maanantai 19. joulukuuta 2011

Koulujoululounas


Yhdysvalloissa asuva Kouluruokatietopankki-blogin kirjoittaja Maarit pyysi lähettämään kuvia suomalaisesta koulujoululounaasta. Hän teki kuvista hyvin jouluisia.

Kaikille lapsille yhteinen koululounas edistää tasa-arvoa. Kun vatsa ei kurni, lapsi jaksaa opiskella.


Enkeliporsas liihottelee kohta lämpimiin maisemiin. Palaan asiaan ensi vuoden puolella.

Rauhallista Joulua kaikille!

perjantai 16. joulukuuta 2011

Kytätäänkö sinua?


Löysin googlettamalla äärimmäisen hauskan kuvan. Toivottavasti kuvan mies ei ole ammatiltaan opettaja. Jos kyseessä on opettaja, pitää vain toivoa, ettei hän ole sammunut lähikuppilan pisuaariin.

Opettaja 13.12.

Yksityisyys on itseisarvo

Opettaja joutuu omasta mielestään etenkin pienellä paikkakunnalla silmätikuksi, jonka yksityiselämää tarkkaillaan. Jos käytös ei ole oletetun mukaista, siihen helposti puututaan. Lähes 60 prosenttia opettajista sanoo Opettaja-lehden kyselyssä, että heillä on ammattinsa vuoksi rajoitteita yksityiselämässään. Opettajat kokevat, että he ovat koko ajan eräänlaisessa juorupeilissä. Erityisesti heidän alkoholinkäyttöään vahditaan, mutta valvonta ulottuu myös apteekki-, intiimitavara- ja vaateostoksiin sekä esimerkiksi siihen, miten pukeutuneena he esiintyvät uimahallissa tai -rannalla.

Joka viides opettaja sanoo välttelevänsä käymistä Alkossa tai ravintolassa, koska niissä saattaa kohdata oppilaiden vanhempia tai omia opiskelijoita. Yhtä moni sanoo saaneensa oppilaiden vanhemmilta vähintäänkin ihmetteleviä katseita mutta jopa huomautuksia, jos nämä ovat kohdanneet hänet Alkossa, ravintolassa tai yökerhossa. Osa opettajista tekee tämän vuoksi alkoholiostoksensa aina naapurikaupungissa tai -kunnassa asti. Lisäksi opettajat nauttivat alkoholinsa usein vierailta katseilta piilossa. Tutkimuksen mukaan opettajista istuu terasseilla ja yökerhoissa 7 prosenttia vähemmän kuin valtaväestöstä yleensä. Alkoholin käytön määrä ei opettajilla kuitenkaan poikkea muusta väestöstä.

Opettaja ei ole tilivelvollinen oppilaittensa vanhemmille tai työnantajalle toimistaan vapaa-aikana, elleivät nuo toimet heijastu työhön ja haittaa itse työntekoa. Kyttäysmentaliteetin uhriksi joutuminen on väärin, mutta silmätikkuna olemista tuskin pystytään vastaisuudessakaan välttämään. Sitä voidaan kuitenkin vähentää, jos asiasta puhutaan avoimesti. Opettajan ammatti on yksi ammatti muiden joukossa ja yksityisyys on opettajallekin itseisarvo.

Tietenkin kyttäysmentaliteetin uhriksi joutuminen on väärin.

Olen eri mieltä Opettaja-lehden päätoimittajan Hannu Laaksolan kanssa, opettajan ammatti ei ole ammatti muiden joukossa.

Opettajan ei pidä örveltää räkä poskella lähikuppilassa. En koskaan mene kouluni lähikuppiloihin edes yhdelle oluelle. Jos haluan nähdä kavereitani, hyppään bussiin ja matkaan Helsinkiin. Siellä kehtaan istua terassillakin.

Olen toista kertaa aviossa. Erottuani jouduin hilppaamaan silloin tällöin yökerhoissa. Aina ei ollut aikaa tai rahaa mennä Helsinkiin. Paikallisessa yökerhossa piti olla tarkkaa poikaa. Koskaan ei tiennyt tanssittiko sitä entistä oppilasta tai oppilaan äitiä. Puheissa piti olla äärimmäisen tarkka.

ks. Opettajien ammattietiikka

Opiskelin opettajaksi Jyväskylän yliopistossa. Kurssillani oli 80 opiskelijaa, suurin osa meistä alkoi opettaa maaseudun pikkukouluissa. He elävät jatkuvasti suurennuslasin alla. Osa opiskelukavereistani joutui puoliväkisin esim. kunnan luottamuselimiin tai vaikkapa nuorisoseuran teatterin ohjaajaksi. "Kun se edellinenkin opettaja oli."

Alkoholin ostaminen lähi-Alkosta on ongelma. Varmasti kytätään. En käy lähi-Alkossa ollenkaan. Vaimoni hankkii tarvittavat ruokaviinit ostosreissuillaan. Muut alkoholijuomat ostan ulkomaanretkilläni taxfreeshopeista.

Taannoin vantaalainen opettaja joutui kovan painostuksen uhriksi Tallinnan matkan jälkeen. Opettaja oli tuonut "twelve packin" virolaista vodkaa isänsä merkkipäiville. Kyläseuran kotisivujen keskustelupalstoilla alkoi varsinainen noitavaino. Opettaja kivitettiin symbolisesti hengiltä.

Laaksola: Opettaja ei ole tilivelvollinen oppilaittensa vanhemmille tai työnantajalle toimistaan vapaa-aikana, elleivät nuo toimet heijastu työhön ja haittaa itse työntekoa.

Näin on.

Mutta aina pitää muistaa, että opettajan ammatti on puolijulkinen ammatti.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Painotetaanko Helsingissä jotkut koulut hengiltä?

HS 12.12.

Helsinki tarkastaa painotetun opetuksen tarjontaansa

Painotettua opetusta halutaan kehittää tasapuolisesti niin, että opetuksen tarjonta jakautuu tasaisesti eri alueiden välillä. Tämä voi johtaa myöhemmin esimerkiksi painotetun opetuksen vähentämiseen joissain kouluissa.

Painotetun opetuksen tarjonnassa on suuria eroja kaupunginosien välillä. Painotetussa opetuksessa tietyn oppiaineen opetusta on viikottain joitain tunteja enemmän kuin tavallisesti.

Painotettua opetusta tarjotaan Helsingissä kieliopetuksen lisäksi noin kymmenessä aineessa kuten liikunnassa, matematiikassa, ilmaisutaiteessa, musiikissa ja tanssissa. Koulussa voi olla enintään kaksi painotusainetta. Oppilaat valitaan soveltuvuuskokeella.

Painotetussa opetuksessa on Helsingissä noin viisi prosenttia ala-asteikäisistä oppilaista. Yläasteikäisistä painotetussa opetuksessa on kaupungin omistamissa peruskopuluissa 20 prosenttia ja yksityisissä sopimuskouluissa 26,5 prosenttia oppilaista.

Vieraskielinen opetus, kielikylpyopetus sekä harvinaisten a-kielten opetus eivät ole luvuissa mukana.


Peruskoulun luonteeseen ei kuulu erikoistuminen. Peruskoulussa opetetaan kaikille kaikkea. Painottuminen ja erikoistuminen kuuluvat peruskoulun jälkeiseen aikaan.

Skidi-tutkimus kertoi tylyä kieltä helsinkiläiskoulujen tasosta.

Vantaan sanomat 16.11: Kun Helsingin ja Espoon tietyissä kouluissa menestytään muita paremmin, niiden lähialueet alkavat vetää puoleensa perheitä, jotka haluavat lapsensa ”parempaan” kouluun. Lopulta koulujen ja asuinalueiden erot kasvavat entisestään.

Yhtenä syynä ilmiölle ovat erikoiskoulut ja mahdollisuus hakea soveltuvuuskokeilla muualle kuin oman alueen kouluun. (Skidi-tutkimusohjelma)

ks. Properuskoulu: Helsingin ja Espoon koulut jakavat lapset jyviin ja akanoihin?

Julkisuudessa on puhuttu paljon kaksikielisistä kouluista. Halutaan kouluja, joissa opiskellaan sekä suomen että ruotsin kielellä.

Kaksikieliset koulut lisäisivät koulujen kasvavaa eriarvoisuuttta entisestään. On helppo kuvitella, ketkä lähettäisivät lapsensa kaksikielisiin kouluihin ja ketkä eivät.

Kaksikieliset koulut ovat myös selkeä uhka ruotsinkielisille kouluille. Ruotsinkieltä puhuville lapsille on taattava omaa äidinkieltä tukeva oppimisympäristö. On aivan varmaa, että kaksikielisissä kouluissa pihapuheen vallitsevaksi kieleksi tulisi suomi.

En ymmärrä, miksi pitää tehdä tiettyihin kieliin erikoistuneita luokkia tai kouluja. Parempi olisi, että kaikille oppilaille joka koulussa tarjottaisiin kunnollinen kielipaletti.

"Parempi koulu" -ajattelu ei sovi peruskouluun. Suomalaisen koulujärjestelmään vahvuus on perustunut koulutuksellisen tasa-arvon ideaan. Kaikille tarjotaan parasta.

Suomi ei ole enää tasa-arvon onnela. Olemme hylänneet pohjoismaisen yhteiskuntamallin kunniakkaat perinteet. Olemme jakautuneet ylä- ja alakerran väkeen.

ks. Taloussanomat 6.12: Näin Suomi jakautuu kahtia

Peruskoulu ei saa missään nimessä syventää kuilua. Kaikille on annettava mahdollisuus.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Kouluruokailu 9. - all time favourite


Raisa Cacciatoren hyvän itsetunnon huoneentaulu: 
             
Hyvä itsetunto lapselle

1. Huolehdi, että lapsen perustarpeet tyydytetään. Lapsi tarvitsee ruokaa, juomaa, puhtaita vaatteita, lämpöä, rakkautta, unta ja liikuntaa.

2. Kanna vastuu turvallisuudesta. Älä aiheuta tilanteita, joissa lapsi kokee olevansa liian yksin ja keinoton.

3. Kerro, että rakastat. Sano se ääneen. Anna huomiota ja hellyyttä.

4. Tarjoa haasteita. Ota lapsi mukaan esimerkiksi ruuanlaittoon, siivoukseen ja pihahommiin.

5. Kerro lapselle, että hän on hyvää seuraa. Kuuntele lasta ja keskustele hänen kanssaan ikätason mukaisesti, arvosta lapsen mielipidettä.

6. Huolehdi, että lapsesi tunnistaa oikean ja väärän. Lapsen pitää oppia tunnistamaan ja hyvittämään tilanne, josta toisille on tullut paha mieli. Paras seuraamus on teko, jolla lapsi korjaa aiheuttamansa vahingon ja saa itsekin loppujen lopuksi hyvän mielen tilanteen korjaamisesta.

7. Anna lapsen kokea myös pettymyksiä. Lapsen on hyvä oppia, että kaikki ei aina tapahdu hänen toiveidensa mukaisesti. Pettymyksiä täytyy oppia sietämään.

8. Huolehdi, että lapsella on ikäistään seuraa. Jokaisella lapsella pitäisi olla ainakin yksi hyvä ystävä.

9. Tarjoa kosketusta, rentoutumista ja onnistumisen kokemuksia. Anna lapsen täyttyä tyytyväisyydestä elämään ja itseensä.

Lähde:

Raisa Cacciatore ym: Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa. Wsoy.

