HS 13.11.
Tavoitteena autoton sukupolvi
Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas) haluaa hillitä yksityisautoilua. Hän ehdottaa ilmaista joukkoliikennettä kaikille alle 18-vuotiaille lapsille.
"Jos nykykehitys jatkuu, henkilöautojen määrä kasvaa pääkaupunkiseudulla kymmenessä vuodessa 40 prosenttia", hän sanoo.
"Minne sellainen määrä autoja täällä muka mahtuu?"
Erityisen huolissaan Kyllönen on siitä, että yhä useampi lapsi saa vanhemmiltaan autokyydin kouluun tai harrastuksiin.
Koulun kannalta Merja Kyllösen ehdotus on mitä kannatettavin.
Teen luokkani kanssa vähintään kuusi opintoretkeä vuodessa, kolme syyslukukaudella, kolme kevätlukukaudella. Kohteet löytyvät aina pääkaupunkiseudulta. Täältä ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan: Suomenlinna, Heureka, Eduskunta, Kansallismuseo, Ateneum, Kiasma, Teatterimuseo, Olympiastadion, Luonnontieteellinen museo...kohteita löytyy lähes loputtomiin.
Heurekassa käyn joka vuosi. Suomenlinna on maailman paras historiallinen ulkoilmamuseo, Suomen historia valottuu oppilaille konkreettisesti ja hyvin monipuolisesti.
Opintoretket avartavat oppilaiden ajatus- ja kokemusmaailmaa.
Ilman kouluista tehtäviä opintoretkiä harva lapsi eksyy esim. Eduskuntaan tai Kansallismuseoon. Opintoretket elävöittävät teoreettisen kouluopetuksen lihaksi.
Leirikouluihin verrattuna pääkaupunkiseudulla opintoretkeily tulee selvästi edullisemmaksi. Pääosan kustannuksista nielaisevat matkarahat. Museoiden pääsymaksut ovat koululaisille halpoja tai jopa ilmaisia.
Ikävintä opintoretkissä on rahankeruu.
Sinänsä yksittäinen opintoretki ei tule kalliiksi. Itse ajatteleen asiaa "tuoppi-indeksin" kautta. Opintoretki ei saa maksaa yhtä standardioluttuopin hintaa enemmän. Poikkeus on Heureka, jonka hinta on kaksi tuopillista, koska sisällytän retkeen aina Verne-teatterin hienon elokuvaesityksen sekä Laboratorion.
Rahankeruussa iljettävintä on senttipeli. Retken hinnaksi oppilaalle voi tulla vaikka 4,66 euroa, leiki siinä sitten senteillä. Usein teen niin, että pyöristän hinnan vitoseen ja säästän loput sentit seuraavaan retkeen. Yläluokkalaisilla monella on onneksi jo omat bussikortit.
Kun luokka menee opintoretkelle, ohjeena on, että opettajan pitäisi käyttää luokan yhteistä bussikorttia, joka annetaan kuskille bussiiin noustessa. Ihmeellistä on, että lähes joka toinen kuski ei osaa käyttää ko. korttia, vaan ohjaa minut istumaan. Luokka matkustaa silloin pummilla, toisaalta korttiin jää rahaa seuraavaan matkaan.
Tiedän monia maikkoja, jotka eivät viitsi järjestää opintoretkiä senttiruljanssin takia.
Lasten ilmainen joukkoliikenne helpottaisi merkittävästi luokkien opintoretkeilyä. Esim. Ateneumin tai Kiasman matka ei maksaisi oppilaille mitään, koska koululaisryhmät pääsevät ko. museoihin sisään ilmaiseksi. Mikäli joukkoliikenne olisi lapsille ilmaista, menisin ko. museoiden näyttelyihin kerran vuodessa.
Monet koulut eivät ole lähellä oppilaita.
Monet erikoislukiot tai ammattioppilaitokset ovat toisella puolella kaupunkia. Monelle perheelle jopa matkarahat voivat olla melkoinen este lapsen koulunkäynnille peruskoulun jälkeen. Joka kuudes suomalainen perhe elää köyhyysrajan alapuolelle.
Ilmainen joukkoliikenne lapsille edistäisi koulutuksellista tasa-arvoa ja ehkäisisi syrjäytymistä.
Myös koulun ulkopuoliset harrastukset tulevat vanhemmille kalliiksi. Kaksi nuorimmaistani harrastaa pianonsoittoa ja koripalloa sekä käyvät kuvataidekoulua. Kuvikseen ja koristreeneihin täytyy hilpata ympäri Vantaan kaupunkia. Matkojen osuus harrastuskustannuksista on melkoinen.
Harrastukset syövät perheiden budjeteista suuren loven, köyhien perheiden lapsilla ei ole varaa edes harrastaa. Oletetaan, että tavallinen nelihenkinen perhe menee elokuviin Vantaalta Helsinkiiin. Jo bussimatkoihin uppoaa 24 euroa, popcornit jäävät silloin helposti ostamatta.
Kyllönen on oikeassa, minne ihmeeseen me tungemme Helsingin keskustaan ne yhä vain kasvavat henkilöautojen massat. Joukkoliikenteen kehttäminen on paljon järkevämpää kuin raippaveron kaltaiset tietullit.
Joukkoliikennettä voitaisiin nopeuttaa merkittävästi. Lapset kävelisivät suoraan bussiin sisään. Aikuisille yksittäinen matka maksaisi 2 euroa. Sisään pääsisi ainoastaan 2 euron kolikolla, joka pudotettaisiin kahden euron kerääjiin. Vastaava toiminto oli New Yorkissa, kun siellä viimeeksi kävin joskus 1970-luvun lopussa. Bussiin ei päässyt ilman neljännesdollarin kolikkoa.
Lisäys:
Täysin ilmaisesta joukkoliikenteestä on tehty laskelmia. Säästöä syntyy mm. teiden ylläpidosta ja parkkipaikkojen rakentamisesta. Ilman laatua ei voi mitata rahalla.
Muistaakseni jossain saksalaisessa kaupungissa siirryttiin "ilmaiseen" joukkoliikenteeseen.
Suuri haitta joukkoliikenteen kehittämiselle on avoin joukkoliikenteen kilpailutus. Kaikenmaailman keskieurooppalaisia bussifirmoja käytettyine busseineen on tunkeutunut pääkaupunkiseudulle.
Joukkoliikenteen ei tarvitsisi välttämättä olla voittoa tuottavaa yritystoimintaa. Monessa eurooppalaisessa isossa kaupungissa toimitaan toisin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti