Onneksi ennen kirjattiin kaikki talteen, Lipposta ei nyt ristiinnaulittu. Olisi ollut erittäin noloa, jos olisi selvinnyt, että Suomen yksi merkittävimmistä pääministereistä olisi lyönyt opettajaansa turpaan.
HS 29.9.
HS löysi Lipposen koulun rangaistuskirjan
Kuopion kaupunginarkiston arkistopäällikkö Ulla Turunen nostaa vanhaa tilikirjaa muistuttavan sidoksen arkiston sivupöydälle.
Kirjan kansilehdeltä selviää, että kyse on Kuopion lyseon rangaistuskirjasta vuosilta 1939–1957.
"Kyllähän tästä kirjasta löytyvät Paavo ja Osmo Lipposen vuonna 1956 saamat jälki-istunnot", kertoo Turunen ja pitää kirjan kannet visusti kiinni. Kannen saa kuvata, mutta sivuja ei edes selata.
Laki asiakirjojen julkisuudesta estää Turusen mukaan häntä näyttämästä lyseon rangaistuskirjan sisältöä: "Opettajat merkitsivät rangaistusten lisäksi kirjoihin myös varsin henkilökohtaisia arvioita kyseisistä oppilaista."
Turunen suostuu kuitenkin jatkamaan Lipposen veljesten rangaistuksesta: "Sen syyksi lehtori V. Tikanoja on merkinnyt molemmille röyhkeyden ja väärän syytöksen."
"Jos oppilas olisi käyttänyt väkivaltaa opettajaansa kohtaan, siitä olisi rangaistuskirjassa maininta. Sellaista ei Lipposten kohdassa ole."
Aamulehti joutui tiistaina pyytämään anteeksi Paavo Lipposelta, kun lehden pakinassa oli väitetty Lipposen lyöneen opettajaansa Kuopion lyseossa. Lipponen uhkasi haastavansa lehden oikeuteen, ellei anteeksipyyntöä heru ja väitteitä peruta.
"Kyseisessä rangaistuskirjan kohdassa on merkintä, että veljekset ovat rangaistuksensa sovittaneet", Ulla Turunen suostuu vielä kertomaan.
Lippos-jupakka sai alkunsa Aamulehden mielipidesivulla, jossa lukija muisteli Paavo Lipposen lyöneen opettajaansa kesken uskontotunnin.
Muistan hyvin nuo vanhat ja hienot rangaistuskirjat.
Tuntui arvokkaalta avata musta rangaistuskirja ja raapustaa sinne ensimmäiset omat rangaistukset edellisten opettajasukupolvien rangaistusten perään. Kirjan plaraaminen oli hauskaa ajankulua. Ennen opettajien käsiala oli hieno, käytettiin mustekyniä. Hauskinta oli lukea poikien toilailujen syitä, seurauksia ja rangaistuksia. Jotkut "kepposet" olivat suorastaan mielikuvituksellisia, suurin osa oli alkeellisia ja hölmöjä.
Onneksi rangaistuspäiväkirjatkin on arkistoitu.
Jossain vaiheessa kirjoista luovuttiin ja alettiin tehdä rangaistusmerkinnät opettajien päiväkirjojen liiteosaan. Päiväkirjat talletettiin rehtorin arkistoon, isoon kassakaappiin. Muutamien vuosien päästä kassakaappi alkoi pullistella päiväkirjoista. Nyt otamme kopiot rangaistusliitteistä ja talletamme vain ne.
Miten käy Wilma-merkintöjen?
Olettaa voi, että sähköiset arkistot häviävät joskus tuuleen. Kuinka silloin tulevaisuuden lipposet todistavat syyttömyytensä?
Olin joskus opettajille suunnatussa lakikoulutuksessa, jossa todettiin, että perinteinen käsinkirjoitettu teksti pätee edelleen. Sanottiin, vaikka käytetään Wilmaa tai muita sähköisiä arkistoja, kannattaa rangaistukset ja muut kirjata talteen käsin päiväkirjan liitteisiin. Varmuuden vuoksi.
Opettajan oman oikeusturvan kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että rangaistukset tms. kannattaa kirjata tarkkaan.
Koskaan ei tiedä, milloin niitä muistiinpanoja tarvitaan. Koulussani on annettu selkeät ohjeet. Muistiinpanot kerätään aina keväisin visuun talteen. Ei vara venettä kaada.
Pölyisillä arkistoilla on aina sijansa. Suomen arkistot ovat maailman huippuluokkaa. Mikään ei ole mielenkiintoisempi paikka kuin Kansallisarkisto. Erittäin hauskoja paikkoja ovat pienemmät maakunta-arkistot.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti