kun opettaja käskee oppilasta poistumaan luokasta, tämä ei lähde ja jatkaa häiriköintiä.

Opettaja hakee kollegan paikalle, koska Vantaalla on ohjeistettu, että poistotilanteissa on hyvä olla kaksi opettajaa. Yhdessä he poistavat häirikön luokasta tarvittaessa voimakeinoin, esimerkiksi taluttamalla tai kantamalla. Lopuksi opettajat tekevät asiasta kirjallisen selvityksen sivistysvirastoon.

Luvut ovat rajuja, mutta ne ovat liian pieniä. 

Opettaja jaksaa tehdä kirjallisia selvityksiä kerran tai pari, jotkut eivät viitsi tehdä niitä koskaan. Hyvä, että jotkut jaksavat rustailla selvityksiä, jotta edes suurinpiirtein tiedetään, missä mennään.

Vantaalla opettajat on ohjeistettu tarkkaan, kuinka pitää toimia uhkatilanteissa. On korostettu kirjallisten selvitysten merkitystä, vaikka niistä ei ole suoranaista apua akuuteissa tilanteissa.

Taidan olla oikea onnenpekka, koska en ole kertaakaan joutunut tekemään kirjallista selvitystä. Oppilaat ovat uskoneet järkipuhetta. Pitkällä urallani on ollut pari-kolme uhkatilannetta, mutta ne tapahtuivat 1980-luvulla:

1. Pidin jälki-istuntoa. Kuudesluokkalainen iso poika alkoi viskellä pulpetteja ja tuoleja ympäriinsä. Tilanne oli vaarallinen kaikinpuolin. Otin pojan syliini rauhoittumaan. Poika ensin rimpuili vastaan, raivosi hetken vielä, mutta rauhoittui. 

2. Viidesluokkalainen poika häiriköi, huuteli mitä sattui ja juoksenteli pitkin luokkaa. Poika ei totellut käskyjäni. Jouduin kantamaan pojan ulos luokasta. Sain isältä tappouhkauksen. 

3. Liikuntatunnilla teimme pesäpallojoukkueita. Yksi pojista ei ollut tyytyväinen jakoon, vaan alkoi yhtäkkiä heitellä kivenmurikoita päätäni kohti. Väistelin, heittelytuokion jälkeen kehotin poikaa menemään kotiin rauhoittumaan.

Opetusviraston palautevyöry Alppilan koulujupakasta (12.4. Yle)

Perusopetuslain mukaan opettajan on ensin yritettävä laukaista uhkaava tilanne sanallisesti. Vain erittäin uhkaavassa tilanteessa voimakeinot, kuten kiinni pitäminen tai paikalta pois taluttaminen ovat sallittuja. Tässäkin opettajan on arvioitava kokonaistilanne erittäin vakavaksi tai uhkaavaksi. (Helsingin Opetusviraston linjajohtaja Outi Salo)

Ei pidä olla naiivi.

Tilanteet voivat olla hyvin nopeita, arviointiaikaa ei oikeastaan ole ollenkaan. Puhe ei aina auta, ei ole aikaa ruveta soittelemaan minnekään. Opettajan pitää pyrkiä olla rauhallinen, väkivaltaa ei saa käyttää. Mutta jotain pitää tehdä.

Rajuin näkemäni tilanne tapahtui Vantaan koulujen välisissä shakkikisoissa. Ruokalasta oli laitettu pöytiä liikuntasaliin, jossa pelattiin. Pelit sujuivat rauhallisesti, kunnes toimitsijapöytään istahti pieni, ehkä 8-vuotias poika. Poika ei ollut kisoissa mukana ollenkaan.

Hän alkoi piirrellä pöytäkirjoihin. Kilpailun johtaja pyysi oppilasta poistumaan pöydästä, jotta kisat voisivat jatkua. Poika alkoi kiljua ja repiä pöytäkirjoja.

