Voi olla, että blogikirjoituksellani pistän pääni mehiläispesään.
Otteita Leppäsen mielipidekirjoituksesta:
HS 23.8.
Laulujen sisältämä nationalismi otettava puheeksi koulussa
Opetusmateriaaleissa saattaa olla vihapuhetta läheisesti muistuttavia piirteitä. Vihapuheen kannalta kiinnostavia ovat esimerkiksi alakoulujen musiikin oppikirjasarjat ja niihin sisältyvät itsenäisyyspäivän viettoon liittyvät nationalistiset laulut.
"Perusopetuksen arvopohjana ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia, luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen sekä monikulttuurisuuden hyväksyminen", todetaan peruskoulun opetussuunnitelmassa. Näiden arvojen tulisi toteutua musiikinopetuksessakin.
Suomalaisuus on alakoulujen musiikinkirjoissa ensisijaisesti miehiin liittyvä asia. Maamme-laulussa Suomi on "maa kallis isien". Siniristilipussa "Isät, veljet verellään, vihki sinut viiriksi vapaan maan. Ilomielellä sun jäljessäs käymme tein isäin astumaan". Kansallisuuden ja maskuliinisuuden sidos säilyy vahvana myös uudemmissa lauluissa. Vuodelta 1999 olevassa laulussa Nostetaan lippu salkoon todetaan maamme varttuneen "isoisän ikään".
Kasvatustieteilijä Sirpa Lappalainen on esittänyt, että suomalaisen heteroseksuaalisen maskuliinisuuden tärkeä rakennusosa on valmius puolustaa fyysistä kansallista tilaa. Musiikin oppikirjojen nationalistiset laulut ovat mukana kasvattamassa pieniä poikia tähän tehtävään.
Suomalaisuuden esittäminen maskuliinisena ja sen kytkeminen väkivaltaan ei edistä peruskoulun opetussuunnitelman toteutumista. Lauluohjelmiston sensurointi ei ole ratkaisu ongelmiin. Askel peruskoulun arvopohjan toteutumiseen olisi, että musiikin oppikirjoissa ja oppitunneilla nostettaisiin nationalismin, sukupuolen ja väkivallan teemoja esille ja käsiteltäisiin niitä kriittisesti oppilaiden kanssa. Tällaisenaan oppikirjasarjat eivät tarjoa välineitä kulttuurien kohtaamiseen liittyvien eettisten kysymysten käsittelemiseen.
Minä olen kokenut suomalaisuuden aina hyvin feminiinisenä. Suomen karttaa kuvataan usein Suomi-neitona. Kun opetan suomea ja sen kielioppia, oppiaineena on äidinkieli.
Äidinkieltä opetetaan koulussa noin viisi kertaa enemmän kuin musiikkia.
Nykymusiikkitunneilla lauletaan enää hyvin harvoin yllä kuvattuja kolmea laulua. Maamme ja Siniristilippu opetetaan kyllä ja niitä lauletaan yhdessä kerran vuodessa itsenäisyyspäivänä. Laulut kuuluvat suomalaiseen kulttuuriperintöön.
Ainakaan minä en rinnastaisi ko. lauluja vihapuheeseen.
Jos niitä musiikinkirjoja oikein kunnolla plaraa, niistä löytyy kaikenmaailman lauluja, jotka edistävät rauhaa ja ystävyyttä eri kansojen kesken.
Musiikinopetus ei ole irrallinen osa kaikesta muusta peruskoulussa opetettavasta.
Koulussa opetetaan mm. historiaa ja maantietoa, jotka auttavat oppilaita ymmärtämään asioita laajemmin. On ensimmäinen kerta, kun kuulen, että musiikinopetus sotii ihmisoikeuksia, tasa-arvoa, demokratiaa jne. vastaan.
Leppänen ehdottaa, että musiikin oppitunneilla nostettaisiin nationalismin, sukupuolen ja väkivallan teemoja esille ja käsiteltäisiin niitä kriittisesti oppilaiden kanssa. Leppäselle totean, että musiikin tunteja peruskoulussa on hävyttömän vähän.
Jos musiikin opetussuunnitelmat kiinnostaa, kannattaa katsoa vaikka Myyrmäen alueellista opetussuunnitelmaa musiikin osalta.
http://www.edu.vantaa.fi/pahkis/ops/22_musiikki.htm
Musiikin opettamiseen kuuluu paljon muutakin kuin musiikin oppikirjat.
