sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Peter

Sinistä verta

Teen pari kertaa vuodessa jalkapallotoiviomatkan Iso-Britanniaan. Muutaman kerran olen tehnyt pitkän reissun, mutta yleensä jalkapallomatkat ovat pidennettyjä viikonloppureissuja. Pääkohde on aina Anfield ja Liverpool FC, mutta aina ohjelmaan kuuluu ns. oheismatsi.

Muutama viikko sitten oheismatsi oli Sheffieldin teräskaupungissa, Sheffield Wednesday vs Blackburn. Hillsborough'n stadionilla laskimme kukat v. 1989 tragedian uhreille.

Hotellimme lähellä oli kodikas korttelipubi, "Three Cranes". Pubeissa pääsee aina juttelemaan paikallisväestön kanssa. Joskus juttelu on vaikeaa, koska esim. Liverpoolissa puhutaan äärimmäisen hankalaa The Scouse-murretta, joka päällisin puolin ei muistuta englantia ollenkaan.


Iso-Britannia on luokkayhteiskunta parhaimmasta päästä. "Three Cranes" -pubissa tapasimme skottilaisen aatelismiehen Peterin. Hän oli pukeutunut snobistisesti röyhelöpaitaan ja vanhanaikaiseen takkiin. Peter oli sivistynyt mies ja hänen englantinsa oli ymmärrettävää, which was really nice.

Hän oli hyvin kiinnostunut Suomen historiasta, etenkin Suomen sodista toisen maailmansodan aikana. Vastailin kärsivällisesti hänen kysymyksiinsä.

Keskustelu lipesi tasa-arvoon ja koulutukselliseen tasa-arvoon. Peter oli vannoutunut yksityiskoulujen kannattaja, independent school. Kuusi prosenttia brittilapsista opiskelee yksityiskouluissa. Hän piti peruskouluajattelua helmiä sioille-ajatteluna, hänen mielestään kaikki ihmiset eivät suinkaan tarvitse yleissivistystä. Riittää, kun kaikki hoitaa hommansa.

Minä kannatan peruskoulua, en antanut periksi ollenkaan. Pikkuhiljaa sain Peterin tajuamaan yleisivistyksen ja peruskoulun edut. Lopuksi hän totesi, you are big and beautiful, mikä tuntui hienolta, koska sillä lauseella hän tunnusti, että yhtäläisellä koulutuksella on etunsa. Hän tiesi tarkkaan Suomen PISA-tulokset.

Kun Peter lähti kotiin, hänen kaverinsa John kertoi minulle Peterin taustaa. John oli nuori opiskelija, joka rahoitti opiskelunsa työllään. Aatelismies Peter ei ole tehnyt päivääkään ansiotyötä, vaikka hän on yli 40-vuotias. Hän saa suvulta elatusapua 5000 puntaa kuukaudessa. Peter on ikuinen elämäntapaopiskelija, opiskelee mitä sattuu, huvikseen.

Pubi suljettiin, mutta jäimme pelaamaan biljardia paripelinä, Englanti vs Suomi. Hävisimme kirkkaasti.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Yhteiset pelisäännöt ovat ainoa keino

18.4. HS


Kuopiossa ratkotaan vuosia jatkunutta kouluriitaa rehtorin ja perheiden välillä. Riidat ovat raskaita etenkin lapsille.

Yksittäisten vanhempien vaatimuksilla tulee olla joku raja koulun toiminnassa, muistuttaa Psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen.

Hän toteaa, että vanhemmilla on oikeus valittaa koulun toiminnasta, mutta koulun velvollisuus on toimia sovittujen periaatteiden mukaisesti

"Ihmisillä on erilaisia käsityksiä kasvatuksesta, mutta koulu ei voi heilua yksittäisten huoltajien täsmällisten vaatimusten mukaan. Tietyt periaatteet koskevat kaikkia lapsia. Koulun tulee puuttua häiriöihin ja ongelmiin", Tikkanen sanoo.

Hän on työskennellyt aiemmin Helsingin opetusviraston johtavana psykologina.

Vanhempien vaatimusten rajoja haetaan Kuopiossa, jossa ratkotaan vuosia jatkunutta riitaa kahden perheen ja rehtorin välillä. Riidan taustalla ovat erimielisyydet lasten kasvatuksesta.


Parhaat tulokset saadaan, kun koulu ja koti vetää yhtä köyttä.

Kasvatusristiriita on pahinta, mihin lapsi voi joutua. Lapsi ei tiedä, mikä on oikein tai väärin.

Koulu ei ole koti. 

Koulun säännöt ovat kaikille lapsille. Koulun säännöt kumpuavat yleisestä yhteiskunnan säännöstöstä, ei sääntöjä hatusta vedetä. Oman kouluni sääntöjä päivitetään perustellusti joka vuosi.

Pähkinärinteen koulu > Kouluinfo > Järjestyssäännöt

Kannattaa piipahtaa Suomen Vanhempainliiton sivuilla. Kahden kuopiolaisperheen vanhemmat olisivat voineet jatkuvan riitelyn sijaan voineet lähteä mukaan yhteistyöhön koulun kanssa. Keinoja on. 

Kodin ja koulun yhteistyössä on aina kehitettävää. Vanhempainliiton sivuilta löytyy vinkkejä kehittämiseen.

Vantaalla vuodenvaihteessa lopetettiin koulujen johtokunnat pikkurahan vuoksi, mikä on ikävää. Onneksi on aina aktiivisia vanhempia, jotka ovat valmiita vanhempienyhdistystoimintaan. Omassa koulussani on vanhempienyhdistys perusteilla.

Vantaalla on hyvin aktiivinen ja toimiva alueyhdistys, Vantaan vanhempienyhdistysten alueyhdistys ry eli VANVARY. Yhdistys oli vahvasti torppaamassa sadan koulunkäyntiavustajan irtisanomista.

Pähkinärinteessä toimii alueellinen ennaltaehkäisevä yhteistyöryhmä, Koulu Keskellä Pähkinärinnettä eli KKP, jonka puheenjohtajana toimin. Alunperin yhteistyöryhmä perustettiin kerhotoiminnan kehittämiseen, Ehkäisevän työn alueellinen malli eli ETAM, mutta toiminta on laajentunut rajusti. 

Mukana on alueen toimijoita: koulu, seurakunta, Lions Club, Pähkinärinneseura, Nuorisotoimi, Lastensuojelu, Kirjasto, Martat, Lähipoliisi, urheiluseuroja ja tietenkin oppilaiden vanhempia. Nyt mukaan tuli Humanistinen ammattikoulu eli HUMAK, joka kouluttaa yhteisöpedagogeja. Kouluni alkaa tehdä yhteistyötä HUMAK:n kanssa. Odotamme innolla koulullemme yhteisöpedagogiopiskelijoita.

On selvää, että vanhemmat ja opettajat ovat oppilaan puolella.

Olisi hyvin mielenkiintoista tietää, millaisia kasvatusristiriidat Kuopiossa oikein ovat?


OAJ:n työmarkkinalakimies Kristiina Tuhkiaisen mukaan rehtorin työpaikan vaihto on viimeinen keino etenkin, kun hänen toiminnassaan ei ole todettu moitittavaa. (HS 18.4.)


