Laitoin seuraavan erittäin tärkeän kirjoituksen
blogiini kokonaisuudessaan:
31.5. Kinnunen
31.5. Kinnunen
Suomalainen peruskoulu on kansainvälisen
maineensa huipulla. Neljästi se on PISA -tutkimuksen voimin julistettu
ainutlaatuiseksi yhdistelmäksi korkeatasoista, tasa-arvoista ja pienillä
kustannuksilla tuotettua laatua. Monet merkit kuitenkin viittaavat siihen, että
peruskoulu on tullut käännekohtaan. 1990-luvulla ja sitä ennen tehdyt
koulupoliittiset ratkaisut ovat menettämässä kantovoimansa, ja peruskoulu on
vaarassa ränsistyä.
PISA -menestys on paradoksaalisesti luonut
näköharhan siitä, että suomalainen peruskoulun erinomaisuus on
itsestäänselvyys, jonka vaalimisesta ja kehittämisestä ei tarvitse kantaa
huolta. Julkinen keskustelu ja huoli peruskoulusta on tuskin milloinkaan
peruskoulun historiassa ollut vähäisempää kuin nyt, vaikka lukuisat tutkimukset
ja asiantuntijat ovat esittäneet huolestuttavia havaintoja koulujen tilasta. Tässä
kannanotossa, joka syntyi Helsingin yliopiston Kasvatussosiologian
tutkimuskeskuksen järjestämän Justice through Education -seminaariin
osallistujien kesken, nostamme esille vain kaksi keskeistä, toisiinsa
kietoutunutta ongelmaa: peruskoulun sisäinen eriytyminen ja rahoitus.
Koulujen väliset erot erityisesti
pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa ovat kasvussa. Jakautumien
suosittuihin ja torjuttuihin kouluihin on käynnissä, ja vanhemmat käyttävät yhä
enemmän suurten kaupunkien avaamia mahdollisuuksia hakeutua muualle kuin
lähikouluun.
Eriytyminen on suurinta Helsingissä ja Turussa.
Helsingin tilanteen tekee poikkeukselliseksi ja myös monimutkaiseksi se, että
lähes neljännes oppilaspaikoista on ei-kunnallisissa sopimuskouluissa, jotka
useimmiten ovat yksityisiä. Turussa taas koulunvalintaan, painotettuun
opetukseen ja luokkamuotoiseen erityisopetukseen on innostuttu niin, että enää
40 prosenttia yläkoululaisista opiskelee valikoimattomissa, opetusryhmissä
asuinalueensa mukaisessa yläkoulussa.
Yhdestä vuoden 1998 Perusopetuslain
innovaatiosta, ”painotetusta opetuksesta”, on muodostunut väylä
soveltuvuuskokeiden kautta valikoituihin ”erikoisluokkiin”, vaikka
lainsäätäjistä harva tätä lienee toivonut. Painotettua ainetta opiskellaan 1–2
viikkotuntia oppiaineen valtakunnallista vähimmäistuntimäärää enemmän, joten se
ei edellytä oman pysyvän opetusryhmän perustamista.
Kuntien kasvavat säästöpaineet vauhdittavat
eriytymistä hyviin ja huonoihin kouluihin. Hyvä esimerkki tästä on Vantaa,
jossa ainoana suurista kaupungeista on pystynyt hillitsemään eriytymistä
periaatteella ”ei niinkään valintaa koulujen välillä vaan kouluissa”. Heikon
taloutensa takia Vantaa ei ole kuitenkaan pystynyt täysin vastaamaan huutoonsa
ja tarjoamaan valintoja koulujen sisällä.
Koulujen sisäistä eriytymistä lisää se, että yli
puolessa Suomen peruskouluista on käytössä jonkinlainen oppilaiden
tasoryhmitys. Opetusryhmien perustaminen on koulujen rehtoreiden
päätösvallassa, eikä tarkempaa tietoa jakoperusteista ole olemassa. Siksi ei
olekaan yllättävää, että PISA 09 kertoi nimenomaan heikoimpien oppilaiden
oppimistulosten huononemisesta.
