Pikkulapset nykyajan tehokkuusajattelun uhrilampaita?

Gustav Klimt: "Äiti ja lapsi"

Annan isot pisteet Erja Rusaselle yhteiskuntarohkeudesta. Suomi on kummallinen yksien totuuksien maa.

HS 16.10.

Tutkija: Pienet lapset vaarassa vahingoittua päiväkodeissa

Kasvatustieteiden tohtori, yliopistolehtori ja tietokirjailija Erja Rusanen on huolissaan lapsista. Hänen mielestään alle kolmevuotiaita lapsia ei pitäisi viedä päiväkotiin ollenkaan.

"Hämmästyn sitä, kun ihmiset sanovat laittavansa kaksivuotiaan lapsen päiväkotiin, jotta hän kehittyisi sosiaalisesti. Päinvastoin voi olla vaarana, että hän vahingoittuu."

Rusanen esittelee ajatuksiaan lastenkasvatuksesta juuri julkaistussa kirjassaan Hoiva, kiintymys ja lasten kehitys. Ne pohjaavat brittiläisen psykoanalyytikon ja psykiatrin John Bowlbyn kehittämään kiintymyssuhdeteoriaan. Sen mukaan lapsen tulisi pysyä kolmevuotiaaksi mahdollisimman lähellä sitä aikuista, johon hän on ensisijaisesti kiintynyt. Se henkilö on äiti. Toissijaisia kiintymyksenkohteita ovat isä, sukulaiset, ystävät, hoitajat.

Rusasen mukaan ero ensisijaisesta hoivaajasta voi aiheuttaa lapsessa ahdistusta ja hylkäämisen tunteita. Jos ne jatkuvat pitkään, lapsesta voi tulla sosiaalisesti kykenemätön ja ahdistunut aikuinen.

"Mitä pienempi lapsi on, sitä kokonaisvaltaisemmin hän vaatii, että hoivaaja on hänen kanssaan", Rusanen sanoo.

"Irrottautuminen tapahtuu pikkuhiljaa kasvun myötä. Ihmisen itsenäisyys syntyy suhteellisen pitkän ja voimakkaan riippuvuuden kautta."


Olen Arvo Ylpön kanssa samaa mieltä kuten John Bolwbyn: Lapsen pitäisi olla kotona äidin kanssa aina kolmevuotiaaksi asti.

On päivänselvää, että pieni lapsi kokee hylkäämisentunteita, kun hänet liian aikaisin laitetaan kodin ulkopuoliseen päivähoitoon. Iso ryhmä on aina iso ryhmä. Ryhmähoito ei voi korvata oman äidin hoivaa ja kiintymystä. Pienen lapsen pitää saada istua äitinsä tai isänsä sylissä ja kokea yksilöllistä hellyyttä ja turvaa.
 
Nyky-yhteiskunnassa on paljon irrallisuuden ja turvattomuuden tunnetta.
 
Olen ihmetellyt, miksi vanhemmille ei anneta mahdollisuutta valita. Yhteiskunnan olisi tuettava koteja kaikin keinoin, että vanhemmilla olisi mahdollisuus valita, hoitavatko he alle kolmevuotiaan lapsensa kotona.
 
Pienen lapsen päivähoito maksaa. Miksei voitaisi ajatella, että kodit saisivat halutessaan saman summan käyttöönsä pitäessään alle kolmevuotiaan lapsensa kotihoidossa?
 
Pikkulasten pakkohoito lastentarhoissa on jonkinlaista käänteistä tasa-arvoajattelua. Itse ajattelen niin, että kotiinjäävä lasta hoivaava vanhempi voi aivan hyvin olla isäkin.
 
Minulla on kaksi lapsikatrasta. Molemmat pidin kotona mahdollisimman pitkään. Ensimmäinen katras oli kotona aina esikouluun saakka. Toinen katras oli kotona, kunnes lapset täyttivät kolme vuotta. He siirtyivät sellaiseen tarhaan, johon ei edes otettu vastaan alle kolmevuotiaita lapsia. Ryhmäkoot tarhassa olivat pieniä. Hoitaja- ja esikoulunopettajasuhteet olivat pysyviä.
 
HS: Rusasen mielestä äitien pitäisi vaatia, että yhteiskunta tukisi lasten varhaisvuosien kotihoitoa paremmin taloudellisesti. Kotiäitien työn pitäisi kerryttää myös eläkettä.

Olen Rusasen kanssa samaa mieltä, mutta isienkään merkitystä ei saa unohtaa. Rusasen vaatimus, että kotiin jäävän vanhemman eläke kertyisi, on hyvin oikeutettu.

Mikäli pikkulapset hoidettaisiin kotona, syntyisi suurta säästöä. Silloin yli kolmivuotiaiden ryhmät saataisiin pienemmiksi, aikaa hoitava tai opettava aikuinen per lapsi olisi enemmän. Hoitajien ei tarvitsisi uhrata arvokasta kasvatus- ja yhdessäoloaikaa vaippojen vaihtoihin tai lasten pukemisiin.
 