Jos ristiriidat ovat ylitsepääsemättömiä, kotiopetus on yksi vaihtoehto kahden riitelevän perheen lapsille. Ei ole mitään järkeä sairastuttaa koko kouluyhteisöä.

Yhteisöllisyys on päivän sana.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Oppilaan velvollisuudet

Perusopetuslaista:

35 §

Oppilaan velvollisuudet

Oppilaan tulee osallistua perusopetukseen, jollei hänelle ole erityisestä syystä tilapäisesti myönnetty vapautusta.

Oppilaan on suoritettava tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäydyttävä asiallisesti. 


Isäni Vidar teki elämäntyönsä Finnair Oy:ssä virkailijana. Olen viisivuotiaasta asti asunut Vantaalla, lentokoneet ja kerosiinin tuoksu kuuluvat elämään. Vierailin usein isäni työpaikalla. Telex-huoneessa kone tunki ulos maailmalta reikänauhaa ja tekstiä, joka repäistiin luettavaksi.

Kiehtovin Telex-muistoni on 1960-luvulta. Joko Pan Am tai TWA lähetti kaikkialle maailmaan, jokaiseen lentoyhtiöön, goodwill-viestin. Tekstin sijaan Telex sylkikin kirjaimista muodostuvaa kuvaa, hiljalleen tajusin, että kyseessä oli Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy. Sääli, että olen hukannut ko. Telex-arkin, etsin ja googlailin sitä netistä, mutta en löytänyt. 

Kennedyn kuvan alla oli teksti, jonka muistan aina:


Ask not what your country can do for you, ask what you can do for your country.


Lause on osa maailman historian tunnetuimmasta vaalipuheesta, jotkut väittävät, että kyseessä on plagiaatti, mutta hällä väliä, it's the content that counts.

Viime aikoina on puhuttu valtaisasti oppilaan oikeuksista vaikka ties mihin.

On puhuttu pipoista ja hupuista, kännykkäklipeistä ja Wilma-viesteistä. Oikeus johonkin ei aina tarkoita, että tehdään oikein. 


Julkisella paikalla valokuvia saa ottaa ihmisistä ilman lupaa ja koulu/nuorisotila on julkinen paikka –joskin sananvapauden rajoittaminen on mahdollista, jos sillä suojataan muita perusoikeuksia, esimerkiksi yksityisyydensuojaa. (Mediakasvatus.fi)


Vaikka koulu on muodollisesti julkinen paikka, se on samalla hyvin yksityinen paikka. Kaikki koulussa ei ole julkista. Esim. opetustilanne on niin yksityinen tilanne kuin olla ja voi. 

Jos joku kysyy, niin tunneille voi tulla, mutta oppituntien salaa kuvaaminen ei ole asiallista millään muotoa. Kyse ei ole juridiikasta, vaan etiikasta.

Salaa kuvaaminen ja kuvien levittäminen on väärin.

Julkisuudessa on hyvin vähän puhuttu oppilaan velvollisuuksista.

Oppilaan on käyttäydyttävä asiallisesti.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Kumpulan hirsikouluhanke

18.4. HS

Kumpulan vanhemmat haluaisivat rakentaa itse koulun

Terveyshaittojen vuoksi suljettu parakkikoulu Kumpulassa voi saada seuraajan, jos alueen asukkaiden aloite talkootyönä ja elinkaarirahoituksella tehtävästä koulusta saa kannatusta Helsingin päätöksenteossa.

Vaikka Helsinki innostuisikin elinkaarimallista, se ei vielä tarkoittaisi uuden koulun toteutusta Kumpulassa. Sivukoulu on ollut lakkautuslistoilla kaikissa kouluverkkotarkasteluissa viimeisten 10 vuoden aikana, ja opetusvirasto on lähtenyt siitä, että alueen oppilaat mahtuvat Käpylän peruskouluun Koskelantien toiselle puolelle.

Kumpulalaiset perheet ovat pystyneet voittamaan jatkoaikaa, mutta oppilasmäärä on laskenut. Esimerkiksi vuonna 2005 oppilaita oli 88, kun heitä tänä keväänä on ollut 33.


Luin Hesarin Kaupunkiliitteestä mielenkiintoisen uutisen. Kumpulalaiset kouluaktiivit ovat suunnittelemassa koulua 33 oppilaalle. 33 oppilasta on hyvin vähän.

Pienistä kouluyksiköistä on haluttu eroon, ja nyt putkahtaa oikean minikoulun suunnitteluhanke. Pienet koulut tulevat kalliimmiksi kuin suuret koulut. Pieniä kouluja on maaseudulla lopetettu urakalla. Oppilaita kuljetetaan kouluihin takseilla.

Kumpulan kouluhanke herättää minusssa ihmetystä. Koulumatka Koskelantien toiselle puolelle on lyhyt.

Pienet kouluyksiköt vievät resursseja pois muilta.


Opetusviraston päällikkö Rauno Jarnila tähdentää, että kouluhankkeiden tarpeellisuutta arvioi kiinteistövirasto.

"Siellä myös lasketaan, mitä kokonaisuus maksaa. Sillä maksettavahan kaikki on, joko heti tai sitten hetken päästä." (HS 18.4.)


Lisäys 24.4.

HS, Paavo Raution kolumni:

Lemminkäisen alakoulu ja YIT:n kunnantalo

Hel­sin­gin Kum­pu­las­sa käy­tä­väs­sä kou­lu­tais­te­lus­sa on taus­tal­la mer­kit­tä­vä pe­ri­aat­teel­li­nen va­lin­ta: ke­nel­le kuu­luu vas­tuu jul­kis­ten pal­ve­lu­jen tuo­tan­nos­ta ja sen ris­keis­tä?

Hel­sin­gin ope­tus­lau­ta­kun­ta on päät­tä­nyt, et­tä ra­ken­nus ote­taan huo­non kun­ton­sa vuok­si pois käy­tös­tä elo­kuun alus­sa.

Rat­kai­su on suu­tut­ta­nut alueen van­hem­mat. Hei­dän mu­kaan­sa ky­se on vain sii­tä, et­tä Kum­pu­lan kou­lu osui yh­dek­si koh­teek­si kou­lu­ver­kos­ton har­ven­ta­mi­ses­sa.

Oli­pa niin tai näin, ky­se on ra­has­ta. Kor­jaus mak­saa, kau­pun­ki ei kyl­ve ra­has­sa, ei­kä ylei­nen ta­lous­ti­lan­ne näy­tä tuo­van lä­hi­vuo­si­na vuo­laas­ti li­sää hy­vää yh­tei­seen kas­saan.


Julkisten palvelujen vastuu ja sen riskit kuuluvat tietenkin julkiselle vallalle, tässä tapauksessa vastuunkantaja on Helsingin kaupunki.

Huono rakennus on syytäkin ottaa pois käytöstä.

Tottakai kyse on myös kouluverkon harventamisesta. Vaikka koulu olisi kunnossa, 33 oppilaan kouluyksikölle ei Helsingin kokoisessa kaupungissa ole tilausta.

Pienet kouluyksiköt ovat kalliita.

