Luokanopettajan palkkapersliuku

20.8. Iltalehti

IL-jättiselvitys: Näissä ammateissa palkat ovat nousseet eniten 2010-luvulla

Kun Iltalehti selvitti yksityisen sektorin keskipalkkoja vuosilta 2010-2015, erityisesti kaksi asiaa sattuu silmään.

Ensinnäkin nuorimpien koululaisten opettajat ja lastentarhaopettajat vaikuttavat olevan hurjassa palkkakuopassa: keskipalkka oli viime vuonna vain 2 635 euroa - ja palkkakehitys vuosina 2010-2015 peräti 11,9 miinuksella.

Toinen silmään pistävä fakta löytyy toisesta ääripäästä. Suurimpien nousijoiden palkat ovat nousseet vertailun perusteella useita kymmeniä prosentteja.

Korkeimpana listalla ovat muun muassa hotellin- ja ravintolanjohtajat sekä erikoislääkärit.

Siitä huolimatta esiin nousee kysymys, miksi palkkaerot ovat näinkin suuret: useita kymmeniä prosentteja.

Hämmentävään tilastoharhaan on todennäköisesti selitys, muistuttaa opettajien - ja myös peruskoulun alakoulun opettajien ja lastentarhaopettajien - ammattijärjestön OAJ:n ekonomisti Mika Väisänen.

- Jos vertaa identtisessä työssä vuonna 2010 ja vuonna 2015 olleen henkilön palkan nousua, niin kyllä sellaisen henkilön palkka on noussut. Erot voivat johtua esimerkiksi vaihtuvuudesta eli on ollut esimerkiksi eläköitymisistä.

Kun töissä on vuonna 2010 ollut täydellä kokemuslisällä oleva eläköityvä opettaja, vuonna 2015 hänen tilalleen on saattanut tulla vastavalmistunut ja työnuraansa aloitteleva luokanopettaja.

- Siinä on aika iso palkkaero. Esimerkiksi tällainen rakenteellinen tekijä voi olla mahdollinen, Väisänen muistuttaa.

Palkkaleikkaukset näkyvät.

Luokanopettajien asema palkkavertailussa alkaa olla samanlainen kuin 1980-luvun alussa. 

Muistan hyvin, kun Hiekkaharjun koulun opettaja, aktiivinen ay-mies, Kalevi Lohikoski näytti meille opettajien 1970-luvun tilastoja. Nokkaan tuli joka vuosi eli palkkakehitys oli negatiivinen, kun muut ammattiryhmät saivat mojoaviakin palkankorotuksia. 

Tilanne eskaloitui vuoden 1984 opettajien lakkoon, jonka avulla kurottiin muiden ammattiryhmien palkkaetumatkaa kiinni. Saatiin se kuuluisa tonni lisää liksaa.

1990-luvun lamasta lähtien peruskoulua on kurjistettu vuosi vuodelta. Jostain syystä koulutuksen kurjistamisesta on tullut jonkinlainen yhteisesti sovittu agenda.

Suuri osa peruskoulun menoista on palkkamenoja, joten ei tarvitse olla mikään meedio tajutakseen, mistä ne säästöt on oikein otettu.

Vaikka Iltalehden palkkavertailu koskee yksityiskouluja, sama negatiivinen kehitys on nähty myös julkisella puolella. Palkka on voinut nousta symbolisella tasolla, mutta nousu on otettu pois karkealla kädellä. On leikattu tuntikehystä, vähennetty jako-, tuki- tai kerhotunteja.

OAJ:n ekonomisti Mika Väisäsen mukaan erot voivat johtua esimerkiksi vaihtuvuudesta eli on ollut esimerkiksi eläköitymisistä.

Eläköitymisen merkitys ei voi olla -11,9 prosentin luokkaa, sillä eläköitymistä on tapahtunut myös muissa ammattiryhmissä. Sitä suurta ikäluokkaa lähti eläkkeelle ammatista kuin ammatista.

Kyse ei ole pelkästään tilastoharhasta kuten Väisänen väittää.

Kyllä luokanopettajien suhteellinen palkka on oikeasti laskenut. Olemme oikeasti palkkakuopassa.

Täysinpalvelleen luokanopettajan palkkakehityksestä (Properuskoulu 28.5.2016)

Lastentarhan- ja luokanopettajat ovat opettajien paariaa. Jossain vaiheessa eskaloidutaan taas lakkoon.

