What's up Whatsapp?

2.10. Yle

Nuoret käyttävät Whatsappia eri tavalla kuin aikuiset

Pikaviestipalvelu Whatsapp on kasvanut nuorten suosituimmaksi sosiaalisen median kanavaksi. Samalla kiusaaminen on yleistynyt. Esimerkiksi ryhmäkeskusteluihin saatetaan liittää osallistujia vasten heidän tahtoaan.

Suurin osa aikuisista käyttää pikaviestipalvelua Whatsappia tekstiviestien, videoiden ja kuvien lähettämiseen ystäville. Sen sijaan nuorista Whatsapp on yksi suosituimmista sosiaalisen median kanavista muun muassa siksi, että sen avulla voi keskustella myös tuntemattomien kanssa. Moni nuori kuuluu kymmeniin ryhmäkeskusteluihin, ja Whatsapp-viestejä voi päivän aikana tulla jopa tuhansia.


Tamperelainen Irina hämmästyi löydettyään puhelimensa Whatsapp-sovelluksesta englanninkielisen, seksiä käsittelevän ryhmäkeskustelun.


– Sieltä rupesi tulemaan tervehdysviestejä ulkomaalaisista numeroista. Kun poistuin ryhmästä, alkoi tulla privaattiviestejä yksittäisiltä henkilöiltä. Yhden numeron kartoitin, ja se tuli Syyriasta asti.


Nettipoliisi saa nuorilta usein yhteydenottoja Whatsappiin liittyvistä kiusaamistapauksista.


– Yleisimmät rikosnimikkeet ovat kunnianloukkaus, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja laiton uhkaus, sanoo nettipoliisi Jarno Saarinen.




Vaikka lapset käyttävät Whatsappia, harva tietää, että sovelluksen ikäraja on 16 vuotta. Aikuisten suosiman Facebookin ikäraja on 13 vuotta. Ikärajat ovat muodollisia, koska nettipalveluilla ei ole mitään tepsivää keinoa varmistaa lapsen ikää.

Jos ikä varmistettaisiin esim. luottokortilla, alle 18-vuotiaat suljettaisiin pois ko. palveluista. 

Kaikki lapset, jotka ovat Whatsappissa, valehtelevat ikänsä. Lapset opetetaan valehtelemaan.

Hyvin harva aikuinen on samoissa sosiaalisen median kanavissa kuin lapset. Itse liityin, Whatsappiin heti, kun se tuli yleiseksi, mutta koin, että sovellus on vain uusi tekstiviestisovellus. Omaan datapakettiini kuuluu ilmaiset tekstiviestit, joten en käytä Whatssappia ollenkaan.

Oikeastaan kaikki nuoret, jo alakoulun 5.-6. luokkalaiset, kuuluvat Whatsappiin. Vapaa-aikoina, yölläkin, puhelimet piippailevat, kun ryhmäkeskustelut pörräävät.

Oikein käytettynä Whatsapp on hyödyllinen sovellus. Esim. urheilujoukkueen valmentaja saavuttaa pelaajansa hetkessä. Voidaan ilmoittaa, että harjoitussali on vaihtunut tai, että harkoissa harrastetaankin ulkoliikuntaa ja sadevehkeet on otettava mukaan. Urheileva lapsi voi sovelluksen kautta ilmoittaa valmentajalleen, että on tullut kipeäksi ja jää treeneistä pois.

Ikävä kyllä kaikkea voi käyttää väärin. 

Kouluissa on tullut ilmi Whatsapp-ryhmäkiusaamistapauksia, jotka ovat erittän raakoja. Puhutaan porukalla pahaa. Otetaan kännykällä salaa kuvia ja laitetaan niitä Whatsappiin. Voidaan jopa manipuloida kuvia.

Vaikka kiusattu hylkää Whatsappin, kiusaaminen jatkaa omaa elämäänsä. Kiusattu on käytännössä täysin puolustuskyvytön.

Kodit ja koulut ovat ymmällään. Kiusaamiseen on vaikea, lähes mahdoton puuttua. Kiusaaminen voi olla täysin anonyymia, ryhmiin voi liittyä uusia, täysin tuntemattomia jäseniä.

Ainoa keino tässäkin tapauksessa on ennaltaehkäisy. Kodeissa vanhempien on juteltava asioista niiden oikeilla nimillään, tutustuttava Whatsappiin ja muihin lasten suosimiin sosiaalisen median kanaviin. 

Vanhemmat voisivat olla mukana samoissa somekanavissa kuin lapsensakin. Pyytää omat muksut kavereikseen. Kannattaa kuitenkin pitää Whatsapp hiljaisella, se jatkuva piippailu voi tehdä ihmisen hermoheikiksi.