Muuallakin Helsingissä lapset joutuvat käyttämään suojateitä ja totuttelemaan liikennevaloihin. Yksi ratkaisu voisi olla Koskelantielle rakennettava alikulku.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Opetuspäällikkö Marjo Kyllönen puhuu

16.4. Kunta TV


Helsingin opetusviraston mukaan Alppilan koulun erityisluokanopettaja rikkoi perusopetuslakia poistaessaan oppilaan voimatoimin koulun ruokalasta. Koulun rehtori piti opettajan toimintaa törkeänä, ja työnantaja purki opettajan työsuhteen. Opettaja on tehnyt päätöksestä oikaisuvaatimuksen opetuslautakunnalle, joka käsittelee sitä 7. toukokuuta. Poliisi ja valtakunnansyyttäjä tutkivat onko asiassa tapahtunut rikos. Helsingin opetusvirasto järjesti asiasta tiedotustilaisuuden. 
Kunta.tv:lle tapausta kommentoi opetuspäällikkö Marjo Kyllönen.


17.4. Kuntalehti


Helsingin kaupungin opetuspäällikön Marjo Kyllösen mukaan Alppilan koulun opettajat ovat pahoillaan erottamiseen johtaneen välikohtauksen antamasta kuvasta. 



- Haluan todella korostaa, että Alppilan opettajat ovat kauhistuneita tapahtuneesta. He sanovat, että ei tämä ei ole Alppilan koulun toimintakulttuuria, Kyllönen sanoo Kunta.tv:n haastattelussa.



- Tiedän, että Alppilassa on kehitetty koulun toimintaa ja pedagogiikkaa. Yksittäinen ihminen voi toimia yhteisön sääntöjä vastaan, niin kuin tässä on tapahtunut.


Peli kovenee. Helsingin Opetusvirasto näyttää Alppilan tapauksessa linnoittautuneen Kuntaliiton helmoihin. Kannattaa katsoa Kunta TV:sta opetuspäällikkö Marjo Kyllösen haastattelu

Mielenkiintoista on, että haastattelun perässä ollut kommenttiosio on nyt poistettu. Kommenteissa arvosteltiin kovasti Opetusvirastoa opettaja Antti Korhosen tapauksessa. Sensuuri iski.

En millään ymmärrä, miksi Opetusvirasto on tullut näin voimalla julkisuuteen yhden opettajan irtisanomisen takia. Toivottavasti todellinen syy jossain vaiheessa selviää.

Kyllönen korostaa, että Alppilan opettajat ovat kauhistuneita tapahtuneesta. Minua kauhistuttaa Alppilan koulun rehtoreiden ja Helsingin Opetusviraston kylmä ja hyvin poikkeuksellinen tapa toimia, annetaan suorat potkut opettajalle. 

Kyllönen sanoo, että Yksittäinen opettaja voi toimia yhteisön sääntöjä vastaan, niin kuin tässä on tapahtunut. Aika monessa koulussa opettaja voi toimia yhteisön sääntöjä vastaan, mutta ei silloin suoria potkuja anneta. Yleensä asiat selviävät keskustelemalla opettajan kanssa. Joskus harvoin annetaan huomautus tai varoitus. Hyvin harvoin toimitaan näin kylmästi kuin Alppilan koulussa.

Opetusvirasto teki hätäisesti oman selvityksensä, joka levitettiin julkisuuteen. Ei maltettu odottaa apulaisvaltakunnansyyttäjän ratkaisua  asiassa. Ei voi olla ajattelematta, että Opetusvirasto pyrkii omalla selvityksellään vaikuttaamaan ihmisten mielipiteisiin. Luodaan mielikuvia.

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen sen sijaan sanoo, että OAJ odottaa apulaisvaltakunnansyyttäjän ratkaisua asiasssa.

Selvittäkööt juristit, mikä on totta ja mikä ei, sanoi Luukkainen. (Ilta-Sanomat 17.4.)

Päätoimittaja Hannu Laaksola pohtii asiaa pääkirjoituksessaan:


Helsingin opetusviraston tekemä ratkaisu on hätiköity. Jo pelkästään kasvatuksellisesti se on huono, koska se rohkaisee oppilaita vastaisuudessakin kuvaamaan opettajia ja heidän toimiaan kielteisessä valossa. Se kertoo huoltajille, että lapsia on kehotettava koko ajan olemaan valmiita kuvaamaan. Siitä voi olla seurauksena vain se, että opettajat vetäytyvät vastaisuudessa tapahtumista, joissa he joutuvat ristiriitatilanteisiin oppilaiden kanssa. Opettajat pelkäävät tarttua ongelmiin. Tämän vuoksi koulujen järjestyksenpito vaikeutuu entisestään. (Opettaja 19.4)


Laaksolan kauhuskenaario on todellinen. En millään ymmärrä, miksi Helsingin Opetusvirasto toimillaan haluaa ehdoin tahdoin heikentää opettajien mahdollisuuksia järjestyksenpitoon. Yläkouluissa ei ole aina helppo nytkään toimia murrosikäisten nuorten kanssa. 

Pitää vain toivoa, että apulaisvaltakunnansyyttäjä tekee järkevän päätöksen, jotta koulut voivat hiljalleen palata normaaliin päiväjärjestykseen.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Ammattietiikkaa ja ammattietiikkaa

18.4. Iltalehti


Viime aikoina on julkisuudessa puitu Alppilan tapausta, jossa opettaja sai potkut koulun ruokalassa tapahtuneen tönimisen vuoksi.

Oletko sinä kohdannut viime vuosina epäasiallista kohtelua opettajan taholta? Onko opettaja kiusannut tai jopa käynyt käsiksi? Kerro, missä ja miten tämä tapahtui.


Iltalehti on aloittanut opettajien vainoviikot.

Hieraisin silmiäni, kun luin eilistä Iltalehteä. Alppilan yläkoulun tapahtumat ovat inspiroineet Iltalehteä  kyseenalaiseen toimintaan, keräämään tietoja opettajien epäasiallisista kohteluista oppilaitaan kohtaan.

En epäile yhtään, etteikö Suomesta löytyisi oppilaita, joita opettajat olisivat kohdelleet epäasiallisesti. Opettaminen on hyvin inhimillistä toimintaa, kaikkea sattuu. Mutta onko mitään järkeä tehdä julkisia syntilistoja?

Mikään ei takaa, että ilmiannot ovat tosia. Puolustautuminen on hyvin vaikeaa, koska moni opettaja välttää julkisuutta viimeiseen asti.

Opettajat tekevät työtään kahdeksasta kahteen vuodesta toiseen kolmenkymmenen vuoden ajan. Jotkut väsyvät, jotkut leipääntyvät. Virheitä tehdään.

Joissakin yläkouluissa työ voi olla niin raadollista, että ympäristö voi raadollistaa opettajan niin, että kirosanat raikaa.

Ymmärrän, että iltalehtiä pitää myydä joka päivä, mutta luulisi, että on tähdellisempääkin kirjoittamista kuin tavallisten ihmisten jahtaaminen. Jotain kicksejä maikkojen, pappien ja poliisien jahtaamisesta saadaan.