Lisäys:

Niin, ja ne opettajilta pois otetut tunnit ovat aina pois myös lapsilta.

Täysinpalvelleen luokanopettajan palkkakehityksestä

Sain Kevalta eläkepäätökseni. 

Jokaisen opettajan kannattaa silloin tällöin piipahtaa Kevan sivuilla. Omiin tietoihin pääsee käsiksi esim. mobiilivarmenteella tai pankkitunnuksilla.

Laitoin tänne viimeisen kymmenen vuoden tiedot, koska asialla on jonkin verran yleistäkin merkitystä. Opettajien palkat eivät ole mitään valtionsalaisuuksia.

Kuten valistuneet lukijani huomaavat, voidaan sanoa, että palkkani ei ole kehittynyt mihinkään viimeisen kymmenen vuoden aikana. Saman asian on huomannut moni muukin opettaja palkkakuittejaan tuskastuneena katsellessaan. 

Pahimmat 1990-luvun lamapalkat eivät ikävä kyllä näy Kevan sivuilta. 

Palkan muutokset ovat olleet täysin kosmeettisia. 

Se mikä on annettu, on otettu saman tien toista tietä pois. Vuosittaiset heitot palkassani johtuu opetustuntimääristä, jotka ovat vaihdelleet vuosittain 25-27 viikkotuntia. Myös kerhotunnit ja muut erityiskorvaukset ovat vaikuttaneet palkkaani.

Olen toiseksi viimeinen peruskoulun opettajaikäluokka, joka pääsee eläkkeelle 60-vuotiaana. Tulen kyllä jatkamaan opettajan hommia silloin tällöin sijaisena, jos vain minut sijaiseksi huolitaan.

Eläke on tarkistettu hinta- ja palkkatasossa tapahtuneiden muutosten mukaan vuoden 2016 tasoon.

Vuosipalkka, ks. keskimmäinen sarake.

Eläkkeen karttuminen 1.1.2006 lukien, ks. oikea sarake.

Tulen saamaan vanhuuseläkettä 2506,36 euroa kuukaudessa.

Jyväskylän yliopiston taloustieteen professori Roope Uusitalo kirjoitti mielenkiintoisen Näkökulman: 

Kirkkaat Kansankynttilät (Suomen Kuvalehti 20.5.2016)

SK:n sivuilta ei voida kopioida tekstiä ja liittää tähän luettavaksi, kirjoitin oheen muutaman otteen Uusitalon kirjoituksesta.

Uusitalo on huolissaan suomalaisen peruskoulun kehityksestä niin kuin muutkin:

Suomalaisten yhdeksäsluokkalaisten oppimistulosten heikkeneminen on herättänyt huolta maailman parhaan koulun muuttumisesta keskinkertaiseksi. Oikeastaan kyse on vain pudotuksesta maailmanmestaruustasolta Euroopan parhaaksi, mutta silti ensi joulukuussa ilmestyviä seuraavia PISA-tuloksia odotetaan poikkeuksellisen hartaasti.

Uusitalo painottaa opettajien merkitystä oppimiselle:

Ehkä selitys suomalaisoppilaiden menestykselle ja mahdollisesti jopa sen laskulle on sittenkin yksinkertaisin mahdollinen. Koulujen tärkein resurssi on opettajat. Ilman hyviä opettajia on vaikea saada aikaan hyvää opetusta ja hyvää opetusta.

Uusitalo korostaa suomalaisten opettajien osaamista:

OECD mittaa aikuisväestön osaamista PIAAC-tutkimuksella.

Aivan erityisen hyvin PIAAC-tutkimuksessa pärjäävät suomalaiset opettajat. Stanfordin yliopiston professorin Eric Hannushekin mukaan Suomessa opettajat tulevat kykyjakauman yläpäästä, kun useimmissa maissa opettajat pärjäävät PIAAC-testissä suunnilleen yhtä hyvin kuin kunkin maan korkeakoulutettut keskinmäärin.

Uusitalo käsittelee myös opettajien palkkoja:

Selitys suomalaisopettajien erinomaisuudelle on kuitenkin vähemmän ruusuinen. Tulos ei johdu esimerkiksi opettajien palkoista. Suomalaisopettajat tienaavat enemmän kuin ruotsalaiskollegansa, joiden palkoista ollaan naapurimaassa huolissaan. OECD-maita koskevassa vertailussa suomalaisopettajien palkat ovat kuitenkin keskinmääräistä parempia. Osaamiseensa verrattuna suomalaisopettajat ovat pikemminkin alipalkattuja.

