Vantaan perusopetusta uudistetaan lähikouluperiaatetta uudistamalla
Kyseessä on muodollisesti vasta toimenpideluonnos. Se lähtee viimeiselle lausuntokierrokselle mm. kouluihin, 8.9.-7.10.2011. Yllä oleva otsikko kertoo, mistä on kysymys. Luonnos on huolellisesti valmisteltu, niin hyvin, että voi olettaa sen toteutuvan lähes sellaisenaan.
Aikataulu on yllättävän nopea, lähikouluperiaattetta aletaan noudattaa asteittain 1.8.2012 alkaen.Vantaa on jälleen kerran kehityksen kärjessä ja veturina.
En päässyt opettajille suunnattuun infotilaisuuteen, joka pidettiin heti koulupäivän jälkeen, koska pidin kerhoja oppilaille. Illalla pidettiin infotilaisuus alueen vanhemmille. Minulla on viisi lasta, joista kaksi on vantaalaisia peruskoululaisia. Menin siis vanhempien infotilaisuuteen.
Kaupungin puolesta paikalla olivat perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo, projektikoordinaattori, ent. Kilterin yläkoulun rehtori Esko Sainio ja suunnittelija Paula Järnefelt. Päävastuu tiedottamisesta oli Ilkka Kalolla.
Saliin oli saapunut jonkinverran oppilaiden vanhempia, esim. koulujen johtokuntien jäseniä, muutamia opettajia ja rehtoreita ja opetuslautakunnan jäseniä. Erityisoppilaiden vanhemmat olivat huolissaan lastensa koulunkäynnin tulevaisuudesta.
Ilkka Kalon esityksestä sain sellaisen kuvan, että luonnostelua on ohjannut kaksi pääperiaatetta.
1. Yhteiskunnan polarisoituminen (Huomaa yllä piirtämäni hieno aanelonen!)
Enkeliporsas:
Yhteiskunnan osalta tämä tarkoittaa sitä, että suomalainen yhteiskunta on 1990-luvulta alkaen jakautunut kolmeen selvään yhteiskuntaluokkaan. Vielä 1980-luvulla suomalaiset elivät yhtenäiskulttuurin aikaa. Arvot olivat suurinpiirtein samat, elimme pohjoismaisen hyvinvointivaltion kulta-aikaa tasaisine tulonjakoineen. Pikkuhiljaa siirryttiin "kekkoslandiasta" nykyisenkaltaiseen erilliskulttuuriin.
Yhteiskunnan ääripäät ovat korostuneet vahvasti:
- kasvava yläluokka, joka porskuttaa menojaan ja voi tarjota lapsilleen parasta
- kutistuva keskiluokka, joka sinnittelee mukana ja maksaa viulut
- kasvava köyhälistö, joka on jatkuvassa syrjäytymisvaarassa, köyhyys periytyy
Koulutuksen osalta polarisoituminen tarkoittaa sitä, että peruskoulun yhdeksi päätehtäväksi tulee syrjäytymisen ehkäiseminen.
Yksittäinen koulu joutuu panostamaan erityiseen tukeen entistä enemmän. Myös lahjakkaat oppilaat tulee ottaa huomioon. Tämä edellyttää uudenlaisia ryhmittelyjä yksittäisen luokka-asteen sisällä.
2. Heterogeeniset opetusryhmät ovat oppimisen ja kasvun kannalta rikkaus
Enkeliporsas:
Näin on tiettyyn pisteeseen asti. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun ryhmät ovat liian heterogeenisiä? Kykenevätkö opettajat eriyttämään opetustaan riittävästi? Samaan aikaan on kiinnitettävä huomio erityistä tukea tarvitseviin oppilaisiin ja on tarjottava haasteellista purtavaa lahjakkaille oppilaille. Miten käy ns. tavallisille oppilaille, uhrataanko heidät?