Eivät opettajat ole erehtymättömiä jumalia. Opettajien toimintaa ohjaa yleinen moraali, pitää olla hallussa käsitys oikeasta ja väärästä.

Jos Iltalehti käyttää keräämiään tietoja yleisesti, asia on puolestani sillä selvä. Jos aletaan ruotia asioita yksilötasolla, ollaan pahasti halkoteillä. 

Ei kaikkea tarvitse julkisuudessa repostella. Ongelmat on hoidettava koulun tasolla.

Kannattaa lukaista:

Ilta-Sanomien juttu Wilmasta

Kuva: Martti Kainulainen

”Wilma pilasi elämäni” -yhteisöstä tykkää lähes 50 000 ihmistä.

Netissä on alkanut opettajia ja vanhempia huolestuttava ilmiö, jossa yläkoululaiset oppilaat jakavat opettajien tekemiä Wilma-merkintöjä Facebookissa.

Teini-ikäiset oppilaat ottavat merkinnöistään kuvakaappauksia ja lisäävät niitä ”Wilma pilasi elämäni”- ja ”Kouluni Wilma pilasi elämäni” -ryhmiin.

Ilmiö on herättänyt huolta opettajissa. Useissa oppilaiden jakamissa kuvakaappauksissa näkyy merkinnän tehneen opettajan nimikirjaimet. Oppilaiden jakamat kuvakaappaukset leviävät laajalle, sillä sivustosta ”tykkää” lähes 50 000 ihmistä.

Poimintoja opettajien tekemistä Wilma-merkinnöistä, joita oppilaat ovat lisänneet ryhmän keskusteluihin.

"Ei opiskele, pelaa kännykällä, soittaa sillä sekä huudattaa soittoääniä: Kun ei saanut huomiota niin laittoi kondomin käteensä ja vaati opettajaa selittämään kuinka se on siihen tullut. Siten täytti sen ilmalla ja vihellytti sitä päästämällä ilmaa."

"Poistui luvattomasti koulualueelta Columbukseen ennen retkelle lähtöä. Ei totellut opettajan ohjetta palata koululle vaan matkusti Itäkeskukseen."

Vuoden luokanopettaja ihmeissään
Vuoden luokanopettajaksi valittu Kai-Ari Lundell kirjoitti aiheesta blogissaan.

- Ihan käsittämätön homma. Eivät ne ole julkista tietoa. Opettajat eivät tiedä, että heidän kirjoittamiaan merkintöjä jaetaan netissä. Mielestäni tämä menee samaan kategoriaan, missä opettajia kuvataan salaa ja lisätään video nettiin, Lundell kertoo.

Moni vanhempi ei edes tiedä lapsensa olevan Facebookissa, saati tämän jakavan omia hölmöilyjään sosiaalisessa mediassa. Lundell uskoo, etteivät oppilaat ymmärrä tekevänsä itselleen hallaa jakamalla merkintöjä netissä.

- Oppilaankin kannalta se on ihan järjetöntä. Levitellä nyt omia mokia pitkin tantereita, Lundell huomauttaa.

Lundellin mukaan oppilaille kannattaa muistuttaa nettietiketistä ja käytöstavoista.

Lundell itse opettaa alakoulussa, missä hänen mukaansa tilannetta on helpompi kontrolloida ja oppilaisiin saa kontaktin puhumalla. Alakoululaisilla ei ole pääsyä omaan Wilmaan, vaan lapsen opettaja ja vanhemmat viestivät keskenään sen välityksellä.

- Alakoulussa puutumme toistuvaan unohteluun tai käytökseen. On toki erilaisia käytäntöjä. Osa opettajista on erittäin tarkkoja ja osa suurpiirteisimpiä, Lundell kertoo.

”Lasten rikosrekisteri”
Vantaan Sanomat kertoi osan vanhemmista kokevan Wilman ”lasten rikosrekisteriksi”, johon merkitään vain oppilaan huono käytös ja häiriköinti.

Lundellin muistuttaa, että kyseessä on vain opettajien työväline – ei ”rikosrekisteri”. Opettajan mielestä pikkujutut on helpointa hoitaa Wilmassa.

- On nykytekniikasta hyötyä. Vanhemmat voivat ilmoittaa hammaslääkärireissun helposti. Isoimmissa asioissa, kuten riitatilanteissa, kannattaa yleensä soittaa. Viestejä kun voi lukea niin monella tavalla.

Lundell muistuttaa Wilman helpottaneen opettajien ja vanhempien yhteydenpitoa ja työtaakkaa huomattavasti. Enää opettajan ei tarvitse tulostella tiedotteita, liimata niitä reissuvihkoon tai kirjoittaa muistutuksia käsin.

- Jos yläkoulun opettajalla on 150 oppilasta, on hänellä muutakin tehtävää kuin kirjoittaa mukavia merkintöjä Wilmaan. Opetus on opettajan päätehtävä, Lundell muistuttaa.

Lundellin mukaan vanhemmilta tulee palautetta Wilmasta kohtuullisen vähän. Vanhemmat syyllistyvät liian helposti lapsesta tehtävistä merkinnöistä.

- Asia pitäisi ajatella niin, että jos lapsesta tulee paljon merkintöjä, pitäisi kotona puhua miksi niitä tulee. Ei siitä pidä loukkaantua. Päinvastoin, siinähän autetaan oppilasta.

Pauliina Jokinen


Enkeliporsaan arvio Ilta-Sanomien jutusta:

Seiska ja puoli. Juttu on tehty puhelinhaastattelun perusteella. Haastattelu tehtiin perjantain viimeisen tunnin, uskontotunnin jälkeen kello kaksi.

Yritin havainnollistaa Wilman monia puolia.

Muuten, kannattaa lukea Iltiksen jutun keskusteluosiota. Värikästä meininkiä, suurin osa kannattaa Wilmaa. 

Hauskin kommentti meni jotenkin näin:

Sillä Vuoden luokanopettajalla näyttää olevan mielipide joka asiaan.

Taitaa olla joku tuttu. Sitä paitsi vastailen kyllä, jos minulta kysytään.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Wilma - lasten rikosrekisteri?

17.4. Vantaan Sanomat


Pääkaupunkiseudun koululaisten huoltajat ovat käärmeissään Wilma-järjestelmän kautta koulusta tulevan kielteisen palautteen vuoksi.
Wilman alkuperäisenä tarkoituksena on ollut helpottaa kodin ja koulun välistä yhteistyötä sekä antaa opettajille kanava kertoa koulun tulevista tapahtumista.
Näin varmasti on edelleenkin. Se kuitenkin on surullista huomata, että Wilma on myös lapsen tai nuoren rikosrekisteri, pahoittelee espoolaisen koululaisen äiti.

Hänen mukaansa lukuvuoden aikana tulevat merkinnät myöhästymisistä tai kotitehtävien unohtamisesta ovat arkipäivää, eivätkä opettajat juuri muusta viestittelekään.
En mitenkään voi uskoa, että kodin ja koulun välinen yhteistyö paranee vain virheisiin, unohduksiin ja myöhästelyihin puuttumalla.
Aivan varmasti lasteni koulupäivissä on ollut edes joskus jotakin hyvää, josta olisi voinut mainita, harmittelee koululaisen äiti.


