Äärimmäisen hienoa pohdintaa tamaperelaiselta opettajalta Jarmo Viitaselta - laitoin YLE:n uutisen tänne kokonaisuudessaan.
YLE 21.9.
Harva opettajaksi ryhtyvä luulee enää pystyvänsä keskittymään tulevassa työpaikassaan pelkkään kansankynttilän rooliin. Lisääntynyt vastuu ja varsinaisen opetustyön ulkopuoliset tehtävät alkavat olla tiivis osa ammatin kuvaa.
Tampereella viimeisin lisäys opettajan vastuukirjoon on käytäntö, jonka mukaan sairastuvaa oppilasta ei tarvitse enää siirtää kouluterveydenhoitajan pakeille. Opettaja voi terveydentilan arvioituaan lähettää lapsen suoraan kotiin.
Opettaja Jarmo Viitanen Sastamalasta toimii OAJ:n paikallisyhdistyksen puheenjohtajana. Hän näkee suuntauksen hankalana.
- Meidät on valittu kuntiin opettamaan, siihen olemme saaneet koulutuksen. Valitettavasti meitä ei ole koulutettu terveydenhoitajan, poliisin tai muiden viranomaisten hommiin.
Tampereen kaupungin kouluterveydenhoidosta viransijaisena vastaavan ylilääkäri Tuire Sanniston mukaan vastaisuudessakin pitäisi pärjätä maalaisjärjellä.
- Periaatteessa tietysti niin. Ohjeistuksessahan luki terveydenhoidon suhteen, ettei kouluun pitäisi edes lähteä sairaana. Toisaalta opettaja lähtee usein itsekin sairaana kouluun, Jarmo Viitanen sanoo.
Opettaakin pitäisi ehtiä
Viitasen mukaan opettajien oletetaan nykyään olevan sekä poliisi että vanhemman korvaaja.
- Ne ovat jo kiinteä osa toimenkuvaa. Opettaja joutuu valvomaan esimerkiksi tupakkalain noudattamista koulun alueella - ilman virkavallan valtuuksia tai koulutusta. Poliisiahan asia ei kiinnosta.
- Pirkanmaan yleissivistävien opettajien kokouksessa juuri pari kollegaa jutteli, että olisihan se hienoa jos ehtisi hieman tätä omaa oppiainettakin opettamaan, kun siihen on koulutus saatu.
Opettaja joutuu talsimaan entistä enemmän myös paperisodan juoksuhaudoissa. Muuttunut lainsäädäntö tuo erityisoppilaita tavallisille oppitunneille.
- Siinä unohtuu, että meillä aineenopettajilla ei ole tähän tarvittavaa koulutusta, vaan erityisopettajilla. Täällä Sastamalassa esimerkiksi pitää täyttää noin 10 paperia jokaisesta erityisoppilaasta. Samalla pitää ottaa kantaa sellaisiin asioihin, joihin ei ole koulutettu, Jarmo Viitanen sanoo.
Kallista talkootyötä
Viitasen mukaan työnantaja väittää, että erityisopetuslain muutos ei lisää kustannuksia.
- OAJ puolestaan laski, että siinä on kyse noin 300 miljoonan työpanoksesta vuosittain. Mutta kyllähän opettajilta sen verran talkoohenkeä löytyy.
- Jos vaikka muulla alalla toimivaa kaupungin työntekijää käskettäisiin yhtäkkiä mennä ylimääräisenä työnä korjaamaan autoja, voisi olla hankala saada ketään suostumaan. Ei ole koulutusta eikä aikaa. Ilmeisesti opettajat ovat kaatopaikka-ammatti, joka tekee töitä talkoilla kaiken aikaa.
Olen pohtinut pitkään, onko opettajan työnkuvalla rajoja lainkaan?
Opettajan työtä harkitsevalle nuorelle on sanottava, että on harhaa luulla, että opettajan työ koostuu pelkästään opettamisesta ja kasvattamisesta. Minä luulin vuonna 1977, kun aloitin luokanopettajan tutkinnon suorittamisen Jyväskylän yliopistossa, että minusta tulisi opettaja. Väärin luulin, minusta tuli jonkinlainen monitoimityöläinen. Sana monitoimityöläinen on kaksiuloitteinen. Opettajan työhön on tullut uusia tehtäviä roppakaupalla, toisaalta opettajan työ on vahvasti proletarisoitunut.