Lapset ja kännykkäporno

12.3. HS

MLL: Jo alaluokkalaiset katsovat pornoa

Porno tunkeutuu lasten elämään usein jo alaluokilla, kun osalle lapsista ostetaan ensimmäiset netillä varustetut kännykät. Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) mukaan jo 8-vuotiaat soittajat kyselevät aiempaa useammin seksistä. Usein kysymykset kumpuavat pornosta.

MLL:n palvelevan puhelimen päällikön Tatjana Pajamäen mukaan pienimmät soittajat ottavat asian esille esimerkiksi huijaamalla päivystäjiä pornosivuille tai soittamalla seksifilmin ääniä puhelun taustalla.

"Nämä eivät ole iloista ja kepeää keskustelua, vaan lapset ovat ahdistuneita", Pajamäki sanoo.


Kait se on vähitellen uskottava, vaikka en toistaiseksi ole törmännyt siihen, että alakoululaiset katselisivat kännykästään pornoa. Mutta kuka sitä opettajansa nähden moista tekisikään? Sitäpaitsi koulussa ei saa käyttää kännykkää kuin luvalla ja tarpeeseen. Kännykät ovat kiinni.

Luin äskettäin jostain englanninkielisestä nettilehdestä, että joka viides alakouluikäinen lapsi olisi katsellut pornoa kännykästään.

Olisin olettanut, että asialla olisi osa murrosikää lähestyvistä kuudesluokkalaisista pojista, mutta MLL:n mukaan näin ei ole. Jopa kahdeksanvuotiaat voivat kännykällään katsella pornoa. Kahdeksanvuotias lapsi ahdistuu silloin varmasti.

Nettikännykän ongelma on, että se kulkee lapsen mukana kaikkialla. Vanhempien on vaikea valvoa. Vaara on monille täysin uusi ja yllättävä. 

Moni on kotitietokoneisiinsa laittanut esto-ohjelmia, jotta lapset eivät pääse porno- tai huumesivuille. Olen laittanut kouluni kotivuille linkin ilmaiseen esto-ohjelmaan. Huomasin, että nyt ohjelman voi asentaa myös ainakin iPhoneen ja Android-puhelimiin. Vielä ohjelmaa ei näy tehdyn Windows-puhelimiin.

http://www1.k9webprotection.com

Nettipoliisi Pia Katajala Päijät-Hämeen poliisilaitokselta kertoi tapauksesta, jossa 7-vuotias tyttö oli katsonut pornoa isänsä kanssa. Poliisilla oli vaikeuksia arvioida, oliko kyseessä rikos. (HS)

Meitä on moneen junaan. 

Kaikilla lapsilla ei ole ainainen joulu

Iltalehti 17.12.

Suomalaistutkimus karua luettevaa - köyhimpiä lapsia kiusataan

Lapsiperheiden väliset taloudelliset erot välittyvät suoraan lasten arkeen ja osaksi nykylapsuutta, paljastaa Kansaneläkelaitoksen tutkimusosaston tuore turkimus. Mm. viides- ja kahdeksasluokkalaisten haastatteluihin perustuvassa turkimuksessa tarkasteltiin taloudellista eriarvoisuutta lasten näkökulmasta.

Tutkimuksen tulokset ovat Kelan maanantaina lähettämän tiedotteen perusteella karua luettavaa.
- Taloudellinen samanarvoisuus voi olla ystävyyden mahdollistava tekijä, kun taas taloudellinen eriarvoisuus voi pahimmillaan johtaa syrjimiseen, ryhmästä ulos sulkemiseen ja kiusaamiseen, tiedotteessa kerrotaan.

Kiusaamisen kohteeksi voi lasten kuvausten perusteella joutua niin "rikas" kuin "köyhäkin" lapsi, mutta yleisesti ottaen lasten kokemusmaailmassa kiusatuksi joutuminen koskee nimenomaan niitä lapsia, joiden taloudelliset resurssit ovat selvästi muita heikommat.


Vaikka yllä oleva uutinen on karua luettavaa, uutisessa ei ole mitään uutta. Köyhiä lapsia on syrjitty aina.

Oli aika, jolloin Suomessa köyhiä lapsia syrjivät jopa opettajat.

Muistan hyvin omat kouluaikani. Elin 70-luvulla ns. leveälahkeisten farkkujen aikaa. Silloin ensimmäisen kerran huomasin pukeutumisen merkityksen suosion kannalta. Vanhamallisilla, sinänsä erinomaisilla pilli-Jameksilla ei ollut kouluun asiaa ilman, että halveksuttiin. Mini vogue -kampauksesta sai plussaa.