Wilmankin suhteen perusoletus on, kun merkintöjä ei tule, oppilaalla on koulussa kaikki hyvin.

Ennen soiteltiin tai jaeltiin muikkareita, jos paljon laiminlyötiin tehtäviä tai myöhästeltiin. Reppuvihko oli toimiva tapa viestiä, mutta viestintä vaati opettajalta paljon askartelua. Tiedote naputeltiin ja monistettiin, laput leikattiin sopivan kokoisiksi ja liimattiin vihkoon. Henkilökohtaiset viestit kirjoitettiin käsin.

Wilma on erittäin kätevä tapa viestiä, koska turhat soittelut ovat jääneet pois. Opettajienhuoneen puhelin pärisi jatkuvasti, kun huoltajat ilmoittelivat lastensa poissaoloja. 

Wilman suuri etu on sen nopeus. Vanhemmat ilmoittavat lastensa poissaolot naps vaan.

Alakoulussa on opettajia, jotka merkkaavat Wilmaan hyvin tarkkaan kaikki laiminlyönnit. Itse merkkaan vasta, jos laiminlyönnit eivät lopu huomautusten jälkeen. On inhimillistä unohtaa silloin tällöin. Alakoulussa jatkuva merkkaaminen on mielestäni kyyläystä.

Annan myönteisen palautteen vanhempainvarteissa.


Vantaan OAY:n puheenjohtaja Sami Markkanen myöntää, että vanhempien huomio pitää paikkansa.

Markkanen muistuttaa, että esimerkiksi aineopettajalla voi päivän mittaan olla jopa 150 oppilasta.
Silloin on selvää, että kovin yksilölliseen palautteeseen ei yksinkertaisesti ole voimavaroja, korostaa Markkanen.
Hän peräänkuuluttaa myös vanhempia avoimeen keskusteluun lastensa kanssa, jotta Wilma ei olisi ainoa viestikanava koulusta kotiin. (Vantaan Sanomat 17.4)


On selvää, että yläkoulussa merkataan tarkemmin kuin alakoulussa. Yläkoulussa oppilaalla ei ole sitä yhtä valvovaa silmää, vaan liuta silmiä. Kun oppilas hoitaa tehtävänsä huonosti, jokainen päivän aikaan oppilasta opettava opettaja merkkaa Wilmaan oppilaan laiminlyönnit.

Sami Markkanen peräänkuuluttaa aivan oikein, jos laiminlyönnit eivät ota loppuakseen, kotona on vakavan keskustelun paikka. Koulu on lapsen työtä.

Wilmaan kirjoitettaessa pitää olla tarkka sekä koulussa että kotona. Hermostuksissaan tai väsyneenä ei kannata avata koko Wilmaa, ettei tule kirjoitettua harkitsematonta tekstiä. Kannattaa nukkua yön yli. Suosin lyhyttä ja asiallista tekstiä. Jos on enemmän kerrottavaa, soitan mieluummin kotiin. Kirjoitettua tekstiä voi tulkita niin monin tavoin.

Tämän päivän Hesarin Mielipiteessä oli mielenkiintoinen opettaja Tuomo Sutisen kirjoitus:



Internet voi tehdä opettajista julkkiksia tahtomattaan. Kaikki opettajat tuskin ymmärtävät, kuinka laajaan levitykseen heidän arkipäiväinen toimintansa saattaa joutua.

Facebookissa on Wilma pilasi elämäni -niminen sivu, josta "tykkää" yli 49 000 ihmistä. Siellä jaetaan kuvakaappauksina merkintöjä, joita opettajat ovat syöttäneet sähköisiin reissuvihkoihin oppituntien tapahtumista. Yleensä merkinnöissä on opettajan nimikirjaimet.


Wilma pilasi elämäni -sivustolla on Facebookissa kilpailijakin, Koulun Wilma pelasi elämäni

Alakoulussa Wilmaa saa lukea vain huoltajat, mutta yläkoulussa myös oppilailla on pääsy Wilmaan. Yläkoulussa Wilma on oppilaiden työkalu. Wilmasta näkyy kurssit ja koekalenteri. Tunnollinen oppilas voi Wilman avulla suunnitella opiskeluaan.

Tietenkään ei ole tarkoitus, että huoltajille tarkoitettuja Wilma-viestejä levitellään pitkin poikin nettiä.

Pidän viestien levittämistä sairaana ilmiönä. Yhtä sairasta on kuumottaa opettajaa, kuvata salaa tapahtuma kännykällä ja levittää klippi nettiin. Edes murrosiän aivomyllerrys ei anna oikeutusta moisiin toimintoihin.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Miksi Antti Korhosesta tehtiin pelinappula?

17.4. Iltalehti


OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen ihmettelee, mikä on ollut Helsingin opetusviraston virkamiesten motiivi tiedottaa yksittäistä henkilöä koskevassa asiassa.

- Opetusvirasto ei puhu yleisesti koulurauhasta, vaan Antti Korhosesta. Tämä herättää ihmetystä eri ihmisten välisistä mahdollisista kytköksistä, Luukkainen puntaroi.

Opetusviraston tiistaina julkaisemien yksityiskohtaisten tietojen mukaan liialliseen voimankäyttöön syyllistynyt Korhonen olisi tarttunut oppilasta kiinni rinnuksista ja kaulaliinasta. Opettaja yritti saada oppilaan poistumaan ruokalasta repimällä häntä vaatteista ja työntämällä hänet selkä seinää vasten.

Korhonen ei itse suostunut kommentoimaan uusia tietoja Iltalehdelle. OAJ:n johtava lakimies Erkki Mustonen sen sijaan kertoi Korhosen kiistävän uudet tiedot.

- Uudet tarinat eivät Korhosen mukaan pidä paikkaansa, eikä hän tunnista niistä itseään, Mustonen totesi.

OAJ seisoo yhä opettajan takana tapauksessa.

Netissä on OAJ:n tietojen mukaan lähtenyt liikkeelle toinen, hieman pidempi versio kohuvideosta.

- Voidaan epäillä, onko nyt julkisuudessa näkynyttä 15 sekunnin videota manipuloitu, Luukkainen pohti.

OAJ:n on aikomus odottaa apulaisvaltakunnansyyttäjän ratkaisua asiassa. Päätöksen on määrä tulla sen jälkeen, kun loppuvaiheessa oleva poliisitutkinta valmistuu.

- Selvittäkööt juristit, mikä on totta ja mikä ei, sanoi Luukkainen.

 
Mitä enemmän Alppila-gatea on vatvottu, sitä enemmän asia herätää kummastusta.

Mikä tekee opettaja Antti Korhosen tapauksesta niin poikkeuksellisen, että Korhonen sai potkut suorilta jaloilta?

Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo kertoi 12.4. Vantaan Sanomissa, että esim. Vantaan peruskouluissa on sattunut kuluvana lukuvuonna noin 20 tilannetta, jotka muistuttavat opettajan erottamiseen johtanutta Alppilan koulun välikohtausta.


Miksi Alppilassa ei noudatettu opetusalalla noudatettua yleistä kaavaa, ensin keskustellaan, sitten voidaan antaa huomautus tai varoitus? Jos mikään ei auta, turvaudutaan potkuihin.

