Kännykällä turvaa

HS-STT 8.8.

Koululaisen kännykkä tuo vanhemmille turvallisuuden tunnetta

Yhä useampi ekaluokkalainen lähtee koulutielle kännykkä repussaan. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten mediabarometri 2010 -tutkimuksen mukaan jo 82 prosentilla seitsemänvuotiaista ja 94 prosentilla kahdeksanvuotiaista suomalaislapsista on oma kännykkä.

Puhelimen hankintaa perustellaan yleensä sillä, että lapsi saa helposti yhteyden vanhempiinsa. Kyselyyn vastasi viime vuonna vajaat 750 perhettä.

Teleyhtiö DNA:n tuore koululaistutkimus puolestaan kertoo, että yli puolet ekaluokkalaisista käyttää kännykkää soittelun lisäksi myös pelaamiseen ja valokuvien ottamiseen. Nettikyselyyn vastasi lähes 800 vanhempaa.

DNA:n tutkimuksen mukaan tärkeimmät syyt puhelimen hankintaan ovat koulun alkaminen ja vanhempien turvallisuuden tunne.

Jokainen vanhempi joutuu pohtimaan varustetaanko oma ekaluokkalainen kännykällä vai ei. Kun kolme vanhinta lastani aloittivat koulutiensä, ei kännyköitä vielä ollut yleisessä käytössä. Nuorimmat kaksi lastani lähtivät kouluun kolmisen vuotta sitten vuoden välein.

Pidin tuolloin itsestään selvänä, että pikkukoululaisilleni hankittiin kännykät. Ensimmäisellä luokalla lapseni pääsivät vielä iltapäiväkerhoon, mutta jo toisella luokalla piti pärjätä iltapäivät omin voimin. Silloin kännyköitä alettiin käyttä todenteolla.

Kuvataidekoulut, pianotunnit ja korikset alkavat lapsilla usein jo ennen kuin me vanhemmat olemme tulleet töistä kotiin. Varmistussoitot ovat olleet tarpeen.

Koulussa opettajana lasten kanssa olemme keskustelleet kännykkäetiketistä. Kouluaikana kännykkää ei saa käyttää kuin tositarpeeseen ja luvalla. Kätevää on, kun vanhemmat tekstiviestillä ilmoittavat, milloin lapsen pitää pitää mennä vaikkapa kouluhammaslääkäriin. Enää ei minun juuri tarvitse kiinnitellä työpöytääni muistitarralappuja niin paljon kuin ennen.

Oppilaat ovat ymmärtäneet aivan hyvin, ettei kännykkää saa räplaillä tunneilla tai välituntisin. Luulen, että tarpeeton kännykkäräpläily on yleisempää yläkouluissa ja lukioissa.

Keskellä kesää minulle tuli puhelu teleyhtiöstä, koska lasteni sopimukset olivat katkolla. Yleensä, kun minulle jotain "puhelinmarkkinoidaan", suljen puhelimen melkein heti ja tylysti. Nyt myyjä oli todella taitava, hän aloitti toteamalla, että poikani puhelimen nettikustannukset ovat noin 12 euroa kuukaudessa. Teleyhtiö tarjosi yhden euron kuukausimaksua rajattomalla nettiyhteydellä, lisäksi hän tarjosi älypuhelinta yksi euro per kuukausi 24 kuukauden ajan. Alensipa hän vielä hiukan puhelujen hintaakin.

Hankin välittömästi molemmille lapsilleni älypuhelimet. Nyt lapsillani on tietokone ja netti koko ajan mukanaan. Olimme sopineet, että lapset saavat käyttää tavallista tietokonetta tunnin ajan per päivä.

Meille vanhemmille tuli uusi ongelma. Jouduimme pitämään palaverin ja miettimään, miten suhtaudutaan lasten kännykän nettikäyttöön.

Kotona pystymme suurinpiirtein valvomaan lasten päivittäistä tietokoneen käyttöä. Jos lapset roikkuvat netissä ylenmäärin, voi näppäimistön viedä hätätapauksessa vaikka töihin mukaan. Pelit loppuu siihen.

Nettikännykkä on koko ajan lasten mukana.

Ei auttanut muu kuin keskustella lasten kanssa ja todeta, että kännykän nettikäyttöön pätee "samat lait" kuin tietsikan käyttöönkin. Neuvoin ja neuvon koko ajan, kuinka nettikännykkää käytetään.

Lasten kännyköissä on onneksi helppo ja käyttäjäystävällinen Android toisin kuin minulla. Omassa puhelimessani on sotkuinen ja vaikeasti viriteltävä Symbian, joka aiheuttaa minulle harmaita hiuksia. Toisaalta kännykässäni on markkinoiden paras kamera, jota käytän hyvin paljon. On mahtaavaa, kun kamera on koko ajan mukana.