Aivosähköhäiriöitä

Yle 6.2.

Jari Sinkkonen: Pitelemättömästi aggressiivisia lapsia yhä enemmän

 - 10-vuotias poika ajautuu hankaluuksiin koulussa hillitsemättömän aggressiivisuuden vuoksi.

Näin kuvailee tyyppipotilasta lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori Jari Sinkkonen.

Yli 30 vuoden kokemuksella puhuvan Sinkkosen näkemyksen mukaan ongelmat ovat lisääntyneet.

- Tälläisten pitelemättömästi aggressiivisten lasten määrä on ihan selvästi vuosien varrella kasvanut ja kyllä sitä sylttytehdasta pitää etsiä lasten kasvatuksesta ja yhteiskunnasta, täsmentää Sinkkonen.

Muutosta hän pitää vuosikymmenten takaiseen tilanteeseen nähden täysin käsittämättömänä.

- Osa selittyy lasten ylikuormittumisella ärsykkeistä. Liian paljon on tarjolla ääntä, meteliä ja hälyä, sekä visuaalisia ärsykkeitä. Kaikki tämähän yhdistyy konsolipeleissä, kertoo rakkaasta vihollisestaan Sinkkonen.

* * *

Varmaan kaikki peruskoulun opettajat voivat yhtyä Jari Sinkkosen näkemykseen siitä, että pitelemättömästi aggressiivisten lasten määrä on vuosien varrella kasvanut selvästi. Sinkkonen pitää muutosta käsittämättömänä. Pomminvarmasti hallitsemattoman aggressiivisuuden lisääntymistä ei voida kait millään yksittäisellä syyllä selittää. 

Tietokoneet ja konsolit alkoivat yleistyä noin kolmekymmentä vuotta sitten. Nyt pelit kulkevat mukana taskuissa. Television katselu on lisääntynyt, samoin musiikin korvanappikuuntelu. Sinkkonen toteaa, että tarjolla on liian paljon ääntä, meteliä ja hälyä sekä visuaalisia ärsykkeitä. 

Itse olen aikaisemmin kirjoittanut aivosähköhäiriöisistä lapsista, jotka ovat pääosin, kuten Sinkkonen toteaa, pikkupoikia.

Aivosähköhäiriöt voivat johtaa hallitsemattomaan aggressiivisuuteen tai keskittymättömyyteen. Voi olla, että pahimmassa tapauksessa oppilas ei jaksa keskittyä viittä minuuttia kauempaa. 

- Lapset ovat liian vähän omissa oloissaan eivätkä lepää riittävästi. Lapsi kaipaa suloista joutenoloa ja spontaania leikkiä, sanoo lastenpsykiatri Sinkkonen. (Yle)

Olen viiden lapsen isä. Lapsista kolme on jo aikuisia, mutta kaksi heistä on vielä alakoululaisia.

Tunnen pistoksen sydämessäni, olemmeko ohjelmoineet lapsemme liiallisilla harrastuksilla ja valjastaneet heidät kaikenmaailman elektronisilla vempaimilla?

Onneksi omilla lapsillani on ollut aina parin kuukauden tauko kaikesta, pitkä ja vapaa kesä. Kesällä on täydellinen harrastustauko. Mökillä ei juuri katsella televisiota tai pelailla tietokonepelejä. Oleillaan vain ja elellään kuin ellun kanat.

Pelaamista olen yrittänyt rajoittaa laittamalla salasanoja tietokoneisiin ja määrittelemällä päivittäisen pelaamisajan tuntiin päivässä. Ongelma on, että koulun jälkeen lapset pörräävät myös kavereillaan, tiedän varmasti, kun he ovat sisällä, he pelaavat kimpassa.

Kun nyt kirjoitan tätä juttua, poikani odottaa koristreeneihin lähtöä. Hän paraikaa istuu sohvalla ja pelailee älypuhelimellaan. Nykylapset käyttävät odotushetkensä ja treenimatkansa älypuhelimen räpläämiseen.

Aivosähköhäiriöt tuovat uusia haasteita opettamiseen ja oppimisympäristöihin.

Olen tullut siihen tulokseen, että meidän pitää koulussa kaiken hälyn ja mölyn ja ylenmääräisen ärsykeroinan sijasta pyrkiä rauhaan, rauhalliseen ja jatkuvaan opiskelunvirtaan. Vältän projekteja. Oppikirja ja vihko ovat edelleen rautaa. Opettajan kerronta on valttia. Opetuksen herkkuhetkiä ovat rauhalliset ja eteenpäin vievät opetuskeskustelut.

Ei silti, käytän hyvin paljon dokumenttikameraa ja älytaulua. Dokumenttikameran avulla oppilaat oppivat järjestelmälliseen vihkon ja työkirjan käyttöön. Myös vastausten näyttäminen on helppoa, kun kameralla voi näyttää samaa oppi- tai työkirjaa, mikä oppilaallakin on.

Oppilaani istuvat jonoissa yksittäispulpeteissa, mikä auttaa opiskelussa keskittymiseen. Kun ryhmätöitä tehdään esim. leijonatunneilla (Lions Quest), äkkiä ne ryhmät silloin kasaan saadaan. 

Luokan etuseinää pidän lähes tyhjänä, ei turhia ärsykkeitä ollenkaan. Etuseinään en ripustele kuvistöitä. Kuvistöitä ei saa ripustella seinille hujan hajan, vaan työt on ripustettava kaikkien ripustussääntöjen mukaisesti. Seinille on jätettävä myös tyhjää tilaa. 

Seinien yleisvärinä valkoinen on ylivoimainen.

Luokka on pidettävä siistinä. Jokaiselle esineelle on paikkansa ja ne ovat käytön jälkeen palautettava juuri oikeille paikoilleen. Roskat roskikseen.

Kaikenlaista fyysistä ja henkistä sekasortoa on vältettävä.

Koulut ovat siirtymässä inkluusioaikaan. Erityisoppilaita alkaa virrata hiljalleen tavallisiin luokkiin. Erityisoppilaat tarvitsevat selkeän ja rauhallisen oppimisympäristön.