Alppilan rehtorit eivät antaneet perheelliselle Antti Korhoselle uutta mahdollisuutta. Korhonen totesi, että Tämä tuhoaa perheemme talouden.

Rehtori Sari Aarniokoski teki Korhosesta tutkintapyynnön poliisille. On hyvä ottaa objektiivinen taho (poliisi) selvittämään, mitä on tapahtunut, Aarniokoski totesi IS:lle 5.4.

Miksi Aarnikosken seuraaja rehtori Mari Uutaniemi ei malttanut odottaa tutkinnan tuloksia, vaan erotti Korhosen?

Miksi Opetusviraston linjajohtaja Outi Salo ei käyttänyt harkintaa, vaan hosui? Hän olisi aivan hyvin voinut palauttaa asian uudelleen käsittelyyn.

Miksi Opetuslautakunta ei ottanut kantaa Antti Korhosen erottamiseen? Kuntalain mukaan opetuslautakunta voi kumota erottamispäätöksen, muuttaa sitä tai hylätä koko oikaisuvaatimuksen. 

Puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto totesi, että tämä on mitä suurimmassa määrin juridinen asia. Minusta tämä asia on mitä suurimmassa määrin moraalinen.

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen ihmettelee samaa kuin minäkin, Tämä herättää ihmetystä eri ihmisten välisistä mahdollisista kytköksistä.

Minuun on otettu monia yhteydenottoja, joissa kerrotaan mitä ihmeellisimmistä kytköksistä. En ota niihin julkisesti kantaa. Jos asia kiinnostaa, kannattaa googlailla ja luuhailla netissä.

On myös kovasti ihmetelty Helsingin Opetusviraston johtamiskulttuuria.

Kun kouluissa tapahtuneita tilanteita aletaan ratkoa lakituvissa, ollaan hakoteillä.
 
Paraikaa Perusopetuslakia ollaan muovaamassa uuteen uskoon. Haluaako Helsinki Korhosen tapauksesta ennakkotapauksen, joka vaikuttaisi jollakin tavalla Perusopetuslain parlamentaariseen käsittelyyn? 
 
Opetusvirasto nyt tavallaan määrittelee opettajien oikeuksia, kuinka uhkatilanteissa tulee toimia. Halutaanko vaikuttaa Perustusopetuslain pykälän 36 tulkintaan?
 
"Jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä, tilanteen uhkaavuus, vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen."

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Pipopuhetta

Ilta-Sanomat 14.4.

Kommentti: Pitäisikö kouluissa jo luopua piposäännöstä?

Epäilemättä pipon, hupun tai lippiksen pitäminen sisällä aiheuttaa jatkuvaa vääntöä kaikissa Suomen yläkouluissa. Käsittääkseni monessa koulussa on edelleen sääntö, ettei pipoa pidetä sisällä. Moni ehkä pitääkin nuorta välinpitämättömänä ja huonokäytöksisenä, jos pää on piilossa.


Ilta-Sanomien sivuilla keskustellaan kauhiasti pipoista ja piposäännöstä. Pipokeskustelu purskahtaa pintaan silloin tällöin, nyt keskustelun laukaisi Alppilan yläkoulun tapaus Antti Korhonen.

Piposta on tullut nuorisokapinan väline kuten pitkä tukka oli joskus 1960-luvun lopulla. On oppilaita, jotka haluavat pitää pipoa sisällä. Toisaalta on oppilaita, jotka eivät halua käyttää minkäänlaista päähinettä edes paukkupakkasilla, vaan kuljetaan avopäin.

Ilta-Sanomat kysyy: Pitäisikö huppusäännöstä kuitenkin luopua työrauhan säilyttämiseksi ja arvokkaan opetusajan säästämiseksi?

Ei tietenkään pidä.

Jos ei tapeltaisi pipoista tai hupuista, tapeltaisiin jostain muusta, jostain vakavammasta asiasta.

Nuoret kapinoivat aina jollakin tavalla. Pipo on hyvin harmiton kapinan väline.

Johonkin on vedettävä kapinan ja nipottamisen rajapinta. On paljon parempi, että opettajat joutuvat nipottamaan pipoista kuin puukoista ja puntareista.

Joidenkin nuoruuteen kuuluu kapinointi, opettajien ammattiin kuuluu nipotus. Koulumme jo eläkkeellä oleva englanninopettajamme totesi usein: Olen nipo ja ylpeä siitä. Jos opettajat eivät nipottaisi, koulussa elettäisiin kuin pellossa. Myös vanhemmuuteen kuuluu nipotus.

Oikeaoppinen nipotus kuuluu kasvatukseen.

Koulussa yleisesti tunnustetut hyvät tavat kuuluvat asiaan. Pipo päässä syöminen ei kuulu asiaan.

Olin kerran leirikoulussa. Luokkani oli syömässä. Samaan tilaan syömään pyrähti ryhmä yläkoululaisia poikia opettajansa kanssa. Oppilaani huomautti minulle: Hei, maikka, noi pojat syö pipot päässä!

Kävelin poikien luo, en kehdannut katsoakaan poikien opettajaa, kehotin poikia: Eiköhän pojat oteta pipot pois päästä.

Pojat ottivat. Yleensä ei ole sen kummemmasta asiasta kysymys.

Luokassakaan ei pidä opiskella pipo tai huppu päässä.

Lisäys, keskustelu on rajua:

"Johonkin se rajaa pitää vetää" - käytöistavoista nousi myrsky (15.4. Ilta-Sanomat)

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Hätiköintiä ja omituisia lausuntoja

12.4. Vantaan Sanomat


Vantaan peruskouluissa on sattunut kuluvana lukuvuonna noin 20 tilannetta, jotka muistuttavat opettajan erottamiseen johtanutta Alppilan koulun välikohtausta.

Näissä tapauksissa opettaja on joutunut voimakeinoin poistamaan häiriköivän oppilaan ulos luokasta tai muusta koulun tilasta. Tilanteita on ollut 14 koulussa, kertoo Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo.

Kalon mukaan tapauksissa on ollut kyse perusopetuslain 36. pykälän momentin B mukaisesta menettelystä: Rehtorilla ja opettajilla on oikeus poistaa koulun tilasta häiriköivä oppilas, joka ei noudata poistumismääräystä. Opettaja voi käyttää tällöin voimakeinoja, jos ne ovat välttämättömiä tilanteen vakavuuden ja oppilaan vastarinnan vuoksi.

Tyypillinen poistotapaus Vantaalla etenee näin: Oppilas ei suostu käyttäytymään siivosti luokassa, vaan uhittelee opettajalle ja häiriköi oppituntia. Kun opettaja käskee oppilasta poistumaan luokasta, tämä ei lähde ja jatkaa häiriköintiä.

Opettaja hakee kollegan paikalle, koska Vantaalla on ohjeistettu, että poistotilanteissa on hyvä olla kaksi opettajaa. Yhdessä he poistavat häirikön luokasta tarvittaessa voimakeinoin, esimerkiksi taluttamalla tai kantamalla. Lopuksi opettajat tekevät asiasta kirjallisen selvityksen sivistysvirastoon.


Luvut ovat rajuja, mutta ne ovat liian pieniä. 