Viitanen käyttää hienoa kielikuvaa, kaatopaikka-ammatti.
Jos kukaan muu ei sitä tee, sälytettäköön se opettajalle. Mielenkiintoista on, että olen ollut monenmoisissa kokouksissa ja palaveereissa, joissa on muita "alan työntekijöitä" kuin opettajia. Olen usein ainoa, joka ei nauti kokouksen ajalta virka-ajan sulopalkkaa. En saa ko. ajalta palkkaa ollenkaan.
Minulla on kaksi ystävää, jotka olivat erityisopettajia. Kumpikin joutui eläkkeelle väsyttyään jatkuvaan palaveeramiseen ja papereiden pyöritykseen. He rakastivat erityisopettajan perustehtävää, opettamista.
Opettajan oikeudet ja velvollisuudet on määritelty laissa melkoisen ympäripyöreästi.
Jokainen opettaja tietää opettajien ns. orjapykäkälän, joka päättyy seuraavasti:
... ja suorittaa hänelle erikseen säädetyt tai muutoin määrätyt tehtävät.
Orjapykälään vedoten opettajille tupataan hyvinkin erikoisia tehtäviä, esim. ehdotetaan selviä sairaanhoidollisia tehtäviä, vaikka opettajilla ei ole päivääkään koulutusta ko. tehtäviin. Tiedänpä tapauksen, jossa opettajat velvoitettiin tulemaan kouluun sunnuntaina siivoamaan kaappeja ja varastoja yhteissuunnitteluaikaan vedoten (YT-tunnit).
YT-aika näyttää olevan todellista kuminauhaa, venyy ja paukkuu, opettajan selkärankaa kiristetään katkeamispisteeseen.
Harva opettaja väsyy lasten opettamiseen tai kasvattamiseen.Suurimmalle osalle meistä opettaminen on suoranainen kutsumus.
Niin, ja monessa kunnassa kunnan oma siivoustoimi on ajettu alas, on siirrytty vuokrafirmoihin. Siivoustyön laatu on heikentynyt surkeasti. Moni opettaja on tarttunut rikkaharjaan ja -kihveliin, kallista akateemista siivoustyövoimaa.
Tekstit
Eihän se akateeminen siivoustyövoima kallista ole... eihän siitä makseta palkkaa!!!
VastaaPoistaNyt on meidän opettajien aika toimia! Rutina ja työnohjaus eivät johda tuloksiin. Energia ja panokset osoitettava oikeaan osoitteeseen!
VastaaPoistaEka ano :)
VastaaPoistaSiivoaminen on opettajan perustyöstä, opettamisesta pois.
Kaikki muistavat taannoiset epäonnistuneet terveydenhoidon "uudistukset". Vähennettin toimistohenkilökuntaa ja lääkäreistä tehtiin myös sihteereitä, aika kalliita sihteereitä olivat.
Opettajan ja lääkärin ammatit ovat tyypillisiä asiantuntija-ammatteja. Opettajien pitää opettaa ja lääkäreiden pitää parantaa ihmisiä. Muu on haaskausta.
Tuntuu kyllä näin vanhempana arveluttavalta opettajien arvomaailma. Jokaisessa työssä voidaan purnata asioissa maailman tappiin asti, mutta herätkää nyt hyvät opettajat: eikö teidän vaakakupissa paina mitään pitkät lomat ja lyhyet työpäivät ( toki töitä on sen jälkeen, mutta ne voi joustavammin tehdä mihin vuorokaudenaikaan tahansa verratuna moneen muuhun ammattiin). Erityisoppilaan äitinä minusta tuntuu erittäin pahalta, että puhutaan alati vain opettajan työmäärästä; lapsen etua ei oikeasti ajattele kukaan eikä mikään taho.