Paikalle saapui kaksi järjestävän koulun opettajaa. Opettajat yrittivät rauhoittaa poikaa puhumalla. Poika heittäytyi maahan ja alkoi kiljua yhä enemmän. Opettajat nostivat pojan ylös maasta ja alkoivat kantaa poikaa pois. Poika raivosi ja heittelehti vaarallisesti, opettajat olivat ammattitaitoisia ja varoivat, että pojan tempoileva pää ei osunut kummankaan leukaaan.

Olisiko molemmat opettajat pitänyt erottaa? Olisiko minut pitänyt erottaa vuonna 1981, kun otin ison kuudesluokkalaisen pojan syliini rauhoittumaan? Olisiko Ilkka Kalon pitänyt erottaa 20 vantaalaista opettajaa, jotka ovat kuluvana lukuvuonna joutuneet poistamaan oppilaan luokasta voimakeinoin, ja jotka ovat rehellisesti tehneet tapauksesta kirjallisen selvityksen?

Helsingissä hätiköitiin. Alppilan koulun rehtorit hätiköivät, linjajohtaja Outi Salo ei käyttänyt harkintaa, vaan hosui.

Jatkokäsittely ontuu. 

Omituisimman lausunnon antoi Helsingin opetuslautakunnan puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto.


Alanko-Kahiluoto: Opettajan tapaus ei sovi opetuslautakunnalle (11.4. HS)

"Tämä on opetuslautakunnan kannalta älytön tilanne", hän kommentoi HS:lle torstaina.

"Olisin toivonut, että tapaus olisi edennyt oikeusteitse. Tämä on mitä suurimmassa määrin juridinen asia. En tiedä, riittääkö luottamushenkilöiden asiantuntemus puntaroimaan, mikä olisi ollut viisain menettely."


Mm. tällaisia tapauksia varten opetuslautakunta on. Kuntalain mukaan opetuslautakunta voi kumota erottamispäätöksen, muuttaa sitä tai hylätä koko oikaisuvaatimuksen. 

Opettaja Antti Korhosen tilanne on järjetön. Helsinkiläiset päätöksentekijät ovat vetäytyneet vastuusta ja odottavat. Korhos-tapauksessa olisi ehdottomasti pitänyt noudattaa normaalia kaavaa, ensin keskustellaan, voidaan antaa huomautus tai varoitus, ääritapauksessa erotetaan.

Suora erottaminen on perheelliselle ihmiselle äärettömän kova rangaistus varsinkin, kun tiedetään, että esim. poliisi ei nähnyt tilanteessa edes lievän pahoinpitelyn merkkejä. 

Alanko-Kahiluodolle: Tapaus on mitä suurimmissa määrin moraalinen kuin juridinen. Antti Korhosta roikotetaan löysässä hirressä.

Ainoa asia, josta kaikki varmaan ovat yhtä mieltä, on alla oleva perusopetuslain kohta, joka ei ole riittävän täsmällinen:


"Jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä, tilanteen uhkaavuus, vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Oppilaan poistamisessa ei saa käyttää voimankäyttövälineitä."

Outi Salon mukaan kiinni pitäminen tai pois taluttaminen ovat sallittuja.

Kuka tahansa peruskoulunopettaja tietää, että aina ko. keinot eivät auta. Joskus oppilas on kertakaikkiaan työnnettävä tai kannettava pois tilanteesta. On suojeltava muita oppilaita.

Ruokalahappening

Piirsin tilannekartan. Toivottavasti kartasta saa selvää.

Hyppytuntitarina

Olin pitkän viikonlopun jalkapallotoiviomatkalla Englannissa. En ole päässyt kommentoimaan Antti Korhosen tapausta, vaikka näppäinsormeni syyhysivät. Seurasin kumminkin keskustelua älypuhelimestani ilmaisia Wifi-yhteyksiä käyttäen.

Alppilan yläkoulun Antti Korhonen peittosi uutisoinnin määrässä Margaret Thatcherin kuoleman ja Pohjois-Korean uhittelut.

