HS 1.3.
Etonissakin ihmetellään Suomen koululaitosta
15-vuotiaiden Pisa-tutkimuksessa Britannia saa saa länsimaisittain varsin keskinkertaisia tuloksia. Matematiikassa se on vasta 24. sijalla, eikä lukemisessakaan (17.) ja tieteessä (14.) ole hurraamista. Näin on siitä huolimatta, että koulunkäynti alkaa jo viisivuotiaana eli britit ehtivät päntätä kaksi vuotta pidempään kuin suomalaislapset.
Koulutus on useimmille brittivanhemmille jatkuva murheen aihe. Jos ei ole rahaa yksityiskouluihin, on pyrittävä muuttamaan alueelle, jolla on laadukas valtion koulu. Sekin voi tulla kalliiksi, sillä hyvä valtion koulu nostaa hintatasoa lähialueilla. Tasa-arvoiset mahdollisuudet ovat kaukainen unelma.
Suomen poikkeukselliset oppimistulokset ovat kiinnittäneet brittipoliitikkojen huomion. Hiljattain oppositiojohtaja David Cameron ehdotti opettajien koulutusvaatimusten tuntuvaa kiristämistä. Hän viittasi suoraan Suomeen, jossa opettajat ovat erittäin hyvin koulutettuja. Etonin käyneen Cameronin mielestä opettamisesta pitää tehdä Suomen mallin mukaan "häpeilemättömän elitistinen" ammatti.
Hesarissa oli hauska mielipidejuttu kakkossivulla. Lontoon kirjeenvaihtaja Anssi Miettinen oli vieraillut Etonissa, missä oli joukolla ihmetelty suomalaisen koululaitoksen tasoa.
Uskon vahvasti siihen, että Suomessa opettajan ammattti on vielä sen verran arvostettu, että ammatti vetää puoleensa myös lahjakkaita ihmisiä. David Cameron on aivan oikeassa siinä, että Iso-Britanniassa opettajien koulutusvaatimuksia on kiristettävä entisestä.
Iso-Britanniassa koulu aloitetaan jo viisivuotiaana. Ehkä järjestelmämme on parempi, koska meillä annetaan lasten olla lapsia kaksi vuotta pidempään.
Iso-Britanniassa on edelleen rinnakkaiskoulujärjestelmä, vaikka suuri idolini Tony Blair yrittti kaventaa yksityisten ja julkisten koulujen eroja. Peruskoulumme on tasa-arvoinen ja toimiva.
Hauskaksi Miettisen jutun tekee Cameronin lausahdus, että opettajan ammatista pitäisi tehdä Suomen mallin mukaan "häpeilemättömän elitistinen" ammatti. Suomessa opettajan työstä elitismi on kaukana, meillä ei ole Etoneja. Itseasiassa meillä ammatin status on vuosien mittaan selvästi proletarisoitunut, olemme ikään kuin pudonneet katedeereilta. Kun itse kävin koulua, opettajien kunnioitus oli suurta, miesopettajat käyskentelivät pitkin koulujen käytäviä puvut päällä ja krakat kaulassa.
Nykyopettajat tekevät haalarihommia.
Etonissa oltiin kiinnostuneita, miksi opettajan ammatti on Suomessa niin suosittu. "Maksetaanko opettajille paremmin?" kysyttiin. Ihmetys oli suuri, kun vastaus saatiin. Hämmästeltiin, miksi lahjakkaat ihmiset sitten valitsevat opettajan ammatin, jos ei sitten rahasta. (Muutama vuosi sitten brittimaikat tienasivat puolitoistakertaisesti suomalaisiin kollegoihinsa verrattuna.)
Vastaukseski tarjottiin "pitkiä lomia".
Täytyy myöntää, että "pitkillä lomilla" oli minullakin sijani ammatinvalintaani tehdessäni. Parasta kuitenkin oli, ettei tarvinnut lukea pääsykoekirjoja, vaan opettajaksi pääsi puhumalla, laulamalla ja piirtämällä eli klassisilla taidoilla. Itse ajattelin jo ennen pääsykoepäivää, että "olen saletissa".
Mutta loppujen lopuksi minäkin olen maikkana "aatteen vuoksi" kuten varmaan moni muukin opettaja. Jotkut kutsuvat "aatetta" kutsumukseksi.
Haalarihommissa.
Kannattaa käydä Harjulan kampuksella
-
Yksi minulle uskotuista maisteriharjoittelijoista suorittaa viimeisiin
opintoihinsa kuuluvaa opetusharjoittelua Järvenpään Harjulan koulussa.
