Kännykät piiloon, niin oppiminen kohenee

18.5. Iltalehti

Kännykät kiellettiin kouluissa - näin kävi arvosanoille

Tuoreen tutkimuksen mukaan erityisesti aiemmin heikosti suoriutuneet oppilaat hyötyvät kännykkäkiellosta.

Isossa-Britanniassa kännykkäkieltoa on kokeiltu laajasti. Nyt sen vaikutuksista on saatu tuoretta tutkimustietoa, jonka julkaisi London School of Economicsin Centre for Economic Performance.

Ekonomistit Louis-Philippe Beland ja Richard Murphy tulivat ennen jälkeen -vertailuasetelmassaan lopputulokseen, jonka mukaan kännykkäkielto paransi 16-vuotiaiden oppilaiden koetuloksia 6,4 prosenttia. Tutkijoiden mukaan petraus vastaa noin viittä ylimääräistä koulupäivää vuodessa.

Merkittävintä kehitys oli ennen kieltoa heikosti pärjänneiden oppilaiden keskuudessa. Heidän arvosanansa paranivat kaksinkertaisesti verrattuna keskiverto-oppilaisiin. Myös erityisoppilaiden parissa kännykkäkielto tuotti erityisen hyviä tuloksia.

- Tämä antaa ymmärtää, että kännykän käytön rajoittaminen voisi olla edullinen keino vähentää oppimisen epätasa-arvoa, tutkimuksessa pohditaan.

Uutinen on niin herkullinen, että se oli pakko nostaa keskusteluun. 

Mielenkiintoisinta on, että heikosti pärjänneiden oppilaiden tulokset paranivat selvästi verrattuna keskiarvo-oppilaisiin, kun kouluissa ei saanut käyttää kännyköitä.

Kun Suomessa puhutaan, että on epätasa-arvoa, kun kaikilla oppilailla ei ole kännyköitä tai tabletteja koulussa, kyse on oppimisen epätasarvosta. Iso-Britanniassa lopputulema on päinvastainen ainakin kännyköiden suhteen.

Ilmeisesti kännykät haittaavat joidenkin oppilaiden keskittymiskykyä, on liian houkuttelevaa lähteä surffailemaan omia teitä. Kännykkä on melkoinen viihdetykki. 16-vuotiasta nuorta voi kiinnostaa aivan muut asiat kuin koulu ja opiskelu. Ainakin minua kiinnosti, kun olin 16-vuotias.

Tulevaisuudessa voi käydä niinkin, kun on kyllästytty tietotekniikan ihmemaailman vermeisiin, otetaankin perinteiset yksinkertaiset menetelmät uudelleen käyttöön. 

Huomataan, että henki voittaa materian.

Saavatko nykylapset liikaa ärsykkeitä ja virikkeitä?

Lintsaamisesta sakkoa? 3.

25.3. HS

Brittivanhempia sakotetaan koululaisten poissaoloista

Ennätysmäärä vanhempia sai sakkoja koululastensa luvattomien poissaolojen vuoksi viime lukuvuonna Britanniassa. Sakkoja annettiin lukuvuonna 2012–2013 yhteensä 52 370 kappaletta.

Britanniassa viranomaiset voivat määrätä sakkoja perheille, joiden lapset pinnaavat koulusta tai ovat ilman lupaa poissa esimerkiksi lomailun vuoksi.

Monet perheet matkustaisivat mielellään koulujen loma-aikojen ulkopuolella, koska matkat ovat yleensä silloin halvempia.

Britannian hallitus on viime vuosina tiukentanut poissaolomääräyksiä ja nostanut sakkomaksun 60 puntaan eli 72 euroon.

Jos vanhemmat eivät maksa sakkoa neljän viikon kuluessa, se nousee 120 puntaan. Viime lukuvuonna 7 806 tapausta eteni aina oikeuteen saakka, ja myös sakko voi tuolloin yhä nousta.

Tavoitteena on vähentää poissaoloja, ja ne ovatkin tiistaina julkistettujen tilastojen mukaan laskussa. Poissaoloprosentti oli viime lukuvuonna 5,2.

Lintsaamisesta sakkoa? 2. (Properuskoulu 9.1.)

