Tuhotöitä Jakomäessä ja puita nurin Tukholmassa

Juuri kun pääsin kehumasta Helsinkiä...

(Pitäiskö minun maksaa 3 euroa kuukaudessa lisää Hesarin digiversiosta? Kun ostan sen himoitun iPadin, maksan varmasti.)

Hesarin paperiversiosta:

HS 29.8.

Jakomäen peruskoulun alakoulurakennuksessa opiskelee nyt myös 200 yläkoululaista.

Yläkoulun rakennuksen ilmanvaihtokonehuoneeseen murtauduttiin elokuun alussa, ja huoneen vesipiste jätettiin auki.

Noin kaksi viikkoa ennen koulujen alkua tehty tuhotyö aiheutti vesivahingon, jonka korjaustyöt pakottivat yläkoulun siirtymään muualle.

"Aika toimia oli lyhyt, mutta siihen nähden kaikki sujui hyvin. On valtava rasitus aloittaa koulutyö tällä tavalla, ja henkilökunnalta on vaadittu yhteen hiileen puhaltamista", kertoo Jakomäen peruskoulun rehtori Ulla-Maija Vähäsarja.

Aivan järjetöntä ilkivaltaa...

Eilen kirjoitin Helsingin noudattamasta syrjäytymisen ehkäisystä eli positiivisesta diskriminaatiosta, ja nyt on tapahtunut tällaista. Olen aivan varma, että juuri Jakomäen koulu on saanut ko. rahallista tukea.

Lähiön elämän sykli on selkeä. Rakennus- ja alkuvuosina ilmenee paljon ongelmia, ilki- ja väkivaltaa, työrauhaongelmia kouluissa. Pikkuhiljaa ongelmat vähenevät, kunnes lähiö on mukava paikka asua.

Kymmenisen vuotta sitten tutkittiin lasten viihtyvyyttä erilaisissa asuinympäristöissä:

1. pikkukaupungit
2. lähiöt
3. suuret keskustataajamat
4. maaseutu

Tulos yllätti monet. Lapset ja nuoret kaipaavat kavereita ja harrastuksia. Pikkukaupungeissa ja lähiöissä sekä kaverit että harrastukset ovat lähellä. Maaseudulla kaikki on vähintään mopomatkan päässä.

"Ennen vanhaan", kun Jagis oli vastarakennettu nuori lähiö, siellä tapahtui kaikenlaista ikävää. Nyt en ole pitkään aikaan kuullut sieltä mitään negatiivista. Taloja on remontoitu mukaviksi asua ja ihmiset viihtyvät.

Oikeastaan tämä "vesivahinko" ei ole mikään tihutyö, vaan selvää terroria. Toivottavasti myyrät saadaan kiinni ja vastuuseen.

Erik Sylvester Höglund

YLE Areena 31.9.

Vanhat puut ilkivallan kohteena Tukholmassa

Käräjille pääsee vaikka puista - ainakin Ruotsissa.

Ruotsissa on poliisitutkinnassa useita tapauksia, joissa kansalaiset ovat tuhonneet vanhoja puita esimerkiksi järvimaiseman vuoksi. Vahingonkorvausvaateet ovat muhkeita, kun puita kiinteistön arvon korottamiseksi hävitetään muualtakin kuin omalta tontilta.

Tukholmassa myrkytettiin arvopuita, harvinaisia salavia, näköalan takia. Ihmeelliseksi tapaukset tekee, etteivät kaadetut puut sijaitse kaatajan maalla, vaan yleisessä puistossa.

Pikkutunneilla hiivitään poraamaan puiden tyviin reikiä, joihin ruiskutetaan tappavaa myrkkyä. Aineet ovat niin voimakkaita, että maaperä joudutaan myöhemmin puhdistamaan.

Vastaavaa on tapahtunut myös Suomessa. Espoon kaupunki on tehnyt hienon päätöksen. Kaikkia rantoja ei rakenneta, vaan asutuksen ja meren välissä säilytetään vihreä kaistale ja rantoja pitkin kulkee kävely- ja pyörätie.

Eikös joku pösilö Espoossakin ole kaatanut moottorisahalla puiston puita näköalansa takia.

Nykyitsekyydellä ei ole mitään rajaa. Elämme sairasta itsekkyyden aikakautta.