Loppujen lopuksi monet asiat ovat yksinkertaisia. Cacciatoren huoneentaulu on kuin rautalankamalli, jolla luulisi joka vanhemman pärjäävän. Cacciatoren teesit pohjautuvat perinteiseen lastenkasvatukseen.

Ensimmäinen porras, perustarpeiden tyydyttäminen, on kaiken lähtökohta.

Cacciatoren teesit sivuavat myös koulukasvatusta. Kouluissa painitaan kohtien kuusi ja seitsemän kanssa. Aivan kaikki lapset eivät vielä kouluun tullessaan ymmärrä oikean ja väärän eroa. Pettymysten sietokykyvyn erot ovat suuria.

Koulussa lasten on tultava toimeen kaikkien kanssa. Opitaan elämään yhdessä.

Nykymaailman "mä ja mun" -ajattelu heijastuu väkisin kouluun. Mielestäni kohtien kuusi ja seitsemän ongelmat ovat lisääntyneet.

Kaikki lapset eivät siedä pettymyksiä tai häviötä. Voi olla, että kotona lapsen on annettu aina voittaa esim. lautapelit. Monet lapset treenaavat joukkuelajeja. Onko joukkuelajeihin pesiytynyt amerikkalainen häviämisen vihaamisen ajattelu?

Vantaalla on järjestetty pitkään hienoja koulujen välisiä sarjoja eri palloilulajeissa. Oma kouluni on osallistunut niihin hyvin aktiivisesti.

Aivan viime vuosina on ilmennyt ongelmia mm. ottelujen jälkeisissä kättely- ja mitalienjakotapahtumissa. Kättelyjonossa voidaan vaikka sylkeä omaan käteen ennen kättelyä tai kätellessä lyödä toista vatsaan. On oppilaita, joille ei kelpaa kuin "kultamitali". Hopea- tai pronssimitali voi saada kyytiä, vaikka esim. Vantaan alakoulujen jalkapallosarjaan voi osallistua miltei 30 joukkuetta.

Pelitilanteissa voiton tavoittelu voi mennä liian pitkälle. Futiksessa ja koriksessa otetaan toista pelaajaa liian lujaa. Salibandymatseissa voidaan hutkia toisia mailoilla.

Joillakin oppilailla vaihdossa oleminen on erittäin vaikeaa. Ei jakseta odottaa omaa vuoroa.

Spagetti jauhelihakastikkeessa

Tänään tarjottiin lähes kaikkien lasten herkkua. Voi olla, että spagetti jauhelihakastikkeessa on kaikkien aikojen kouluruokien suosikki numero yksi.

Spagetin kanssa tarjottiin porkkanaraastetta, josta lapset myös pitävät. Jotkut lapset voivat tunkea raastetta lautasensa pullolleen.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Kouluruokailu 8. - järvikalapihvejä ja perunamuusia


Otan silloin tällöin kuvia koululounaastani. Kuvat eivät ole korkeatasoisia, koska käytän kännykkäkameraani, instant-meininkiä. Toivon kumminkin, että lukijani saavat jonkinlaisen kuvan nykykoulun ruokatarjonnasta. Iäkkäämmät lukijani ihmettelevät varmaan kouluruuan monipuolisuutta.

Seuraavan blogikirjoituksen aiheen sain Ruokatietopankin blogistilta.

Myös Amerikan Yhdysvalloissa kouluruokailusta keskustellaan aktiivisesti. Fed Up With Lunch (The School Lunch Project) sivuston blogisti valottaa hyvinkin laajasti sikäläistä kouluruokakultuuria. Onpa hän kirjoittanut aiheesta kirjankin. Hän on ottanut hienoja valokuvia lapsilleen valmistamistaan koulueväistä. En kadehdi sikäläisiä vanhempia, koulueväsruljanssi on melkoinen.

Fed Up hätkähdyttää kirjoituksellaan, jossa hän käsittelee lasten nälkäongelmaa Yhdysvalloissa.

Fed Up: More than 16 million children live in food insecure households  in 2010.

Ruokakulttuurikeskus Ruukku ry 29.11.

Tiedosta taidoksi -hanke synnytti ruokailoa

Pelkkään ravitsemustiedon lisäämiseen pohjautuvien hankkeiden vaikuttavuus on lapsilla rajallista. Heille oppimisen tulee olla hauskaa ja palkitsevaa. Koulussa ravitsemuskasvatusta voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti. Ruokakulttuurikeskus Ruukku ry:n toteuttamassa alakoululaisten ruokakulttuurihankkeessa Tiedosta taidoksi kokeiltiin uusia terveyskasvatuksen toimintamalleja. Osallistavat käytännönharjoitukset makukoulussa, ruokakursseilla ja ruokakulttuurisilla taideoppitunneilla tuottivat lapsille positiivisia ruokaelämyksiä ja lisäsivät ruokainnostusta. Pilottihanke toteutettiin kuluvan vuoden aikana Kauniaisten Mäntymäen koulussa ja siihen osallistuivat kaikki 1.–5. -vuosiluokat.

Makukoulussa hyödynnettiin lasten luontaista uteliaisuutta. Viidellä oppitunnilla eri-ikäiset lapset arvioivat kaikkien aistiensa avulla ruuan ominaisuuksia ja tutustuivat erilaisiin ruokiin. Ruokaa kuvailtiin sanallisesti ja ennakkoluuloja kohdattiin rohkeasti. Makukoulu koettiin uudenlaiseksi ja jännittäväksikin tavaksi opiskella. Konkreettinen kosketus ruokaan tuotti paljon erilaisia tunnetiloja. Oppilaiden arvio makukoulusta oli niin myönteinen, että lähes jokainen olisi halunnut makukoulutunteja lisää.

Makukoulun idea on loistava.

Ainakin minulle makukasvatus käsitteenä on uusi asia. Lapsi oppii uusiin makuihin kokeillen. On selvää, että lapsi oppii makutottumuksensa ensiaskeleet kotona.

Kaikille alakoulun opettajille on tuttua, kun oppilas kieltäytyy syömästä koululounastaan vetoamalla siihen, ettei ruoka maistu. Kun kävin kansakoulua 1960-luvun alussa, pakotettiin syömään kaikki, mitä lautaselle pantiin.

Heti ensimmäisellä luokalla törmäsin "pakkoruokintaan". Kerran ruuan ohella tarjottiin raastettua punajuurta, jota en kertakaikkiaan voinut syödä. Punajuuret tulivat yököksinä takaisin lautaselle. Opettaja pakotti minut syömään yökökseni, mistä kieltäydyin. Siinä sitten istuttiin kaksistaan, ja opettaja huusi minulle. Ilmeisesti makuaistini ei silloin ollut vielä kovin kehittynyt.

Nykykoulussa ei pakoteta oppilasta syömään väkisin, vaan houkutellaan.

Sanotaan vaikka, "ota vaikka lusikallinen" tai "maista edes vähän". Jos näen ilmiselvästi, että oppilas alkaa oikeasti yökkiä, ohjaan hänet ruuan palautuspisteeseen.

Yleensä pikkuhiljaa oppilaat tottuvat koulun lounastarjontaan ja heidän makutottumuksensa kehittyvät.Yksi kouluruokailun perustavoitteista on juuri monipuoliseen ruokakulttuuriin totuttaminen.

Joskus oppilaille pidetään juuresmaisteluoppitunteja. Opettaja rahtaa luokkaan kaikenmaailman juureksia, joita sitten porukalla maistellaan.

Ruukku: Ruokakulttuurisilla taideoppitunneilla oppilaat saivat ilmaista suhdettaan ruokaan kuvataiteen, musiikin ja äidinkielen kautta. Yhteistyössä Helsingin kuvataidekoulun kanssa kuvataidetuntien innovatiivisessa projektissa työstettiin ruokakulttuurinen installaatio Puutarhurin pidot. Ruokataide toimi kanavana kokemusten ilmaisuun ja sen avulla lapset pystyivät konkretisoimaan ruokamielikuviaan. Taideoppitunnit laajensivat lasten kokonaisnäkemystä ruokamaailmasta.

Minulle ruokataiteesta tulee mieleen ainoastaan taiteilija Giuseppe Arcimboldo, joka jo 1500-luvulla teki hämmästyttäviä "vihannesihmistauluja". Arcimboldo oli ruokataiteen suuri edelläkävijä ja visionääri. Olin nuorena poikana aivan äimänkäkenä jossain keskieurooppalaisessa museossa, kun ensin kertaa törmäsin hänen taiteeseensa.

Ilmeisesti Helsingin Kuvataidekoulun "Puutarhurien pidoilla" pyrittiin kokonaisvaltaiseen ruuan kokemiseen, mikä on lasten ruokaan totuttamisessa tärkeää, kaikki aistit kehiin.

Järvikalapihvit tartarkastikkeessa ja perunamuusi

Tänään koulussani tarjottiin aivan uusia makutottumuksia sekä oppilaille että opettajille. Kaikki kokivat järvikalapihvit erittäin maukkaina. Pihvit tartarkastikkeessa oli suorastaan kulinaristinen nautinto.

Salaattina oli kesäkurpitsa-punajuuri-kiinankaalisalaatti.

Ehdottomasti ruokalistaan.

torstai 1. joulukuuta 2011

Suomalainen koulujärjestelmä ällistyttää


Googlailin jotain kuvaa tänne hakusanalla "finnish school". Ei tuntunut hyvältä, kun joukosta alkoi pulpahdella suomalaisten kouluampujien kuvia.

Vaikka me olemme ylpeitä koulujärjestelmästämme, meidät muistetaan kouluampujistamme. Näkyvyyttä tuli kerta- eikun pariheitolla.

Valitsin kirjoitukseni kuvaksi turvallisen Aapiskukon.

Iltasanomat 1.12.

Suomen kouluissa ällistyttävä piirre: "Amerikassa saisi rangaistuksen"

Kun yhdysvaltalaiset käyvät tutustumassa Suomen kouluihin, heitä hämmästyttää eniten se, miten paljon suomalaiset luottavat toisiinsa, kertoo kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen Cimon johtaja Pasi Sahlberg.

–Opettaja kysyy oppilailta hyvin pehmeästi ja inhimillisesti, kuinka moni on tehnyt läksyt. Kun vain puolet viittaa, opettaja muistuttaa, että tehtävien tekeminen on jokaisen omalla vastuulla. Amerikassa oppilas saisi rangaistuksen.

Suomessa viranomaisetkin luottavat koulujen henkilökuntaan: rehtoreilla ja opettajilla on paljon valtaa vaikuttaa opetuksen sisältöön ja opetusmenetelmiin, eikä kouluissa kierrä tarkastajia.

–Amerikkalaisessa koulujärjestelmässä sekä oppilaat että opettajat ovat tilivelvollisia.

Myös valtakunnallisten kokeiden puute ihmetyttää yhdysvaltalaisia.

–He kysyvät, miten Suomessa tiedetään, missä ovat huonot koulut. 

Minä vastaan, että meillä luotetaan siihen, että ihmiset tekevät asiat hyvin ja että tarvittaessa apu on lähellä. Emme tarvitse kontrollijärjestelmää, jossa etsitään virheitä ja rankaistaan niistä.

Ihmeellistä on myös se, että Suomessa on osattu yhdistää koulutuksen tasa-arvo ja korkea laatu.


Yhdysvaltalaisen koulutusjärjestelmän suurin ongelma lienee yleinen ruohonjuuritason opettajien arvostuksen puute. Rankaiseva kontrollijärjestelmä osoittaa, ettei opettajiin luoteta. Opettajan ammatti ei houkuta. 

