Kamaa naamaan

10.2. Yle

Nuuska syrjäytti tupakan –takavarikkoja pohjoisen peruskouluissa

Nuuskaa takavarikoidaan yläkoululaisilta yhä useammin. Rovaniemeläisen Ounasvaaran peruskoulun rehtori kertoo, että tavaroiden tarkastuksia tehdään heidän koulussaan kuukausittain, usein nuuskaepäilyn vuoksi. Kari Ollilan mukaan myös esimerkiksi Kempeleessä on havaittu, että nuuska on nuorison keskuudessa suositumpaa kuin tupakka.

12.2. Yle

Yläkoululaiset kokeilevat kannabista kotibileissä ja osa jää koukkuun – "Joillekin on tullutaistiharhoja ja mielenterveysongelmia"

Kannabiksen käyttö on lisääntynyt nuorten keskuudessa. Imatralla kouluterveydenhoitajat tapaavat viikoittain oppilaita, jotka kertovat kokeilleensa tai käyttävänsä kannabista. Tapaukset ovat lisääntyneet vuoden sisällä. Nuorimmat kannabiksen käytöstä kertoneet ovat olleet vain 13-vuotiaita.

Kaksi lasten päihteiden käyttöä koskevaa uutista pistää miehen miettimään. Lasten päihteiden käyttö on aina surullista.

Nuuskassa on enemmän nikotiinia kuin tupakassa ja on oletettavaa, että nuuska aiheuttaa tiukan riippuvuuden. Nuuska pilaa limakalvoja ja ikeniä sekä tuhoaa hampaita, kun se aiheuttta ienpakoa. Nuuska voi aiheuttaa syöpää siinä missä tupakkakin.

Moni nuuskan käyttäjä siirtyy tupakkaan. Nuuskan käyttäminen tuntuu ulkopuolisten silmissä iljettävältä ja sottaiselta.

Kannabis on huomattavasti vaarallisempaa kuin nuuska. Se voi aiheuttaa aistiharhoja ja mielenterveysongelmia. Kannabis voi edesauttaa skitsofrenian puhkeamista. Se on monelle käyttäjälle portti koviin huumeisiin.

Ikävintä on, että kannabiksen käytöstä on tehty muodikasta. Lukiolaisille kannabista mainostetaan sanomalla, että kannabis ei lihota eikä siitä tulee krapulaa. Haittavaikutuksista ei puhuta mitään.

Silloin tällöin päihteet aiheuttavat paikallisia käyttöepidemioita. Joskus jonkun aivan pienenkin kunnan lapset voivat joukolla joutua jonkun päihteen koukkuun.

Myös yksittäiset koulut voivat joutua päihde-epidemian valtaan. Omassa koulussani oli 1980-luvun puolessa välissä joissain porukoissa muodikasta impata, mikä on todella vaarallista puuhaa. Imppaaminen alkaa tuhota aivosoluja heti ensimmäisestä käyttökerrasta lähtien.

Muutamat kouluni pojat imppasivat mopojen bensatankista sekä muita liuottimia. Pururadan telineiden viereisestä pusikosta löytyi kaikenlaista purkkia ja purnukkaa. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä pojille kävi. Myöhemmin impaajia ei ole havaittu.

Muistan omalta kouluajaltani reippaan urheilijapojan, joka alkoi impata. Syksyllä poika käveli kouluun kyyryssä käsi suun edessä, ennen joulua poika jo kuoli.

Onneksi yleisesti ottaen suomalaisten nuorten sekä tupakan että alkoholin käyttö on selvässä laskussa, niitä ei koeta kovin muodikkaina päihteinä.

Vanhemmille lasten päihteiden käyttö tulee aina yllätyksenä. Lasten murrosiän takia asia on hyvin räjähdysherkkä, huudetaan ja ovet paukkuvat. Tarvitaan ulkopuolista apua.

Koulussa on nykyään hyvin vähän päihdevalistusta. Ennen oli kansalaistaitoa kerran viikossa, joissa käsiteltiin kunnolla myös tupakka, alkoholi ja huumeet. Kansalaistaito oli hieno oppiaine. 

Liimasta lohtua

MTV: Koululaisten imppaus yleistä

Iltalehti 17.1.

Yle: Imppaus vei koululaisen teholle

Kuudesluokkalainen koululainen joutui tehohoitoon imppaamisen vuoksi, kertoo Yle Oulu.

Ylen mukaan tapaus sattui Oulussa viime vuoden lopussa.

Opetustoimi ei kommentoi tapausta, sillä imppaaminen tapahtui kouluajan ulkopuolella. Asiasta on kuitenkin jaettu tietoa kouluille ja osaan kodeista.

Koulupoliisi Merja Heikkinen ei osaa sanoa, kuinka yleistä imppaaminen on. Koulupoliisi sai vinkkejä imppaamisesta viime syksynä. Varsinaisia tapauksia tulee ilmi silloin tällöin.

Imppaamisella tarkoitetaan haihtuvien aineiden, kuten teknisten liuottimien, hengittämistä päihtymistarkoituksessa.

Aina silloin tällöin tulee esiin nuorten poikien imppaamistapauksia. En tiedä mitään lohduttomampaa kuin lapsi, joka imppaa. Jotkut mopopojat imppaavat moponsa tankista bensaa.

Imppaaminen on äärimmäisen vaarallista, sillä imppaaminen liuottaa aivosoluja.

Omassa koulussani oli lyhytaikainen imppaamisaalto joskus 1980-luvun lopussa. Pururadan liepeiltä olevien kuntoilutelineiden läheisyydestä löytyi liuotin- ja liimapakkauksia. Sillä kertaa imppaamisaalto saatiin lopetettua.

Viimeeksi olen törmännyt imppaamiseen Virossa. Kuljeskelin Tallinnan keskustan ulkopuolella. Näin muutamien pikkupoikien istuskelevan portailla rätti kasvoillaan. Pojat olivat muissa maailmoissa.

Ensimmäisen kerran tajusin, mitä imppaaminen on, kun olin oppikoulun alaluokilla. Kävin Tikkurilan yhteiskoulua, kävelin kouluun Hiekkaharjuntietä pitkin. Syksyllä, kun koulu alkoi, ihmettelin, miksi tuttu viidesluokkalainen urheilijapoika käveli kouluun niin hitaasti. Poika laahusti kouluun.

Jossain vaiheessa huomasin, että poika piteli kasvoillaan rättiä. En tajunnut, mistä oli kysymys kunnes joku selitti, että urheilijapoika imppaa. Rättiin oli laitettu tinneriä.

Marraskuussa poikaa ei koulussa enää näkynyt. Kevätlukukaudella aamunavauksessa pidettiin hiljainen hetki, koska poika oli kuollut. Hän imppasi itsensä hengiltä.

En unohda urheilijapoikaa koskaan. Tapaus kosketti minua syvästi.

Kun pieni poika imppaa, hän hakee lohtua, usein sitä lohtua, jota hänen vanhempansa eivät ole pystyneet tarjoamaan.

Alakoulussa viidennellä luokalla ihmisen biologiajakson yhteydessä käsitellään tupakka, alkoholi ja huumeet. Tunneilla puhutaan myös imppaamisen vaaroista. Lapset ovat aivan ymmällään, kun puhun imppaamisesta. Joskus olen ajatellut, että onko imppaamisen käsittely oppitunneilla järkevää. Liuottimet ja liimat ovat lähihuumeita, joita on helppo hankkia. Ties vaikka joku imppaamisesta mitään tietämätön lohtua kaipaava pikkupoika saa biologiantunneilta inpiraation.