Lintsaamisesta sakkoa? (Properuskoulu 8.1.)

Suomessa lintsaamisesta sakottamista on kokeiltu ainakin Lempäälässä, paina yllä olevia linkkejä.

Suomessa on oppivelvollisuus. 

Oppivelvollisen huoltajan on huolehdittava siitä, että oppivelvollisuus tulee suoritetuksi. Jos huoltaja laiminlyö velvollisuutensa valvoa oppivelvollisuuden täyttymistä, hänet voidaan tuomita sakkoon oppivelvollisen valvonnan laiminlyönnistä. (Opetushallitus)

Alakoulussa lintsaaminen yleensä loppuu heti, kun siihen puututaan. Joskus on jouduttu tekemään lastensuojeluilmoitus.

Mutta mitä sitten tehdään, kun lintsaaminen ei lopukaan? 

Ainakin OPH:n ohjeet ovat selvät. Huoltaja voidaan tuomita sakkoon oppivelvollisen valvonnan laiminlyönnistä. 

Mutta mitä sitten tehdään, kun kunta laiminlyö perusopetuksen järjestämisen sen alueella asuville oppivelvollisille?

Kunta on velvollinen järjestämään perusopetusta kaikille sen alueella asuville oppivelvollisille.  (Opetushallitus)

Lapset lintsaavat koulusta harvoin. Sen sijaan moni kunta tänäkin lukuvuonna on lomauttanut opettajansa ja lapset ovat jääneet ilman opetusta.

Lomautukset ovat laittomia (Properuskoulu 23.8.2010)

Opetusministeri Kiuru: Myönnetyt avustukset voidaan periä takaisin lomauttavilta kunnilta (Opetus- ja kulttuuriministeriö)

Enkeliporsas: Krista Kiuru, tuumasta toimeen!

Alisuorittamista

Iltalehti 20.11.

Lapset esittävät koulussa tyhmää

Lähes puolet brittitutkimukseen osallistuneista reilusta tuhannesta 11-16-vuotiaista koululaisista on piilotellut taitojaan, jotteivat he joutuisi kiusatuiksi. Yli kolmannes oppilaista kertoi myös lopettaneensa harrastuksensa samasta syystä.

Yksi kymmenestä kertoi, että he olivat vähätelleet taitojaan tiedeaineissa. Yksi viidestä tytöstä puolestaan paljasti, että he alisuorittivat matematiikan tehtäviä välttyäkseen kiusaamiselta.

Kyselyn perusteella 11 prosenttia lapsista oli lopettanut kiusaamispelon takia laulamisharrastuksensa. 9 prosenttia päätti luopua tanssimisesta ja 8 prosenttia hylkäsi näyttelemisen.

Näiden lukujen perusteella kiusatuksi joutumisen pelko Iso-Britannian kouluissa on todellinen ongelma. Vaikea uskoa, että luvut Suomen murrosikäisillä lapsilla olisivat yhtä korkeat. En tiedä, onko asiaa meillä edes tutkittu.

Murrosiässä moni lapsi lopettaa harrastuksiaan joka tapauksessa. Syitä voi olla monia. Harrastuksia on liikaa. Ei jakseta harjoitella. Tilalle tulee aivan muita asioita.

Olen ollut hyvin huolissani poikien yksipuolisesta harrastamisesta. 

Tuntuu siltä, että vain urheiluharrastukset kelpaavat. Koulujen kuorot ja kaupunkien kuvataidekoulut pullistelevat tyttöjä. Musiikkiluokilla on vain muutamia poikia. Jotkut pojat soittelevat sentään bändeissä. 

Ei kuvataide voi olla pelkästään tyttöjen laji.

Suomi on joka tasolla hyvin tasa-arvoinen maa Iso-Britanniaan verrattuna. En jaksa millään uskoa, että Suomessa tytöt peittelisivät esim. matikan taitojaan kiusaamisen pelosta. Ainakaan alakoulussa näin ei tapahdu. Tyttöjen matematiikan keskiarvot ovat yleensä korkeampia kuin poikien.

Sitä paitsi, onneksi elämä ei ole pelkkää murrosikää. Lapset voivat puhjeta kukkaan murrosiän jälkeenkin. Jostain niitä mieskuvataitelijoitakin putkahtelee.