Suomalainen peruskoulu on kansainvälisessä
katsannossa keskihintainen ja muihin Pohjoismaihin verrattuna suorastaan halpa.
OECD:n mukaan Suomi käytti peruskouluunsa vuonna 2007 neljänneksen vähemmän
rahaa kuin muut Pohjoismaat. Perusopetuksen rahoitus on siirtynyt liiaksi
kuntien harteille ja näin riippuvaiseksi kunnan verotuloista. Valtionosuus on
laskenut 1990-luvun 57 %:sta 2000-luvulla noin 30 %:iin. Tilannetta pahentavat
vuosille 2012 - 2017 perusopetustakin koskevat valtionosuuksien mittavat
leikkauspäätökset.
Ilmassa on siis riittävästi merkkejä peruskoulun
hätätilasta. Lukuisien maiden esimerkit osoittavat, että jos julkisten koulujen
annetaan liikaa eriytyä, kehityssuuntaa on hyvin vaikea, jollei mahdotonta
muuttaa. Ruotsissa myönnetään nyt laajasti, että yksityisten vapaakoulujen
perustaminen 1990-luvulla oli suuri poliittinen virhe. Vieläkin laajemmin
ollaan kuitenkin yhtä mieltä siitä, että friskola -järjestelmää on
poliittisesti lähes mahdotonta enää purkaa. Jos suomalaisen peruskoulun
annetaan eriytyä ja rapautua, sillä on edessään terveyskeskusten kohtalo:
julkinen palvelu näivettyy ja apuun on huudettava yksityissektoria. Tätä tuskin
edes kaikki liiketoimintamahdollisuuksien lisäämisen kannattajat haluaisivat.
Helsingissä 29.5.2013
Hannu Simola
Professori, Koulutussosiologia- ja politiikka,
Helsingin yliopisto
Anneli Kangasvieri
Johtaja, Opetus ja kulttuuri, Kuntaliitto
Kari Kinnunen
Erityisopettaja, OAJ:n varapuheenjohtaja,
Tuusulan kunnanvaltuutettu
Laura Kolbe,
Professori, Euroopan historia, Helsingin
yliopisto, Helsingin kaupunginvaltuutettu
Aulis Pitkälä
Pääjohtaja, Opetushallitus
Kuten lukijani tietävät, perustin
properuskoulu-blogini, koska olin huolissani suomalaisen peruskoulun tilasta ja
tulevaisuudesta.
Päinvastoin kuin luullaan, peruskoulun
rapauttaminen ei johdu rahanpuutteesta, vaan kyseessä on aate. Ei haluta
koulutuksellista tasa-arvoa, vaan haikaillaan rinnakkaiskoulujärjestelmän
perään. Ei auta, vaikka suomalainen peruskoulu on kansainvälisesti ajatellen
kadehdittavan kustannustehokas. Kaiken kukkuraksi suomalainen peruskoulu
tuottaa erittäin hyvää tulosta, vrt. PISA-tutkimukset.
Peruskoulun kiero rapauttamismekanismi on
yksinkertainen, peruskoulun rahoitus on sysätty talousvaikeuksissa
kamppaileville kunnille. Sylttytehdasta ei ole vaikea etsiä -
Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja ko. liittoa liehittelevä Kokoomus.
Peruskoulun kurjistamista on edistänyt
Kokoomus-johtoinen veropolitiikka, jonka pääteesi on ollut siirtyä
progressiivisesta valtion verotuksesta tasaveroluonteiseen
kunnallisverotukseen. EK ja Kokoomus ovat onnistuneet veropolitiikassaan
täydellisesti.
Kunnallisveroa ei voida nosta loputtomiin
kunnallispoliittisten paineiden takia. Toisaalta suin surmin ei haluta nostaa
peruskoulun valtionosuuksia. Kunnallispalvelujen surmankierre on kiihtyvä.
Miksei peruskoulun rahoitus voisi olla
kokonaisuudessaan valtion harteilla?
Ehdotin asiaa julkisesti ensimmäisen kerran
Tuomas Enbusken radio-ohjelmassa silloiselle opetusministerille, Kokoomuksen
Henna Virkkuselle.