Suomalaisen koulujärjestelmän voima ja perusta on peruskoulussa. Kaikille annetaan mahdollisuus.

Sahlberg: He kysyvät, miten Suomessa tiedetään, missä ovat huonot koulut.

Miksi pitäisi olla huonoja kouluja?

Suomalainen opettajienkoulutus tuottaa tasalaatuisen hyviä opettajia. Koulutukseen pyrkijöitä on paljon, on varaa valita. Yhdysvalloissa opettajan työstä on tehty hanttihomma. Jos ei muualla pärjätä, ryhdytään opettajaksi.

Olisi aivan järkyttävää, jos opettajia ja oppimistuloksia syynättäisiin jatkuvasti ja järjestelmällisesti. Tuloksia verrattaisiin muitten koulujen oppimistuloksiin. Julkaistaisiin koulujen rankinglistoja lehdissä.

Yhdysvalloissa voidaan ns. heikkoja kouluja opettajakuntineen lopettaa.  Monissa kouluissa opetetaan "pelko perseessä". Kaikki tietävät, että pelko ei ole paras mahdollinen motivaattori oppimisessa. Pelko ei motivoi opettamaankaan.

Harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka itsenäisiä suomalaiset opettajat ovatkaan. Koen opettajan ammatin edelleen hyvin vapaana ammattina. Suomessa opettaja saa luoda ja opettaa vapaasti hengittäen. Kukaan ei tule luokkiimme päsmäämään.

Sahlberg: Minä vastaan heille, että meilä luotetaan siihen, että ihmiset tekevät asiat hyvin ja että apu on tarvittaessa lähellä.

Näin pitää ollakin. Tuloksetkin sen osoittavat. 

tiistai 29. marraskuuta 2011

Aikuisten Pisa-tutkimus!

YLE 29.11.

Aikuisten Pisa-tutkimus testaa koulussa opitun muistamista

OECD on käynnistänyt aikuisten Pisa-testit 25 maassa. Suomessa 16-65-vuotiaille tehtävää Piaac-nimistä tutkimusta toteuttaa Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos yhdessä Tilastokeskuksen kanssa.

Aikuisten Pisa-tutkimuksessa testataan lukutaitoa, numeerista taitoa ja ongelmanratkaisua. Käytännössä testattava saa eteensä esimerkiksi taulukoita ja tilastoja, joiden perusteella kysytään vaikkapa sähköenergian kasvua tai syntyvyyden vähenemistä.

Aikuisten Pisa-tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, ovatko koulussa opetetut perustaidot arkielämän vaatimalla tasolla ja kuinka aikuisväestö niitä käyttää työelämässä ja vapaa-aikana.

- Nehän ovat perustaitoja joiden varaan vaativammat taidot rakentuvat. Halutaan myös tietää, miten nämä jakaantuvat väestössä eri osaryhmissä esimerkiksi iän ja koulutuksen suhteen, kertoo Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen professori Antero Malin.

Erittäin mielenkiintoista - oppia ikä kaikki!

Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että kaikki oppilaat laitettaisiin seurantaan. Katsottaisiin, kuinka heille elämässään käy. Hyvin monissa ammateissa ihmiset näkevät työnsä lopputuloksen, opettajat eivät.

Kaikki opettajat ovat pitkän kasvatusketjun osasia. Alakoulussa opettaja opettaa ryhmäänsä korkeintaan kuuden vuoden ajan. Kuusi vuotta on melko pitkä aika, mutta oppilaat ovat vasta opiskelunsa alkumetreillä, voi vain korkeintaan aavistaa mitä tuleman pitää. Yläkoulun ja lukion maikat opettajat opettavat vielä lyhyempiä rupeamia, mutta ennustettavuus voi olla tarkempi.

On äärimmäisen hauskaa nähdä entisiä, jo aikuisia ihmisiä, vaikka jossain bussissa tai junassa. Jotkut heistä voivat tulla istumaan viereeni ja kertomaan kuulumisia. Hyvin ovat pärjänneet. Onpa juttelemaan tullut sellaisiakin entisiä oppilaita, jotka eivät ole pärjänneet elämässään. Heidän tarinansa ne vasta mielenkiintoisia ovatkin.

Aikuisten osaaminen on koulujärjestelmän tason todellinen mittari.

Hetken havinalla ei pitkälle pötkitä. Suomessa puhutaan paljon elinikäisestä oppimisesta.

YLE: Tulosten on määrä kertoa, miten maat poikkeavat toisistaan ja kuinka erot esimerkiksi koulutusjärjestelmissä vaikuttavat aikuisten perusosaamisen tasoon.

Enkeliporsas:

Odotan innolla tuloksia.

YLE: Blogissaan lasten Pisa-tutkimustakin käsitellyt sivistysyhteiskunnan puolestapuhuja Tuomas Enbuske ei usko Suomen pärjäävän aikuisten testissä.

- Tässä varmaan tulee huonompi menestys. Se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että Pisa-tutkimuksissa me käsittääkseni saadaan hyviä tuloksia sen takia, että Suomessa kieli on sen verran helppo oppia. Suomessa opitaan lukemaan puolessa vuodessa, mutta englanninkielisissä maissa se vie kaksi vuotta. Se käsittääkseni parantaa meidän Pisa-tuloksia epäreilulla keinolla, Enbuske pohtii.

Enkeliporsas:

Enbuske :)

Suomen kieli on vaikea kieli oppia. Suomessa opitaan lukemaan nopeammin ja paremmin kuin muualla, koska meillä opetetaan lukemaan lapsia kunnolla. Meillä on pitkät ja kunniakkaat alkuopetuksen perinteet.

Harvoin ajatellaan, että Suomessa lukemaan ja kirjoittamiseen opetuksessa on "talvisodan henkeä". Meillä ei kertakaikkiaan anneta periksi. Kaikki on opetettu lukemaan ja kirjoittamaan vaikka väkisin.

Jokaisella ekalla luokalla on joitakin oppilaita, joilla lukemaan oppiminen on hieman viivästynyt. Olen opettanut ekaa luokkaa pari kertaa - apuun rientää laaja-alainen erityisopettaja.

Suomalaisen koulujärjestelmän vahvuus on: Ketään ei jätetä.

Ei ole suomalaisen koulujärjestelmän vika, jos olemme tehokkaita.

On koulujärjestelmiä, jotka päästävät läpi. Kaikki eivät opikaan lukemaan ja kirjoittamaan. Sellaisissa maissa on aikuisten luku- ja kirjoitustaidottomuutta. Helsinki-Vantaan lentoasemalta ei tarvitse pitkälle lentää, niin jo löytyy maita, joista löytyy aikuisia ihmisiä, jotka eivät osaa lukea tai kirjoittaa.

Englanninkielissä maissa kaikki eivät osaa kirjoittaa omaa kieltään. Muistan hyvin, kun lukioaikanani luokkaamme tuli vaihto-oppilas ameriikanmaasta. Hän sai englanninkielen kokeesta surkean numeron, osasi kirjoittaa englantia huonommin kuin samanikäiset suomalaiset nuoret.

YLE: Tutkijoiden keskuudessa tilannetta pidetään kutkuttavana.

- Veikkaan, että kaikki Pohjoismaat tulevat olemaan siellä parhaiden maiden joukossa, ylempää keskitasoa, Malin arvioi.

Enkeliporsas:

Totean vain, eivät nokiat ja koneet, vaisalat ja angry birdsit ole syntyneet pyhällä hengellä, vaan työllä. Kovaa työtä on edeltänyt perusteellinen koulutus. Koulutusjärjestelmällämme on osuutensa suomalaisiin menestystarinoihin.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Kouluviikon pidentäminen kahdella liikuntatunnilla on viisasta

YLE 28.11.

Pisa-tutkija: Koulupäivän pidentäminen ei ole viisasta

Opetusalan ammattijärjestö OAJ vaatii, että alakoulujen tuntimäärää lisättäisiin peruskoulun tuntijakouudistuksen yhteydessä. Pisa-tulosten valossa koulupäivän pidentämiselle ei näytä olevan perusteita. Suomessa on OECD-maiden lyhyimmät koulupäivät, mutta myös parhaimpiin lukeutuvat oppimistulokset.

Peruskoulujen uutta tuntijakoa pohditaan parhaillaan suljettujen ovien takana. Keskustelulle ei tällä kertaa ole annettu tilaa. Virkamiehistä koottu työryhmä ei ole raottanut suunnitelmiaan edes Opetusalan Ammattijärjestölle.

Pisa-tutkimusta koordinoiva Jouni Välijärvi sanoo, ettei kansainvälinen vertailu ole hyvä perustelu pidentää päivää Suomen kouluissa.

- Pisa-tuloksethan kertovat siitä, että tälläkin tuntimäärällä päästään erinomaisiin tuloksiin. On syytä tarkaan harkita, onko lisääminen tehokas keino. Se tarkottaa myös aikamoisia kustannuksia, professori Välijärvi Jyväskylän yliopistosta sanoo.

Todennäköistä on, että koulupäivät eivät kovin paljon tule pitenemään.

Rahaa ei juuri ole. Kuntaliitto haraa kaikin voimin koulupäivien pidentämistä vastaan. Puhutaan korkeintaan vain yhdestä tai kahdesta viikkotunnista.

Professori Välijärvi sanoo, että PISA-tulokset eivät puolla lisätunteja, koska kansainvälisissä vertailuissa pärjäämme hyvin.

PISA-tutkimukset mittaavat oppilaiden akateemisia taitoja, lukemista ja kirjoittamista, matemaattisista ajattelua jne. PISA:lla ei ole mitattu lasten ja nuorten liikkumista tai fyysistä kuntoa.

Kaksi tuntia liikuntaa viikossa on aivan liian vähän.

Kun suomalaisten lasten liikuntatuntien määrää on mitattu, Suomi sijoittui häntäpäähän. Liikuntatuntien keskimäärä viikkotunteina 12 vuoden aikana on vain 1,7 tuntia. Suomen alapuolelle jää väin Ruotsi 1,6 tunnilla.

Lasten vähäinen liikkuminen alkaa näkyä jo alakoulun yläluokilla. Osa lapsista on jo pudonnut kyydistä, kunto on huono. Yläkoulussa erot vain kasvavat.

Liikunnan osuus olisi tuplattava neljään viikkotuntiin, mikä merkitsisi vain kahden tunnin lisäystä oppilaiden viikkotuntimäärään.

Liikuntatuntien määrän nostolla voidaan vaikuttaa lasten ja nuorten elintapoihin. Kansanterveydelliset säästöt voisivat olla suuria. Liikunta ja terveelliset elintavat ovat ennaltaehkäisevää toimintaa parhaimmillaan.

Välijärvi: Ilmassa sellaista henkeä muuallakin kehittyneissä maissa, että pienten lasten systemaattista opiskelua pitäisi lisätä. En ole vakuuttunut, että se on viisasta. Se saattaa tuottaa juuri päinvastaisia tuloksia.

Enkeliporsas:

Ei ole kyse lasten systemaattisen opiskelun lisäämisestä korealaiseen tapaan, vaan aivan jostain muusta. On hyvä, jos kaikkien lasten ja nuorten liikunnan ja taideaineiden opetusta hieman lisätään.

Liikunta, musiikki ja kuvataide kuuluvat jokaiselle lapselle ja nuorelle ikään katsomatta.

torstai 24. marraskuuta 2011

Kouluruokailu 7. - kuoriaisia riisissä

Iltalehti 24.11.