Markkinamiehet olivat ovelia jo silloin. Ensin suunniteltiin leveälahkeiset farkut v-leikkauksella, sitten u-leikkauksella, lopulta markkinoille tuli purjemallit. Auta armias, jos oppilaalla oli v-malli, kun kaikilla muilla oli jo u-mallin farkut. Piti olla muotietoinen vaikka väkisin.

70-luku oli ahdistavan yhdenmukaisuuden aikaa joka tasolla. Erilailla pukeutuvia tai ajattelevia nuoria katsottiin karsaasti. Piti olla tiedostava teiniliittonuori. Minä en ollut. Olen aina ollut jossain määrin konservatiivinen ihminen. Olin jo silloin ns. pohjoismainen demokraatti kuten nytkin. Silloin minua haukuttiin äärioikeistolaiseksi, nyt jotkut pitävät minua vasemmistolaisena. Maailma on muuttunut ympärilläni, liukunut oikealle puhurin lailla.

Opettajan on hyvin vaikea puuttua syrjivään kiusaamiseen.

Räikeät kiusaamiset näkyy, hiljaista syrjintää, dissaamista, ei aina edes havaita. Opettaja voi luulla, että oppilas on luontaisesti hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Luulen, että pukeutumisella on aina ollut tytöillä suurempi merkitys kuin pojilla. Jossain vaiheessa merkkivaatteet olivat pojilla ylettömän tärkeitä.

Nyt tavarat ovat tärkeitä.

Lapset vertailevat puhelimiaan tai muita vempaimiaan. Köyhä lapsi ei juuri pullistele. Koulun jälkeen mennään leikkimään mieluummin sellaisen lapsen kotiin, jossa on pelit ja vehkeet. Tavallisella puulätkämailalla ei enää kehtaa mennä jäälle pelailemaan, pitää olla kallis komposiittimaila.

Pikkutytöistä pikkuhutsuja

Iltalehti 8.9.

TV-katsojat kauhistuivat: 3-vuotias lapsimissi puettiin prostituoiduksi

Televisiokanava TLC on saanut valtavan palauteryöpyn lasten kauneuskilpailusta kertovan Toddlers and Tiaras (Taaperoita ja tiaroja) -sarjan jaksosta. Katsojat järkyttyivät kohtauksesta, jossa 3-vuotias Paisley tepastelee catwalkilla ilotytöksi puettuna.

Tytön minihame, pitkät saappaat ja vatsan paljastava toppi on kopioutu Julia Robertsin Pretty Woman -elokuvassa käyttämästä asusta. Roberts esitti filmissä Vivian-nimistä prostituoitua.

Ohjelmassa näytetään myös kauneuskilpailun yleisöä. Heistä moni on pikkuneidin asusta innoissaan, mutta näky myös järkyttää.

- Julia Roberts näyttelee Pretty Womanissa ilotyttöä. En ikinä tekisi tuollaista pienelle tytölleni. En ikinä, päivittelee yksi äiti. Hänen mukaansa lapsimissien vanhemmat saavat jo muutenkin tarpeeksi kielteistä palautetta, ja tällaiset tempaukset tuhoavat heidän mainettaan entisestään.

Ymmärrän äitejä, jotka pukevat tyttäriään pikkuprinsessoiksi. En millään ymmärrä äitejä, jotka pukevat tyttäriään pikkuhutsuiksi.

Joskus vanhemmat sallivat 10-13 -vuotiaat pikkutyttönsä tulla kouluun "täydessä sotisovassa" meikkeineen, pissarajaminihameineen ja mustine sukkineen. Kyllä lapsien pitää saada olla lapsia myös pukeutumisessa. Olen alkanut ymmärtää maita, joissa käytetään asiallista koulupukua.

TV alkaa olla korahteleva ja sairas.

Käytetään melkein mitä keinoja tahansa katsolukujen tähden, tarkoitus pyhittää keinot. Suomen television sairain esimerkki taitaa olla "Big Brother", joka on samalla yksi suosituimmista lasten- ja nuortenohjelmista. TV on pullollaan nöyryytysohjelmia. Tulee mieleen keskiaikaiset jalkapuut, silloin sentään syljeskeltiin rehdisti ihmisten päälle, todennäköisesti syystä. Nyt ihmiset menevät televisioon vapaaehtoisesti syljettäviksi.

Opettaja, kysy huviksesi, kuinka moni luokkasi oppilas katsoo säännöllisesti "Isoa Veljeä". Voit yllättyä.

