Munakello käyttöön!

HS-STT-AFP 12.10.

Australian hallitus yrittää vähentää pikkulasten tv-katselua.

Ruudun edessä vietetty aika voi vähentää aktiivista leikkimistä, sosiaalisia kontakteja ja köyhdyttää kielellistä kehitystä. Se saattaa heikentää myös keskittymiskykyä", luonnostelmassa sanotaan.

Alle kaksi vuotiaita ei päästettäisi television ääreen ollenkaan, ja alle kouluikäiset saisivat katsoa televisiota korkeintaan tunnin päivässä.

Australian hallitus on jäljillä, mutta tehtävä lienee mahdoton. Miten se vähentäminen käytännössä hoidetaan? Taitaa jäädä hyvä ajatus hallituksen julkilausumaksi.

Tosiasia kuitenkin on, myös Suomessa, että jotkut lapset viettävät aivan liian paljon aikaa televisio- tai pleikkariruudun edessä.

Opettajien arkikokemuksen mukaan tämä näkyy kouluissa oppilaiden väsymyksenä ja keskittymisvaikeuksina. Pienet oppilaat sanovat asian vieläpä aivan suoraan, jos sitä on pelattu liikaa pleikkaria kotona. Väsy tulee.

Kaksi nuorinta lastani on vielä kouluiässä, aivan koulun alkutaipaleella. Television katselua he eivät harrasta liikaa, mutta tietokonepelien pelaamisen rajoittaminen on vaikeaa. Tavoitteemme on, että pelataan korkeintaan 45 minuuttia päivässä.

Munakello on hyvä keksintö.

Jos päästän lapset pelaamaan liikaa, he tulevat jollakin tavalla ärtyisiksi. Koneelta pois käskeminen voi tehdä heistä itkuisia tai vihaisia. Mutta käskettävä on.

Oleellista on televisioruudun tai tietokoneen sijoittelu. Lapsen omassa huoneessa ei saa olla kumpaakaan, muuten homma karkaa käsistä. Jos lapsen peliongelmasta on tullut suuri, vanhempien pitää asettaa tietokone oman salasanansa taakse.

Pleikkari ei ole välttämättömyyshyödyke, sen voi silloin myydä poiskin.

Ei perheiden ajankäyttöä voida säätää laeilla, siksi valistus jää ainoaksi keinoksi: jatkuvia, lyhyitä tietoiskuja sylttytehtaaseen eli televisioon. Koulun keinot ovat pienet.