Makaronijankkia

Tämä annos ei ole betonoitua makaronijankkia, vaan perinteistä makaronilaatikkoa.

16.10. Yle

Ruokaikoni jouduttiin lemppaamaan koulujen ruokalistalta – Klassikosta tuli jankkia

Ruuan niin sanottu kylmävalmistus on laittanut koulujen ruokalistat uusiksi. Suurissa keskuskeittiöissä ruoka valmistetaan useita päiviä etukäteen, jäähdytetään nopeasti, kuljetetetaan kouluille kylmään ja lämmitetään uudelleen ennen tarjoilua.

Uusi menetelmä on johtanut siihen, että ruokalistalta on poistunut kouluruuan klassikko, makaronilaatikko. Koululaisten kestosuosikki ei kestänyt jäähdyttämistä ja uudelleen lämmittämistä. Makaronilaatikon muhevuus katosi  ja rapsakka kuori oli muisto vain. Makaronilaatikosta tuli kovettunutta jankkia. Myös perunamuusista on tullut ongelma, sillä se "betonoituu" jäähdytyksessä.

– Makaronilaatikko oli meillä listalla, mutta se poistettettiin. Myönnän, että se kärsi lämmityksestä eikä ollut hyvää. Mutta olemme muuttaneet reseptiä niin, että vaihdoimme makaronin kalliimpaan ja nyt maku on hyvä ja se palaa listalle, Lohjan ruokapalvelupäällikkö Jere Jantunen sanoo.

Uusi tapa tehdä ruokaa on saanut raivoisaa kritiikkiä. Kylmävalmistus on muuttanut joidenkin ruokien makua ja koostumusta. Hyvinkäällä nälkäisiin lapsiin kyllästyneet vanhemmat on kutsuttu maistamaan kouluruokaa. Myös Lohjalla ollaan perustamassa maisteluraatia.

Kylmävalmistus on ainakin minulle uusi asia.

Kylmävalmistus tarkoittaa esikäsiteltyjen raaka-aineiden yhdistämistä kylmänä, joka mahdollistaa ruoan kylmävarastoinnin ja joustavan kuljetuksen. (Unilever)

Kylmäsäilytystilojen pitää silloin olla hyvät, eikä kylmäketju saa tietenkään katketa. Kylmäsäilytyksessä ruokaa ei pakasteta, vaan lämpötila on +2 — +4 °C.

Kylmävalmistuksella valmistettu ruoka säilyy jopa 72 tuntia. Siinä ajassa makaroonilaatikosta tulee jankkia. 

Lapset eivät tietenkään pidä makaroonijankista, vaan uusi tapa on saanut raivoisaa kritiikkiä. Hyvinkäällä vanhemmille on perustettu maisteluraateja. Maisteluraateja pitäisi olla lapsille, sillä hehän sitä ruokaa kouluissa syövät.

Hyvinkäällä ja Lohjalla ruoka tehdään suurkeittiöissä ja se kuskataan koulujen kylmiöihin kolmesti viikossa. Kuljetuksissa on saatu selvää säästöä, ja Lohjalla yhden annoksen hinta on saatu puristettua 70 senttiin.

Kyllä minua säälittää, kun lapsille syötetään ruuan sijasta jankkia.

Omassa koulussani ainakin toistaiseksi ruoka valmistetaan koulun omassa keittiössä. Niin kuin kodeissakin, koulun keittiö on rakennuksen sydän. Keittiö sijaitsee aivan keskellä, yläkerrassa, jossa on eniten opetustiloja ja mm. opettajienhuone, keittiötä ei voi ohittaa, koska kaikkialle kuljetaan ruokalan kautta.

Usein, kun menen vaikkapa välituntivalvontaan, kuljen tarjoiluvaunujen ohi ja kurkkaan, mitä ruokaa sinä päivänä on tarjolla. Ruuan tuoksu voi leijua silloin sieraimiini. Samalla voin vaihtaa sanan tai kaksi koulun emännän kanssa. 

Kouluruokailu on luonnollinen osa koulun arkea. Kouluruuan merkitys lapsille on valtava. 

Luulisi, että lasten huoltajat vanhempina ja veronmaksajina vaatisivat lapsilleen kunnon kouluruokaa. Minua eniten sapettaa, että kouluruuan laadussa on isoja eroja kuntien ja jopa eri koulujen välillä saman kunnan sisällä.

Edes kouluruuan suhteen lapset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa. 

