Kysely oppilashuoltoryhmille ja johtoryhmille

Moni asiaan vihkiytymätön ihminen voi luulla, että peruskoulu on hyvin staattinen, se ei kehity tai sitä ei uudisteta. Tosiasiassa peruskoulua on kehitetty ja uudistettu koko sen nelikymmenvuotisen olemassaolonsa ajan. Moni opettaja toivoo, että heille annettaisiin opetusrauha, aikaa keskittyä itse asiaan eli lasten opettamiseen ja kasvattamiseen.

Hyvin yleistä arviointia mm. netin keskustelupalstoilla on ns. "pulpettiarviointi", luullaan, että peruskoulu on samanlainen kuin silloin, kun arvioija itse kävi koulua joskus 1980-luvun alussa. 

Vantaa on aina ollut kehityksen aallonharjalla, etunenässä uudistamassa koululaitostaan. Aina ei ole maltettu odottaa ja katsoa, mitä muualla on tehty. Melkein aina kannattaa hypätä toiseen aaltoon, koska silloin voi ottaa oppia toisten kokemuksista ja virheistä.

Vantaan kaupunki teki kyselyn vantaalaisten koulujen oppilashuoltoryhmille ja johtoryhmille. 

Kyselyyn eivät ole osallistuneet  ns. käytännön riviopettajat eli suurin osa luokan- ja aineenopettajista.

Voi olla, että blogiani lukee ihmisiä, joilla ei ole kiinnekohtaa nykykouluun, siksi selitän:

Koulun oppilashuoltoryhmään kuuluu esim. rehtori ja apulaisrehtori, koulupsykologi ja -kuraattori, laaja-alaiset erityisopettajat ja terveydenhoitaja. Kouluni ryhmä kokoontuu kerran viikossa. Oppilashuoltoryhmä käy säännöllisesti läpi luokan tilanteen. Jos luokasta löytyy oppilaita, joilla oppimisvaikeuksia tai muita vaikeuksia, ryhmä tekee oppilaalle selviytymissuunnitelman. Tarvittaessa ryhmä osallistuu työyhteisöllisten asioiden käsittelyyn.

Koulun johtoryhmään kuuluu esim. rehtori ja apulaisrehtori ja muutama opettaja. Opettajia voidaan ryhmään valita eri tavoin, esim. halukkuuden mukaan, vuorovuosin tai äänestämällä opettajienkokouksessa. Johtoryhmä on tavallaan "koulun hermokeskus", joka käy läpi tärkeät asiat etukäteen. Johtoryhmä suunnittelee koulun vuosittaisen koulurytmin. Suunnitelmat käydään läpi opettajienkokouksessa. Johtoryhmän jäsenet saavat työstään pienen korvauksen.

Kysely on mielenkiintoinen, koska se kertoo, mitä nykyperuskoulussa paraikaa tapahtuu. Kyselyyn vastasi 39 koulun oppilashuoltoryhmää ja 43 koulun johtoryhmää. 

Yhdessä tekemisen kulttuuri

- 96 % kouluista on joustavia opetusjärjestelyjä.

- 99 % kouluista opetusta on palkitettu.

- 95 % kouluista on työpari-, yhteis- tai samanaikaisopetusta.

- 84 % kouluista opettajien ja erityisopettajien välinen yhteistyö on lisääntynyt lukuvuoden aikana.

Enkeliporsas:

Muutos menneeseen aikaan nähden on ollut suorastaan radikaali. Enää ei voida sanoa, että yhteistyötä ei tehdä tai, että opettaja kantaa yksin kaiken vastuun oppilaistaan. Vastuuta on jaettu.

Vantaalla on kuluneen lukuvuoden alusta aloitettu toimenpideohjelma, jonka mukaan erityisoppilaita on alettu siirtää erityiskouluista lähikouluihin, usein tavallisiin luokkiin.

Opettajien on pakko tehdä yhteistyötä, muuten ei pärjää. 