Pääosin olen Uusitalon kanssa monesta asiasta samaa mieltä.

On selvää, että opettajat ovat tärkein resurssi suomalaisoppilaiden menestykselle, mutta koulu ei ole muusta yhteiskunnasta erillinen yksikkö. Yhteiskunnan muutokset vaikuttavat elimellisesti kouluun, myös oppimistuloksiin. 

Suomessa on tehty merkittäviä koulutuspoliittisia muutoksia, jotka vaikuttavat suoraan oppimistuloksiin. 

Merkittävin muutos on ollut inkluusio, erityisoppilaiden siirtäminen normiluokkiin. Luokkiin ei ole tullut tukea, vrt. erityisopettajat ja koulunkäyntiavustajat. Luokan- ja aineenopettajat on jätetty yksin painimaan hyvin heterogeenisten ryhmien kanssa. On selvää, että silloin sekä opettamisen että oppimisen tasot laskevat. Varsinkin erityisoppilaiden suhteen voidaan syystä puhua julkisesta heitteillejätöstä.

Uusitalo vertaa suomalaisten opettajien palkkoja OECD:n keskiarvoon, missä ei ole mitään mieltä, koska OECD:ssa on sellaisia maita kuten Kreikka, Meksiko, Slovakia tai Viro. Suomalaisten opettajien palkkoja pitää tietenkin verrata vain Suomen verrokkimaiden palkkoihin, vrt. Pohjoismaat, Saksa, Alankomaat Ranska ja Englanti.

Silloin huomataan, että suomalaisten opettajien palkat eivät olekaan vertailukelpoisia. Vielä heikommat suomalaisten opettajien palkat ovat, jos niitä verrata eri maiden koulutusjärjestelmien menestyksiin.

Verrokkimaihin verrattuna suomalaisten luokanopettajien alkupalkat eivät ole häävit, mutta loppupalkoissa olemme selkeä hännänhuippu. Jos ajatellaan eri koulujärjestelmien paremmuutta, niin silloin suomalaisten opettajien palkat suorastaan hävettää:

Suomalaiset maikat ovat hännänhuippuja (Properuskoulu 20.2.2016) 

Säästökuumetta Lahdessa

Lahti-Saloranta M/26 talvisodassa

11.3. Yle

 

"Koulujen leikkaukset vain harjoittelua seuraaville säästötalkoille"

 

Lahden kaupungin toimialat etsivät kuumeisesti valtuuston edellyttämiä säästöjä. Lautakunnissa leikkauksista on tarkoitus keskustella alustavasti jo tällä viikolla. Säästökohteet tulevat konkretisoitumaan seuraavan kuukauden aikana.

 

Sivistystoimialajohtaja Maritta Vuorinen uskoo, että jokainen sivistystoimen palveluyksikkö joutuu säästämään, kun valtuusto kohdensi eilen sivistystoimialalle yli miljoonan euron leikkaukset.

 

- Budjetin mittakaavat ovat niin suuret, ettei mikään yksikkö pysty leikkauksilta välttymään. Tavoite on, että mahdollisimman vähän jouduttaisiin leikkaamaan lasten ja nuorten opetuksen puolelta. Viimeisten vuosien aikana on tehty paljon rakenteellisia muutoksia ja puututtu jopa opetuksen määriin, Vuorinen sanoo.

 

Lahden opettajien ammattiyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Mario Eklund kertoo, että tavoite tuntuu isolta, sillä säästöt on tarkoitus kasata pienistä puroista.

 

- Tuntuu, ettei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Suomen valtti on ollut se, että osaaminen on ollut tasaista. Heikommat jää aina vähemmälle. Tärkeintä olisi, että lapset saisivat koulutuksen, jolla velkoja sitten maksettaisiin. Tämän yhteiskunnan selkäranka on koulutuksessa, Eklund jatkaa.

 

- Opettajat ovat realistisia. He ymmärtävät, että jotakin on tehtävä. Tuskin lähdemme barrikadeille, vaan etsimme kestävää ratkaisua pienillä vahingoilla. Laatutasoa joudutaan pudottamaan, sanoo Lahden opettajien pääluottamusmies Hannu Lehto.

 

 

Mitäs sitte tehrään, ku se yhrestoista puro on veetty kuiviin?