Perusopetusryhmien tilapäinen hajottaminen ja liikuttelu ei ole yksinkertaista. Tulee monia uusia häiriötekijöitä. Kuinka erityisoppilaat suhtautuvat jatkuviin tilapäisryhmittelyihin?
Kollegani erityisluokanopettaja totesi tänään, että hänen oppilailleen kolme tärkeintä asiaa ovat rutiini, rutiini ja rutiini. Jos luokkaan tulee yksikin uusi oppilas, vaikka vain hetkeksi, oppiminen ei suju ollenkaan. Kaikki huomio keskittyy uuteen tilapäistulokkaaseen. Kysyä voi, kuinka erityisoppilaan ajatus kulkee käänteisessä tilanteessa, kun hänen pitäisi yksinään sulautua suureen luokkaan? Erityisoppilas vaatii selkeän päiväjärjestyksen
Hän ihmetteli myös, miten taataan erityisoppilaan oikeus pienryhmään, vrt. erityisluokkaan?
Infotilaisuus oli nimensä mukainen, kysymyksille ja keskustelulle ei annettu riittävästi aikaa. Joihinkin kysymyksiin ei vastattu ollenkaan. Ilkka Kalo johti keskustelua taitavasti tuodakseen luonnoksen edut vahvasti esiin. Hän on rutinoitunut ja hyvä puhuja.
Vieressäni istuva rouva, joka oli perehtynyt hyvin luonnokseen, sanoi, että ennen tätä tilaisuutta kaikki tuntui olevan selvää, mutta infotilaisuus herätti uusia epävarmuustekijöitä pintaan.
Kalo totesi painokkaasti pariinkiin kertaan, että suunnitelma on kustannusneutraali.
Säästöä tulee vain oppilaskyydityksistä, muuten on pärjättävä nykyisellä rahasummalla. Kyydityksistä säästettävät rahat ohjataan opettajienkoulutukseen. Pääpaino koulutuksessa on sellaisten koulujen opettajille, joiden kouluissa ei ole ollut eritysluokkia.
Poimin muutamia vanhempien kysymyksiä.
Pitääkö erityislapsen siirtyä erityiskoulustaan uuteen lähikouluunsa?
Kalo: Kyllä. Kaupunkitasoisiksi palveluiksi jäisi yhteensä nykyisen 192 luokan sijaan 41 luokkaa, mm. harjaantumisluokat ja Paja-luokat.
Ovatko siirrot pysyviä?
Kalo: Kyllä. Oppilas pysyy koulu-uransa aikana oman alueensa kouluissa.
Houkutteleeko Vantaan malli päteviä erityisopettajia töihin kuntaan?
Kalo: Kyllä. Vantaa tulee aina saamaan päteviä erityisopettajia.
Enkeliporsas: Näin ei välttämättä käy. Kaupungin on tuettava omien luokanopettajiensa koulutusta erityisopettajiksi kuten muutamassa muussa kunnassa tehdään.
Miten on koulurakennusten fyysisten tilojen laita? Soveltuvatko ne uuteen malliin?
Kalo: Kouluja tullaan saneeraamaan peruskorjausten yhteydessä lähikouluperiaatekuntoon.
Enkeliporsas: Kouluja ei saneerata samassa tahdissa kuin lähikouluperiaatetta aletaan toteuttaa. Esim. oma kouluni, Pähkinärinteen koulu on ollut edelläkävijä alueellisten erityisluokkien suhteen. Koulusta ovat hävinnet erikoisluokat kuten musiikki- ja kuvataideluokat. Opetus hoidetaan perusluokissa, piirretään ja maalataan lattioilla, musiikkitavaroita raijataan edestakasin luokasta toiseen. Pienryhmäopetustiloja ei ole riittävästi. Koulurakennuksen laajentaminen maksaa liikaa.
Kuka tai ketkä määrittelevät integraation tason vai muodostetaanko kouluihin erityisluokkia?