VastaaPoistaErityisoppilaiden tarpeita vahvasti liiotellaan. Vähempikin "apu" riittäisi monelle oppilaalle. Eriyttävät tehtävät löytyvät valmiina kirjoista. Teidän asenteenne avulla tai sen ansiosta luottamus opettajakuntaan on mennyt täydellisesti.On liian läpinäkyvää, että opettajien mukavuudenhalu menee lasten tarpeiden edelle. Vaihtakaa ammattia, jos ette oikeasti halua tukea lapsia päivittämällä työnkuvaanne tämän päivän tarpeisiin. Terveydentilan arvioinnista ei tarvitse todellakaan tehdä mitään numeroa, siihen riittää maalaisjärki. Tietysti jos on tottunut pyytämään lisää euroja jokaisesta ylimääräisestä toiminnosta, niin asia on vaikea. Kasvatus, joka kuuluu opettajan perustehtäviin on hyvin moninainen asia. Eniten tämän päivän opettajat kaipaavat näiden kommenttien perusteella suvaitsevaisuutta ja sydäntä tukea lapsia aidosti. Hyväksykää hieman heikommatkin oppilaat joukkoon ja tehkää työtänne sydämellä, aina voi vaihtaa ammattia jos tämä ei kiinnosta. Liian pitkään on kuljettu opettajien ehdolla; olisiko vihdoin aika puolustaa myös lapsen oikeuksia?
Yllä oleva ano...
VastaaPoistaJos jotkut puolustavat lasten oikeuksia, niin juuri opettajat.
Lähikouluidean kriitikot eivät halua, että erityisoppilaista tulee ison myllyn heittopusseja. Jos olet lukenut tarkemmin blogiani, olet huomannut sen.
Harva opettaja vastustaa erityisoppilaiden integroimista lähikouluihin. Ongelma on, että lähikouluidea on kustannusneutraali. Resursseja ei tule lisää, tulevaisuudesta ei tiedä kukaan, resursseja voidaan jopa vähentää.
Kun vaadin, että pitäisi palkata 1. lisää laaja-alaisia erityisopettajia tai 2. luokkiin lisää koulunkäyntiavustajia tai että 3. luokkakoot pitäisi pitää noin 20 oppilaassa, etu on VARMASTI nimenomaan erityisoppilaan.
Erityisoppilaas vaati aina aikaa ja tukea. Ei heitä voi piilottaa sermin taakse tekemään työkirjatehtäviä.
Kirjoitit: "Vähempikin "apu" riittäisi monelle oppilaalle. Eriyttävät tehtävät löytyvät valmiina kirjoista."
Otan tämän lauseen puhtaana huumorina. Pyydän sinua tulemaan kylään kouluumme, jossa on kolme ns. tavallista erityisluokkaan. Ole kylässä vaikka kokonainen viikko, niin alat ymmärtää, mistä on kysymys.
Erityiskoulujen oppilailla on suurempia oppimisvaikeuksia kuin ns. tavallisilla erityisoppilailla. Heitä ollaan nyt integroimassa. Heidän opettajansa ovat aidosti huolissaan oppilaistaan.
Kirjoitit: "Eniten tämän päivän opettajat kaipaavat näiden kommenttien perusteella suvaitsevaisuutta ja sydäntä tukea lapsia aidosti."
Tätä ei voi ohittaa huumorilla tai olankohautuksella. Väitteesi on törkeä.
Ylivoimaisesti suurin osa opettajista on kutsumusammatissa. Työtä tehdään juuri sydämellä ja ns. heikkoja oppilaita autetaan. Siinä on juuri suomalaisen koulujärjestelmän vahvuus, ketään ei jätetä. PISA-tutkimukset ovat osoittaneet, että Suomessa saadaan maailman tasalaatuisinta jälkeä, joka kaiken lisäksi on hyvää.
Toistan:
Please, tule kylään kouluumme. Oman tavallisen kolmannen luokan ovet sinulle aina auki, welcome.
Mutta ennen kaikkea toivoisin, että vierailisit vaikka naapurikolmosessa, joka on erityisluokka. Huomaat heti, kuka tekee työtään sydämellään ja kuka ei.
Moni erityisopettaja pahoittaa syvästi mielensä lukiessaan sinun yllä olevaa tekstiäsi. Heille lasten opettaminen ja auttaminen on henki ja elämä.
Ja loppujen lopuksi kysehän lienee siitä, että sille oppilaan (tavallisen tai erityisoppilaan) kohtaamiselle jää yhä vähemmän ja vähemmän aikaa, kun tarvii pyörittää paperia, palaveerata, kouluttautua ja kokoustaa. Ensimmäinen alan duuni alkoi kyllästyttää vasta kevätlukukauden puolella, toinen jo elokuussa. Lisäksi alkaa nämä ketjutetut sijaisuudet ottaa ihan tosissaan kupoliin.