 

Monessa kunnassa toimitaan jo lakisääteisyyden alarajoilla.

 

Kun opettajien palkkaleikkaukset on tehty, aletaan ketkuilla oppilashuollossa ja erityisopetuksessa. Ei palkata riittävästi oppilashuollon henkilökuntaa ja erityisoppilaita heitellään normiluokkiin ilman kunnon tukea. On kuntia, jotka rikkovat jopa lakia, laistetaan esim. oppilaiden säännölliset koululääkärin tarkastukset.

 

Kovin suurta mielikuvitusta ei vaadita, mitä tehdään, kun se yhdestoista puro on kuivunut.

 

1. Luovutaan valtion ryhmäkokoavustuksesta ja aletaan paisuttaa luokkakokoja niin, että luokkahuoneiden ovet paukkuu.

 

2. Tämän jälkeen voidaan ilman huolen häivää lomautella opettajia, kun ei enää ole pelkoa, että valtion avustukset peritään takaisin.

 

 

"Tavoite on, että mahdollisimman vähän jouduttaisiin leikkaamaan lasten ja nuorten opetuksen puolelta." (Yle 11.3.)

 

 

Enkeliporsas:

 

Sivistystoimialajohtaja Maritta Vuorisen toteamus on tyypillistä opetusalan säästöjargonia, jota kuntien ylimmät virkamiehet ja jotkut luottamusmiehetkin käyttävät.

 

Mielenkiintoista on, että kukaan ei enää puhu priorisoinnista yhtään mitään. Juustohöylä siivuttaa kuntalaisten kannalta oleellisia palveluja kuten peruskoulua tai terveydenhoitoa.

 

Priorisointi voisi merkitä sitä, että joidenkin toimialojen johtajien pallit alkavat heilua.

 

 

Tuhlaajapojan paluu (Iltalehti 14.3. Pauli Vahtera)

 

 

Enkeliporsas:

 

Kallis on silta, se siitä priorisoinnista. Mieluummin lopetetaan pari toimivaa koulua.

 

 

"Opettajat ovat realistisia. He ymmärtävät, että jotakin on tehtävä. Tuskin lähdemme barrikadeille, vaan etsimme kestävää ratkaisua pienillä vahingoilla." (Yle 11.3.

 

 

Enkeliporsas:

 

Jossain vaiheessa, kun on urakalla nostettu luokkakokoja ja opettajia lomautettu, on alettava miettiä myös epärealistista vaihtoehtoa, lakkoa. Päättäjät on pantava miettimään, mikä on tärkeää, mikä ei.

 

Paras paikka opettajien lakkoon on ylioppilaskirjoitusten aika, säpit kiinni lastentarhoista yliopistoihin.

 

Opettajat ovat olleet lakossa vain kerran, v. 1984.

Maikkojen mielenosoitus

 

Opettajat saivat lakon avulla hieman hilattua asemiaan hirvittävän 1970-luvun jälkeen. Muistan, kuinka järkyttynyt olin, kun kollegani Kalevi Lohikoski Hiekkaharjun koulusta näytti meille opettajien 1970-luvun palkkakäyriä. Alaspäin sojottivat kuin lehmänhännät, kun muilla palkansaajajärjestöillä meni hyvin.

 

Muistan myös onnistuneen lakon jälkeen, kuinka Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan johtaja Paavo J. Paavola televisiossa ääni väristen sanoi jotenkin näin, tämä otetaan vielä takaisin korkojen kera.

 

Kyllä otettiin.

Pullamanifesti

Tähän on tultu, koululounaalla oli tarjolla laskiaispullia, mutta opettajille niitä ei tarjottu. 

Ruokalassa oli lappu: 

VAIN LAPSILLE

Alkaa olla todella köyhää.

Oma elämänikin on köyhempää kuin ennen. 

Vaikka olen viime vuosina saanut muodollisia palkankorotuksia, palkkaa on tullut vähemmän kuin ennen. Mekanismi on hyvin yksinkertainen, kun palkankorotuksia tulee, leikataan tunteja pois. 

Monessa kunnassa lomautellaan opettajia. 

Olen miettinyt pitkään, että pitäisikö meidän, OAJ:n, luopua pullavoittoisesta politiikasta. 

Pitäisikö pikkuhiljaa väläytellä lakkoasetta niin, että tuntuu?

Rusinat on viety pullasta ajat sitten.