Kalo: Koulut itse. Erityisluokat eivät kouluista tule häviämään.
Mitä tapahtuu, jos tavalliseen luokkaan tulee häirikkö?
Tähän kymykseen Kalo ei vastannut oikeastaan mitään.
Jos tilapäisryhmittely tehdään aiheen kiinnostavuuden mukaan, kuka määrittelee erityisoppilaan kiinnostavuuden aiheeseen?
Kalo ei vastannut, eikä palanut kysymykseen.
Enkeliporsas loppupäätelmiä ja -kysymyksiä:
Isoihin kouluihin tullaan muodostamaan oikeita erityisluokkia edelleen. Esim. nelisataiseen Pähkinärinteen kouluun tulee kaksi laaja-alaista ja kolme erityisluokanopettajaa, määrä on sama kuin nyt. Vaikka emme ole vielä hahmotelleet kuinka toimimme, oletan, että erityisluokat säilytetään, integraation syvyyttä tullaan kuitenkin lisäämään.
Mikäli lähikouluperiaateluonnos hyväksytään, luokkakoot on pidettävänä pieninä, max. 20-24. Jakotuntien määrää on korotettava neljään viikkotuntiin. Tukiopetuskiintiötä on kasvatettava.
Opettajien suunnitteluaika kasvaa potentiaalisesti. Mistä aika? Saadaanko lisätyöstä lisää palkkaa? Kalo vastasi kysymyksiin opettajille suunnatussa infotilaisuudessa, "opettajan työhön on aina kuulunut suunnittelu".
Jaksavatko opettajat?
Saammeko riittävästi koulunkäyntiavustajia? Nyt koulussamme on vain kolme avustajaa, he ovat kaikki erityisluokissa. Kun erityisoppilaita aletaan integroita tavallisiin luokkiin, tarvitaan päteviä koulunkäyntiavustajia huomattavasti enemmän.
En millään jaksa uskoa, että lähikouluperiaate tulee olemaan pitkään kustannusneutraali. Kaikki hyvä aina maksaa.
Muiden kuntien opettajat ja oppilaiden vanhemmat: Mitä Vantaa edellä, sitä muut perässä.
Vantaa on monessa asiassa ollut edelläkävijä, jota muut kunnat ovat seuranneet. Ongelma on vain ollut, että edelläkävijä joutuu tekemään ne ensivirheet, joita muiden ei tarvitse tehdä.
Kannattaa piipahtaa Vantaan kaupungin sivuilla lukemassa kiihkeää keskustelupalstaa:
Nyt ei ole oikein muutosteoria hallussa.
VastaaPoistaTeoria voi ollakin, mutta käytäntö vaatii lisää rahaa. Sitä Vantaalta puuttuu.
VastaaPoistaVarautukaa te siellä naapurikunnassa. Oletan, että samantyyppisiä suunnitelmia tehdään kohta teilläkin. Jos me teemme virheitä, ottakaa opiksi.
Mutta älkää lähtekö liikkeelle tyhjätaskuina.
Mitkä ovat parhaat keinot vaikuttaa, jotta uudistus ei menisi läpi sellaisena kuin se on nyt esitelty? Olen ollut yhteydessä opetuslautakunnan jäseniin. Yhtäkään kunnollista vastausta en ole saanut. Puheenjohtaja vastasi ainoastaan, että näkee uudistuksen positiivisena. Onko vanhempien ainoa vaihtoehto ryhtyä mielenosoitukseen vai onko muita keinoja olemassa, mikäli opetuslautakunnan jäsenistökään ei näe uudistuksessa mitään huonoa? Onko mielenosoituksestakaan hyötyä vai onko Vantaa niin sisäsiittoinen, että kaikki mitä päättäjät junailevat oli se sitten kuinka älytöntä tahansa, menee läpi hyvä-veli-metodilla?