Haluatko sinä lapsesi rupukouluun?

Oliver Twist

Englannissa asuva Anna Mård ihmettelee brittiläisen koulujärjestelmän paremmuuslistoja. Pitääkö meidän aina katsoa ulkopuolelta tajutaksemme, kuinka hyvin asiamme sittenkin vielä ovat?

Taloussanomat 11.11.

Ranking heikentäisi peruskouluja

Kun täällä Englannissa kynnelle kykenevä keskiluokka haluaa lapsensa aina parhaaseen mahdolliseen kouluun, se samalla kurjistaa osan kouluista oppimisen kaatopaikoiksi. Koulujen paremmuuslistat takaavat heikon koulujärjestelmän.

Enkeliporsas:

Koulujen paremmuuslistoja harrastavat koulujärjestelmät, vrt. Iso-Britannia ja Yhdysvallat, eivät ole pärjänneet oppimistulosten kansainvälisissä vertailuissa kuten PISA-tutkimuksissa. Iso-Britannia ja Yhdysvallat ovat länsimaiden todellista rupusakkia.

Olen matkustellut paljon ympäri Brittein saaria jalkapallon perässä ja muutenkin. Vaikka rakastankin brittiläistä kulttuuria monilla sen tasoilla, takapajulan tunteesta ei pääse eroon. On äärimmäisen ikävää, kun ihmisen koulutustausta näkyy niin selvästi. Iso-Britannia ei ole tasa-arvon maa, se on edelleen selkeä luokkayhteiskunta.

Yksi brittiläisen luokkayhteiskunnan perusta on erilliskoulujärjestelmä.

Taloussanomat: Avoimuus ja koulujen mittaus kuulostavat kivoilta, mutta niillä on useita ikäviä seurauksia.

Ensinnäkin jonkun koulun on aina oltava rankingin heikoin. Vaikka koulujen väliset erot olisivat kuinka pienet, satojen oppilaiden koetuloksissa on aina sen verran eroja, että joku jää viimeiseksi.

Enkeliporsas:

Suomessa lukioita lukuunottamatta ei kouluja julkisesti rankata. Meillä harrastetaan koulujen suhteen positiivista diskriminaatiota. "Heikompien alueiden" koulut ja saavat opetukseensa lisäresursseja, joiden avulla tasataan positiivisesti eri koulujen välisiä oppimistuloksia.

Vantaallakin vertaillaan jossain määrin eri peruskoulujen oppimistuloksia, joita ei kuitenkaan julkisteta. Vain opetushenkilöstö saa tietää tulokset, joita käytetään opetuksen ja koulujen kehittämisen työkaluina.

On ollut ilahduttavaa todeta, että Vantaalla koulu, jonka alueella asuu "alemman kerroksen väkeä", keikkuukin oppimistuloksissa oppimistulosten keskiarvon yläpuolella. Erilliskoulujärjestelmässä moinen on lähes mahdotonta.

Meillä yksi koulujärjestelmän kehittämistä ohjaava tekijä on syrjäytymisen ehkäisy. Olemme onnistuneet melko hyvin, Suomi on tasa-arvoisimpia maita koko maailmassa.

Koulutuksellinen tasa-arvo vie vääjämättä yleiseen tasa-arvoon ja hyvinvointiin.

OECD:n vertailujen mukaan koulutus on kilpailukykymme ykkösvaltti. Viimeaikaisissa kilpailukykyvertailuissa olemme pärjänneet erittäin hyvin.

Taloussanomat: Lastensa koulutuksesta kiinnostuneet vanhemmat alkavat karttaa heikoimpia kouluja. Koska vanhempien asenteet selittävät lasten koulumenestystä parhaiten, viimeisiin kouluihin pakkautuu välinpitämättömien vanhempia lapsia ja niiden tulokset laskevat edelleen.

Kunnon vanhemmat karttavat niitä entistä vimmatummin. Pian niistä kaikkoavat kelvollisimmat opettajatkin. Kierre on valmis ja väistämätön.Enkeliporsas:

Enkeliporsas:

Suomessakin silloin tällöin haikaillaan kouluvertailujen ja paremmuuslistojen perään.