VastaaPoistaItse hakeuduin opetusalalle siksi, että pidän varhaisnuorison opettamisesta ja koen olevani siinä hyvä. Mielipiteeni sen suhteen ei ole muuttunut. Kaikki muu kaupanpäällinen on sitten niin turhauttavaa ja rasittavaa kuraa, että vaakakuppi alkaa kallistua alanvaihdon puolelle. Harmittaa ihan pirusti, mutta minkäs teet. Tokihan joku olisi opiskeluaikoina voinut vihjaista siitä, että aika vähän tarttee enää nykyjällään opettaa.
Tein opiskeluaikoina henkeni pitimiksi sihteerin hommia ja siihen sisältyi reippaasti vähemmän raporttia ja tyhjänpäiväistä suunnittelukokousta joka ei johda mihinkään.
Teema on tärkeä. Opettajan koko työ on saatava työajan piiriin, ts. harmaa työn kenttä on aihetta nostaa pöydälle. Mutta totta on, ettei pelkkä marina auta. Meidän on löydettävä uusia tapoja hoitaa monia työmme kannalta ulkokehän tehtäviä.
VastaaPoistaKokonaan toinen asia on, että työnantajalla on direktio-oikeus: oikeus määrätä mitä ja miten työajalla töitä tehdään. Opetusalan iso ongelma on, että työaikaa ei ole riittävästi teetettävin töihin nähden.
Hei Martti, olen tuo ano, joka kritisoi kovastikin opettajia edellä. Olen samaa mieltä, teema on tärkeä ja opettajien työaikaan on saatava kaikki koulussa tehtävä työ. MUTTA: oppilaat, varsinkaan erityisoppilaat eivät saa olla tässä sijaiskärsijöinä siten, että tietty osa oppilaista pidetään erillään opetuksesta. On keksittävä muita keinoja. Ja enkeliporsaalle: kyllä minulla on hyvin läheistä kokemusta erityiskoulusta, erityisluokilta ja tavallisen luokan arjesta. Vahvaakin tukea tarvitsevalle lapselle tavallinen luokka on turvallinen paikka. Aina ei edes raha korvaa opettajan luomaa lämmintä ilmapiiriä. Tukitoimia on nykyään monenlaisia, pienryhmä on niistä vain yksi, missä toki voi olla järkevää monelle käydä osa tunneista.
VastaaPoistaUskallan kyllä edelleen sanoa, että tuen tarve lapselle on usein vahvasti liioteltua ja sen totetuttamista pelätään. Lapsi oppii paljon myös muilta lapsilta ja lapsikeskeiset opetusmenetelmät hyödyttävät kaikkia oppilaita.
Totean taas: OAJ:n on laitettava tälle STOPPI eikä todellakaan rustattava vain mitään "vastalausuntoja" tai "puheenvuoroja" asialle.
VastaaPoistaVirkahakukielto päälle niihin kuntiin jotka ovat lähdössä näin radikaalisti muuttamaan opettajan työnkuvaa.
OAJ voi myös kieltää jäseniään tekemästä työtä johon sen jäsenillä ei ole koulutusta tai josta ei ole olemassa työehtosopimusta.
Keinot ON olemassa. Ovat olleet koko ajan. Kuinka kauan saan huutaa tätä asiaa kuuroon metsään?
OAJ:n on ryhdyttävä viimeinkin oikeaksi ammattiliitoksi joka uskaltaa tehdä jotain konkreettistakin!
Jorma Penttinen, Hki
Kommentaattori Martille joka puhui työnantajan direktio-oikeudesta sanoisin että ei 2000-luvulla eletä sentään missään orjaplantaasilla.
VastaaPoistaKyllä työntekijä tekee sen, mitä työehtosopimuksessa on s o v i t t u.
Tosin voi olla että meihin opettajiin on poikkeuksellisen helppo tätä autoritääristä direktio-oikeutta soveltaa koska liittomme on ns. "joustava" ammattiliitto. Tämä maine on kuulemma työnantajan keskuudessa pitkälti tunnettu asia.
Jatkuva historiallinen vetoaminen opettajan kutsumukseen vääristää opettajan profession.
Opettaja joka suostuu tekemään mitä tahansa periaatteidensa vastaista (vrt. myös ns. lähikouluperiaate ja kokonaistyöaika)
ei ole autonominen opettaja vaan mekaaninen suorittaja (kauniisti sanottuna) ja lammas (rumasti sanottuna).
Jorma Penttinen, Hki