VastaaPoistaVoi tapoja, voi aikoja, ja voi kadonnut suuruutta suomalaisessa perusopetuksessa. Toivottavasti te muut Suomen kauniit ja rehevät kunnat ette lähde huopaamaan lohen perässä kuohuville koskille ja karikkoisille syvänteille tällaisen kiisken vuoksi. Tästä uudistuksesta ei seuraa kuin työtä, verta, hikeä ja kyyneleitä. Tosin ehkäpä joku saa olla tässäkin projektissa Churchillnä, mutta me rivimiehet olemme oppilaiden kera ruuti ja liha noiden säätettyjen dollarien verisillä pinnoilla. Melkein jo tekisi mieli huutaa "antaudun, viekää vaikka siperiaan tällaiset lampaat kun emme muuhun kykene", vaikka jokainen tunnemme Kaarlo Kramsumme, ei oikeutta maas, ken ei sit itse hanki.
VastaaPoistaEka ano...
VastaaPoistaOletan, että esitys menee lähes sellaisenaan läpi.
Jos muutoksia halutaan, kyllä suorin tie on yhteydenotot omiin edustajiin, esim. juuri koulutuslautakunnan jäseniin.
Ongelma on vain, että esitys on niin monimutkainen maallikolle kuten se näyttää olevan opettajillekin. Esityksestä löytyy paljon hyvääkin.
Toka ano...
VastaaPoista"Tästä uudistuksesta ei seuraa kuin työtä, verta, hikeä ja kyyneleitä."
Se on varmaa. Opettajien työmäärä tulee kasvamaan. Suunnittelun menee lisää aikaa, paperityö lisääntyy, kokouksia tulee lisää...
Kirjoitin blogissani, että " Kaupungin on tuettava omien luokanopettajiensa koulutusta erityisopettajiksi kuten muutamassa muussa kunnassa tehdään."
VastaaPoistaOtin yhteyttä espoolaisiin ja helsinkiläisiin erkkamaikkoihin, syviin kurkkuihin.
Vantaa tukee erkkamaikoiksi opiskelevia maikkoja hyvin:
Vantaa tukee erityisopettajiksi opiskelevia maksamalla neljän kuukauden harjoittelujaksosta täyden palkan, jos sitoutuu kahdeksi vuodeksi töihin.
Helsinkiläinen erkkamaikka sanoi, että vantaalaisille erkkaopiskelijoille maksettiin myös menetetyistä lisätunneista, mitä helsinkiläisille ja espoolaisille ei maksettu.
Hyvin neuvoteltu, hyvin sovittu. Nyt vaan opiskelemaan!
Mikä muuten on näppituntumasi enkeliporsas kaikkiviisas ja kaukaanäkevä, miten Vantaan opettajat noin suurinpiirtein ja suunnilleen populaationa suhtautuvat uudistukseen? Itse en voi ymmärtää, miten joku voi kannattaa tällaista "kustannusneutraalia työmäärän megalomaanista lisäystä", jota opettajien harteille heitetään. Enkä muutenkaan voi uskoa ja nähdä niitä suuria pilvilinnoja joita uudistuksen väitetään tuovan mukaan.
VastaaPoistaKovin hiljaista on ollut. Muut kuin erityisopettajat eivät ole juuri kantaa ottaneet. Eivätkö he ymmärrä, kuinka suuresti tämä uudistus vaikuttaa juuri heihin. Kuulin, että Ruotsissa on käyty tämä sama vaihe juuri läpi ja ollaan palaamassa diagnoosipohjaisiin luokkiin. Meidän ilmeisesti pitää vain käydä läpi samat virheet kuin naapurissa...
VastaaPoistaSirkku
Ano...Sirkku toteaa oikein.
VastaaPoistaEsim. luokanopettajat ovat hieman hämillään. Keskusteluja käydään opettajienhuoneissa kovasti.
Kohta aletaan rustata koulukohtaisia lausuntoja.