Ottaa pattiin

Koulumme kenttä laitettiin isolla rahalla kuntoon muutama vuosi sitten. Kenttä on ilmeisesti ennen ollut vetistä suontapaista aluetta. Vesi jäi kentälle laajoiksi lammikoiksi lillumaan, koska ojat eivät vetäneet.

Urheilukentän pohja aukaistiin valtavilla koneilla ja kunnostettiin perinpohjin. Kentän reunalle laitettiin korkeat metalliaidat. Paikalle tuotiin neljä uutta hienoa jalkapallomaalia verkkoineen.

Verkkoja katkottiin sytkäreillä niin, että pallot viuhahtelivat läpi isoista reistä. Nyt kesällä ennen koulun alkua verkot uusittiin. Pidin ensimmäiset liikuntatunnit viime maanantaina ja ihastelin upeita vihreitä maaliverkkoja. Kun aloimme siirtää maaleja paikoilleen, huomasin, että jo joku oli ehtinyt sytkäreineen paikalle.

Masentavaa.

Mikä nuorta ihmistä vaivaa, kun tullaan polttelemaan verkkoja rikki? Kenttää käyttää ahkerasti iltaisin myös Vantaan Jalkapalloseura.

Koulun yläpihalla on hieno asfaltoitu koriskenttä. Lapset pelaavat kentällä ahkerasti korista välituntisin ja myös kouluajan ulkopuolella. Olen joutunut vaihtamaan korisukkia tiuhaan tahtiin ilkivallan takia. Viimeeksi hankin rautaiset ulkokorissukat. Nekin rikottiin. Rikkojilla täytyi olla työkalut mukanaan.

Pitääkö antaa periksi ja antaa olla? Ei ilmoiteta rikkoutuneista futisverkoista, ei vaihdeta revittyjä korisukkia.

Maanantain ensimmäiset liikuntatunnit ovat ilkeitä, koska ensin pitää käydä läpi urheilukenttä. Katsoa, ettei alueelta löydy rikottuja pulloja. Kerran huomasin, että maalivahdin alueella hiekan läpi pilkotti lasinsiru. Kun tarkastelin lähemmin, huomasin, että veskarin alueelle oli hiekan alle piilotettu useita pullonpohjia. Veskari dyykatessa maahan olisi voinut repiä verisuoniaan auki oikein kunnolla.

Koulussamme on OAJ:n opettajille tarkoitettu "Pieni laillisuusopas", sellainen taskupainos. Liikunnanopetus on jollain tavalla lainsuojattoman hommaa. Tapahtuu lähes mitä vain opettaja vedetään vastuuseen. Jos luistinrataa ei ole huollettu ja radalta löytyy roska, johon oppilas luistelee ja loukkaantuu pahasti, opettaja viedään vastuuseen, ei esim. kentän omistaja, kunta.

Perusteluina aina on, että opettajan on ennen kuin oppilaat päästetään kentälle, tarkastettava kenttä.

Siksi aamutunneilla teen pienen tarkastuskierroksen kentällä, ettei niitä rikottuja pulloja tai lasinsiruja löydy. Talvisin teen luistelukierroksen ja noukin erkan ja mailanpalat ja kaikenmaailman karkkipaperit pois.

Tervetuloa kouluun

Iltalehti 4.8.

Jo neljäs kerta tälle kesälle - vandaalit iskivät rajusti kouluun

Pohjanlammen alakoulu Jyväskylässä on joutunut ilkivallan kohteeksi useaan otteeseen tänä kesänä.

Viime yönä Pohjanlammen koululle tehtiin poikkeuksellisen iso hyökkäys. Yhteensä 22 luokkahuoneen ikkunat rikottiin ja seiniä töhrittiin graffiteilla.

- Ikkunat oli lyöty voimalla rikki, sillä luokkahuoneet ovat aivan täynnä lasinsirpaleita. Aika karultahan tämä koulu nyt näyttää, kertoo koulun rehtori Petri Palve.

Myös rakennuksen ulkoseiniä sotkettiin spraymaalilla.

- Ne olivat lähinnä sellaisia isoja tageja. Tällä kertaa seiniä ei pahasti töhritty, mutta ikkunoita rikottiin paljon, Palve kertoo.

Pitää toivoa, että rikolliset saadaan kiinni. Toivottavasti Pohjanlammen koulu saadaan korjattua ennen koulun alkua.

Koulun rehtori sanoo, ettei tiedä syitä ilkivaltaan. Hän toteaa, että koulu on jonkinverran katveessa.