Enbusken radio-ohjelman jälkitunnelmia
Enbusken radio-ohjelman jälkitunnelmia
Nyt lapset ovat opetuksen suhteen eriarvoisessa
asemassa. Opetuksen laatu ja tukipalvelut riippuvat siitä, missä lapsi asuu.
Näin ei saa olla.
Ei ole enää koulutuksellista tasa-arvoa.
Peruskoulun ensimmäisen opetussuunnitelman (POPS 1972) kantava idea on
henkitoreissaan.
Lisäyksiä:
1. En ole nostamassa kokonaisveroastetta. Valtion peruskoulu rahoitettaisiin muuttamalla verotuksen painopistettä kunnallisverotuksesta valtion verotukseen.
2. Byrokratiaa ei ole syytä lisätä, vaan vähentää. Kunnallista kouluhallintoa kevennettäisiin, vastaavasti lisättäisiin yksittäisen koulun päätäntävaltaa. Esim. jos koulun vuosibudjetista jäisi yli rahaa, raha jäisi koulun käyttöön. Saataisiin pitkäjännitteisyyttä suunnitteluun.
3. Peruskoulun rahoituksen lisäksi valtion rooli olisi ohjaava ja valvova. Katsottaisiin tarkkaan, että myönnetyt varat käytetään oikeaan tarkoitukseensa. Tehtäisiin yksi valtakunnallinen peruskoulun opetussuunnitelma, mallia voisi ottaa vuoden 1972 valkoisesta POPS:sta.
- määriteltäisiin yhtenäiset luokkakokorajat
- oppilaat saisivat samanverran opetusta
- yhdenmukaistettaisiin myös arviointikäytännöt
- opetuksen tukipalvelut, mm. psykologi-, kuraattori- ja kouluterveydenhoitopalvelujen taso olisi sama ympäri maata
- tietotekniikkaa kehitettäisiin johdetusti, voitaisiin siirtyä Linuxiin, Edubuntuun
- luotaisiin yksi valtakunnallinen edutietopankki
- saataisiin jotain tolkkua koulurakentamiseen ja homekoulujen korjaamisiin
Lisäyksiä:
1. En ole nostamassa kokonaisveroastetta. Valtion peruskoulu rahoitettaisiin muuttamalla verotuksen painopistettä kunnallisverotuksesta valtion verotukseen.
2. Byrokratiaa ei ole syytä lisätä, vaan vähentää. Kunnallista kouluhallintoa kevennettäisiin, vastaavasti lisättäisiin yksittäisen koulun päätäntävaltaa. Esim. jos koulun vuosibudjetista jäisi yli rahaa, raha jäisi koulun käyttöön. Saataisiin pitkäjännitteisyyttä suunnitteluun.
3. Peruskoulun rahoituksen lisäksi valtion rooli olisi ohjaava ja valvova. Katsottaisiin tarkkaan, että myönnetyt varat käytetään oikeaan tarkoitukseensa. Tehtäisiin yksi valtakunnallinen peruskoulun opetussuunnitelma, mallia voisi ottaa vuoden 1972 valkoisesta POPS:sta.
- määriteltäisiin yhtenäiset luokkakokorajat
- oppilaat saisivat samanverran opetusta
- yhdenmukaistettaisiin myös arviointikäytännöt
- opetuksen tukipalvelut, mm. psykologi-, kuraattori- ja kouluterveydenhoitopalvelujen taso olisi sama ympäri maata
- tietotekniikkaa kehitettäisiin johdetusti, voitaisiin siirtyä Linuxiin, Edubuntuun
- luotaisiin yksi valtakunnallinen edutietopankki
- saataisiin jotain tolkkua koulurakentamiseen ja homekoulujen korjaamisiin
Hyvä!
VastaaPoistaMutta...
Verotuksen nostaminen ei onnistu enää. Siihen on syynsä. mm. kilpailukykymme ylläpito joka on yhtä kuin kansankotimme ( tosin jo rapautuvan) ylläpitämisen edellytykset. Tämä on näin, vaikka se olisi kuinka katkera paikka meille humanisteille myöntää.