Haikailun tavoite on selvä, pyrkimys erilliskoulujärjestelmään.

Köyhien lapset ja maahanmuuttajataustaiset lapset sijotettaisiin jonkinlaisiin koulureservaatteihin. Hyvää opetusta saisivat ne lapset, joiden vanhemmilla olisi siihen varaa.

Keski-ikäiset lukijani muistavat hyvin suomalaisen erilliskoulujärjestelmän, kansakoulusta mentiin joko oppikouluun tai kansalaiskoulun kautta ammattikouluun. Lasten suurjako tehtiin kansakoulun neljännellä luokalla, jolloin pidettiin oppikoulujen pyrinnöt, karsintakokeet.

Vaikka suomalainen erilliskoulujärjestelmä ei ollut järin elitistinen, lapset jaettiin jo varhain vuohiin ja lampaisiin. Järjestelmä oli hyviin jäykkä. Hyvin harva oppilas kansakoulun viidenneltä luokalta lähtien enää pääsi oppikouluun.

Englantilaistyyppiset sisäoppilaitokset ovat Suomessa olleet harvinaisia.

Taloussanomat: Suomalaisten lukioiden ranking osoittaa sisään otettujen oppilaiden kykyjen ja koulun päästöarvosanojen yhteyden: viiteen parhaaseen pääkaupunkiseudun lukioon vaadittiin yhdeksän keskiarvo. Tietenkin tämä joukko takoo komeampia ylioppilaskirjoitusten tuloksia kuin seiskan keskiarvolla lukioon mennyt porukka.

Enkeliporsas:

Keväisin on inhottavaa lukea lukioiden paremmuslistoja.

Kärkeen pitäisi nostaa lukiot, jotka ovat kuroneet eniten "keskiarvokäppiä" kiinni. Hyvä lukio on, joka leipoo heikoista tai keskinkertaisista peruskoululaisista hyviä ylioppilaita.

Taloussanomat: Paremmuuslistat laskevat koulutuksen yleistä tasoa. Kun ne sijoittavat muutamat isojen paikkakuntien kouluista kaatoluokkaan, ne varmistavat, että koulutuksesta kiinnostumattomien vanhempien lapsilta riistetään myös kaveripiirin sparraus. Suomalainen perinne tasavertaisista mahdollisuuksista katkeaisi.

Enkeliporsas:

Koulujen paremmuuslistat ja erilliskouluhaikailut ovat pelkkää silkkaa ahneutta ja itsekkyyttä.

Ajatellaan, minun lapset ja muiden kakkarat, millään muulla ei ole väliä.

Kaikenmaailman liiallinen eriytyminen vie ihmisiltä todellisuudentajun. Suomessakin tällä hetkelläkin väitetään, että meillä ei ole oikeasti köyhiä. Heitetään kehiin iljettävä termi, suhteellinen köyhyys, ikäänkuin köyhä ihminen ei olisi köyhä ollenkaan.

Totta on, että Suomessa ei kuolla nälkään. Mutta köyhyystutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että suomálaisista jo joka kuudes on oikeasti köyhä. Tutkijat sanovat, että meilläkin köyhyys alkaa periytyä kuten Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

ks. blogikirjoitukseni Ei anneta mahdollisuutta

Erilliskoulujärjestelmä pudottaa köyhät helposti toivottomuuden monttuun, josta on vaikea nousta ylös.

Miksi me tuhoaisimme yhden maailman parhaimmaksi todetun koulujärjestelmän?

Haluaisitko sinä oman lapsesi rupukouluun, jossa kukaan ei opi juuri mitään?

Mieluummin porkkanaa kuin keppiä

Hieno uutinen Hesarin paperiversiosta:

HS 29.8.

Syrjäytymisen ehkäisyyn lisää rahaa

Ensi vuonna syrjäytymisen ehkäisyn tuki suomenkielisille kouluille kaksinkertaistuu 3,1 miljoonaan euroon, jos Helsingin opetusviraston budjettiehdotus toteutuu suunnitellusti.

Lisärahaa olisi tulossa liki puolelle Helsingin kouluista. Opetuslautakunta päättää asiasta tänään.