Opettaja jaksaa tehdä kirjallisia selvityksiä kerran tai pari, jotkut eivät viitsi tehdä niitä koskaan. Hyvä, että jotkut jaksavat rustailla selvityksiä, jotta edes suurinpiirtein tiedetään, missä mennään.

Vantaalla opettajat on ohjeistettu tarkkaan, kuinka pitää toimia uhkatilanteissa. On korostettu kirjallisten selvitysten merkitystä, vaikka niistä ei ole suoranaista apua akuuteissa tilanteissa.

Taidan olla oikea onnenpekka, koska en ole kertaakaan joutunut tekemään kirjallista selvitystä. Oppilaat ovat uskoneet järkipuhetta. Pitkällä urallani on ollut pari-kolme uhkatilannetta, mutta ne tapahtuivat 1980-luvulla:

1. Pidin jälki-istuntoa. Kuudesluokkalainen iso poika alkoi viskellä pulpetteja ja tuoleja ympäriinsä. Tilanne oli vaarallinen kaikinpuolin. Otin pojan syliini rauhoittumaan. Poika ensin rimpuili vastaan, raivosi hetken vielä, mutta rauhoittui. 

2. Viidesluokkalainen poika häiriköi, huuteli mitä sattui ja juoksenteli pitkin luokkaa. Poika ei totellut käskyjäni. Jouduin kantamaan pojan ulos luokasta. Sain isältä tappouhkauksen. 

3. Liikuntatunnilla teimme pesäpallojoukkueita. Yksi pojista ei ollut tyytyväinen jakoon, vaan alkoi yhtäkkiä heitellä kivenmurikoita päätäni kohti. Väistelin, heittelytuokion jälkeen kehotin poikaa menemään kotiin rauhoittumaan.



Perusopetuslain mukaan opettajan on ensin yritettävä laukaista uhkaava tilanne sanallisesti. Vain erittäin uhkaavassa tilanteessa voimakeinot, kuten kiinni pitäminen tai paikalta pois taluttaminen ovat sallittuja. Tässäkin opettajan on arvioitava kokonaistilanne erittäin vakavaksi tai uhkaavaksi. (Helsingin Opetusviraston linjajohtaja Outi Salo)


Ei pidä olla naiivi.

Tilanteet voivat olla hyvin nopeita, arviointiaikaa ei oikeastaan ole ollenkaan. Puhe ei aina auta, ei ole aikaa ruveta soittelemaan minnekään. Opettajan pitää pyrkiä olla rauhallinen, väkivaltaa ei saa käyttää. Mutta jotain pitää tehdä.

Rajuin näkemäni tilanne tapahtui Vantaan koulujen välisissä shakkikisoissa. Ruokalasta oli laitettu pöytiä liikuntasaliin, jossa pelattiin. Pelit sujuivat rauhallisesti, kunnes toimitsijapöytään istahti pieni, ehkä 8-vuotias poika. Poika ei ollut kisoissa mukana ollenkaan.

Hän alkoi piirrellä pöytäkirjoihin. Kilpailun johtaja pyysi oppilasta poistumaan pöydästä, jotta kisat voisivat jatkua. Poika alkoi kiljua ja repiä pöytäkirjoja.

Paikalle saapui kaksi järjestävän koulun opettajaa. Opettajat yrittivät rauhoittaa poikaa puhumalla. Poika heittäytyi maahan ja alkoi kiljua yhä enemmän. Opettajat nostivat pojan ylös maasta ja alkoivat kantaa poikaa pois. Poika raivosi ja heittelehti vaarallisesti, opettajat olivat ammattitaitoisia ja varoivat, että pojan tempoileva pää ei osunut kummankaan leukaaan.

Olisiko molemmat opettajat pitänyt erottaa? Olisiko minut pitänyt erottaa vuonna 1981, kun otin ison kuudesluokkalaisen pojan syliini rauhoittumaan? Olisiko Ilkka Kalon pitänyt erottaa 20 vantaalaista opettajaa, jotka ovat kuluvana lukuvuonna joutuneet poistamaan oppilaan luokasta voimakeinoin, ja jotka ovat rehellisesti tehneet tapauksesta kirjallisen selvityksen?

Helsingissä hätiköitiin. Alppilan koulun rehtorit hätiköivät, linjajohtaja Outi Salo ei käyttänyt harkintaa, vaan hosui.

Jatkokäsittely ontuu. 

Omituisimman lausunnon antoi Helsingin opetuslautakunnan puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto.


Alanko-Kahiluoto: Opettajan tapaus ei sovi opetuslautakunnalle (11.4. HS)

"Tämä on opetuslautakunnan kannalta älytön tilanne", hän kommentoi HS:lle torstaina.

"Olisin toivonut, että tapaus olisi edennyt oikeusteitse. Tämä on mitä suurimmassa määrin juridinen asia. En tiedä, riittääkö luottamushenkilöiden asiantuntemus puntaroimaan, mikä olisi ollut viisain menettely."


Mm. tällaisia tapauksia varten opetuslautakunta on. Kuntalain mukaan opetuslautakunta voi kumota erottamispäätöksen, muuttaa sitä tai hylätä koko oikaisuvaatimuksen. 

Opettaja Antti Korhosen tilanne on järjetön. Helsinkiläiset päätöksentekijät ovat vetäytyneet vastuusta ja odottavat. Korhos-tapauksessa olisi ehdottomasti pitänyt noudattaa normaalia kaavaa, ensin keskustellaan, voidaan antaa huomautus tai varoitus, ääritapauksessa erotetaan.

Suora erottaminen on perheelliselle ihmiselle äärettömän kova rangaistus varsinkin, kun tiedetään, että esim. poliisi ei nähnyt tilanteessa edes lievän pahoinpitelyn merkkejä. 


Alanko-Kahiluodolle: Tapaus on mitä suurimmissa määrin moraalinen kuin juridinen. Antti Korhosta roikotetaan löysässä hirressä.

Ainoa asia, josta kaikki varmaan ovat yhtä mieltä, on alla oleva perusopetuslain kohta, joka ei ole riittävän täsmällinen:


"Jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä, tilanteen uhkaavuus, vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Oppilaan poistamisessa ei saa käyttää voimankäyttövälineitä."


Outi Salon mukaan kiinni pitäminen tai pois taluttaminen ovat sallittuja.

Kuka tahansa peruskoulunopettaja tietää, että aina ko. keinot eivät auta. Joskus oppilas on kertakaikkiaan työnnettävä tai kannettava pois tilanteesta. On suojeltava muita oppilaita.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Ilta-Sanomien juttu

11.4. Ilta-Sanomat


"Tapaus Antti Korhonen" saattaa rikkoa koulujen sanattoman herrasmiessopimuksen. Näin uskoo vuoden luokanopettajaksi valittu Kai-Ari Lundell.

Vuoden luokanopettajaksi 2013 valittu vantaalainen alakoulun opettaja Kai-Ari Lundell pelkää "tapaus Antti Korhosella" voivan olla kohtalokkaita seurauksia koulujen turvallisuudelle ja kurinpidolle.