Kun alakouluikäinen oppilas pukeutuu pikkuhutsuksi, opettajan on hyvin vaikeaa ottaa asiaa puheeksi. Oppilas ei pidä ollenkaan, jos opettaja alkaa päsmätä pukeutumisesta. Vielä vaikeampaa minun on puhua asiasta tytön äidille, joka on synnyttänyt ja kasvattanut ko. tytön. En kehtaa.

Pitäisikö kouluille luoda jonkinlainen pukeutumiskoodisto? Mikä on sopivaa mikä ei?

Leikki loppuu nyt!

YLE 7.9.

Lapsuuden leikki katkeaa lyhyeen

Suomalaiset lapset lopettavat leikkimisen kaksi vuotta aikaisemmin kuin muissa Skandinavian maissa, mikä aiheuttaa sosiaalisia ongelmia ja taipumusta väkivaltaisuuteen, väittää kirjailija Jukka Laajarinne. Myös pakkoharrastaminen ja suorittaminen pitäisi Laajarinteen mukaan muuttaa piristäväksi ja mukavaksi vapaa-ajan toiminnaksi.

Yhteiskunnassa, joka kannustaa lasta leikkimään ja etsimään sekä nuorta kritisoimaan, kehittyy aikuisia, jotka harrastavat, etsivät sekä kehittävät itseään koko elämänsä ajan. Leikkiminen kielletty – kontrolliyhteiskunnan lapset -kirjan kirjoittaja Jukka Laajarinne ei usko, että leikkimiseen kannustetaan tarpeeksi.

- Leikkimiseen kannustamisessa ollaan heikoilla. Lapset lopettavat Suomessa leikkimisen kaksi vuotta aiemmin kuin muissa Skandinavian maissa. Samaan aikaan lapset kokevat lapsuuden loppuvan.

Laajarinne tietää tutkimuksia, joiden mukaan niillä lapsilla, jotka lopettavat leikkimisen muita aikaisemmin, on muita enemmän sosiaalisia ongelmia ja taipumusta väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

 - Leikin lopettaminen aikaisin on siis todella huolestuttavaa, Laajarinne toteaa.

Nyt tunnen pistoja sydämessäni, touche, kuten varmaan monet muut vanhemmat.

Nuorimmaiset kaksi lastani ovat juuri tätä kirjoittaessani jokakeskiviikkoisella pianotunnillaan. Poikani valittelee silloin tällöin ennen tuntia, "miks mun pitää sinne mennä, mä haluun leikkiä mun kavereiden kaa".

Haastattelututkimuksista käy ilmi, että esimerkiksi soittamista harrastavat lapset kuvailevat harrastustaan puurtamiseksi tai raatamiseksi tai muilla sellaisilla termeillä, joita aikuiset käyttävät työelämästä. Lapsille koulu on jo pakkosuorittamista, joten vapaa-ajan pitää olla rentouttavaa ja kivaa.

Hyvin harva on mikään ihmelapsi, pikkumozart,  joka oppii soittamaan lähes itsestään. Minäkin mietin usein, teenkö väärin, kun tungen poikani puolipakolla pianotunnille. Hänestä tuskin tulee muusikkoa. Toisaalta tiedän monia aikuisia, joista on väärin, kun he eivät päässeet pianotunneille tai heitä ei kannustettu mihinkään.

Minusta on oikein, että lapselle tarjotaan mahdollisuuksia. Myöhemmin osa karsiutuu ajan puutteen takia pois.

Vanhin tyttäreni oli 10-12 -vuotiaana himoharrastaja, kuvataidekoulua, pianotunteja, partiota ja korista. Ensin putosi partio, sitten piano, lopulta myös koris (yhteistreenejä oli 5 kertaa viikossa, yksilötreenit, pelit ja turnaukset päälle). Kuvataide jäi jäljelle, pianonsoitostakin perusteet ja vähän päälle. Nuorena aikuisena hänelle on harrastuksistaan ollut paljon hyötyä ja iloa. Hän ensin opiskeli muotoilijaksi. Nyt hän aloitti Ope Art opinnot Savonlinnassa, taide- ja luokanopettajan tutkinnot. Opettajana hänellä tulee olemaan valtavasti iloa lapsuuden harrastuksistaan.

Vanhempien on löydettävä kultainen tasapaino leikin ja harrastusten suhteen. Porrastus on hyvä keino. Aloitetaan harrastus yksi kerrallaan, vaikka parin vuoden välein. Aivan joka päivä ei tarvitse harrastaa.

Leikkimiselle on annettava aikaa, koska lapsi oppii leikkiessään.