Ihmettelen, miksi lasten huoltajat eivät ole nousseet kouluruokakapinaan. Jo annoksen keskihinnan korottaminen yhteen euroon nostaisi takuuvarmasti ruuan laatua, ja samalla sitä paljon penättyä kouluviihtyvyyttä.

Jotain liikunnanopetuksen riskeistä

12.9. Iltalehti

Oppilaalle selkäydinvamma pulkkamäessä - Opettajille syyte virkavirheestä

Hyvinkään käräjäoikeus pui torstaina tapaturmaa, joka sattui Nurmijärvellä viime vuoden tammikuussa. Syyttäjä vaati liikunnanopettajalle ja rehtorille sakkotuomiota tuottamuksellisesta virkavirheestä ja vammantuottamuksesta, koska koulutyttö sai turmassa vaikean selkäydinvamman.

Liikunnanopettaja oli jakanut kahdeksasluokkalaisten ryhmän kahtia. Hän vei ensin osan luistelemaan ja antoi muille viidelle luvan laskea omatoimisesti pulkkamäkeä.

Opettaja oli vasta merkitsemässä rinteeseen turvallista rataa, kun yksi tyttö laski pulkalla polviasennossa niin vauhdikkaasti, että hän lensi ilmaan ja putosi notkon pohjalle.

Opettaja ja rehtori korostivat tehneensä kaiken voitavansa ja kiistivät syytteet. Oikeus antaa ratkaisunsa kahden viikon päästä.

Liikuntatunneilla voi tapahtua mitä vain, nyt tapahtui ikävästi Hyvinkäällä. En voi ottaa kantaa itse tapahtumaan, koska en tiedä sen yksityiskohdista mitään. 

Olen aiemminkin sivunnut aihetta:

Ottaa pattiin (Properuskoulu 25.8.2011)

Liikunnanopetuksessa tapahtuu paljon vahinkoja, vaikka oppitunnit on suunniteltu hyvin. Liikunnanopetusta voi ainoastaan verrata teknisen käsityön opetukseen, veistotunneilla lentää usein veri.

Pahin oma kokemukseni tapahtui aivan urani alussa. Oppilaat tekivät puista vetouistinkelaa, veisteltiin kahvaa. Kömpelöhkö kuudesluokkalainen poika meni hakemaan puukkoa ja sotkeutui omiin jalkoihinsa. Hän kaatui siten, että puukko viilsi haavan polvitaipeeseen. Veri pulppusi niin rajusti, etten voinut muuta kuin molemmilla käsillä painaa täysillä vuotokohtaa. Silti verta kerkesi tulla niin paljon, että poika joutui shokkiin. Juoksutin toisen pojan kansliaan soitattamaan ambulanssin, joka onneksi tuli nopeasti paikalle.

Siihen aikaan opettajia ei juuri haastettu oikeuteen. Ymmärrettiin, että vahinkoja sattuu.

Kohta opetusalalla ei tunneta enää käsitettä vahinko, pian lähes kaikki tapaukset käydään läpi oikeussaleissa. Suomesta on pikkuhiljaa tullut amerikkalaistyyppinen oikeussalivaltio.

Liikunnanopetus on hyvin ongelmallista, koska liikunnanopettajan vastuu on käsittämättömän laaja. 

Yläkoulussa usein oppilaat hajautetaan eri suorituspaikoille urheilemaan. Oppilaat voivat myös valita liikuntatunnilla harrastettavan lajin. Asun monipuolisen urheilukentän vieressä. Oppilaat voivat pelata samaan aikaan vaikka tennistä, lentistä, korista tai jalkapalloa. Valinta motivoi. Mutta on selvää, että yksi opettaja ei voi olla monessa paikassa yhtäaikaa. Yläkouluikäinen lapsi ei ole enää pikkulapsi, voidaan olettaa, että hän kykenee jo alkeelliseen itsenäiseen toimintaan.

Joka kerta, kun menen oppilaan kanssa hiihtämään, on pieni pelko sydänalassa. Ennen hiihdettiin pitkiä matkoja jonossa, letkat venyivät pitkiksi. Metsässä näkyvyys on huono, oppilas voi aivan hyvin harhautua väärälle ladulle ja eksyä. Nykyään vedellään rinkiä, koska hiihdon tasoerot ovat niin suuria. Näen oppilaat lähes koko ajan.