- Hyvä puoli tässä on, että tämä on saanut näin kovan julkisuuden. Varmasti tämä käsitellään nyt pohjamutia myöten ja opettajille tulee varmuus siitä, mitä kentällä saa oikein tehdä.

Lundellilla on kuitenkin iso pelko sydämessä.

- Kauhuskenaario on, että jos Antti Korhonen tuomitaan ja tästä tehdään ennakkotapaus, niin silloin tulee kyllä sellaista käskyä, että yläkoulujen miesopettajat eivät varmasti tee enää mitään.

- Sitten saadaan riehua, Lundell lisää.

Mitä tapahtuu opettajien kirjoittamattomalle säännölle?"

Lundellin mukaan on "käytäntö ja kirjoittamaton sääntö", että yläkoulujen harvat miespuoliset opettajat, liikunnanopettaja, teknisen käsityön opettaja, kymppiluokan opettaja tai miespuolinen rehtori, pyydetään ongelmissa hätiin.

- Se on ollut vähän epäreiluakin heitä kohtaan. He joutuvat selittelemään ja naiset katsovat sivusta. Tietenkään naiset eivät saa mennä isojen korstojen väliin. Siinä voi satuttaa itsensä. Se on paras, että he poistuvat tilanteesta.

- Sen verran kohteliaita miesopettajat ovat, Lundell sanoo.

Alakoulussa tilanteet ovat Lundellin mukaan hiukan erilaisia.

- Se ei ole niin rajua, mutta voivat siellä ykkösellä ja kakkosella sakset yllättäen heilahtaa.

Lundell korostaa, että nyt puhutaan ääritilanteiden hallinnasta. Valtaosa oppilaista on tavallisen kunnollisia.

- Aivan loistavaa, että Antti Korhonen tuli esiin ja saatiin keskustelu käyntiin. Opettajat ovat olleet hyvin epävarmoja ja jotkut jopa pelokkaita.

Lundell ihmettelee, mitä kulisseissa on tapahtunut.

- Tässä ei noudettu tyypillistä opetusalan käytäntöä, että ensin keskustellaan ja annetaan huomautus ja mahdollinen varoitus ja sitten vasta irtisanotaan. Tämä on peräti outo tapaus. Pikkuisen epäilen, että tässä täytyy olla jotain muuta.

- Tämä ei ole ihan kokonaan tullut julkisuuteen, Lundell uskoo.

- Videopätkän perusteella mitään järisyttävää ei ole ollut ja poliisikin totesi, ettei ole edes lievän pahoinpitelyn merkkejä.

- Rehtorikaksikko on täysin kadonnut pois julkisuudesta, samoin opetusviraston linjajohtaja. Kas kun hän ei palauta tätä (erottamista) pöydälle uudelleen käsittelyyn. Niin minä tekisin.

Opettajan potkut käsitellään uudelleen

Helsingin opetuslautakunta käsittelee Alppilan koulun opettajan erottamistapauksen ensi kuussa. Lautakunnan puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto kertoo STT:lle, että opettajan jättämä oikaisuvaatimus käsitellään 7. toukokuuta.

Alanko-Kahiluodon mukaan asiassa ei ole syytä kiirehtiä, koska apulaisvaltakunnansyyttäjän lausuntoa ei ole vielä tullut.

Tuomas Manninen


Enkeliporsaan arvio Ilta-Sanomien jutusta:

Kasi puoli. Juttu tehtiin puhelinhaastattelun perusteella, onnistuin mielestäni hyvin. Toimittaja kyseli, minä vastailin, mutta pääsin ohjaamaan haastattelua riittävästi. Jutussa tulee hyvin esille haastattelun ydinkohdat.

Hienoa, että juttu on tällä hetkellä Ilta-Sanomien nettiversion ykkösjuttu. 

Ota kantaa -osiossa kysellään Puuttuvatko miesopettajat ongelmatilanteisiin  naisopettajia hanakammin?

75 prosenttia vastaa, että näin on.

Ota kantaa -osio oli minulle yllätys.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Alppilan Korhos-gate Salo-gateksi?

Kanagwan suuri aalto (Katsushika Hokusai)

Laineet lyövät puolesta ja vastaan. Enimmäkseen Alppilan yläkoulun erityisopettaja Antti Korhonen on saanut tukea:

Presidentti Ahtisaari

Listaa voisi jatkaa pitkään, mutta on joitakin vastakkaisiakin ajatelmia:



Enkeliporsas:

Joskus on pakko ajatella ääneen.

Kääntyykö Korhos-gate Salo-gateksi? 

Mikäli Antti Korhonen todetaan syyttömäksi ja saa virkansa takaisin, kaiken järjen mukaan syyttävä sormi alkaa sojottaa kohti Helsingin Opetusviraston linjajohtaja Outi Saloa.

Toimiko linjanjohtaja Outi Salo oikein hyväksymällä Alppilan koulun erityisopettaja Antti Korhosen erottamisen? Eikö kokonaisvastuu Korhosen potkuissa ole Opetusviraston linjajohtajohtajalla?

Jos todetaan, että Opetusviraston toiminta erottamisessa ei ole ollut asianmukaista, niin pitäisikö linjanjohtajan vetää Korhos-gatesta omat johtopäätöksensä?



Poistaminen oli Luukkaisen tietojen mukaan tapahtunut oikein. Sen sijaan opettajan kohtelu kummastuttaa Luukkaista.

Tietojeni mukaan opettajaa tai muita asianomaisia ei kuultu tilanteen jälkeen, sanoo Luukkainen.

Luukkainen kyseenalaistaa myös tapauksen laillisuuden. Tavanomainen käytäntö on, että opettajalle annetaan ensin huomautus ja varoitus, sitten vasta hänet irtisanotaan.

Tässä tapauksessa opettajalle ilmoitettiin illalla, että ole kotona pari päivää.

Enkeliporsas:

Joskus on ajateltava ääneen sellaisiakin asioita kuin ei pitäisi.

Voiko olla mahdollista, että Antti Korhosen erottaminen liittyy misandriaan eli voimakkaaseen miehiin kohdistuvaan syrjintään? 

En voi välttyä ajatukselta, että Korhosen irtisanomiseen liittyy jotain, joka ei ole tullut kunnolla julkisuuteen. On todella outoa, että Korhosen tapauksessa ei noudatettu opetusalan totuttua kaavaa, vaan hänet sanottiin irti suoraan.

On todella hyvä, että asiat tullaan tutkimaan pohjamutia myöten.

Perusopetuslaki:



"Jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä, tilanteen uhkaavuus, vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. 

Oppilaan poistamisessa ei saa käyttää voimankäyttövälineitä."


Enkeliporsas:

Yllä olevan lainkohdan tulkinnasta kait on nyt kysymys.

Koulun pelisäännöt selviksi (Luokanopettajaliitto)

Kehotan kaikkia yläkoulun kymppiluokkien sekä teknisen käsityön opettajia pysymään kiltisti poteroissaan. On odotettava, kunnes laintulkinnat on saatu niin selviksi, että kuka opettaja milloin tahansa tajuaa, kuinka toimitaan Alppilan yläkoulun kaltaisissa tapahtumissa.

On todella hyvä, että Antti Korhonen tuli voimalla julkisuuteen.