Koulu kutsuu ...
"Itseasiassa meillä ammatin status on vuosien mittaan selvästi proletarisoitunut, olemme ikään kuin pudonneet katedeereilta. Kun itse kävin koulua, opettajien kunnioitus oli suurta, miesopettajat käyskentelivät pitkin koulujen käytäviä puvut päällä ja krakat kaulassa.
VastaaPoistaNykyopettajat tekevät haalarihommia. "
...kirjoitti blogisti.
Juuri noin se on. Miksi?
Itselläni on usein t-paidat duunarihiessä useimpien koulupäivien jälkeen. Elitismi on siitä kaukana, kun huhkii liikuntaryhmän kanssa luistinradalla tai teknisen luokassa jättiryhmän kanssa. Tai sotkee kuviksen tunnilla niiden h-ton vesivärien seassa....
Onko syynä ajatus että opettajan pitää olla kaikessa itse mukana?
Suomalainen luokanopettajuus on osaksi, ja valitettavasti, yli-ikäisten lastentarhanopettajuutta. Hoidamme ja valvomme ja kannustamme jengiä joka puolella ja järkyttävällä intensiteetillä. Jos et sitä tee, virta oppilaista sammuu.
Minulle sopii kyllä paluu pikkutakkilinjaan.
Ja todellisen auktoriteettiaseman palauttaminen myös.
Mutta entäs viraston ja opetushallituksen ja median ruokkimat sikakiva-kouluprojektit sitten?
OUT (opetustyöläinen, joka kyllä haluaisi todellakin olla cameronilainen sivistyselitisti)
Suomalaiset opet on ehdottomasti eliittiä. Ohjaavana opettajana vierailin muutamalla kollegan tunnilla ja olin aivan ällistynyt siitä upeasta opetuksesta, jota lapsille tarjottiin. Tiukkaa asiaa ikätasolle sopivaksi muokatussa muodossa.
VastaaPoistaKävin sunnuntaina kuuntelemassa professoritason esitelmää Kalevalasta ja olin aikas pollea tyttöä tuon esitelmän jälkeen. Proffa puhui Kalevalasta samalla tyylillä kuin itsekin olen siitä yseilleni kertonut ja näytti jopa samat klassikkomaalaukset, joita itse olen käyttänyt tunneilla. Pari uutta vinkkiä sain ja poikkesinkin heti museokaupassa hakemassa yhden opuksen, jolla voin itseäni sivistää lisää.
Yksi asia vain harmittaa. Suomalaiset lapset ja nuoret eivät itse osaa arvostaa saamaansa opetusta ja se on todella surullista. Oppilaat pitäisi laittaa vaihtoon muutamaksi viikoksi maailmalle katsomaan, millä mallilla opetus on muissa maissa. Voisi se tehdä hyvää meille opeillekin, jotta osaisimme itse arvostaa omaa ammattiamme ja vaatia sille kuuluvaa arvostusta myös oppilailta ja heidän vanhemmiltaan. Nythän opettaja on vaan se ilkeä ja itsekäs olento, joka ihan silkkaa omaa ahneuttaan ja itsekkyyttään ei edes järjestä oppilaille kevätjuhlia.
"Suomalaiset opet on ehdottomasti eliittiä. Ohjaavana opettajana vierailin muutamalla kollegan tunnilla ja olin aivan ällistynyt siitä upeasta opetuksesta, jota lapsille tarjottiin. Tiukkaa asiaa ikätasolle sopivaksi muokatussa muodossa. "
VastaaPoistaKirjoitti ano ja noin(kin)on.
Mutta entäs ne tuhannet opet jotka ei enää jaksa? Joilta on juuri tuossa em. menneet voimat? Jotka nukkuvat ja hymyilevät pillereiden voimalla? Niistä ei puhuta ja inhoamani Opettaja-lehtikin näyttää vain kiiltokuvaa opettajista ja koulusta. Tai tekee korkeintaan jutun jostakin burnoutistaan ilosesti toipuneesta.
Minun sympatiani on kaikkien niiden opettajien puolella jotka jaksavat juuri ja juuri raahautua kouluun. Opetyöstä on tullut liian raskasta monille. Työnohjaus ei siinä auta, se tiedetään. Ja tiedetään myös että Cameronin kuuluttama pedagoginen ja kasvatuksellinen elitismi on ja pysyy nykyisestä suomalaisesta peruskoulusta kaukana.
OUT