Lapsen kannalta ideaali on, että lapsi olisi kolmevuotiaaksi asti kotona äidin tai isän hoivassa ja sylissä. Lapselle kerrottaisiin paljon satuja ja tarinoita. Lapsi kokisi aitoa hellyyttä ja turvaa.
 
Kun lapsi täyttää kolme vuotta, hän pääsisi pieneen leikkipainoitteiseen esikouluryhmään, jossa lapsi etenisi omassa rauhassaan omien edellytystensä tahdissa. Noin kolmevuotiaana lapsi alkaa kaivata muita samanikäisiä lapsia, lapsi alkaa pikkuhiljaa sosiaalistua.
 
Seitsemän vuotiaana lapsi siirtyy peruskouluun.
 
En esitä, että kaikkien olisi pakko pitää lapsensa kotona kolmevuotiaaksi. On äitejä ja isiä, joita työelämä kutsuu melko pian lapsen syntymän jälkeen.
 
Sitä en ymmärrä, miksi niiden vanhempien, jotka haluavat hoivata alle kolmevuotiasta lastaan kotona, on pakko lähettää yksivuotias päivähoitoon. Yksivuotias lapsi on vielä miltei vauva.
 
Vanhemmille on annettava valinnanvapaus.
 
Näyttää siltä, että tulevaisuudessa ihmiset ovat työelämässä hyvin pitkään. Luin, että Japanissa esitetään eläkeiän korottamista aina 70-vuoteen. On aivan kummallista, että vanhemmat eivät saa hoitaa pikkulastaan kotona, kun heidät revitään työelämään "miltei kehdosta hautaan".
 
Ihmisyyteen kuuluu inhimillisyys (mm. ihmisyys, ihmisystävyys, humaanius, humaanisuus, humaniteetti, lempeys, sympatia, hellyys, hyvä tahto, hyväntahtoisuus).
 
Pohjoismaiseen demokratiaan ja hyvinvointiyhteiskunnan mallin ideaan ei kuulu ddärräläinen tai japanilainen yltiötehokkuusajattelu. Yksilölle on aina annettu sijansa.

Esiopetus kaikille

HS 1.2.

"Selvitysmies Pentti Arajärvi ehdottaa maahanmuuttajien kotouttamisraportissaan esiopetuksen sisällyttämistä oppivelvollisuuslakiin.

Ammattiyhdistysliike kehittelee varmasti kokonaan oman taistonsa lastentarhanopettajien ja peruskoulunopettajien erilaisista palkkaus- ja työaikaehdoista."

Arajärven ehdotus on hyvä. Loputkin kolme-neljä prosenttia lapsista saadaan esiopetuksen piiriin.

Ongelma on ollut, että osa maahanmuuttajataustaisista lapsista ei ole käynyt esikoulua. Heille esikoulu olisi oiva paikka vahvistaa suomen kielen taitoa ja tutustua suomalaiseen kulttuuriin.

Jostain syystä esim. somalialaistytöt elävät hyvin perhekeskeistä elämää. Moni heistä törmää suomalaiseen kulttuurin kunnolla vasta koulun ensimmäisellä luokalla. Oman arkikokemukseni perusteella heidän suomen kielen perustaitonsa ovat selvästi jäljessä verrattuna samanikäisiin somalialaispoikiin.

Suurin osa koulunsa aloittavista somalialaislapsista on syntynyt Suomessa, silti tyttöjen sopeutuminen suomalaiseen kulttuuriin on heikkoa. Esikoulu kaikille auttaa sopeutumisessa.

Ihmeeellinen oli Hesarin pääkirjoituksen heitto, että ay-liike kehittelee oman taistonsa lastentarhanopettajien ja peruskoulunopettajien erilaisista palkkaus- ja työaikaehdoista.

Ay-liikkeellä ei ole sellaisia tarpeita. Tiedetään varmasti, että jotkut kunnat ovat valmiita säästöinnossaan laittamaan lastentarhanopettajia alkuopetukseen. Tästä on kysymys. Ei siinä ay-liikkeen kehittelyjä tarvita.

Lasten ja opettajien etu on lähes aina yhteinen. Kuvitella saattaa, jos ay-liike ei olisi laittanut stoppia kaikkein järjettömimpiin säästökeinoihin esim. lomautuksiin. Kun opettajat lomautetaan, oppilaat eivät saa kunnon opetusta.

Ay-liike on ankarasti yrittänyt pienentää myös luokkakokoja tuloksetta. Nyt ylärajaa ei ole.

Olen huomannut moneen otteeseen, että jotkut Helsingin Sanomien toimittajat ovat hyvin ay-vastaisia.

Heidän oma liittonsa Journalistiliitto on risainen ja heikommista heikoin. Toimittajien palkat ovat alle opettajien keskitason ja heidän järjestäymisasteensa ei ole samaa luokkaa kuin opettajien.