Espoon koululaiset söivät kuoriaislisuketta

Espoolaisessa Aarnivalkean koulussa oli maanantaina tarjolla riisi-kauralisuketta, jossa oli pieniä kovakuoriaisia. Osa koululaisista ehti syödä lisuketta.

- Ikävää, että kuoriaisia ei huomattu valmistamisen yhteydessä, eikä vielä silloinkaan, kun ruoka vietiin tarjolle, Espoo Cateringin toimitusjohtaja Minna Ahola kertoo.

Aholan mukaan kuoriaisten epäillään olevan peräisin riisi-kaurapussista, joka oli avaamaton.

Lounaalle tulleet koululaiset ja opettajat huomasivat lisukkeessa sinne kuulumattomia "mustia pisteitä".

Itse en ole nähnyt niitä, mutta ilmeisesti ne muistuttivat kovakuoriaisia, Ahola sanoo.

Erityisesti vanhemmat reagoivat voimakkaasti tapaukseen, kun heille tiedotettiin asiasta alkuviikosta. Aholan mukaan yksi vanhempi on ottanut häneen yhteyttä.

Tällaiset tapaukset ovat ikäviä ja kuohuttavat mieliä. En epäile yhtään, että riisin sekaan joskus eksyy jotain sinne kuulumatonta. Täysin pomminvarmaa ruokaketjua ei ole.

Onneksi kukaan ei sairastunut. Keitettäessä pienet kovakuoriaiset kait tulevat täysin vaarattomiksi.

Kilpailuttaminen ei ole läheskään aina hyvästä.

Yritysten idea on tuottaa voittoa omistajilleen. Aina tärkeintä ei ole palvelun lopputulos.

Hyvä esimerkki on koulujen laitoshuollon, siivoamisen, kilpailuttaminen. Koulussamme oli ennen muutama kaupungin oma laitoshuoltaja. Siivousjälki oli kohtuullista suhteessa siivoajien määrään. Työ tehtiin täsmällisesti.

Nyt kouluamme siivoaa kilpailutettu firma. Työntekijöiden vaihtuvuus on suurta, käytetään tylysti ulkomaalaista halpatyövoimaa. Osan kanssa ei voi kommunikoida suomeksi ollenkaan.

Ongelmia on paljon, rehtoreiden aikaa kuluu paljon ongelmien setvimiseen. Siivoamisen laatu on huonoa.

Kalakastike

Tänään koulussamme tarjottiin maittavaa kalakastiketta ja perunoita. Salaattina oli jokaiselle tuttu perinteinen porkkanaraaste.

Koulussamme tarjotaan aina kuorellisia keitettyjä perunoita, ei valmiiksi kuorittuja kumiperunoita, joita muinoin kouluissa tarjottiin. Monet pienet, ja jotkut isotkin oppilaat, syövät perunat kuorineen, koska eivät osaa tai viitsi kuoria perunoita. Opetin oppilaani kuorimaan perunat ensimmäisellä luokalla.

Yksi kouluruokailun tavoitteista on ruokailutavat.

Oppilaat harjoittelevat esim. haarukan ja veitsen oikeoppista käyttöä. Kun oppilaat tulevat kouluun, kaikki oppilaat eivät osaa kuoria perunoita tai käyttää veistä ja haarukkaa. Ekaluokkalaisissa on vielä oppilaita, jotka tökkäävät perunan haarukkaan ja alkavat jyrsiä perunaa haarukan nokasta. Joillekin on neuvottava, että lusikkaa ei saa enää pitää kuin pikkulapset pitävät.

Ruokailu koulussa on aina hyvin sosiaalinen tilanne.

Pitää oppia jonottomaan asiallisesti ja keskustelemaan hillitysti. Isossa koulussa kuten omassa koulussani jonotusaikoja on lyhennetty ruokailua porrastamalla. On kaksi ruokailuvuoroa, ja luokat tulevat ruokalaan noin viiden minuutin välein. Harvoin jonotusajasta tulee liian pitkä. Ruokailuvuoron ensimmäiset luokat saavat ruokailun jälkeen mennä luokkaan tekemään tehtäviään ennen välituntia.

Yleensä kaikki sujuu hyvin. Alakouluissa opettajat syövät oppilaiden kanssa, mikä rauhoittaa ruokailuhetkeä kovasti.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Kouluruokailu 6. - jauhelihakeittoa

23.11.

Oppilaskunta haluaa salaattia

Myös alakouluissa on oppilaskuntia. Koulussamme oppilaskunta muodostuu 4.-6. luokkalaisista oppilaista. Jokaiselta luokalta on yksi oppilas. Koska alakoulujen oppilaat ovat vielä pieniä, yksi opettaja saa olla oppilaskunnan ohjaavana opettajana.

Jokaisen koulun oppilaskunta saa lahjarahaa kunnalta, koulumme osuus on 400 euroa. Rahan käytön saa oppilaskunta päättää itse. Viime lukuvuonna oppilaat päättivät, että raha sijoitetaan koululounaan jälkeen tarjottaviin ksylitol-makeisiin.

Oppilaat kokevat kouluruokailun hyvin tärkeänä, koska tänäkin vuonna raha käytetään ruokailuun. Oppilaskunta esittää, että raha laitetaan salaatteihin. Voisi kuvitella, että yksi viikko olisi salaattiviikko. Ruuan kanssa voitaisiin tarjota vaikka sellaisia salaatteja, joita koulussa ei yleensä tarjoilla.

Hauska nähdä, minkälaisen salaattiviikon oppilaskunta saa aikaan!

Jauhelihakeitto

Tänään koululounaana oli jauhelihakeittoa. Ruuan kanssa tarjottiin vaaleahkoa pehmeätä leipää. Jokainen oppilas sai myös omenan.

Jauhelihakeitto on oppilaiden mieliruokaa. Aika usein tarjotaan myös perinteistä suomalaista lihakeittoa, joka on erittäin maukasta.

Suomalainen perusruoka maittaa lapsille.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Guardian: Suomen koulujärjestelmä jyrää

22.11. Guardian - Iltalehti

Suomalaiskouluille jälleen kehuja - Brittilehti ylistää maahanmuuttajien opetusta

Esimerkkinä lehti käyttää itähelsinkiläistä Laakavuoren peruskoulua, jossa lähes puolet oppilaista puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea. Silti koulu menestyy kansainvälisissä vertailuissa yhtä hyvin kuin ne koulut, joissa on vähän jos ollenkaan maahanmuuttajia.

Yhdeksi syyksi hyvään menestykseen lehti mainitsee suomalaisten opettajien korkean tason. Opettajakoulutukseen on yhtä vaikea päästä kuin opiskelemaan lakia tai lääketiedettä. Toinen syy, jonka ansiosta vieraskieliset koululaiset pärjäävät vertailuissa yhtä hyvin kuin suomalaiset, on lehden mukaan on maahanmuuttajille annettava pienryhmäopetus, jonka turvin lapset oppivat suomen kielen riittävän hyvin ennen kuin pääsevät tavallisiin luokkiin.

Jutussa mainitaan myös suomalainen pilottiprojekti, joka pyrkii auttamaan peruskouluiän ylittäneitä maahanmuuttajanuoria kotoutumaan ja löytämään paikkansa yhteiskunnassa.

Hyvä Laakavuoren koulu!

Kävin koulun kotisivuilla. En löytänyt sieltä kuin maininnan, "Lisäksi koulu tarjoaa laaja-alaista erityisopetusta ja suomi toisena kielenä -opetusta". Olisi kiva tietää, millaisia erityisjärjestelyjä maahanmuuttajien opetukseen on tehty.

Pääkaupunkiseudulla on muutamia peruskouluja, joissa maahanmuuttajataustaisten lasten osuus on korkea kuten Laakavuorenkin koulussa. "Asutuspolitiikassa" on tehty virheitä, jos maahanmuuttajien osuus on 50 prosentin luokkaa.

Kun maahanmuuttajataustaisten lasten osuus on noinkin korkea, koulu saa silloin erityistukea heidän opettamiseensa. Helsingissä noudatetaan positiivista diskriminaatiota.

Helsingin kaupungin sivuilta: Opetusvirasto esittää myös, että osa uudesta määrärahasta jaettaisiin ottaen huomioon maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kokonaismäärä opetuksessa. Esityksessä jokaisesta maahanmuuttajataustaisesta oppilaasta koululle maksettavaa oppilaskohtaista rahaa korotetaan 25 eurosta 75 euroon.

Opetusviraston talousarviossa on varattu vuosittain niin kutsuttua positiivisen diskriminaation määrärahaa, tällä hetkellä noin neljäsosalle peruskouluista. Määrärahan jakokriteereinä ovat koulun alueen huoltajien tulotaso, koulutustaso ja vieraskielisten oppilaiden osuus koulun oppilasmäärästä. Määrärahaa on myönnetty kouluille tänä vuonna yhteensä 1,6 miljoonaa euroa.

Opettajankoulutuksella on varmasti sijansa. Mutta kuten Guardian toteaa, mikäs on opettajia kouluttaessa, kun opettajankoulutukseen hakeutuneiden taso on korkea.

Opettajan ammatilla on houkuttelevuutta, mikä on mielenkiintoista. Monessa maassa, kuten Yhdysvalloissa, opettajan ammatti on rupuammatti, "Jos et mitään osaa, rupea opettajaksi".

Vaikka meillä annetaan maahanmuuttajille pienryhmäopetusta ennen oppilaiden siirtymistä tavallisiin luokkiin, joskus tuntuu, että moni oppilas siirretään tavalliseen luokkaan liian nopeasti.

Guardian mainitsee, että maahanmuuttajavastaiset asenteet ovat lisääntyneet Suomessa, mikä näkyy muun muassa suomalaisvanhempien haluna ottaa lapsensa pois kouluista, joissa on runsaasti maahanmuuttajia.

En aivan tarkkaan tiedä, mihin Guardianin arvio perustuu. Liittyykö väite Helsingin Sanomien taannoiseen maanantaimielipidekyselyyn, jossa tulokseksi saatiin, että suurin osa vanhemmista on sitä mieltä, että kouluihin pitäisi asettaa kiintiöt maahanmuuttajia varten?

Properuskoulu: Gallup-rasismia

Suomeen ei saa rakentaa ghettoja, ei vartioituja puutarhakaupunginosia rikkaille, ei suuria lähiöitä köyhille ja maahanmuuttajille. Yhdyskuntasuunnittelussa pitää noudattaa tasapuolisuutta, niin Suomen tasavahvat oppimistulokset pysyvät ennallaan koulussa kuin koulussa ja yhteiskuntarauha säilyy.

Helsingissä on syytäkin noudattaa positiivista diskriminaatiota, koska kaupungin koulut alkavat eriarvoistua.

Properuskoulu: Kilpajuoksu hyvien veronmaksajien perään tappaa koulutuksellisen tasa-arvon

Laakavuoren koulun esimerkki antaa vielä toivoa.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Huolestuneen erityisoppilaan isän mietteitä lähikouluperiaatteesta


Vantaalaisen peruskoululaisen huolestunut isä otti vahvasti kantaa Vantaalla viittä vailla hyväksyttyyn Turpo-aineistoon. Vantaalla ollaan siirtymässä lähikouluperiaatteeseen, tulevaisuudessa erityisoppilaita siirretään erityiskouluista omiin lähikouluihinsa.

Vesa Haapalan mietteet herättävät minussa monia ajatuksia.