Koulussa voi tapahtua kaikenlaista. Tapahtui tunti sitten:

Tulen (miesmaikka A) opettajien huoneesta mennäkseni pitämään oppituntia. Näen kaksi kuudesluokkalaista poikaa, jotka juoksevat ympäri ruokasalia B. Pojalla A on päässään lippalakki.

- Miesmaikka A: "Lopettakaa se juoksu!"

- Pojat jatkavat juoksuaan.

- Miesmaikka B: "Ettekö te kuulleet, mitä teille sanottiin!"
- Miesmaikka A menee luokkaansa oppitunnille.

- Poika B kaartaa tarjoilutiskin ja juoksee ruokalan A-osaan.

- Poika A juoksee lippalakki päässään keittiön läpi!

- Keittiössä emäntä kysyy: "Etkö tiedä, että koulun keittöön ei saa tulla?"

- Poika A: "Tarvitaanko tähän joku hygieniapassi?"

- Emäntä: "Kyllä tarvitaan!"

- Miesmaikka  C saapuu ruokalaan: "Mitä te pojat teette!"

- Pojat pysähtyvät.
- Miesmaikka B saapuu paikalle.
- Paikalle tulevat naureskelemaan myös pojat C ja D.

- Miesmaikka B sanoo ja olettaa, että pojat C ja D poistuvat: "Miksi te tähän tulitte?"

- Pojat C ja D eivät tajunneet hienovaraista vihjausta ja jäivät toljottamaan paikalle.

- Miesmaikka B: "Menkää pois tästä, tämä asia ei kuulu teille."

- Poika C lähtee ruokalasta pois, mutta poika D jää seisomaan paikalleen.

- Miesmaikka B: "Etkö ymmärtänyt, mitä sanoin?"

- Miesmaikka B toistaa lähtökäskyn ja poika D lähtee ruokalasta pois.

- Miesmaikka C: "Ettekö te ymmärtäneet, mitä teille äsken huudettiin?"

- Juoksijapojat A ja B vakuuttivat molemmat, etteivät he kuulleet, mitä heille sanottiin.

- Poikien A ja B oma opettaja tulee ja vie pojat omaan luokkaansa. Selvittelyä jatketaan luokassa.
- Miesmaikat B ja C menevät luokkiinsa.

Ruokalassa oli kolme miesmaikkaa. Oppilaat pysähtyivät vasta kolmannen miesmaikan kohdalla. Oppilaat eivät haistatelleet. Heihin ei koskettu.

Antti Korhonen toimi koulunsa ruokalassa yksin.

Yläkouluissa ne harvat miesmaikat joutuvat liian usein selvittelemään asioita aivan yksin.

Erityisopettaja Antti Korhonen puhuu

Alppilan yläkoulu

Katso arkistosta, MTV:n 45 minuuttia, Alppilan yläkoulun erityisopettaja Antti Korhonen puhuu:

Missä kulkee oppilaan koskemattomuuden raja?

29.3. Ilta-Sanomat 

HS: Opettaja työnsi häiriköivän oppilaan pois – potku-uhka

4.4. Yle

OAJ vaatii selvennystä opettajien oikeuteen puuttua koulujen häiriöihin

3.4. Ilta-Sanomat

Alppilan erityisopettaja: Kouluissa pelätään häirikkölasten häirikkövanhempia

Potku-uhan saanut erityisopettaja Antti Korhonen sanoi keskiviikkona MTV3:n 45 minuuttia –ohjelmassa, ettei hän ole saanut oppilaiden häiriköintitapauksissa tukea  koulun rehtorilta eikä kouluvirastolta.

– Kouluvirastossa pelätään häirikköoppilaiden häirikkövanhempia, Korhonen sanoi ohjelmassa.

Korhonen viittasi Alppilan yläasteen ruokalassa sattuneeseen välikohtaukseen viikko sitten. Korhonen poisti yhden suunsoittajan työntämällä tätä selästä. Pojan kaveri tallensi tapauksen kännykkäkameralle.