Suunnistus on mielenkiintoinen koululaji. Lähetän oppilaat suunnistamaan parettain pitkin Pähkinärinteen lähiötä ja metsiä. Kaikki oppilaat ovat toistaiseksi palanneet ehjänä kouluun.

Kun luistellaan oppilaita ei saa päästää jäälle ennen kuin opettaja on paikalla. Opettajan pitää kaikessa kiireessä panna omat luistimensa jalkaansa ja vielä kiertää jää ja tarkistaa sen kunto. Vasta sen jälkeen oppilaat saa päästää jäälle. On ennakkotapauksia, joissa oppilas on luistellut huonoon jään kohtaan ja satuttanut itsensä pahasti. Luulisi, että vastuussa olisi jäänkunnossapitäjät, mutta vastuun joutuikin kantamaan opettaja. Opettajan olisi pitänyt ennen liikuntatuntia tarkistaa jään kunto.

Voimistelu on riskialtista urheilua. Kun olin nuori maikka, noudatin opetussuunnitelmaa liian tarkasti. Opettajienkoulutuslaitoksessa minulle oli opetettu voltin kehittelyä. Kehittelyyn kuului, että oppilas hyppää ponnistuslaudalta ja hyppää yli kepin, jota opettaja kannattelee. Iso kuudesluokkalainen oppilas astui ponnarin päähän ja liukastui ja löi päänsä patjaan ja jäi hetkeksi makaamaan, mutta hetken päästä virkosi kyllä.

Voimistelussa pitää opettajan olla tarkka, sillä oppilaat voivat luvatta tehdä todella vaarallisia temppuja. Kiivetä vaikka köyttä ylös kattoon ja pudota sieltä alas. Voimistelutunneilla noudatan lähes armeijakuria.

Oppilaat pitävät kovasti voimistelussa ns. kiertoradasta. Teen vain pari vaativampaa pistettä, joiden välissä valvon, että liikkeet tehdään oikein. Muut pisteet ovat helppoja, niissä tehdään yksinkertaisia toistoja. Jos oppilas tekee luvattomia ja vaarallisia temppuja, käsken hänet penkille istumaan.

Koulussamme olemme kehittäneet joitain turvallisuutta lisääviä käytäntöjä. Kun kello soi, oppilaat tulevat kahteen jonoon pukuhuoneiden ulko-oven eteen. Opettaja päästää oppilaat pukuhuoneeseen. Kun oppilaat ovat saaneet liikuntavarusteet ylleen, he tekevät jonon pukuhuoneessa liikuntasalin oven eteen. Opettaja päästää oppilaat saliin ja silloinkin riviin koriskentän rajaviivalle. Oppilaiden on oltava hiljaa ja kuunneltava kunnolla opettajan ohjeet. Vasta sitten liikuntatunti voi alkaa.

Hankalia ovat myös siirtymiset liikuntapaikoille. Kohta on koulumme yleisurheilupäivä, pyöräilemme parin kilometrin päähän Myyrmäen yleisurheilukentälle. Koulun liikuttaminen jonossa polkupyörillä ei ole mikään yksinkertainen tehtävä. Onneksi lähes koko matka on pyörätietä, ja on vain yksi vaaratilanteita aiheuttava tien ylitys. 

Oman ongelmansa nykyliikunnan opetukseen tuo oppilasryhmien heterogeenisyys. Jotkin oppilaat "kilahtavat" herkemmin kuin toiset. Kuinka sellaisiin tilanteisiin voi ylipäätään varautua? Toisaalta oppilaiden liikunnan taitojen sekä kuntojen erot ovat kasvaneet, mikä voi vaikuttaa myös turvallisuuteen.

Esim. jääpelit ovat vaarallisempia kuin ennen. Törmäysvaara on suuri, koska kaikki eivät enää osaakaan luistella kunnolla. Hyvä luistelija voi tulla kuin "miinaan", kun heikko luistelija ei väistäkään niin kuin olettaa sopisi.

Mielenkiintoisen lisän liikunnanopetuksen turvallisuuskeskusteluun tuovat inkluusio-oppilaat. Osa heistä ei kykene perinteiseen ryhmäliikuntaan. Silloin liikuntatunneille tarvitaan ehdottomasti aputyövoimaa, ja eriyttämistä.

Ja vaikka kuinka tarkkaan liikuntatunnin riskit on ennakolta otettu huomioon, silti kaikkea sattuu.

Liikunnanopettaja on tavallaan lainsuojaton olio. Kohta ei enää tunneta vahinkoja, vain virkavirheitä.