Haapala toteaa, että tietty erityisoppilaiden ryhmä, johon kuuluvat ADHD:t (keskittymisen, toiminnanohjauksen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmista kärsivät oppilaat), aspergerit, tourettet, mutistit jne. jäävät vaille erityiskeskittymien tarjoamia palveluja ja rauhallista kouluympäristöä.

Samaa olen miettinyt minäkin.

Minua huolestuttaa myös, että suunnitelma on kustannusneutraali. Vaikka erityisopetus hajautetaan ympäri Vantaata, lisärahaa ei ole tulossa.

Huolestuneen isän kirjoitus löytyy seuraavan blogikirjoitukseni kommenttiosiosta:

Infotilaisuus vanhemmille - lähikouluperiaate rules! (Properuskoulu 15.9.)


Vesa Haapala:

Olisi tärkeää, että Vantaan asiassa saataisiin myös opettajien ääni kuuluviin. Olen käynyt itse läpi Turpo-aineistoa tältä vuodelta, ja minusta näyttää siltä, että Vantaan sivistystoimi tulkitsi hyvin vahvasti annettuja vastauksia.

Lähikouluperiaatetta todellakin pidettiin kannatettavana, mutta jos katsoo miten koulut ja opettajien ammattijärjestö vastaavat kysymykseen "Kuinka realistinen hanke on nykyisillä resursseilla ja kuinka hyvin se palvelee esimerkiksi erityisopetuksen tarpeita ja työhyvinvointia", niin vastaus on melko negatiivinen.

Nyt olisi tosiaan tärkeää, että opettajat itse nostaisivat esiin toimenpideohjelman puutteet ja jättäisivät asiasta oikaisun, mikäli siihen koetaan tarvetta. Jos (ja kun) tyytymättömyyttä ilmenee, se kannattaisi nostaa esiin nyt, kun myös vanhemmat / vanhempainyhdistykset aikovat puuttua prosessin kulun menettelyihin, kuten siihen että meitä erityislasten vanhempia ei ole faktuaalisesti kuultu eikä mielipiteitämme ole otettu millään tavalla huomioon.

Jälkikäteen asiasta on hankala jupista. Kun sivistystoimen johdolla on tukenaan kolme uskollista aluepäällikköä, ei ole toivoakaan, että kouluista nouseva kritiikki päätyy sivistystoimen johtoon saakka - eikä sitä siellä halutakaan kuulla. Siinä sitten kukin koulu selviää miten selviää.

Eniten minua harmittaa se, että tietty erityisoppilaiden ryhmä, johon kuuluvat ADHD:t (keskittymisen,toiminnanohjauksen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmista kärsivät oppilaat), aspergerit, tourettet, mutistit jne. jäävät vaille erityiskeskittymien tarjoamia palveluja ja rauhallista kouluympäristöä. Lähikouluilla ei tule olemaan resursseja hoitaa kunnolla koko oppilaskuntaa, ja tästä seuraa todellisia ongelmia myös opettajien jaksamiselle ja perheiden jaksamiselle.

Nyt olisikin aika kaikkien huolestuneiden panna itsensä likoon. Ilmeisesti oikaisupyynnöt on jätettävä ensi perjantaihin mennessä. Asiasta on oltu yhteydessä Vanvaryyn ja Vantaan opettajiin (Sami Markkanen). Opettajina ja vanhempina tapaamme maanantaina Veromäessä. Toivon, että mahdollisimman laajalla rintamalla saisimme jonkinlaista realismia kouluelämän uudistamiseen.

Itse olen erityislapsen isä ja erittäin huolissani siitä, miten ja millaisin perustein Vantaalla nyt toimitaan, samoin kuin siitä, miten passiivisesti asianosaiset (opettajat mukaan lukien) suhtautuvat kaikkia tulevaisuudessa konkreettisesti koskettavaan uudistukseen.

Ystävällisin terveisin,

Vesa Haapala

lauantai 19. marraskuuta 2011

Kilpajuoksu hyvien veronmaksajien perään tappaa koulutuksellisen tasa-arvon

Through the concept of six degrees of separation, the whole world can be connected.

19.11.

Koulutuspolitiikka on osa yhteiskuntapolitiikkaa

Vantaan Sanomat: Skidi-tutkimusohjelman osatutkimuksessa viime keväänä selvisi, että pääkaupunkiseudulla Helsingin, Espoon ja Kauniaisten alueiden koulujen väliset erot koulumenestyksessä ovat kasvaneet jo nyt hälyttävän suuriksi.

Vantaan Sanomat: Hyvät koulut houkuttavat perheitä muuttamaan

Properuskoulu: Helsingin ja Espoon koulut jakavat lapset jyviin ja akanoihin?

Kysyin edellisen blogikirjoitukseni kommenttiosiossa kokeeneelta espoolaisrehtorilta ja yhteiskuntavaikuttajalta Martti Hellströmiltä, miksi Espoon koulujen erot ovat hälyttävän suuria.

Hellström: Espoossa kaupunginosien välillä on todella isot erot mm. maahanmuuttajataustaisten asukkaiden määrässä.

Enkeliporsas:

Lyhenne mm. taitaa tarkoittaa köyhiä ja vaivaisia.

Suomalainen yhteiskunta on eriytynyt 1990-luvun lamavuosista lähtien. Eriytymistä on ohjattu tasaveropolitiikalla. Veroista jo 90 prosenttia kerätään tasaveroluonteisilla veroilla. Rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet.

Kuudesosa suomalaisista on oikeasti köyhiä. Kuten rikkauskin, köyhyyskin periytyy.

Huolestuttavaa on, että koulutkin ovat alkaneet eriytyä.

Koska pääasiassa oppilaiden perhetaustat selittävät koulujen välisiä eroja koulumenestyksessä, tulevaisuudessa asuinalueiden suunnitteluun on kiinnitettävä suuri huomio. Tehtyjä virheitä ei saa toistaa.

Espoossa hyvinvoivat perheet on ohjattu asumaan puutarhankaupunginosiin, köyhät ja maahanmuuttajat rappeutuviin lähiöihin.

Vantaan Sanomat: Vantaalla koulut on tutkimuksen mukaan poikkeuksellisesti onnistuttu pitämään melko tasa-arvoisina.

Enkeliporsas:

Tyyppiesimerkki on oma kouluni, Pähkinärinteen koulu. Oppilaaksiottoalue on kuin Suomi pienoiskoossa. Alueella on sekä omistus- että vuokrakerrostaloja ja kaksi omakotialuetta. Maahanmuuttajataustaisten perheiden määrän suhde on sopiva kantaväestöön verrattuna.

Yhteiskuntapolitiikka ja kaavoitus ohjaa asutusta. Vantaalaisen asuntopolitiikan sekamalli on tasa-arvoinen.

Helsingissä ja Espoossa on toimittu tietoisesti toisin. Joidenkin koulujen käytäviltä on turha huudella esim. maahanmuuttajalasten perään.

Kerran eräs helsinkiläisreksi koulutusristeilyllä sanoi minulle, että "me opetamme vain valkoista keskiluokkaa". Lehdistä on saanut lukea, kuinka asunnottomien asuntoloiden tai jopa päiväkotien rakentamisia on torpattu mahdollisiin järjestyshäiriöihin vedoten.

Vantaan Sanomat: Tietoisen linjauksen tarkoituksena on tukea nimenomaan oman alueen oppilaita, Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo sanoo.

Enkeliporsas:

Näin on Vantaalla aina tehty.

Vantaan sanomat: Toisaalta taustalla on myös taloudellinen tilanne, jonka takia erikoisopetusta on Vantaalla jouduttu vähentämään.

Enkeliporsas:

Erikoisopetus on kallista ja siihen upotettu raha on muilta pois. Soveltuvuuskokeet eivät kuulu peruskouluun, koska peruskoulu on kaikkien koulu.

On vaikea uskoa, että kahden rikkaan kunnan, Helsingin ja Espoon, yläkouluista löytyvät Suomen korkeimmat ja matalimmat päästötodistusten keskiarvot.

Jotain on tehty väärin.

Koulutuksellista tasa-arvoa ei saa nakertaa.

torstai 17. marraskuuta 2011

Helsingin ja Espoon koulut jakavat lapset jyviin ja akanoihin?

Vantaan Sanomat 16.11.

Hyvät koulut houkuttavat perheitä muuttamaan

Kun Helsingin ja Espoon tietyissä kouluissa menestytään muita paremmin, niiden lähialueet alkavat vetää puoleensa perheitä, jotka haluavat lapsensa ”parempaan” kouluun. Lopulta koulujen ja asuinalueiden erot kasvavat entisestään.

Näin epäilee Suomen Akatemian Skidi-tutkimusohjelmaa johtava dosentti Matti Rimpelä.

– Tämä on muna ja kana -kysymys, eli asukaspolitiikka ja koulut vaikuttavat kumpikin toisiinsa, Rimpelä toteaa.

Asia nousi esille, kun Skidi-tutkimusohjelman osatutkimuksessa viime keväänä selvisi, että pääkaupunkiseudulla Helsingin, Espoon ja Kauniaisten alueiden koulujen väliset erot koulumenestyksessä ovat kasvaneet jo nyt hälyttävän suuriksi.

Yhtenä syynä ilmiölle ovat erikoiskoulut ja mahdollisuus hakea soveltuvuuskokeilla muualle kuin oman alueen kouluun.

Vantaalla koulut on tutkimuksen mukaan poikkeuksellisesti onnistuttu pitämään melko tasa-arvoisina.

Syynä on pitkälti se, että Vantaalla ei ole juurikaan mahdollista hakea soveltuvuuskokeilla muualle kuin oman alueen kouluun. Lisäksi asuntopolitiikassa on suosittu sekamallia, eli esimerkiksi vuokra-asuntoja on rakennettu tasaisesti joka puolelle.

– Tietoisen linjauksen tarkoituksena on tukea nimenomaan oman alueen oppilaita, Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo sanoo.

Toisaalta taustalla on myös taloudellinen tilanne, jonka takia erikoisopetusta on Vantaalla jouduttu vähentämään.


Olen aina ollut sitä mieltä, että peruskoulujen erikoistuminen on kokonaisuuden kannalta pahasta.

Ns. soveltuvuuskokeilla erikoistuneet koulut karsivat kouluunsa vain ns. hyviä oppilaita. Muut jääköön jakomäkiin.

Olin Helsingin kaupungin opettajana vuosina 1998-2000. Malminkartanon koulu, jossa opetin, oli aivan tavallinen, ei siis erikoistunut koulu. Siellä oli muutama erityisluokkakin.

Ihmettelin jo silloin kaupungin koululaitoksen menoa. Linjauksena oli, että kouluja kehotettiin erikoistumaan jollakin tavalla.

Kun uutta koulua perustettiin, muodostettiin jonkinlainen suunnitteluryhmä miettimään tulevan koulun linjauksia. Suunnitteluryhmä oli kertaprojektin luonteinen, välttämättä heistä ei tullut kukaan tulevan koulun rehtoriksi tai opettajaksi. Uusi henkilökunta joutui sopeutumaan koulun linjauksiin.

Toisen luokan keväällä pyrittiin esim. liikuntapainoitteiseen kouluun. Pyrintöihin lähti liikunnallisesti poikkeavan lahjakas oppilas. Seuraavana päivänä hän tuli kouluun ilosta hyppien ja pomppien. Hän kertoi, että hän oli paras joka kisassa.

Oppilas ei kuitenkaan päässyt liikuntaluokalle, koska hän ei ollut sovelias. Pyrinnöissä mitattiin ilmeisesti myös muita kuin liikunnallisia ominaisuuksia. Hän oli rasavilli, liian vauhdikas.

