Koulubunkkereita?

Olen kotona vahtimassa kuume- ja oksennustaudissa olevaa poikaani, joka makoilee nyt sohvalla television lasten aamusarjoja katsellen. Niitä sarjoja tulee joka kanavan tuutilta, televisio taitaa olla kaikkien kymppiaamuun lähtevien koululaisten lastenvahti.

YLE 5.9.

Koulujen turvasuositukset eivät ole edenneet

Koulujen turvallisuutta koskevat suositukset ovat jääneet pitkälti toteutumatta. Sisäministeriön työryhmä esitti Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisten jälkeen useita toimenpide-ehdotuksia, joita kunnissa ei kuitenkaan ole otettu käyttöön. Selityksenä on se, että kyse on vain suosituksista.

Puijonsarven koulu Kuopiossa hohkaa uutuuttaan. Vasta muutaman viikon käytössä olleessa rakennuksessa on tallentava kameravalvonta ja ulko-ovissa olevat sähkölukot estävät sisäänpääsyn oppituntien aikana.

Koulujen oppimisympäristöstä on yhä useammin kuitenkin pyritty tekemään myös mahdollisimman avara ja läpinäkyvä. Lopputulos on juuri sellainen, mikä Jokelan ja Kauhajoen ampumatapausten jälkeen on turvallisuuden näkökulmasta koettu ongelmalliseksi.

Kuopion kaupungin tilahallintopäällikkö Erkko Helin toteaa, että avarat ja valoisat tilat sotivat koulurakentamisesta annettuja suosituksia vastaan.


Koulurakennukset pitää suunnitella pedagogian ehdoin, mikä ei tarkoita, että turvallisuusnäkökohtia ei oteta huomioon. Bunkkereita kouluista ei saa kuitenkaan tehdä.

Vallalla on näkemys, että turvallisuus tulee asuinalueita eriyttämällä, valvontakameroita ja turvamiehiä lisäämällä. Kohta varmaan tulee suosituksia, että joka ukko on varustettava koti- tai koulurynkyllä. Pura ja kasaa.

Kouluissa on päivitetty turvallisuusohjeita, poistumisharjoituksia on treenattu ja trimmattu. Mutta mikään järjestelmä ei estä häiriintynyttä nuorta tekemästä koulurynnäkköä ja ammuskelemesta summittaisesti.

Elämme avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa. Suomi ei ole Pohjois-Korea.

Kuopion kaupungin tilahallintopäällikkö Erkko Helin toteaa, että avarat ja valoisat tilat sotivat koulurakentamisesta annettuja suosituksia vastaan.

Näin varmaan on. Mutta epäviihtyisät betonibunkkerikoulut lisäävät oppilaissa aggressiivisuutta, halutaan rähjätä ja sotkea. Avaruus ja valoisuus lisäävät viihtyisyyttä, viihtyisyys lisää yleistä huolehtimista.

Suurin osa Suomen kouluista on vanhaa rakennuskantaa. On hyvin vaikea tehdä itse koulurakennuksille mitään. Uudet koulut pitää rakentaa ottamalla turvallisuusnäkökohdat huomioon, mutta luokista ei saa tehdä pimeitä keinovalossa lilluvia luolia.

Muutenkaan kouluarkkitehtuuri ei ole Suomessa kovin kehittynyttä, talous painaa koulujen suunnittelussa niin paljon. Kaikki mitataan neliömetreissä. Rakennusvaiheessa arkkitehdin kanssa pitäisi mukana olla kokenut opettajapari. Kouluista puuttuvat nykyaikaiset ryhmätyötilat ja erikoisluokat, varastotilat ovat lähes joka koulussa surkeat, näyttämöt nousevat lattiasta ja pihat ovat ankeat. Ulkoapäin monet koulut näyttävät teollisuushalleita.

Yleistä turvallisuutta voidaan parantaa vain yhteiskunnallisilla toimilla.

Parin viime vuosikymmenen politiikka on johtanut kansankerrosten eriytymiseen toisistaan. Suomesta on tullut selkeä luokkayhteiskunta:

1. Kasvava ja muista eriytyvä yläluokka
2. Kutistuva keskiluokka, jolle on sälytetty yhteiskuntavastuu
3. Kasvava köyhälistö

Politiikka yhteiskuntajaon muodostumiseen on ollut hyvin pitkäjänteistä ja tarkoituksellista, mihin suomalaiset reagoivat vahvasti viime eduskuntavaaleissa. Persut saivat valtaisan jytkyn huolimatta siitä, että äänestysprosentti oli matala. Persujen äänet olivat siirtymää, suurin osa köyhistä ei äänestänyt tälläkään kertaa.

Tulevaisuudessa suureksi ongelmaksi tulee muodostumaan kasvava köyhälistö.

Ensimmäisen polven uusköyhät työttömät elävät ahdistuneina ja toivottomina, he eivät viitsi edes äänestysuurnille mennä. Tutkijat ovat todenneet, että Suomessa köyhyys alkaa periytyä. Köyhien perheiden pojat kasvavat koko ajan, kaikki heistä ei jää koteihin tai baareihin peukaloitaan pyörittelemään.

On odotettavissa päämäärätöntä liikehdintää ja väkivaltaa, toisaalta voidaan odottaa myös selvää yhteiskunnallista kuohuntaa, jopa kotikutoista terrorismia. Malleja ei tarvitse kaukaa hakea.

Peruskoulun merkitys tulevaisuuden tasaavana tekijänä on todella suuri, suurempi kuin uskommekaan.

Kouluruokaa on tarjottava, ja sen on oltava riittävää ja ravitsevaa. Kouluterveydenhoitoa on kehitettävä. Kaikille on annettava mahdollisuus kunnolliseen peruskoulutukseen ja opiskeluun. Köyhien lapsille ja nuorille on annettava ponnahduslauta parempään elämään, on kertakaikkiaan yritettävä estää köyhyyden periytyvyys.

Lohduttomuuden ilmiöitä näkee yhä useammin. Pari viikkoa sitten menin hautajaisiin, päiväsaikaan ja arkena. Piipahdin kauppakeskus Myyrmannissa ja hyppäsin junaan. Myyrmäki ei ole Suomen toivottomimpiä alueita, päinvastoin. Mutta niin vain kauppakeskuksessa ja sen ympäristössä ja asemalla pyöri tavallisten eläkeläisten lisäksi kaikenmaailman heilujaa, paljon alkoholia, ilmeisesti myös huumeita. Heilujat olivat nuoria miehiä.

On aivan varma, että kaikki tulevaisuuden köyhät nuoret miehet eivät pakene alkoholiin tai huumeisiin. He nousevat tavalla tai toisella.

Yhteiskunta, joka vastaa ongelmiin aseilla, bunkereilla ja turvamiehillä, joutuu pahaan kierteeseen. Koulujen on annettava toivoa.