torstai 7. helmikuuta 2013

Kaunokirjaimet


Properuskoulu-blogin ylivoimaisesti suosituin kirjoitus on Käsin kirjoittamisen autuudesta. Kirjoitusta luetaan noin sata kertaa päivässä, mikä on ällistyttävä määrä. Ilmeisesti ihmiset eivät löydä netistä vanhoja kaunokirjainmalleja mistään muualta.

Ajattelin palvella vanhojen kaunokirjainten metsästäjiä. Skannasin kirjaimet vanhasta peruskoulun työkirjasta. Laitoin kirjainten kuvan mahdollisimman suureksi. Paina hiirellä isoa ö-kirjainta. Kuvan voi tallentaa omalle koneelle ja tulostaa käyttöä varten.

Kun nyt tuijottelen kaunokirjaimia, ne näyttävät erittäin kauniilta. Ne henkivät kiireettömyyttä, harmoniaa ja seesteisyyttä.

Kouluaikoinani rakastin kaunokirjoitusta. Koin sen budolajina. Ei ollut mitään muuta kuin mustekynän kärki, josta muste piirtyi paperille. Ei mitään muuta, ehkä musteen haju ja hiljaisuus.

Sain kaunokirjoituksesta kympin keskikoulun päästötodistukseen. Muut kympit tulivat kuvaamataidosta ja uskonnosta. Muita kymppejä en koskaan saanutkaan.

Kaunein kaunokirjain on pikku-a. Siihen on ladattu kaikki oleellinen.

10 kommenttia:

  1. Kaunokirjoitus vaikuttaa lapsen kehitykseen monin eri tavoin.

    VastaaPoista
  2. Tänään juuri juteltiin näistä kirjaimista. Näiden kirjoittaminen ja opettaminen oli terapeuttista. Uusimmat ovat hyvin vaikeat opettaa, omaksua ja kirjoittaa ja niitä opetetaankin vuosi vuodelta vähemmän. Itse luopuisin käsialan opettamisesta kokonaan ja opettaisin edes sen tekstaamisen kunnolla - konein kirjoittamisen lisäksi.

    VastaaPoista
  3. Haluaisin perehtyä vielä vanhempaan kaunokirjoitukseen, jota käytettiin 1900-luvun alussa Suomessa. Teen opinnäytetyötä, jossa joudun lukemaan vanhoja käsin kirjoitettuja tekstejä, pöytäkirjoja ym. Nimet ovat joskus vaikeita saada "suomennettua", kun kirjaimet ja se, kuinka ne liitettiin toisiinsa, poikkeavat nykykäytännöstä. Tiedätkö, mistä löytäisin vanhoja kaunokirjoitusmalleja?

    VastaaPoista
  4. Kaisu...olen jossain nähnyt mallit. Kun löydän, skannaan ne tänne.

    VastaaPoista
  5. Voiko jossain opetella tai saada oppia kirjoittamiseen, kun oma käsialani vaihtelee mielialan mukaan. Joskus se on oikein kaunista, ja joskus hirveitä harakanvarpaita.

    VastaaPoista
  6. Voi kiitos kauno p-kirjaimesta.
    Nyt voin kirjoittaa kampelan XD.

    VastaaPoista
  7. Minä kuulun siihen viimeiseen vuosiryhmään jolle vielä opetettiin nämä kirjaimet koulussa ja meidän piti aina kirjoittaa lorumme kaunokirjaimilla, kunnes tulivat uudet kirjaimet. Silloin olin kateellinen kun muilla oli uudenlaiset kirjaimet, mutta nykyään voin ylpeänä sanoa osaavani kirjoittaa "vanhanajan" kaunoa :D

    VastaaPoista
  8. 70-luvulla kouluaineet ja koevastaukset piti kirjoittaa kaunolla. Kyllä sen silloin osasi. En olisi nyt muistanut ihan kaikkia kirjaimia.

    VastaaPoista
  9. Kaunokirjoituksesta luopumisen pointti on vähän sama kuin "taantumuksellisen" kivirakentamisen korvaaminen uusilla, uljailla betonikuutioilla ja elementtimöhkäleillä joskus puoli vuosisataa sitten.

    Tarkoitus oli silloinkin hyvä. Uusi, uljas rakentaminen on Demokraattista ja Tehokasta. Ei kuitenkaan ymmärretty, että kauneudella on merkitystä. Ja arvoa, josta ihmiset ovat valmiita myös maksamaan. Mieluummin vähän pienempi, kaunis koti kuin isompi ihmisvarasto.

    Epäilemättä tässäkin käy niin, että demokraattinen tavoite päätyy luokkayhteiskunnalliseksi lopputulokseksi. Kauniista käsialasta tulee jälleen yksi tapa sivistyneistölle erottautua plebeijeistä. Heidän koulutuksensa ei ole yksinkertaisesti korkeampaa ja määrällisesti suurempaa, vaan laadullisesti erilaista. Aivan kuin historiallisten keskustojen jugend-talot eivät ole pelkästään isompia tai paremmista materiaaleista rakennettuja kuin lähiöiden mätänevät elementtitalot.

    VastaaPoista
  10. Oma kauno parempaa kuin tekstaaminen, opin vain uuden kaunokirjoituksen, tämä malli lienee se wanha malli ja mielestäni erittäin vaikea, kaipa uudistuksella haluttiin helpottaa ymmärtämistä ja yhtenäistää tekniikkaa?

    VastaaPoista