Silloin viimeistään minulle valkeni, mistä oikeastaan on kysymys. Erikoistuneet koulut soveltuuskokeillaan eivät tee mitään muuta kuin seulo jyvät akanoista. Haetaan oppilaita, jotka pärjäävät koulussa hyvin. Haetaan sopivaa oppilasainesta (inhoan sanaa oppilasaines, koska ihmiset eivät ole muovailuvahaa).

Vantaan malli on aina ollut erilainen, oppilaat tulevat siihen kouluun, jonka alueella he asuvat.

Nyt Vantaalla aletaan toteuttaa todellista lähikouluperiaatetta. Osa erityiskouluista lakkautetaan ja oppilaat siirtyvät omien alueidensa lähikouluihin. Vantaan mallissa on riskinsä, joista olen jo useaan kertaan kirjoittanut. Suurin ongelma on rahoitus, koska malli on kustannusneutraali.

Toivottavasti Vantaa onnistuu lähikouluperiaateuudistuksessaan.

Vantaan asuntopolitiikan sekamalli, vuokra-asuntoja on ripoteltu kaikkialle tasaisesti, on ainoa oikea.

Pohjoismaiseen hyvinvointivaltion malliin ei kuulu minkäänlaiset reservaatit. Kuntien yhdistyminen saa heti vauhtia, kun pääkaupunkiseudun omituisuus, Kauniainen lopetetaan ja yhdistetään Espooseen.

Suomesta ei saa tehdä pikkuamerikkaa.

Peruskoulu on koko kansan koulu. Koulutuksellinen tasa-arvo on äärimmäisen tärkeää.

Vantaan Sanomat: Pääasiassa perhetausta selitti koulujen välisiä eroja koulumenestyksessä. 

Skiditutkimusohjelman osatutkimuksessa todettiin keväällä, että Helsingin, Espoon ja Kauniaisten alueiden yläkouluista löytyvät Suomen korkeimmat ja matalimmat yläkoulun päästötodistusten keskiarvot.

Enkeliporsas:

Raju tulos.

Peruskoulu on perusasioiden opettamista varten. Erikoistua voi peruskoulun jälkeen. Suurjaossa oppilaat vaeltavat joko lukioihin tai ammatillisiin oppilaitoksiin. Ainakin pääkaupunkiseudulla oppilaalla on mahdollisuus pyrkiä vaikka minkälaiseen erikoislukioon.

Ihmetellä sopii, miksi  Helsingin Sanomat ei ole uutisoinut Suomen Akatemian Skidi-tutkimusohjelman tutkimusta tuloksineen?

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Kouluruokailu 5. - A2 Teema: Ruokailta


Katsoin vasta tänään YLE Areenasta A 2 Teeman "Ruokaillan". Eilen harrastin tv-katselupriorisointia, koska toisella kanavalla tuli samaan aikaan Tanska-Suomi jalkapallomaaottelu.

Nyt minun ei tarvitse ottaa joka asiaan kantaa, sillä Kouluruokatietopankki-blogissa on ansiokas kirjoitus aiheesta, ks. Ruokailta, post prandial.

Ihmettelin kovasti keskustelun kokoonpanoa.

Paikalla ei ollut yhtään opetusalan asiantuntijaa, opettajaa. Opetusministeriä ei ollut, ei ketään Opetushallituksesta. Kummallisinta on, että koulutuksen järjestäjäpuolelta, kunnilta, ei ollut ketään paikalla. Kunnat kustantavat kouluruokailun.

Sen sijaan paikalle oli haalittu kangasalalainen koululaisen isä Juha Köppä, joka esitti järjettömän väitteen, että kouluruoka on myrkkyä. En tiedä, kuinka vakavissaan hän oli. Voin vakuuttaa, että kouluruoka ei ole myrkkyä. Olen syönyt kouluruokaa hyvällä ruokahalulla yli 30 vuotta ja olen edelleen hengissä.

Muutenkin kouluruokakeskustelua vietiin sivu-urille. Puhuttiin paljon lähi- ja luomuruuasta ja lisäaineiden mahdollisesta haitallisesta yhteisvaikutuksesta.

Väitän, että kouluruoka on parempaa kuin keskinmääräinen kotiruoka.

Listalta puuttuvat pitsat ja hampparit ja kokikset. Kodeissa syödään valtaisia määriä valmiseineksiä. Ravitsemuksellisesti kouluruokalistat on tarkkaan mietitty.

MTK:n Juha Marttila meni suoraan asian ytimeen. Hän totesi, että ruaan raaka-aineisiin sijoitetaan liian vähän rahaa. Kilpailutuskaan ei aina ole eduksi kouluruokailun laadulle.

Toimittajat olivat ottaneet selvää, kuinka paljon kunnissa kouluruoka-aineet maksavat per annos. Vaihteluväli Suomen kunnissa per keskinmääräinen annos on ällistyttävä:

Ruuan raaka-aineiden annoshinta vaihtelee 0,70 - 1,50 euroa.

Ero voi olla yli kaksinkertainen! Kouluruokaan sijoitettu raha vaikuttaa varmasti ruuan laatuun. Itse olen aiemmin ehdottanut, että pitäisi olla kouluruokastandardi, joka määrittelisi ruuan minimitason. On uskomatonta, että Suomen maassa kouluruuan suhteen lapset eivät ole tasa-arvoisia.

Kysyin tänään kouluni emännältä, mikä on Vantaan kouluruuan annoshinta. Ilokseni huomasin, että emme ole aivan pohjalla, Vantaalla annoshinta on 0,98 euroa.

YLE teetti mielipidekyselyn - minkälaista kouluruokaa pitäisi tarjota?

Taloustutkimus: 74 % vastanneista halusi kouluissa tarjottavan tavallista perusruokaa.

On aivan sama, onko kouluruoka teollista ruokaa tai lähiruokaa, perinteisellä tavalla tuotettua ruokaa tai luomuruokaa, liharuokaa tai kasvisruokaa. Pääasia on, että lapset saavat kunnon ruokaa, joka on terveellistä, täyttävää ja maittavaa. Sokeriset mehukeitot eivät täytä lasten vatsoja.

Broileri-pastavuoka

Tänään tarjottiin maukasta ruokaa, josta kaikki lapset pitivät kovasti, "Ihanaa" ja "Tää on mun lempiruokaa" ja "Parasta ruokaa". Lisukkeena oli mustaherukkahilloa. Kierrepastan seassa oli riittävästi broilerinpaloja.

Salaattina oli punakaali-ananassalaatti. Lisäksi tarjottiin perinteistä ruisleipää.

Kolmasluokkalaiseni, ja alakoululaiset yleensä, pitävät kouluruuasta ja syövät ruokansa. Ruuan syömistä myös valvotaan ja opettajat syövät oppilaiden kanssa. Koululounas rytmittää koulupäivää ja on odotettu hetki lapsille. Lounaalla opettaja kohtaa oppilaan luonnollisella tavalla, keskustellaan asioista taivaan ja maan väliltä. Koululounas on sosiaalinen tapahtuma.

Teemaillan huolestuttavin esille tullut asia on, että noin joka neljäs oppilas ei syö koululounastaan ollenkaan. Kyseessä ovat yläkoululaiset ja lukiolaiset. Syy ei ole kouluruuan laadussa, vaan koululaiskulttuurissa.

Paljon ruokaa kipataan jäteastioihin, mikä on outoa. Joskus opettajat ihmettelevät, miksi tavallinen perusruoka ei kaikille kelpaa. Mitä kodeissa lapsille tarjotaan?

Kouluruokailun yksi tavoite on monipuoliseen ruokavalioon totuttaminen.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Haluatko sinä lapsesi rupukouluun?

Oliver Twist

Englannissa asuva Anna Mård ihmettelee brittiläisen koulujärjestelmän paremmuuslistoja. Pitääkö meidän aina katsoa ulkopuolelta tajutaksemme, kuinka hyvin asiamme sittenkin vielä ovat?

Taloussanomat 11.11.

Ranking heikentäisi peruskouluja

Kun täällä Englannissa kynnelle kykenevä keskiluokka haluaa lapsensa aina parhaaseen mahdolliseen kouluun, se samalla kurjistaa osan kouluista oppimisen kaatopaikoiksi. Koulujen paremmuuslistat takaavat heikon koulujärjestelmän.

Enkeliporsas:

Koulujen paremmuuslistoja harrastavat koulujärjestelmät, vrt. Iso-Britannia ja Yhdysvallat, eivät ole pärjänneet oppimistulosten kansainvälisissä vertailuissa kuten PISA-tutkimuksissa. Iso-Britannia ja Yhdysvallat ovat länsimaiden todellista rupusakkia.

Olen matkustellut paljon ympäri Brittein saaria jalkapallon perässä ja muutenkin. Vaikka rakastankin brittiläistä kulttuuria monilla sen tasoilla, takapajulan tunteesta ei pääse eroon. On äärimmäisen ikävää, kun ihmisen koulutustausta näkyy niin selvästi. Iso-Britannia ei ole tasa-arvon maa, se on edelleen selkeä luokkayhteiskunta.

Yksi brittiläisen luokkayhteiskunnan perusta on erilliskoulujärjestelmä.

Taloussanomat: Avoimuus ja koulujen mittaus kuulostavat kivoilta, mutta niillä on useita ikäviä seurauksia.

Ensinnäkin jonkun koulun on aina oltava rankingin heikoin. Vaikka koulujen väliset erot olisivat kuinka pienet, satojen oppilaiden koetuloksissa on aina sen verran eroja, että joku jää viimeiseksi.

Enkeliporsas:

Suomessa lukioita lukuunottamatta ei kouluja julkisesti rankata. Meillä harrastetaan koulujen suhteen positiivista diskriminaatiota. "Heikompien alueiden" koulut ja saavat opetukseensa lisäresursseja, joiden avulla tasataan positiivisesti eri koulujen välisiä oppimistuloksia.

Vantaallakin vertaillaan jossain määrin eri peruskoulujen oppimistuloksia, joita ei kuitenkaan julkisteta. Vain opetushenkilöstö saa tietää tulokset, joita käytetään opetuksen ja koulujen kehittämisen työkaluina.

On ollut ilahduttavaa todeta, että Vantaalla koulu, jonka alueella asuu "alemman kerroksen väkeä", keikkuukin oppimistuloksissa oppimistulosten keskiarvon yläpuolella. Erilliskoulujärjestelmässä moinen on lähes mahdotonta.

Meillä yksi koulujärjestelmän kehittämistä ohjaava tekijä on syrjäytymisen ehkäisy. Olemme onnistuneet melko hyvin, Suomi on tasa-arvoisimpia maita koko maailmassa.

Koulutuksellinen tasa-arvo vie vääjämättä yleiseen tasa-arvoon ja hyvinvointiin.

OECD:n vertailujen mukaan koulutus on kilpailukykymme ykkösvaltti. Viimeaikaisissa kilpailukykyvertailuissa olemme pärjänneet erittäin hyvin.

Taloussanomat: Lastensa koulutuksesta kiinnostuneet vanhemmat alkavat karttaa heikoimpia kouluja. Koska vanhempien asenteet selittävät lasten koulumenestystä parhaiten, viimeisiin kouluihin pakkautuu välinpitämättömien vanhempia lapsia ja niiden tulokset laskevat edelleen.

Kunnon vanhemmat karttavat niitä entistä vimmatummin. Pian niistä kaikkoavat kelvollisimmat opettajatkin. Kierre on valmis ja väistämätön.
Enkeliporsas:

Enkeliporsas:

Suomessakin silloin tällöin haikaillaan kouluvertailujen ja paremmuuslistojen perään.

