Kasvatuksellinen keskustelu

Nykyvanhemmat joutuvat omituisten asioiden kanssa tekemisiin.


Olin eilen katsomassa 10-vuotiaan tyttäreni koripallo-ottelua. Kesken jännittävän matsin 11-vuotias poikani soitti.

Poika: Mä oon pelaamassa futista kavereiden kanssa.
Isä: Missä?
Poika: Futishallilla. Saanko mä ostaa puhelimella limpsaa?
Isä: Miten niin puhelimella?
Poika: Puhelimella voi ostaa.
Isä: Sinä et osta limpsaa puhelimella.
Poika: Muutkin ostaa.
Isä: Sinä et osta.
Poika: Miksen saa, kun muutkin saa?
Isä: Puhelimella ei ostella limpsoja, puhelimella soitellaan.
Poika: Okei sitten, moido.
Isä: Moido.

Parin minuutin kuluttua puhelin piippaa. Avaan viestin:

Poika: Käykö et käyn ostaa limun ja karkkipussin ja sit sä illalla maksat takas koska mä en haluis käyttää mun rahoi karkkiin?
Isä: Limu vaan.
Poika: Ok.


Minä en ole tiennyt, että puhelimella voi kioskista ostaa limpsaa. Olen aina pitänyt selviönä, että kioskista voi ostaa, jos on rahaa. Nyt lapset voivat ostaa kioskista limpsaa velaksi.

Kuinkahan moni isä tai äiti tietää, että lapsi voi ostaa puhelimella velaksi? Ihmetellään vain puhelinlaskun suuruutta.

Onneksi olin laittanut lasteni puhelimiin estotoiminnot. Puhelimilla ei voi ostaa mitään.

Kännykät ja koulu

YLE 7.2.

Koulu kielsi kännykät terveysvaikutuksiin vedoten

Ylivieskalaisessa Kiviojan koulussa kännykät ovat olleet suljettuna koulupäivän ajan vuoden alusta lähtien. Päätöksellä halutaan parantaa lasten keskittymistä tunneilla, mutta myös ehkäistä mahdollisia kännykänkäytön aiheuttamia terveysriskejä.

Koulunjohtaja Liisa Koskela kertoo, että 130 oppilaan koulussa kännykän käyttö koettiin turhaksi riesaksi oppitunneilla.

-Kännykän jatkuva vilkuilu häiritsi oppilaiden keskittymistä ja niiden avulla jopa kiusattiin toisia, kertoo Koskela.

-Toki kännykän käyttöön liittyy myös terveysriskejä, joista ei vielä tiedetä tarpeeksi. Näitä riskejä emme halunneet ottaa.

Niinpä koulussa tehtiin päätös sulkea kännykät kokonaan koulupäivän ajaksi.

- Sekä oppilaat että vanhemmat ovat ottaneet käyttökiellon vastaan todella hyvin, sanoo Koskela. Yhtään negatiivista palautetta emme ole asiasta saaneet.

Ilman muuta on selvää, että kännykän luvaton käyttö on riesa oppitunneilla. Oppitunnit ovat opiskelua varten.

Tuskin mikään on ärsyttävämpää kuin kännyköiden jatkuva pirinä ja piippailu. Luulen, että kännykkäongelma on suurempi yläkouluissa kuin alakouluissa. En voisi kuvitellakaan, että opettaisin oppilaita, jotka kuuntelevat musiikkia nappulat korvissa. Vähät välitetään opiskelusta.

En ymmärrä ollenkaan kouluja tai opettajia, jotka sallivat kännykällä leikkimisen tai pelaamisen oppitunneilla.

Kouluissa on erilaisia käytänteitä kännyköiden häiritsevän käytön suhteen. On kouluja, joissa kännykät suljetaan kokonaan koulupäivän ajaksi kuten Kiviojan koulussa. Omassa koulussani kännykät on pidettävä äänettömänä.

Itse en noudata sääntöä pilkuntarkkaan. Joskus on hyvä, että oppilaan puhelin on käytössä. Kun lapselle on varattu esim. hammaslääkäriaika, on hyvä, että huoltaja voi tekstiviestillä ilmoittaa, milloin lapsen on lähdettävä. Muuten työpöytäni täyttyy varauslapuista. Työpöydälläni on riittävästi kaikenmaailman keltaisia tarralappuja piristämässä lahoavaa muistiani, en kaipaa yhtään lappua lisää.

Sallin tarpeellisen kotiin soittamisen. Sairastuttuaan kesken koulupäivän, oppilas voi soittaa ja pyytää isän tai äidin hakemaan hänet kotiin. Luvalliset soitot soitetaan aina luokan ulkopuolella.

On tilanteita, jolloin kännyköitä voidaan käyttää oppimistarkoituksiin.

Voidaan harjoitella vaikka laskimien käyttöä matematiikan tunneilla. Nykykännyköissä on myös fantastiset, aina mukana kannettavat kamerat. Kännykällä voidaan ottaa kuvia esitelmiin. Kasveja ei enää tarvitse välttämättä reuhtoa maasta kuten ennen. Ryhmissä voidaan tehdä elokuvia tai pikkunäytelmiä. Tuotokset voidaan viedä tietokoneelle jatkokäsittelyä varten.