Lasten viikkokalenteria ei pidä aivan täyteen harrastuksilla tukita, muuten harrastamisesta tulee pakkopullaa ja suorittamista. Lapsen aikakäsitys on erilainen kuin aikuisen. Lapsi tarvitsee tyhjää aikaa ja tilaa olla. Aikuisesta joskus voi näyttää, että lapsi ei tee mitään tai tekee jotain hyödytöntä.

Kaikki muistavat oman lapsuutensa yksinäiset tyhjät tilat. Kuinka tärkeitä ne olivatkaan.

Muistan hyvin, kuinka kolme-neljä -vuotiaana istuskelin synnyinkotini Vanhalan (joka sijaitsi Haminan Pampyölissä Lalunmäellä) riihen takana kallionkumpareella. Kaivelin sammalta ja löysin vanhoja taottuja nauloja ja keräilin niitä pinoihin. Muistan kuuman kesäpäivän hajut, sammalen hajun, riihen tervan hajun. Kävyillä jaksoin leikkiä pitkiä toveja, lampaita, lehmiä ja karsinoita. Muurahaispesän touhua vasta hauska olikin seurailla. Ei siinä aikuista tarvittu.

- Lapsilla on oma elämänsä eikä heistä tarvitse tehdä jonkin alan erikoisosaajia. Meidän ei tarvitse toteuttaa omia unelmiamme lastemme kautta. Jos annamme lapsille mahdollisuuksia erilaisiin harrastuksiin ja kokeiluihin, voi olla, että sieltä löytyy mukava elämäntapa jonkin harrastuksen myötä.

Viisasta puhetta Jukka Laajarinteeltä.

Satua ja fantasiaa ei saa unohtaa.

Lapsille pitää kertoa satuja ja tarinoita. Ne ovat lasten elämänruokaa ja kasvualustaa. Mielikuvitusta pitää ruokkia.

Kesällä omat lapseni ovat aina saaneet elää kuin ellunkanat, silloin ei harrasteta yhtään mitään. Leikitään vaan, joko mökillä tai kotona.

Nykykoululaisilla on yksi paikka päivässä, jolloin he elävät vapaata, valvomatonta elämää: koulun jälkeiset muutamat tunnit ennen kuin vanhemmat tulevat päsmäämään ja sotkemaan lasten frendileikit. Olen monta kertaa miettinyt, ovatko presidentinrouva Koiviston lanseeraamat koulujen iltapäiväkerhot 1.-2. luokkalaisille ylipäätään tarpeellisia. Nyt se viimeinenkin päivittäinen lasten "vapaa mehuhetki" on tuhottu.

Lapsetkin ovat ihmisiä. Antaa heidän joskus olla.

Isi, pelaa mun kaa...

healingstory.org

(Kuva on kertakaikkiaan viehättävä. Isä opastaa tytärtään ja on innostunut. Aina ei tarvita linnanmäkiä tai elämysmaailmoja. Yhteinen aika ja tähtitaivas riittää.)

HS-STT 15.9.

Kysely: Nuoret haluavat lisää aikaa isän kanssa

Nuorista 70 prosenttia ei saa mielestään viettää riittävästi aikaa aikuisten kanssa, ilmenee Nuorten Akatemian kyselystä.

Valtaosa vastanneista haluaisi enemmän aikaa jonkun lähipiirinsä aikuisen kanssa. Eniten lisäaikaa haluttaisiin omilta vanhemmilta ja erityisesti isältä. Vastaajat mainitsivat myös tädit ja sedät sekä isovanhemmat.

Hoplaa...viiden lapsen isänä tunnen piston sydämessäni. Niin monta kertaa on minua kysytty pelaamaan vaikkapa shakkia, ja niin monta kertaa olen keksinyt jonkin verukkeen, jotta ei tarvitsisi. Aika usein röhnin miniläppärini kanssa ja sanon vain, että myöhemmin.

Lapset kasvavat nopeasti, jossain vaiheessa he eivät enää kysy isiään tai äitejään leikkeihin mukaan.

Myöhemmin, myöhemmin...

Vanhemmuus on viitseliäisyyttä ja vastuun ottamista.

Joskus tuntuu siltä, että itsenäistämme lapsemme liian varhain. Kyllä se isän syli kelpaa vielä kymmenvuotiaallekin lapselle, jos se syli on vain saatavilla.

Nuoret ovat monelle vain välttämätön paha. On aikuisia, jotka karttavat tai pelkäävät nuoria. Nuoriin on helppo kohdentaa vihansa.

Nuoretkin ovat joidenkin lapsia, jotka kaipaavat aikuista.