Haikailun tavoite on selvä, pyrkimys erilliskoulujärjestelmään.

Köyhien lapset ja maahanmuuttajataustaiset lapset sijotettaisiin jonkinlaisiin koulureservaatteihin. Hyvää opetusta saisivat ne lapset, joiden vanhemmilla olisi siihen varaa.

Keski-ikäiset lukijani muistavat hyvin suomalaisen erilliskoulujärjestelmän, kansakoulusta mentiin joko oppikouluun tai kansalaiskoulun kautta ammattikouluun. Lasten suurjako tehtiin kansakoulun neljännellä luokalla, jolloin pidettiin oppikoulujen pyrinnöt, karsintakokeet.

Vaikka suomalainen erilliskoulujärjestelmä ei ollut järin elitistinen, lapset jaettiin jo varhain vuohiin ja lampaisiin. Järjestelmä oli hyviin jäykkä. Hyvin harva oppilas kansakoulun viidenneltä luokalta lähtien enää pääsi oppikouluun.

Englantilaistyyppiset sisäoppilaitokset ovat Suomessa olleet harvinaisia.

Taloussanomat: Suomalaisten lukioiden ranking osoittaa sisään otettujen oppilaiden kykyjen ja koulun päästöarvosanojen yhteyden: viiteen parhaaseen pääkaupunkiseudun lukioon vaadittiin yhdeksän keskiarvo. Tietenkin tämä joukko takoo komeampia ylioppilaskirjoitusten tuloksia kuin seiskan keskiarvolla lukioon mennyt porukka.

Enkeliporsas:

Keväisin on inhottavaa lukea lukioiden paremmuslistoja.

Kärkeen pitäisi nostaa lukiot, jotka ovat kuroneet eniten "keskiarvokäppiä" kiinni. Hyvä lukio on, joka leipoo heikoista tai keskinkertaisista peruskoululaisista hyviä ylioppilaita.

Taloussanomat: Paremmuuslistat laskevat koulutuksen yleistä tasoa. Kun ne sijoittavat muutamat isojen paikkakuntien kouluista kaatoluokkaan, ne varmistavat, että koulutuksesta kiinnostumattomien vanhempien lapsilta riistetään myös kaveripiirin sparraus. Suomalainen perinne tasavertaisista mahdollisuuksista katkeaisi.

Enkeliporsas:

Koulujen paremmuuslistat ja erilliskouluhaikailut ovat pelkkää silkkaa ahneutta ja itsekkyyttä.

Ajatellaan, minun lapset ja muiden kakkarat, millään muulla ei ole väliä.

Kaikenmaailman liiallinen eriytyminen vie ihmisiltä todellisuudentajun. Suomessakin tällä hetkelläkin väitetään, että meillä ei ole oikeasti köyhiä. Heitetään kehiin iljettävä termi, suhteellinen köyhyys, ikäänkuin köyhä ihminen ei olisi köyhä ollenkaan.

Totta on, että Suomessa ei kuolla nälkään. Mutta köyhyystutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että suomálaisista jo joka kuudes on oikeasti köyhä. Tutkijat sanovat, että meilläkin köyhyys alkaa periytyä kuten Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

ks. blogikirjoitukseni Ei anneta mahdollisuutta

Erilliskoulujärjestelmä pudottaa köyhät helposti toivottomuuden monttuun, josta on vaikea nousta ylös.

Miksi me tuhoaisimme yhden maailman parhaimmaksi todetun koulujärjestelmän?

Haluaisitko sinä oman lapsesi rupukouluun, jossa kukaan ei opi juuri mitään?

maanantai 14. marraskuuta 2011

Kouluruokailu 4. - porsaanlihakastike

Länsiväylä 12.11.

Kriittiset espoolaisoppilaat tiputtivat kouluruuan arvosanaa

Kouluruoka saa tänä vuonna Espoon koululaisilta huonomman arvosanan kuin aiempina vuosina.

Kritiikki kohdistuu etenkin koululounaan ulkonäköön ja makuun. Asteikolla 1–5 kouluruokailun arvosana tipahti kyselyssä 2,77:een, mikä vastaa tavallisessa kouluarvostelussa noin seiskaa.

Edellisessä kyselyssä arvosana oli 3,2.

– Oppilaat ovat kriittisempiä kuin aikaisemmin, myöntää Espoo Cateringin asiakaspäällikkö Tuija Sivonen.

Hänen mukaansa ruokailu puhututtaa paljon ja oppilaitakin kiinnostaa, mitä ruoka sisältää.

Espoon kouluissa ruokailuun osallistuvien oppilaiden määrä on noussut neljä prosenttia.

– Vain kaksi prosenttia oppilaista ei syö lainkaan kouluruokaa. Se on aika pieni määrä, vaikka tietenkin olisi parempi jos kaikki söisivät, Sivonen huomauttaa.

Kaksi kolmasosaa oppilaista syö koululounaan joka päivä. Noin viidennes syö kolme–neljä kertaa viikossa muun muassa kotitaloustuntien tai lukion koeviikkojen vuoksi.

Vain alakouluissa oppilaan on pakko osallistua kouluruokailuun.

Kouluruokailu puhuttaa, mikä on ymmärrettävää. Ihminen syö elääkseen.

Kouluruokalistan laatiminen on vaikeaa, koska makutottumukset ovat yksilöllisiä. Emme elä enää yhtenäiskulttuurin aikaa, mikä heijastuu vahvasti myös ihmisten ruokailutottumuksiin.

Kouluruokarankinglistojen teettäminen ei ole järkevää.

Opetushallitus: Ruokailu on olennainen osa lapsen hyvinvointia ja kasvua. Kouluruokailussa lapsille ja nuorille opetetaan terveyttä, ruokailutapoja sekä suomalaista ruokakulttuuria.

Monet lapset on kotona totutettu melko yksitotiseen ruokalistaan. Ei ole mistään kotoisin, että koulussa syötettäisiin lapsille pitsaa tai hampurilaisia ja ranskanperunoita.

Länsiväylä: Koulujen ruokalistat kiertävät viiden viikon välein ja ne laaditaan ravitsemussuositusten perusteella. Oppilaat itse latoisivat lautaselleen mieluusti pitsan lisäksi pitakebabia, ranskalaisia, nakkeja ja lehtipihviä.

Koululaiskulttuuriin kuuluu kouluruuan arvosteleminen.

Puhutaan kumiperunoista ja kiviriisistä. Kun kouluruokailun arvosana putoaa arvosanasta 3,2 arvosanaan 2,77, ei välttämättä tarkoita, että kouluruuan taso olisi Espoossa heikentynyt (asteikko 1-5).

Ensimmäistä kertaa kysyttiin kouluruuan riittävyydestä. Huolestuttavaa on, kun puolet oppilaista kertoo, että ruoka oli joskus loppunut kesken.

Tiettyjen ruokien kohdalla syömistä rajoitetaan. Tiskillä voi olla lappu, jossa lukee, että esim. lihapullia saa ottaa korkeintaan kuusi kappaletta. Kuusi kappaletta on jonkinlainen laskennallinen keskiarvo. Kasvavalla viides- ja kuudesluokkalaisella sekä yläkoululaisella ravinnon tarve on suurempi kuin ekaluokkalaisella. Ruokaa pitää saada riittävästi.

Muistan hyvin, kuinka tiettynä vuosina kasvoin yhtä vaudikkaasti kuin tietyt eläimet. Kuusi lihapullaa olisi ollut minulle rienausta. Kotona äitini oli pulassa kolmen kasvavan poikansa kanssa. Juuri mitkään annokset eivät olleet riittäviä, "kolme poikaani, lopullinen yhteismitta 6,08 cm". Ruuat syötiin humps vaan!

Mielenkiintoista on, että espoolaiset ovat pudottaneet ruokalistoilta porsaanlihakastikkeen.

Porsaanlihakastike

Perjantaisin ja maanantaisin kouluissa tarjoillaan tukevaa ja täyttävää ruokaa, koska ei ole takeita siitä, että kaikki lapset saavat kotona viikonloppuisin riittävästi kunnon ruokaa. Ja tyhjällä vatsalla lapsi ei jaksa opiskella.

Vantaalla tänään oli porsaanlihakastiketta.

Porsaanlihakastike oli hyvää. Se ei ollut perinteistä läskisoosia, koska ruuassa ei ollut nykytyyliin läskinpaloja ollenkaan. Lisukkeena oli siirappilanttukuutioita, joita tarjoillaan melko harvoin. Ainakin minulle kuutiot maittoivat.

Salaattina oli vihersalaatti - kurkkua, kiinankaalia ja pieniä persikanpaloja.

Näkkileipä on koululaisten perustavaraa. Juomaksi oppilaat saavat valita maitoa, piimää tai vettä. Olen huomannut, että lapset juovat yhä enemmän vettä. Toivottavasti luukato ei lisäänny. Saavatko nykylapset tarpeeksi kalsiumia ja D-vitamiinia?

Vantaalla lapsille tarjotaan Ykkösmaitoa, maitoon on lisätty D-vitamiinia kalsiumin imeytymisen tehostamiseksi.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Ilmaiset bussiliput lapsille

Sunnuntai-Hesarin paperiversiosta, kannatan!

HS 13.11.

Tavoitteena autoton sukupolvi

Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas) haluaa hillitä yksityisautoilua. Hän ehdottaa ilmaista joukkoliikennettä kaikille alle 18-vuotiaille lapsille.

"Jos nykykehitys jatkuu, henkilöautojen määrä kasvaa pääkaupunkiseudulla kymmenessä vuodessa 40 prosenttia", hän sanoo.

"Minne sellainen määrä autoja täällä muka mahtuu?"

Erityisen huolissaan Kyllönen on siitä, että yhä useampi lapsi saa vanhemmiltaan autokyydin kouluun tai harrastuksiin.

Koulun kannalta Merja Kyllösen ehdotus on mitä kannatettavin.

Teen luokkani kanssa vähintään kuusi opintoretkeä vuodessa, kolme syyslukukaudella, kolme kevätlukukaudella. Kohteet löytyvät aina pääkaupunkiseudulta. Täältä ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan: Suomenlinna, Heureka, Eduskunta, Kansallismuseo, Ateneum, Kiasma, Teatterimuseo, Olympiastadion, Luonnontieteellinen museo...kohteita löytyy lähes loputtomiin.

Heurekassa käyn joka vuosi. Suomenlinna on maailman paras historiallinen ulkoilmamuseo, Suomen historia valottuu oppilaille konkreettisesti ja hyvin monipuolisesti.

Opintoretket avartavat oppilaiden ajatus- ja kokemusmaailmaa.

Ilman kouluista tehtäviä opintoretkiä harva lapsi eksyy esim. Eduskuntaan tai Kansallismuseoon. Opintoretket elävöittävät teoreettisen kouluopetuksen lihaksi.

Leirikouluihin verrattuna pääkaupunkiseudulla opintoretkeily tulee selvästi edullisemmaksi. Pääosan kustannuksista nielaisevat matkarahat. Museoiden pääsymaksut ovat koululaisille halpoja tai jopa ilmaisia.

Ikävintä opintoretkissä on rahankeruu.

Sinänsä yksittäinen opintoretki ei tule kalliiksi. Itse ajatteleen asiaa "tuoppi-indeksin" kautta. Opintoretki ei saa maksaa yhtä standardioluttuopin hintaa enemmän. Poikkeus on Heureka, jonka hinta on kaksi tuopillista, koska sisällytän retkeen aina Verne-teatterin hienon elokuvaesityksen sekä Laboratorion.