Alhaisen tulo- ja koulutustason alueilla sijaitsevien koulujen tukeminen aloitettiin Helsingissä kymmenen vuotta sitten. Koulut voivat käyttää rahan haluamallaan tavallaan syrjäytymisen ehkäisyyn. Määrärahaa saavat koulut valitaan joka kolmas vuosi.

Maatullin ala-aste saa koko potista noin 33 000 euroa. Oppilasta kohden raha on noin 100 euroa. Tuella on pienennetty luokkakokoja sekä hankittu oppimateriaaleja ja lainasuksia oppilaille.

"Kaikki me olemme maailmalta nähneet, mitä alueelliset erot voivat saada aikaan, jos se kohdistuu lapsiin ja nuoriin", toteaa koulun rehtori Heli Siljama.

Rehtori Siljama osuu asian ytimeen.

Viimeaikaisista uutisista mieleen tulee Englannin mellakat. Iso-Britannia on epätasa-arvoisen koulutuksen maa. Olen viime vuosina juossut jalkapallon perässä ympäri Iso-Britanniaa. Ei tarvitse olla järin viisas yhteiskuntatieteilijä huomatakseen, mistä on kysymys. On alueita, jotka tuovat mieleen 1700-luvun teollisen vallankumouksen Englannin. Lohdutonta.

Tottenhamin stadion sijaitsee White Hart Lanella, joka oli pahimpia mellakka-alueita. Kaikesta näki, että alue ei ole ollut positiivisen diskriminaation kohteena, päinvastoin. Samantapaisia alueita löytyi Liverpoolista Anfieldin liepeiltä ja Newcastlesta, lähes jokaisesta suuresta kaupungista. Syrjäytyneitä nuoria, alkoholia ja narkkareita.

Onneksi heillä sentään on jalkapallo, joka lajina alunperin kehitettiinkin syrjäytymisen ehkäisyyn. Pelille tehtiin säännöt, ettei tarvinnut humalaisena tapella ja juosta pallon perässä kahden kylän väliä. Isojen tehtaiden omistajat halusivat miehet maanantaiksi töihin selvinä ilman sen suurempia luunmurtumia tai ruhjevammoja.

Kun heikommassa asemassa olevia ryhmiä tai asuinalueita tuetaan, puhutaan positiivisesta diskriminaatiosta. Kun tukeminen aloitettiin, olin opettajana Helsingissä. Tuntui hyvältä. Elämä voi joskus olla oikeudenmukaistakin.

Joidenkin tutkimusten mukaan merkittävin tekijä lapsen koulumenestyksen suhteen on äidin koulutustaso. Mitä koulutetumpi äiti on, sitä paremmat mahdollisuudet lapsella on selviytyä elämässä. Arkihavaintoni tukevat tätä käsitystä. Suomessa ei ole valtavia määriä teiniäitejä kuten tietyissä maissa on.

Kun syrjäytymisen ehkäisyyn annetaan rahaa, ei ko. rahaa kannata syytää kaikenmaailman peleihin ja vehkeisiin. Maatullin alakoulussa rahat on suunnattu oikein. Luokkakoolla on erittäin suuri merkitys, jos luokassa on monia maahanmuuttajia tai erityisoppilaita.

Sydäntä lämmittää huomata, että koululle on hankittu lainasuksia lapsille. Läheskään kaikilla perheillä ei ole rahaa kalliisiin urheiluvarusteisiin, mikä on huomattu myös omassa koulussani. Meilläkin on suksia lapsille lainattaviksi.

Olisi äärimmäisen noloa ja ikävää pistää köyhien perheiden lapset patikkapolulle, kun rikkaiden lapset lähtevät sivakoimaan hienoilla suksillaan.

Koulutuksellisen tasa-arvon puolesta on taisteltava.

Yksi mestyksemme kulmakivi on ollut, että kaikille annetaan mahdollisuus - kouluttautua ja pärjätä elämässä. Kyvyt ja halut ratkaisevat, ei isäpapan kukkaro.