Tuttua puhetta. Oma kouluni, Pähkinärinteen koulu, on pariin otteeseen joutunut ilkivalta-aallon uhriksi. Vahingot olivat pienempiä kuin Pohjanlammen koulussa.

Koulustani löytyy myös katvealueita. Aina silloin tällöin nuoriso viettä viikonloppuisin aikaa koulun alueella. Katvealueille on asennettu turvakameroita, jotka ovat hillinneet ilkivaltaa merkittävästi.

Ensimmäinen ilkivalta-aalto kohdistui kouluumme, kun kunnan koulujen talonmiehet saivat kenkää. Sitä ennen kouluissa oli sekä talonmies että vahtimestari, nyt enää kouluisäntä. Talonmies asui koulullamme, mikä ehkäisi ilkivaltaa.

Muistan hyvin, kun talonmies ihmetteli, että "mitä ihmeen säästöä siitä syntyy, kun hän saa kenkää". Minäkin ihmettelin sitä. Talonmiehen palkka oli hyvin pieni, ja palkasta vähennettiin talonmiehen asunnon vuokra. Rahaa ei käteen paljon jäänyt.

Talonmies toi kouluun yhteisöllisyyttä. Talonmiehen sanaan oppilaat uskoivat. Nyt kouluissa hilppaa "kaikenmaailman ulkoistettuja ihmisiä", jotka eivät kiinnity enää kouluun.

Yhteisöllisyyden puute riivaa koko yhteiskuntaa. Kaikki eivät enää koe koulua "meidän koulunamme", oman kylän kouluna.

Vaikea Pohjanlammen koululla tapahtunutta ilkivaltaa on selittää. Oman koulun järjetön tuhoaminen lisää oppilaissa turvattomuuden tunnetta. Terve koululainen kiinnittyy kouluunsa ja pitää koulustaan.

Masentavaa ilkivaltaa

Stop vandalismille

HS - STT 11.10.

Lasten leikkipaikoille levitettiin lasinsiruja Torniossa

Torniossa olevan Arpelan koulun ulkoleikkipaikoille levitettiin lasinsiruja viikonlopun aikana. Koulun henkilökunta havaitsi maanantaina lasinkappaleet ennen kuin lapset ehtivät satuttaa itsensä.

Peräpohjolan poliisin mukaan lasi oli saatu rikkomalla koulun pihapiirissä olevan vanhan rakennuksen ikkunoita. Siruja oli aseteltu muun muassa hiekkalaatikkoon sekä liukumäen alle.

Pieneltä tuntuva uutinen on päässyt Hesarin nettisivuille. On hyvä, etä tällaisetkin uutiset pääsevät läpi.

Itse olen noukkinut myös lasinsiruja monta kertaa koulun urheilukentältä, hiekalta tai jäältä. Pahin tapaus oli, kun maalivahdin alueelle oli kaivettu pullonpohjia hiekan alle. Onneksi veskari huomasi ne, maahan dyykatessa olisi voinut käydä pahasti.

Tällaista tahallista summittaista vahingonteon yrittämistä ei voi ymmärtää.

Joskus minulla on ollut liikunnan tuplatunti heti maanantaiaamuna, oppilaiden turvallisuuden kannalta aika on pahin mahdollinen. Alussa on silmäiltävä urheilukentän kunto viikonlopun jäljiltä. Talvisin on luisteltava poikien kanssa ympäri jäätä ja kerättävä mahdolliset lasit ja paperit ja pahvit pois. Pieni pahvin tai eristysnauhan palanen voi olla melkoinen miina luistelijalle.

Koulumme onneton kenttä korjattiin isolla rahalla parisen vuotta sitten. Kenttä salaojitettiin ja pohjustettiin ja pinnoitettiin kunnolla. Kenttä on nyt tasainen ja hyvä pelata, vesi ei enää muodosta järviä kentän pinnalle. Reunoille asennettiin korkeat aidatkin.

Samassa yhteydessä saimme neljä uutta ja hienoa jalkapallomaalia verkkoineen. Pari viikkoa sitten ihmettelin, miksi maaliverkot repsottavat. Oli masentavaa huomata, että jokaista verkkoa oli tuhottu sytkäreillä polttamalla! Pian verkot ovat täysin rikki, ja vaikea on ruinata uusia, "eivät ne verkot kauaa kunnossa pysy kumminkaan".

Koululaisten lisäksi kenttää käyttää ahkerasti paikallinen jalkapalloseura VJS, Vantaan Jalkapalloseura.