Valtio, kunta voi saada lisätuloja vain sillä että verotettavaa tuloa on enemmän. Se onnistuu sillä, että ihmiset käyvät töissä, sillä että yrityksillä menee niin hyvin että työpaikkoja on tarjota, sillä että yritykset menestyvät, jotta edellinen on mahdollista. Tämä tuottaa verotuloa esim. koulutuksen käyttöön, ei loputon veronosto-automaatti.
Kulutuksen kasvu ja työn teon tuottavuus ovat
( ehkä valitettavasti) ainoat joilla voidaan pitää haluaamme hyvää peruskoulua yllä. Verotuksen kasvattaminen leikkaa molempia edellisiä. Jos haluamme edes ne taloudelliset resurssit käyttöön mitkä meillä nyt on K-A niin meillä ei pitäisi olla mitään EK:n toimintaa vastaan. Päinvastoin.
Rinnakkaiskoulu-järjestelmä on eri asia. Se pitää torjua monta kertaa tässä blogissa esittämistäsi syistä. Mutta jotta kukaan ei haikaile sellaisen järjestelmän perään, pitää peruskoulun toimia loistavasti, ja siihen me sitten kai tarvitsemme sitä rahaakin. Ja sitä tulee vain em. esittämälläni tavalla, oli se sitten kokoomus Jyrkin kanta tai ei. Vasemmisto ja vihreät tajuavat tämän oikein hyvin myös. Mutta niiden pitää puhua muuta.
Mikään yhteiskunta koskaan ei ole kasvanut ilman työtä ja yrityksiä. Sellaista historia ei tunne. Minulla kesti 50 vuotta tajuta tämä, vanhan vasurin, sorry.
Jorma
Jorma: "Verotuksen nostaminen ei onnistu enää."
PoistaTästä ei ole kyse, vaan tuloverotuksen painopisteen muuttamisesta:
1. Vähennetään tasaveron luonteista kunnallisveroa.
2. Lisätään valtion progressivista tuloveroa.
Kaikki tietävät, että kuntien kantokyky on heikko. Kuntien erot ovat suuria ja koulutuksellista tasa-arvoa ei enää ole.
Muutenkin valtion olisi syytä ohjata peruskoulua tarkemmin valvonnalla. Ei ole mitään järkeä siinä, että joissakin kunnissa peruskoulua laiminlyödään esim. opetuksen tukipalveluja kuten vaikkapa psykologi- tai koululääkäripalveluja. Lapset saavat eri määrän opetustakin eri kunnissa.
Päästäisiin samalla eroon kunnallisista leikkiopetussuunnitelmista ja kirjavista arviointikäytännöistä.
Kaikkialla Suomessa lapset saisivat saman määrän opetusta tukipalveluineen.
En ole nostamassa kokonaisveroastetta, vaan että peruskoulun rahoittajana toimisi pääosin valtio tilkkutäkkikuntien sijaan.
Yes, tuota paluuta keskusjohtoiseen ops:iin ja arviointiin kannatan.
VastaaPoistaJuuri se olisi oikea askel vation mukaan vetämiselle, nyt kunnat voivat kokeilla kunnissaan mitä haluavat. Koskee pedagogiaa, kouluratkaisuja ja myös säästöjä.
Kun vaatimustaso olisi valtakunnallinen, olisi valtakunnallista myös rahoituksen perustelut ja koulutuksen arviointi. Juuri noin!
Progressiivisen verotuksen lisäämistä en sen sijaan kannata, en edes keskipalkkaisena, työtehtävääni verrattuna alipalkattuna opetyöläisenä. Jos joku yrittäjä tekee 12 tuntisia päiviä, ja saa siitä myös rahaa, ei mielestäni ole oikeudenmukaista, että hänen jo entisestään selvää progressiotaan kiristetään.
Hyväpalkkainen "sikakapitalisti" maksaa enemmän veroja joka tapauksessa. Downshiftaajat ovat vaara peruskoululle ( siis sen rahoitukselle), eivät audimiehet. On se paradoksaalinen tämä yhteiskunta, heh he.
Jorma