Oletko työssäsi havainnut tasoerojen
repeämisen liikunnassa?
Vastaukseni on hyvin
yksiselitteinen:
Olen.
Olen kirjoittanut blogissani
koululiikunnasta ja sen vähäisyydestä sekä koulupoikien jakautumisesta kolmeen
ryhmään liikunnan ja kunnon osalta moneenkin otteeseen. Poimin kolme
kirjoitusta:
Olin kymmenisen vuotta sitten yhden
päivän seminaarissa Säätytalolla. Seminaarin nimeä en enää muista, mutta
jälkikäteen ajatellen nimi voisi olla vaikka "Lasten liikunnan
hätätila". Seminaaria johti ansiokkaasti keihäänheiton olympiavoittaja
Tapio Korjus. Paikalla oli useita eri alojen terveyden ja liikunnan
asiantuntijoita, jotka pitivät esitelmän oman alansa näkökulmasta. Kaikki
asiantuntijat olivat sitä mieltä, että lasten fyysinen kunto on laskenut
selvästi.
Muistan kirkkaasti ainakin kolme
asiaa:
1. Sen hetkisten 12-vuotiaitten
koulupoikien elinajan odote ei tule ole niin korkea kuin sitä edeltävien
ikäluokkien. Aikaisemmin on oletettu, että ihmisten elinikä Suomessa sen kuin
kasvaa.
2. Asevelvollisten Coooper-testien
tulokset olivat heikkoja verrattuna esim. parinkymmenen vuoden takaisiin
tuloksiin.
3. Kunnon ja liikunnan määrän
suhteen lapset ovat jakautuneet kolmeen ryhmään.
Lapset voidaan siis jakaa kolmeen
ryhmään, mikä ei opettajille ollut suuri yllätys. Ryhmät ovat:
1. Harrastajat, joiden osuus on
lisääntynyt.
Harrastajat treenaavat ohjatusti
urheiluseuroissa. Harrastajien taitotaso on korkea. Yleensä heidän kuntotasonsa
on korkea, mutta poikkeuksiakin löytyy. Olen huomannut, että osa heistä treenaa
hyvin yksipuolisesti.
Kaikki lapset eivät voi harrastaa
urheilua seuroissa, koska seuraurheilu maksaa. Toisaalta osa vanhemmista on
ulkoistanut lastensa liikunnan urheiluseurojen harteille.
2. Tavalliset liikkujat, joiden
osuus on vähentynyt.
Ennen vanhaan suurin osa lapsista
kuului tähän ryhmään. Arkiliikunta ja pihaliikunta takasivat, että kunto oli
hyvä.
3. Pudokkaat, joiden osuus on
kasvanut.
Pudokkaat eivät juuri liiku,
pudokkaalla voi olla selvää ylipainoa. Voi olla, että poika tsippaa ja
alkaa puuskuttaa normaalissa kävelytahdissa. Ei harrasteta edes arkiliikuntaa.
Kouluissa on keskinmäärin kaksi
tuntia viikossa, mikä on liian vähän. Pitäisi olla neljä tuntia malliin 2 + 1 +
1, kaksi tuntia kuten nytkin + kaksi tuntia perusliikuntaa, kävelyä, juoksua ja
hiihtoa tms.
Kouluissa on huomattu
liikuntapudokkaat, on yritetty vaikuttaa lasten liikuntatottumuksiin erilaisin
kampanjoin:
3. WAU-kerhot
Lisäksi koulussani pidetään
vuosittain kouluni ja Pähkinärinteen Lions Clubin yhdessä kehittämä
"Kaveritaitokisa", tänä vuonna oppilaat tarkkailevat luokittain omia
liikuntasuorituksiaan.
Viime vuonna oli perinteinen
hiihtokortti, johon oppilas laittoi hiihdetyt kilometrit vuoden alusta
hiihtolomaan saakka.