On asiallista perustella kännykkäkieltoa sillä, että halutaan parantaa lasten keskittymistä tunneilla.

En lähtisi perustelemaan kieltoa mahdollisilla kännykänkäytön aiheuttamilla terveysriskeillä. Harva lapsi kulkee kännykkä koko ajan korvissa. Useinmiten sitä vain räplätään.

Kännykällä turvaa

HS-STT 8.8.

Koululaisen kännykkä tuo vanhemmille turvallisuuden tunnetta

Yhä useampi ekaluokkalainen lähtee koulutielle kännykkä repussaan. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten mediabarometri 2010 -tutkimuksen mukaan jo 82 prosentilla seitsemänvuotiaista ja 94 prosentilla kahdeksanvuotiaista suomalaislapsista on oma kännykkä.

Puhelimen hankintaa perustellaan yleensä sillä, että lapsi saa helposti yhteyden vanhempiinsa. Kyselyyn vastasi viime vuonna vajaat 750 perhettä.

Teleyhtiö DNA:n tuore koululaistutkimus puolestaan kertoo, että yli puolet ekaluokkalaisista käyttää kännykkää soittelun lisäksi myös pelaamiseen ja valokuvien ottamiseen. Nettikyselyyn vastasi lähes 800 vanhempaa.

DNA:n tutkimuksen mukaan tärkeimmät syyt puhelimen hankintaan ovat koulun alkaminen ja vanhempien turvallisuuden tunne.

Jokainen vanhempi joutuu pohtimaan varustetaanko oma ekaluokkalainen kännykällä vai ei. Kun kolme vanhinta lastani aloittivat koulutiensä, ei kännyköitä vielä ollut yleisessä käytössä. Nuorimmat kaksi lastani lähtivät kouluun kolmisen vuotta sitten vuoden välein.

Pidin tuolloin itsestään selvänä, että pikkukoululaisilleni hankittiin kännykät. Ensimmäisellä luokalla lapseni pääsivät vielä iltapäiväkerhoon, mutta jo toisella luokalla piti pärjätä iltapäivät omin voimin. Silloin kännyköitä alettiin käyttä todenteolla.

Kuvataidekoulut, pianotunnit ja korikset alkavat lapsilla usein jo ennen kuin me vanhemmat olemme tulleet töistä kotiin. Varmistussoitot ovat olleet tarpeen.

Koulussa opettajana lasten kanssa olemme keskustelleet kännykkäetiketistä. Kouluaikana kännykkää ei saa käyttää kuin tositarpeeseen ja luvalla. Kätevää on, kun vanhemmat tekstiviestillä ilmoittavat, milloin lapsen pitää pitää mennä vaikkapa kouluhammaslääkäriin. Enää ei minun juuri tarvitse kiinnitellä työpöytääni muistitarralappuja niin paljon kuin ennen.

Oppilaat ovat ymmärtäneet aivan hyvin, ettei kännykkää saa räplaillä tunneilla tai välituntisin. Luulen, että tarpeeton kännykkäräpläily on yleisempää yläkouluissa ja lukioissa.

Keskellä kesää minulle tuli puhelu teleyhtiöstä, koska lasteni sopimukset olivat katkolla. Yleensä, kun minulle jotain "puhelinmarkkinoidaan", suljen puhelimen melkein heti ja tylysti. Nyt myyjä oli todella taitava, hän aloitti toteamalla, että poikani puhelimen nettikustannukset ovat noin 12 euroa kuukaudessa. Teleyhtiö tarjosi yhden euron kuukausimaksua rajattomalla nettiyhteydellä, lisäksi hän tarjosi älypuhelinta yksi euro per kuukausi 24 kuukauden ajan. Alensipa hän vielä hiukan puhelujen hintaakin.

Hankin välittömästi molemmille lapsilleni älypuhelimet. Nyt lapsillani on tietokone ja netti koko ajan mukanaan. Olimme sopineet, että lapset saavat käyttää tavallista tietokonetta tunnin ajan per päivä.

Meille vanhemmille tuli uusi ongelma. Jouduimme pitämään palaverin ja miettimään, miten suhtaudutaan lasten kännykän nettikäyttöön.

Kotona pystymme suurinpiirtein valvomaan lasten päivittäistä tietokoneen käyttöä. Jos lapset roikkuvat netissä ylenmäärin, voi näppäimistön viedä hätätapauksessa vaikka töihin mukaan. Pelit loppuu siihen.

Nettikännykkä on koko ajan lasten mukana.

Ei auttanut muu kuin keskustella lasten kanssa ja todeta, että kännykän nettikäyttöön pätee "samat lait" kuin tietsikan käyttöönkin. Neuvoin ja neuvon koko ajan, kuinka nettikännykkää käytetään.

Lasten kännyköissä on onneksi helppo ja käyttäjäystävällinen Android toisin kuin minulla. Omassa puhelimessani on sotkuinen ja vaikeasti viriteltävä Symbian, joka aiheuttaa minulle harmaita hiuksia. Toisaalta kännykässäni on markkinoiden paras kamera, jota käytän hyvin paljon. On mahtaavaa, kun kamera on koko ajan mukana.