Ongelma on, että yhteistyö vaatii opetustyön ulkopuolista yhteistyöaikaa, jota ei juuri ole. Koulussani asia on ratkaistu siten, että opettajakunta kokoontuu tiistaiaamuina kahdeksi tunniksi yhteen, ensin hoidetaan opettajankokousasiat alta pois ja  loppuaika jää yhteisuunnitteluun. Muu suunnitteluaika otetaan mistä saadaan, vaikka tyyliin "ota hihasta kiinni, jos saat". 

Ylimääräisestä suunnittelusta ei makseta palkkaa.

Oppilaan saama tuki

- 59 % kouluista lähikouluun siirtyneiden oppilaiden tiedonsiirto on onnistunut.

- 86 % kouluista resurssit on kohdennettu tarkoituksenmukaisesti.

- 62 % kouluista ei ole riittävää resurssia toimenpideohjelman toteuttamiseen.

- 57 % kouluista ei ole saanut riittävää tukea toimenpideohjelman toteuttamiseen, esim. työyhteisövalmennus, työnohjaus tai koulutus.

- 75 % kouluista opettajilla ei ole mahdollisuutta tukea koko opetusryhmää.

- 53 % kouluista henkilöstön osaaminen ei ole riittävää oppilaiden tukemiseen.

Enkeliporsas:

Resursseja on vähän. Vähät resurssit on pakko kohdistaa tarkoituksenmukaisesti. 

On päivänselvää, että toimenpideohjelmaan ei ole suunnattu riittävästi resursseja. Kun erityisoppilaita integroidaan lähikouluihin, resurssien määrää ei voi pitää ennallaan tai vähentää, vaan lisätä.

On päivänselvää, että opettajilla ei ole mahdollisuutta tukea koko opetusryhmää. Jos  ns. käytännön riviopettajat olisivat vastanneet kyselyyn, tuloksena ei olisi 75 %, vaan lähemmäs 100 %. Erityisoppilaat tarvitsevat tietenkin enemmän tukea kuin muut oppilaat.

Hyvinvointi ja turvallisuus

- 57 % kouluista oppilaiden väkivaltainen käyttäytyminen on lisääntynyt toimenpideohjelman myötä.

- 53 % kouluista levottomuus on lisääntynyt toimenpideohjelman myötä.

- 93 % kouluista koetaan työn iloa.

- 88 % kouluista on turvallisia oppimisympäristöjä.

Enkeliporsas:

Olen melkein satavarma, että koulut, joissa väkivaltainen käyttäytyminen ja levottomuus ovat lisääntyneet toimenpideohjelman myötä, ovat pääasiassa alakouluja. 

Keskusteluissani eri koulujen opettajien kanssa on tullut ilmi, että ekojen luokkien tilanne on muuttunut. (Erityisoppilaiden integrointi aloitettiin ekoista ja seiskoista luokista.) 

Pieniä oppilaita on jouduttu rauhoittamaan, on esiintynyt ns. sumeaa väkivaltaa, joka voi olla sekä hallitsematonta että silmitöntä. Tämä ei tarkoita sitä, että sumeaa väkivaltaa harrastaneet pikkuoppilaat olisivat integroituja erityisoppilaita. Tosiasia on, että ekoille luokille tulee myös ns. "kartoittamattomia" oppilaita. Heitä ei ole keritty vielä edes määritellä erityisoppilaiksi, kouluille ja ekojen luokkien opettajille ko. oppilaat ovat ns. "ylläreitä".

Opettajat ovat yleensä yltiöoptimisteja. Siitä huolimatta on järjetöntä väittää, että yli 50 % kouluista väkivalta ja levottomuus ovat lisääntyneet, ja samaan hengenvetoon todetaan, että  88 % kouluista on turvallisia oppimisympäristöjä.

On aivan mahtavaa, että 93 % kouluista koetaan työniloa.

Haluaisin, että ns. riviopettajille tehtäisiin myös jonkinlainen kysely. 

Rehtoreita, koulukuraattoreita ja -psykologeja tai terveydenhoitajia ei luokissa ja välitunneilla näy, ei heillä ole aikaa, eikä se kuulu heidän toimenkuvaansakaan. Voidaan siis puhua toisen käden tiedosta tai näppituntumasta.