Rahankeruussa iljettävintä on senttipeli. Retken hinnaksi oppilaalle voi tulla vaikka 4,66 euroa, leiki siinä sitten senteillä. Usein teen niin, että pyöristän hinnan vitoseen ja säästän loput sentit seuraavaan retkeen. Yläluokkalaisilla monella on onneksi jo omat bussikortit.

Kun luokka menee opintoretkelle, ohjeena on, että opettajan pitäisi käyttää luokan yhteistä bussikorttia, joka annetaan kuskille bussiiin noustessa. Ihmeellistä on, että lähes joka toinen kuski ei osaa käyttää ko. korttia, vaan ohjaa minut istumaan. Luokka matkustaa silloin pummilla, toisaalta korttiin jää rahaa seuraavaan matkaan.

Tiedän monia maikkoja, jotka eivät viitsi järjestää opintoretkiä senttiruljanssin takia.

Lasten ilmainen joukkoliikenne helpottaisi merkittävästi luokkien opintoretkeilyä. Esim. Ateneumin tai Kiasman matka ei maksaisi oppilaille mitään, koska koululaisryhmät pääsevät ko. museoihin sisään ilmaiseksi. Mikäli joukkoliikenne olisi lapsille ilmaista, menisin ko. museoiden näyttelyihin kerran vuodessa.

Monet koulut eivät ole lähellä oppilaita.

Monet erikoislukiot tai ammattioppilaitokset ovat toisella puolella kaupunkia. Monelle perheelle jopa matkarahat voivat olla melkoinen este lapsen koulunkäynnille peruskoulun jälkeen. Joka kuudes suomalainen perhe elää köyhyysrajan alapuolelle.

Ilmainen joukkoliikenne lapsille edistäisi koulutuksellista tasa-arvoa ja ehkäisisi syrjäytymistä.

Myös koulun ulkopuoliset harrastukset tulevat vanhemmille kalliiksi. Kaksi nuorimmaistani harrastaa pianonsoittoa ja koripalloa sekä käyvät kuvataidekoulua. Kuvikseen ja koristreeneihin täytyy hilpata ympäri Vantaan kaupunkia. Matkojen osuus harrastuskustannuksista on melkoinen.

Harrastukset syövät perheiden budjeteista suuren loven, köyhien perheiden lapsilla ei ole varaa edes harrastaa. Oletetaan, että tavallinen nelihenkinen perhe menee elokuviin Vantaalta Helsinkiiin. Jo bussimatkoihin uppoaa 24 euroa, popcornit jäävät silloin helposti ostamatta.

Kyllönen on oikeassa, minne ihmeeseen me tungemme Helsingin keskustaan ne yhä vain kasvavat henkilöautojen massat. Joukkoliikenteen kehttäminen on paljon järkevämpää kuin raippaveron kaltaiset tietullit.

Joukkoliikennettä voitaisiin nopeuttaa merkittävästi. Lapset kävelisivät suoraan bussiin sisään. Aikuisille yksittäinen matka maksaisi 2 euroa. Sisään pääsisi ainoastaan 2 euron kolikolla, joka pudotettaisiin kahden euron kerääjiin. Vastaava toiminto oli New Yorkissa, kun siellä viimeeksi kävin joskus 1970-luvun lopussa. Bussiin ei päässyt ilman neljännesdollarin kolikkoa.

Lisäys:

Täysin ilmaisesta joukkoliikenteestä on tehty laskelmia. Säästöä syntyy mm. teiden ylläpidosta ja parkkipaikkojen rakentamisesta. Ilman laatua ei voi mitata rahalla.

Muistaakseni jossain saksalaisessa kaupungissa siirryttiin "ilmaiseen" joukkoliikenteeseen.

Suuri haitta joukkoliikenteen kehittämiselle on avoin joukkoliikenteen kilpailutus. Kaikenmaailman keskieurooppalaisia bussifirmoja käytettyine busseineen on tunkeutunut pääkaupunkiseudulle.

Joukkoliikenteen ei tarvitsisi välttämättä olla voittoa tuottavaa yritystoimintaa. Monessa eurooppalaisessa isossa kaupungissa toimitaan toisin.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Kouluruokailu 3. - jauhetut silakkapihvit

Kouluruuasta puhutaan julkisuudessa aika paljon. Moni ei tiedä oikeastaan, millaista ruokaa kouluissa nykyään tarjoillaan. Muistellaan omien kouluaikojen tillipihvejä ja punajuurivatkuleita.

Pääsääntöisesti Suomen kouluissa tarjotaan hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Suomi on harvoja maita, joissa oppilaille tarjotaan päivittäinen koululounas.

Kouluruokatietopankki-blogin innoittamana aloitan (tai olen oikeastaan jo aloittanut, laita sivun yläreunan palkkiin sana kouluruokailu, niin sivulle aukeaa jonoon kaikki aihetta liippaavat blogikirjoitukseni) uuden sarjan, Kouluruokasarjan.

Rahallisesti kouluruokaan panostetaan yllättävän vähän. Päivittäisen koululounaan hinta muodostuu pääosin työn osuudesta. Itse ruoka-aineisiin kuluu yllättävän vähän rahaa. Koska työvoimakulut eri kunnissa ovat suurinpiirtein samanlaiset, ainoa, mistä voidaan oikeastaan tinkiä, on ruoka-ainekulut. Tämän takia joissakin kunnissa lapsille tarjotaan vaatimattomampaa kouluruokaa kuin muualla.

Blogini kantava teema on koulutuksellinen tasa-arvo.

Peruskoulu, kuten sen edeltäjäkin, kansakoulu, on kaikkien koulu. Kaikille lapsille pitää tarjota yhtä korkeatasoista opetusta riippumatta siitä missäpäin Suomea lapset asuvat. Myös ruuan tason pitää olla kaikkialla yhtä hyvä.

Tästälähin otan aina silloin tällöin kännykkäkuvia mielenkiintoisista kouluaterioista, näps vaan!

Jauhetut silakkapihvit

Ruokalaji oli kaikille uusi, niin oppilaille kuin opettajallekin. Oppilaiden ensikommentit olivat: "Sairaan hyvää" ja "Näytti pahalta, mutta maistui hyvältä" ja "Sikahyvää".

Ilmeisesti kouluruokailun tarpeita varten teollisuus on kehittänyt uusia kalajalosteita. Perinteisiä kalapuikkojakin vielä tarjotaan, ja ne maistuvat lapsille edelleen. Uudet jalosteet ovat mielestäni olleet hyviä.

Perinteistä kalaa tarjotaan myös, paistetuita silakoita ja silakkapihvejä. Parina viime vuonna on tarjottu myös paistettuja pikkumuikkuja, joista lapset pitävät kovasti.

Lohta tarjotaan monella tapaa, lohikeittona, lohikiusauksena ja uunilohipaloina kastikkeessa.

Jauhetut silakkapihvit maistuivat minullekin. Päällä oli perinteiseen tapaan ruisjauhoja. Kun silakat oli murjottu jossain koneessa, kaikki kalan osat olivat yhtenä kiinteänä mössönä, lasten ei tarvinnut yökkiä pikkuruotoja ollenkaan.

Jauhetut silakkapihvit kannattaa lisätä kaupungin ruokalistaan.

Pihvien ohella tarjottu punajuurisipulisalaatti oli melkoisen raju yhdistelmä. Oppilaat ottivat salaattia aika vähän, osa jätti senkin lautaselleen. Maku oli ristiriitaisen voimakas myös aikuiseen makuun, mutta pitää muistaa, että kouluruokailun yksi tavoite on tutustuttaa lapset eri makuihin.

Perunamuusi on kaikkien lasten suosikki.

torstai 10. marraskuuta 2011

Kadonneitten kenkien tapaus

YLE 10.1.

Pikkukoululaiselta vietiin kengät koulun käytävältä oppitunnin aikana - koulu ei suostunut korvaamaan vahinkoa. Nyt apulaisoikeusasiamies on puuttunut asiaan.

Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja arvostelee Helsingin kaupungin opetusviraston menettelyä asiassa, jossa se ei ollut korvannut koulusta kadonneita oppilaan kenkiä.

Oppilaan äiti oli vaatinut Helsingin opetusvirastolta vahingonkorvausta, kun hänen lapsensa uudet kengät olivat kadonneet koulun aulasta oppitunnin aikana. Oppilaat eivät saaneet käyttää tai säilyttää ulkojalkineita opetustiloissa.

Helsingin kaupungin hallintolakimies oli päättänyt olla myöntämättä kengistä vahingonkorvausta.

Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan asiaan puuttuminen herättää ihmetystä.

Miksi ihmeessä koulun pitäisi korvata kadonneet kengät? Ymmärtääkö Pajuoja, minkälainen korvausruljanssi hänen hätiköidystä puuttumisestaan voi syntyä?

Kirjoitin kouluissa tapahtuneista varkauksista aivan äskettäin, ks. Kouluvaras.

Jo rikosilmoituksia kadonneista tai varastetuista tavaroista tehdään vuosittain valtavia määriä. Rikosilmoitetut varkaudet ovat vain jäävuoren huippu, hyvin harva huoltaja viitsii tehdä kadonneesta tavarasta rikosilmoitusta.

Mikäli korvausjärjestelmään mentäisiin, kuntiin pitäisi kuntiin palkata leegio työntekijöitä hoitelemaan korvausvaateita kaikkine paperisotineen. Kalliiksi kävisi.

YLE: Oppilaat eivät saaneet käyttää tai säilyttää ulkojalkineita opetustiloissa.

Mikäli jalkineita pidettäisiin jaloissa oppituntien aikana tai säilytettäisiin luokissa, pölyn määrä luokissa moninkertaistuisi. Pölyä ja epäpuhtauksia kulkeutuu opetustiloihin aivan riittävästi jo nyt. Moni koulu on homekoulu. Teknisen käsityön luokassa keuhkoihin tunkeutuu ilmassa leijuvaa puupölyä.

Luokat olisivat epäsiistejä. Siivoamisen määrä lisääntyisi ja siivoaminen olisi hankalampaa.

YLE: Apulaisoikeusasiamies Pajuoja katsookin päätöksessään, että myös opetustoimella oli mahdollisuus korvata vahinko ja että sitä olisi pitänyt selvittää jo kantelijan korvausvaatimuksen johdosta.

Opetustoimi saa rahansa verovaroista. Kaikki korvaukset olisivat suoraan pois lasten opetuksesta tai koulun tukitoimista. Turhaa luulla, että rahaa tippuisi jostain lisää.

YLE: Koulujen on myös luotava riittävän turvalliset olosuhteet, jotta koululaisten omaisuus olisi turvassa.

Kouluista ei voida tehdä vankiloita. Miten luotaisiin sellaiset olosuhteet, että omaisuus olisi muka turvassa? Hyvä esimerkki on myymälävarkaudet. Vaikka kuinka lisätään vartijoita ja turvakameroita, niin varkaudet eivät lopu. Kyllä varas aina keinot keksii, varas on aina edellä.

Oikea turvallisuus lähtee aivan muusta kuin turvakameroista. Kasvatus lähtee aina kotoa, koulun kasvatus on enää vain korjaavaa ja syventävää kasvatusta.

Aivan varmaa on, että yksittäisellä koululla ei ole rahaa korvata oppilailta kadonneita tavaroita.

Hyvä, kun edes opetus pystytään järjestämään säädyllisesti.