Vanhin liikuntakampanja on
"Liikuntaseikkailu maailman ympäri", joka on Nuoren Suomen järjestämä. Oppilaat saavat
motivoivan kuntokortin, johon merkitään kaikki tietyn ajanjakson suoritteet.
Tietokoneelle merkitään pisteet ja ne tulevat Euroopan tai maailman kartalle,
jota voi tarkastella yhdessä älytaulun kartasta. Oppilaat saavat määrätä matkan
suunnan. On hauska kuvitella milloin missäkin ollaan, samalla oppii maantietoa.
"Liikkuva koulu" keskittyy
lähinnä välituntiliikunnan kehittämiseen. Pihoilla on ollut liikuttajia, esim.
isot oppilaat ohjaavat pienempiään. On hankittu välituntipusseja, joissa on
liikuntavälineitä.
Uusin ja tärkein keino lasten liikunnan
lisäämiseen on "WAU-kerhot". Kerho on ns. matalan kynnyksen kerho,
johon ohjataan oppilaita, jotka eivät muuten liiku tarpeeksi. Muut saavat mennä
muihin koulun liikuntakerhoihin tai seuroihin. WAU ry on voittoa
tavoittelematon yhdistys. Myös lapset saavat vaikuttaa sisältöihin. Kerhoissa
järjestetään kampanjoita ja vanhemmille tiedotetaan terveyteen liittyvistä
asioista. WAU ry järjestää koulujen loma-aikoina leirejä.
Opettajat ovat ottaneet huomioon
kolmoskorin liikkujat opetuksessaan. Perusliikunnan ja lihasharjoittelun määrää
on lisätty. Ulkoliikuntakaudella tuplaliikuntatunnin aluksi oppilaat kävelevät
läheisen Lammaslammen ympäri tai juoksevat pururadan, vasta sitten palloillaan
tai tehdään jotain muuta. Talvisin liikuntasaleissa tehdään yksinkertaisia
lihaskuntoa edistäviä liikesarjoja.
Kävelyn määrää on lisätty muun
opetuksen yhteyteen. Kun mennään esim. kolmen kilometrin päässä olevaan Vantaan Taidemuseoon, sinne kävellään.
Muutenkin korostetaan arkiliikunnan
merkitystä.
Tiedättekö, mikä toinen maa Euroopassa tarjoaa oppilaille liikuntaa vain kaksi tuntia viikossa?
VastaaPoistaNäitä maita on siis vain kaksi Euroopassa (v. 2009 tietojen mukaan).
Se toinen maa on Albania.
Albaniassa ei tarvita liikuntaa kahta tuntia enempää, koska perheillä ei ole autoja eikä lapsilla sähköisiä pelivälineitä. Lapset harrastavat paljon pihaliikuntaa.
On karmeaa, että tässäkin asiassa pannaan rahaa vuosi toisensa jälkeen jeesusteleviin työryhmiin, kun vain itse liikunnalla saataisiin aikaan mitään parannusta.
Pelkällä paperilla kenenkään kunto ei nouse.
Vaula...mielenkiintoinen tieto.
VastaaPoistaMielenkiintoista alkaakin elämä Suomessa olla. Parissa vuosikymmenessä on väkisin onnistuttu tekemään kolme koria oli elämänalue miltei mikä tahansa. Tavoitteena on selkeästi ollut tehdä Suomesta luokkkayhteiskunta, josta oli jo kasvettu pois.
Nyt kaikilla ei ole enää samat mahdollisuudet kuin ennen. Syrjäytyminen alkaa olla periytyvää. Ongelmat kuin ongelmat kasautuvat siihen kolmoskoriin. Melkoinen noidankehä.
Minusta on aika erikoista, että WAU-kerhot luokitellaan näin, kun ne ovat kaikille avoimia. Itse olen tavannut WAU-kerhoissa aktiivisesti seuratasolla joukkueurheilevia poikia, ihan kohtuullisen liikunnallista sakkia jne, en oikeastaan niitä 'pudokkaita'.
VastaaPoista