Näytetään tekstit, joissa on tunniste sannisto tuire. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sannisto tuire. Näytä kaikki tekstit

lauantai 24. syyskuuta 2011

Opettajan työn rajat 2.


Äärimmäisen hienoa pohdintaa tamaperelaiselta opettajalta Jarmo Viitaselta - laitoin YLE:n uutisen tänne kokonaisuudessaan.

YLE 21.9.


Harva opettajaksi ryhtyvä luulee enää pystyvänsä keskittymään tulevassa työpaikassaan pelkkään kansankynttilän rooliin. Lisääntynyt vastuu ja varsinaisen opetustyön ulkopuoliset tehtävät alkavat olla tiivis osa ammatin kuvaa.

Tampereella viimeisin lisäys opettajan vastuukirjoon on käytäntö, jonka mukaan sairastuvaa oppilasta ei tarvitse enää siirtää kouluterveydenhoitajan pakeille. Opettaja voi terveydentilan arvioituaan lähettää lapsen suoraan kotiin.

Opettaja Jarmo Viitanen Sastamalasta toimii OAJ:n paikallisyhdistyksen puheenjohtajana. Hän näkee suuntauksen hankalana.

- Meidät on valittu kuntiin opettamaan, siihen olemme saaneet koulutuksen. Valitettavasti meitä ei ole koulutettu terveydenhoitajan, poliisin tai muiden viranomaisten hommiin.

Tampereen kaupungin kouluterveydenhoidosta viransijaisena vastaavan ylilääkäri Tuire Sanniston mukaan vastaisuudessakin pitäisi pärjätä maalaisjärjellä.

- Periaatteessa tietysti niin. Ohjeistuksessahan luki terveydenhoidon suhteen, ettei kouluun pitäisi edes lähteä sairaana. Toisaalta opettaja lähtee usein itsekin sairaana kouluun, Jarmo Viitanen sanoo.

Opettaakin pitäisi ehtiä

Viitasen mukaan opettajien oletetaan nykyään olevan sekä poliisi että vanhemman korvaaja.

- Ne ovat jo kiinteä osa toimenkuvaa. Opettaja joutuu valvomaan esimerkiksi tupakkalain noudattamista koulun alueella - ilman virkavallan valtuuksia tai koulutusta. Poliisiahan asia ei kiinnosta.

- Pirkanmaan yleissivistävien opettajien kokouksessa juuri pari kollegaa jutteli, että olisihan se hienoa jos ehtisi hieman tätä omaa oppiainettakin opettamaan, kun siihen on koulutus saatu.

Opettaja joutuu talsimaan entistä enemmän myös paperisodan juoksuhaudoissa. Muuttunut lainsäädäntö tuo erityisoppilaita tavallisille oppitunneille.

- Siinä unohtuu, että meillä aineenopettajilla ei ole tähän tarvittavaa koulutusta, vaan erityisopettajilla. Täällä Sastamalassa esimerkiksi pitää täyttää noin 10 paperia jokaisesta erityisoppilaasta. Samalla pitää ottaa kantaa sellaisiin asioihin, joihin ei ole koulutettu, Jarmo Viitanen sanoo.

Kallista talkootyötä

Viitasen mukaan työnantaja väittää, että erityisopetuslain muutos ei lisää kustannuksia.

- OAJ puolestaan laski, että siinä on kyse noin 300 miljoonan työpanoksesta vuosittain. Mutta kyllähän opettajilta sen verran talkoohenkeä löytyy.

- Jos vaikka muulla alalla toimivaa kaupungin työntekijää käskettäisiin yhtäkkiä mennä ylimääräisenä työnä korjaamaan autoja, voisi olla hankala saada ketään suostumaan. Ei ole koulutusta eikä aikaa. Ilmeisesti opettajat ovat kaatopaikka-ammatti, joka tekee töitä talkoilla kaiken aikaa.

Olen pohtinut pitkään, onko opettajan työnkuvalla rajoja lainkaan?

Opettajan työtä harkitsevalle nuorelle on sanottava, että on harhaa luulla, että opettajan työ koostuu pelkästään opettamisesta ja kasvattamisesta. Minä luulin vuonna 1977, kun aloitin luokanopettajan tutkinnon suorittamisen Jyväskylän yliopistossa, että minusta tulisi opettaja. Väärin luulin, minusta tuli jonkinlainen monitoimityöläinen. Sana monitoimityöläinen on kaksiuloitteinen. Opettajan työhön on tullut uusia tehtäviä roppakaupalla, toisaalta opettajan työ on vahvasti proletarisoitunut.

Viitanen käyttää hienoa kielikuvaa, kaatopaikka-ammatti.

Jos kukaan muu ei sitä tee, sälytettäköön se opettajalle. Mielenkiintoista on, että olen ollut monenmoisissa kokouksissa ja palaveereissa, joissa on muita "alan työntekijöitä" kuin opettajia. Olen usein ainoa, joka ei nauti kokouksen ajalta virka-ajan sulopalkkaa. En saa ko. ajalta palkkaa ollenkaan.

Minulla on kaksi ystävää, jotka olivat erityisopettajia. Kumpikin joutui eläkkeelle väsyttyään jatkuvaan palaveeramiseen ja papereiden pyöritykseen. He rakastivat erityisopettajan perustehtävää, opettamista.

Opettajan oikeudet ja velvollisuudet on määritelty laissa melkoisen ympäripyöreästi.

Jokainen opettaja tietää opettajien ns. orjapykäkälän, joka päättyy seuraavasti:

... ja suorittaa hänelle erikseen säädetyt tai muutoin määrätyt tehtävät.

Orjapykälään vedoten opettajille tupataan hyvinkin erikoisia tehtäviä, esim. ehdotetaan selviä sairaanhoidollisia tehtäviä, vaikka opettajilla ei ole päivääkään koulutusta ko. tehtäviin. Tiedänpä tapauksen, jossa opettajat velvoitettiin tulemaan kouluun sunnuntaina siivoamaan kaappeja ja varastoja yhteissuunnitteluaikaan vedoten (YT-tunnit).

YT-aika näyttää olevan todellista kuminauhaa, venyy ja paukkuu, opettajan selkärankaa kiristetään katkeamispisteeseen.

Harva opettaja väsyy lasten opettamiseen tai kasvattamiseen.Suurimmalle osalle meistä opettaminen on suoranainen kutsumus.

Niin, ja monessa kunnassa kunnan oma siivoustoimi on ajettu alas, on siirrytty vuokrafirmoihin. Siivoustyön laatu on heikentynyt surkeasti. Moni opettaja on tarttunut rikkaharjaan ja -kihveliin, kallista akateemista siivoustyövoimaa.