Leppäsen ehdottamia asioita käsitellään muissa oppiaineissa. Musiikintunneilla pitäisi keritä laulaa ja soittaa ja saada elämyksiäkin, tuottaa iloa lapsille.
Sirpa Lappalaisen lausehirviö "suomalaisuuden heteroseksuaalisuuden maskuliinisuuden tärkeä rakennusosa on valmius puolustaa fyysistä kansallista tilaa" on järjetön. Puhuuko Lappalainen miehisyydestä?
Väite, että "musiikin oppikirjojen nationalistiset laulut ovat mukana kasvattamassa pieniä poikia tähän tehtävään" on vielä järjettömämpi. Siis musiikintunneilla opetetaan poikia sotimaan ja tappamaan? Olenko käsittänyt oikein?
On selvää, että 1940-luvulla kouluissa nostettiin puolustustahtoa ja isänmaallista henkeä laulamalla, mutta ne ajat ovat kaukana takana. Nykykoululaisista pyritään kasvattamaan rakentavia ja rauhaa rakastavia kansalaisia, olivat he se sitten poikia tai tyttöjä.
Tekstit
Sohaisen minäkin: Kaikki fundamentalismi myös feminismin osalta on hauskaa pieninä annoksina.
VastaaPoistaSamoista asioista älähdettiin myös puolitoista vuotta sitten radiossa. Minulta paloi päre:
VastaaPoistahttp://karirydman.blogspot.com/2009/12/akateemista-sontaa.html
Kari...luin kirjoituksesi...upea kirjoitus...vaikutti todelta siltä, että sinulta paloi päre.
VastaaPoistaLaulut on kansanperinnettä ja aikansa tuotteita ja sellaisena lapsetkin ne kyllä ymmärtävät ja isien ja äitien maahan tämä on voi hyät hyssykät sentään:) Vihapuhe on jotain ihan muuta kuin sitä, että sanoo rakastavansa omaa kansaansa, perhettään, lastaan... Jos sanon, että rakastan meidän Eetua se ei suinkaan tarkoita, että vihaan naapurin Villeä! Ihan samalla lailla se menee oman kansan suhteen.
VastaaPoistaOikeasti - minusta tuntuu, että ne jotka vihaavat muita kansoja vihaavat myös isoa osaa omasta kansastaan. Että voisi siirtää laajempaan yhteyteen sen kun sanotaan, että pitää rakastaa itseään, että voi rakastaa muita... Jos nuo kiihkonationalistit rakastaisivat ehdoitta omaa maataan ja kansaansa, he ehkä voisivat rakastaa muitakin?
Niih ja tulee sieltä suomalaisesta peruskoulusta ulos sivareitakin ja toisaalta myös sen koulun käyneet tytöt menevät armeijaan. Että aika paljon se on opesta kiinni, kuinka assiat esitetään ja koti vielä suurimpana vaikuttajana päälle.
Pisteet Inkiväärille - selitit asiat kauniimmin kuin minä.
VastaaPoistaKoko termi "vihapuhe" on kääntynyt päälaelleen. Mainitsemalla sen, kuka tahansa voi millä tahansa idioottiperusteella (kuten tässä) agitoida omia poliittisia käsityksiään.
VastaaPoistaKysymyksessä on ns. Hitlerin viikset-syndrooma. Kuka tahansa voi piirtää kelle tahansa inhokilleen Adolfin viikset ja se muka on sitten itse argumentti.
Samalla logiikalla nimitän vihapuheeksi ja piirrän vieläpä Adolfin viikset suomalaiselle feminismille ja sen edustajille. Niin voimakkaita ovat yhdenmukaistamispyrkimykset.
Itselleni kauhein laulu on jutussa mainittujen laulujen absoluuttinen vastakohta Lennonin Imagine. Sivarien kansallis- ja oikeassaolemislaulu. Lukeekaapa laulun sanat uusin silmin. Biisissä kuvataan maailma jossa mikään ei ole mitään, on vain valkea taulu ja unelma jossa "unelmoijat" kehottavat toisia unelmoijia liittymään joukkoonsa. Karmeaa Orwellia, minua alkaa pelottaaa kun Imagine esitetään ylpeästi jonain tavoittelemisen arvoisena utopiana, jossa kaikki ovat yhtä ja samanmielisiä. Help!
OUT