Koulutus, koulutus, koulutus

HS 1.3.
Etonissakin ihmetellään Suomen koululaitosta

15-vuotiaiden Pisa-tutkimuksessa Britannia saa saa länsimaisittain varsin keskinkertaisia tuloksia. Matematiikassa se on vasta 24. sijalla, eikä lukemisessakaan (17.) ja tieteessä (14.) ole hurraamista. Näin on siitä huolimatta, että koulunkäynti alkaa jo viisivuotiaana eli britit ehtivät päntätä kaksi vuotta pidempään kuin suomalaislapset.

Koulutus on useimmille brittivanhemmille jatkuva murheen aihe. Jos ei ole rahaa yksityiskouluihin, on pyrittävä muuttamaan alueelle, jolla on laadukas valtion koulu. Sekin voi tulla kalliiksi, sillä hyvä valtion koulu nostaa hintatasoa lähialueilla. Tasa-arvoiset mahdollisuudet ovat kaukainen unelma.

Suomen poikkeukselliset oppimistulokset ovat kiinnittäneet brittipoliitikkojen huomion. Hiljattain oppositiojohtaja David Cameron ehdotti opettajien koulutusvaatimusten tuntuvaa kiristämistä. Hän viittasi suoraan Suomeen, jossa opettajat ovat erittäin hyvin koulutettuja. Etonin käyneen Cameronin mielestä opettamisesta pitää tehdä Suomen mallin mukaan "häpeilemättömän elitistinen" ammatti.

Hesarissa oli hauska mielipidejuttu kakkossivulla. Lontoon kirjeenvaihtaja Anssi Miettinen oli vieraillut Etonissa, missä oli joukolla ihmetelty suomalaisen koululaitoksen tasoa.

Uskon vahvasti siihen, että Suomessa opettajan ammattti on vielä sen verran arvostettu, että ammatti vetää puoleensa myös lahjakkaita ihmisiä. David Cameron on aivan oikeassa siinä, että Iso-Britanniassa opettajien koulutusvaatimuksia on kiristettävä entisestä.

Iso-Britanniassa koulu aloitetaan jo viisivuotiaana. Ehkä järjestelmämme on parempi, koska meillä annetaan lasten olla lapsia kaksi vuotta pidempään.

Iso-Britanniassa on edelleen rinnakkaiskoulujärjestelmä, vaikka suuri idolini Tony Blair yrittti kaventaa yksityisten ja julkisten koulujen eroja. Peruskoulumme on tasa-arvoinen ja toimiva.

Hauskaksi Miettisen jutun tekee Cameronin lausahdus, että opettajan ammatista pitäisi tehdä Suomen mallin mukaan "häpeilemättömän elitistinen" ammatti. Suomessa opettajan työstä elitismi on kaukana, meillä ei ole Etoneja. Itseasiassa meillä ammatin status on vuosien mittaan selvästi proletarisoitunut, olemme ikään kuin pudonneet katedeereilta. Kun itse kävin koulua, opettajien kunnioitus oli suurta, miesopettajat käyskentelivät pitkin koulujen käytäviä puvut päällä ja krakat kaulassa.

Nykyopettajat tekevät haalarihommia.

Etonissa oltiin kiinnostuneita, miksi opettajan ammatti on Suomessa niin suosittu. "Maksetaanko opettajille paremmin?" kysyttiin. Ihmetys oli suuri, kun vastaus saatiin. Hämmästeltiin, miksi lahjakkaat ihmiset sitten valitsevat opettajan ammatin, jos ei sitten rahasta. (Muutama vuosi sitten brittimaikat tienasivat puolitoistakertaisesti suomalaisiin kollegoihinsa verrattuna.)

Vastaukseski tarjottiin "pitkiä lomia".

Täytyy myöntää, että "pitkillä lomilla" oli minullakin sijani ammatinvalintaani tehdessäni. Parasta kuitenkin oli, ettei tarvinnut lukea pääsykoekirjoja, vaan opettajaksi pääsi puhumalla, laulamalla ja piirtämällä eli klassisilla taidoilla. Itse ajattelin jo ennen pääsykoepäivää, että "olen saletissa".

Mutta loppujen lopuksi minäkin olen maikkana "aatteen vuoksi" kuten varmaan moni muukin opettaja. Jotkut kutsuvat "aatetta" kutsumukseksi.

Haalarihommissa.