Tulen taas tänne toteamaan tämän: koska esitys muuttaa opettajan työkuvaa (siis sitä mihin hän
VastaaPoistaon opiskellut ja halunnut) on iso osa vastuusta ammattiliitolla, OAJ:lla. Vaikka se ei osallistu lainsäädäntötyöhön on sen velvollisuus pitää huolta edustamiensa opettajien ammattikuvasta ja työoloista.
Jos esitys menee läpi sellaisenaan on se osittain ammattiliiton heikkoutta ja reagoimattomuutta opettajia todella paljon puhuttavaan kysymykseen jota monet pitävät jopa kohtalonkysymyksenä oman ammattinsa harjoittamisen suhteen.
Jorma Penttinen, Hki
Olisi tärkeää, että Vantaan asiassa saataisiin myös opettajien ääni kuuluviin. Olen
VastaaPoistakäynyt itse läpi Turpo-aineistoa tältä vuodelta, ja minusta näyttää siltä, että
Vantaan sivistystoimi tulkitsi hyvin vahvasti annettuja vastauksia.
Lähikouluperiaatetta todellakin pidettiin kannatettavana, mutta jos katsoo miten koulut
ja opettajien ammattijärjestö vastaavat kysymykseen "Kuinka realistinen hanke on
nykyisillä resursseilla ja kuinka hyvin se palvelee esimerkiksi erityisopetuksen tarpeita
ja työhyvinvointia", niin vastaus on melko negatiivinen.
Nyt olisi tosiaan tärkeää, että opettajat itse nostaisivat esiin toimenpideohjelman
puutteet ja jättäisivät asiasta oikaisun, mikäli siihen koetaan tarvetta. Jos (ja kun)
tyytymättömyyttä ilmenee, se kannattaisi nostaa esiin nyt, kun myös vanhemmat / vanhempainyhdistykset aikovat
puuttua prosessin kulun menettelyihin, kuten siihen että meitä erityislasten vanhempia ei ole faktuaalisesti kuultu eikä mielipiteitämme ole otettu millään tavalla huomioon.
Jälkikäteen asiasta on hankala jupista. Kun sivistystoimen johdolla on tukenaan kolme
uskollista aluepäällikköä, ei ole toivoakaan, että kouluista nouseva kritiikki päätyy
sivistystoimen johtoon saakka - eikä sitä siellä halutakaan kuulla. Siinä sitten kukin koulu selviää miten selviää. Eniten
minua harmittaa se, että tietty erityisoppilaiden ryhmä, johon kuuluvat ADHD:t (keskittymisen,
toiminnanohjauksen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmista kärsivät oppilaat), aspergerit, tourettet, mutistit jne. jäävät vaille erityiskeskittymien tarjoamia
palveluja ja rauhallista kouluympäristöä. Lähikouluilla ei tule olemaan resursseja
hoitaa kunnolla koko oppilaskuntaa, ja tästä seuraa todellisia ongelmia myös opettajien
jaksamiselle ja perheiden jaksamiselle.
Nyt olisikin aika kaikkien huolestuneiden panna itsensä likoon. Ilmeisesti oikaisupyynnöt
on jätettävä ensi perjantaihin mennessä. Asiasta on oltu yhteydessä Vanvaryyn ja Vantaan
opettajiin (Sami Markkanen). Opettajina ja vanhempina tapaamme maanantaina Veromäessä;
toivon, että mahdollisimman laajalla rintamalla saisimme jonkinlaista realismia
kouluelämän uudistamiseen. Itse olen erityislapsen isä ja erittäin huolissani siitä,
miten ja millaisin perustein Vantaalla nyt toimitaan, samoin kuin siitä, miten
passiivisesti asianosaiset (opettajat mukaan lukien) suhtautuvat kaikkia tulevaisuudessa konkreettisesti
koskettavaan uudistukseen.
Ystävällisin terveisin,
Vesa Haapala