Kun koulun rehtori kuuli tapauksesta, hänen mielestään Korhonen käytti liian rajuja otteita. Oppilasta ei olisi saanut työntää eikä töniä. Rehtori vei asian poliisitutkintaan ja uhkasi Korhosta potkuilla.

Korhosen mukaan hänellä ei ollut tilanteessa mitään muuta vaihtoehtoa. Oppilas aiheutti yleistä turvattomuutta. Levottomuus olisi voinut levitä kuin vankilakapina.

– Koetin välttää väkivaltaa, mutta oppilas roikkui hämähäkkimiehen lailla ovenkarmeissa.

Alppilan ruokalan tapahtumat ja Korhosen potku-uhka ovat herättäneet sosiaalisessa mediassa ja yleisönosastolla vilkasta keskustelua, saako opettaja kuria pitäessään koskea oppilaaseen.

Korhonen sanoi ohjelmassa, että hän tulkitsi perusopetuslain 36. pykälää. Pykälän mukaan opettajalla on oikeus poistaa luokasta tai opetustilasta häiritsevä oppilas. Jos oppilas tekee vastarintaa, on oikeus käyttää välttämättömiä voimakeinoja.

– Oppilaat luulevat, että he ovat koskemattomia, Korhonen sanoi.

Oppilaat käyttävät Korhosen mukaan hyväkseen asioiden viemistä julkisuuteen. Oppilaat uhkaavat kuvata opettajaa ja provosoida.

– Olen kokenut kännykkäkameralla uhkailua, Korhonen sanoi.

Korhonen on ollut alalla seitsemän vuotta. Hänen mielestään häiriköinti on lisääntynyt viime vuosina. Opettajat ovat menettäneet auktoriteetin.

Alppilan yläasteen poliisitutkinta valmistuu torstaina.

Ilta-Sanomien saamien tietojen mukaan poliisitutkinnan tehnyt rehtori on jättänyt Alppilan yläasteen. Hän vaihtoi huhtikuun alussa työpaikkaa.

Alppilan tapauksessa on jotain, mitä en ymmärrä.

Katsoin MTV:n ohjelman. Antti Korhonen puhui selkeästi ja vakuuttavasti: Toimin täysin perusopetuslain pykälän 36 mukaisesti. 

Alppilan yläkoulun rehtori Sari Aarniokoski ei tullut MTV:n ohjelmaan, vaikka pyydettiin.

Ihmetellä täytyy Aarniokosken toimintaa. 

Opetusalan ammattijärjestö OAJ pitää potkuja tai niiden uhkaa ylimitoitettuina, ja muistuttaa, että käytössä on myös lievempiä keinoja, jos opettaja ylittää valtuutensa. (Yle 4.4.)

Antti Korhonen ei ole Alppilan koulun vakituinen opettaja. Väliaikainen opettaja on helppo laittaa ulos koulusta. Ei tarvitse selitellä mitään, eikä tarvitse keskustella oppilaiden vanhempien kanssa. 

Onneksi Antti Korhonen tuli julkisuuteen. Nyt keskustellaan ja haetaan rajaa.

Aarniokoskikaan ei pääse keskustelua pakoon.


Lisäys:

4.4. Helsingin Uutiset 

OAJ-pomo kummastelee opettajan potku-uhkaa

Poistaminen oli Luukkaisen tietojen mukaan tapahtunut oikein. Sen sijaan opettajan kohtelu kummastuttaa Luukkaista.

– Tietojeni mukaan opettajaa tai muita asianomaisia ei kuultu tilanteen jälkeen, sanoo Luukkainen.

Luukkainen kyseenalaistaa myös tapauksen laillisuuden. Tavanomainen käytäntö on, että opettajalle annetaan ensin huomautus ja varoitus, sitten vasta hänet irtisanotaan.

– Tässä tapauksessa opettajalle ilmoitettiin illalla, että ole kotona pari päivää.

Lisää ihmeteltävää.