perjantai 14. maaliskuuta 2014

Säästökuumetta Lahdessa

Lahti-Saloranta M/26 talvisodassa
11.3. Yle
 
 
Lahden kaupungin toimialat etsivät kuumeisesti valtuuston edellyttämiä säästöjä. Lautakunnissa leikkauksista on tarkoitus keskustella alustavasti jo tällä viikolla. Säästökohteet tulevat konkretisoitumaan seuraavan kuukauden aikana.
 
Sivistystoimialajohtaja Maritta Vuorinen uskoo, että jokainen sivistystoimen palveluyksikkö joutuu säästämään, kun valtuusto kohdensi eilen sivistystoimialalle yli miljoonan euron leikkaukset.
 
- Budjetin mittakaavat ovat niin suuret, ettei mikään yksikkö pysty leikkauksilta välttymään. Tavoite on, että mahdollisimman vähän jouduttaisiin leikkaamaan lasten ja nuorten opetuksen puolelta. Viimeisten vuosien aikana on tehty paljon rakenteellisia muutoksia ja puututtu jopa opetuksen määriin, Vuorinen sanoo.
 
Lahden opettajien ammattiyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Mario Eklund kertoo, että tavoite tuntuu isolta, sillä säästöt on tarkoitus kasata pienistä puroista.
 
- Tuntuu, ettei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Suomen valtti on ollut se, että osaaminen on ollut tasaista. Heikommat jää aina vähemmälle. Tärkeintä olisi, että lapset saisivat koulutuksen, jolla velkoja sitten maksettaisiin. Tämän yhteiskunnan selkäranka on koulutuksessa, Eklund jatkaa.
 
- Opettajat ovat realistisia. He ymmärtävät, että jotakin on tehtävä. Tuskin lähdemme barrikadeille, vaan etsimme kestävää ratkaisua pienillä vahingoilla. Laatutasoa joudutaan pudottamaan, sanoo Lahden opettajien pääluottamusmies Hannu Lehto.
 
 
Mitäs sitte tehrään, ku se yhrestoista puro on veetty kuiviin?
 
Monessa kunnassa toimitaan jo lakisääteisyyden alarajoilla.
 
Kun opettajien palkkaleikkaukset on tehty, aletaan ketkuilla oppilashuollossa ja erityisopetuksessa. Ei palkata riittävästi oppilashuollon henkilökuntaa ja erityisoppilaita heitellään normiluokkiin ilman kunnon tukea. On kuntia, jotka rikkovat jopa lakia, laistetaan esim. oppilaiden säännölliset koululääkärin tarkastukset.
 
Kovin suurta mielikuvitusta ei vaadita, mitä tehdään, kun se yhdestoista puro on kuivunut.
 
1. Luovutaan valtion ryhmäkokoavustuksesta ja aletaan paisuttaa luokkakokoja niin, että luokkahuoneiden ovet paukkuu.
 
2. Tämän jälkeen voidaan ilman huolen häivää lomautella opettajia, kun ei enää ole pelkoa, että valtion avustukset peritään takaisin.
 
 
"Tavoite on, että mahdollisimman vähän jouduttaisiin leikkaamaan lasten ja nuorten opetuksen puolelta." (Yle 11.3.)
 
 
Enkeliporsas:
 
Sivistystoimialajohtaja Maritta Vuorisen toteamus on tyypillistä opetusalan säästöjargonia, jota kuntien ylimmät virkamiehet ja jotkut luottamusmiehetkin käyttävät.
 
Mielenkiintoista on, että kukaan ei enää puhu priorisoinnista yhtään mitään. Juustohöylä siivuttaa kuntalaisten kannalta oleellisia palveluja kuten peruskoulua tai terveydenhoitoa.
 
Priorisointi voisi merkitä sitä, että joidenkin toimialojen johtajien pallit alkavat heilua.
 
 
 
 
Enkeliporsas:
 
Kallis on silta, se siitä priorisoinnista. Mieluummin lopetetaan pari toimivaa koulua.
 
 
"Opettajat ovat realistisia. He ymmärtävät, että jotakin on tehtävä. Tuskin lähdemme barrikadeille, vaan etsimme kestävää ratkaisua pienillä vahingoilla." (Yle 11.3.
 
 
Enkeliporsas:
 
Jossain vaiheessa, kun on urakalla nostettu luokkakokoja ja opettajia lomautettu, on alettava miettiä myös epärealistista vaihtoehtoa, lakkoa. Päättäjät on pantava miettimään, mikä on tärkeää, mikä ei.
 
Paras paikka opettajien lakkoon on ylioppilaskirjoitusten aika, säpit kiinni lastentarhoista yliopistoihin.
 
Opettajat ovat olleet lakossa vain kerran, v. 1984.

 
Opettajat saivat lakon avulla hieman hilattua asemiaan hirvittävän 1970-luvun jälkeen. Muistan, kuinka järkyttynyt olin, kun kollegani Kalevi Lohikoski Hiekkaharjun koulusta näytti meille opettajien 1970-luvun palkkakäyriä. Alaspäin sojottivat kuin lehmänhännät, kun muilla palkansaajajärjestöillä meni hyvin.
 
Muistan myös onnistuneen lakon jälkeen, kuinka Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan johtaja Paavo J. Paavola televisiossa ääni väristen sanoi jotenkin näin, tämä otetaan vielä takaisin korkojen kera.
 
Kyllä otettiin.

2 kommenttia:

  1. Lakossa viimeksi vuonna -84. Ilmeisesti aihetta ei ole ollut...tai siis on ollut enemmän halua kompromisseihin kuin aiheita lakkoon. Paavolan sanoja mukaellen sanoisinkin: korkojen kanssa on annettu takaisin, se mikä on otettu.

    Nyt, kun kansantalous on jo menettänyt tulopohjansa, on enää myöhäistä vaatia juuri mitään. Maamme lähettää rahaa EU:n pankkikatastrofikassoihin, hidastaa tuottavan elinkeinotoiminnan ( vrt. esim. kaivostoiminnan torppaukset) maahan tuloa ja pitää yllä kuntatalouden tuhansia kukkasia veronkorotuksin. Yhtälö ei toimi.

    Itse satsaisinkin opetusrahojen jäännöserät nyt kaikkiin pienimpiin koululaisiin, eka- ja tokaluokkalaisiin, esikoululaisiin, heillä on eniten menetettävää. Jos on säästettävä, koska on säästettävä (vrt. mitä kirjoitin edellä), on pidettävä näpit irti edes pienimmistä. Myöskään erityisoppilaita ei saisi jättää heitteille. On huolehdittava että he saavat tukea niin pitkään kun sitä tarvitsevat erityisluokissa, eli erityisen hyvän tuen luokissa.

    Jrm, Hki

    VastaaPoista
  2. Lakossa oli minäkin, oikien lakkovahtina. Hankalaa on juuri tuö säästöjargonia. Kun olen oman kunnan valtuustossa tosi pitkään istunut, niin harmittaa se puhe jossa todetaan että säästöistä huolimatta säilytetään nykyinen palvalutaso...Säästöt jos ja kun ne ovat tarpeen pitäisi poliittisilla päätöksillä kohdistaa ja ottaa vastuu. Tosin meillä Sipoossa on säästetty koulutuksesta mahdollisimman vähän, kun se on tulevaisuudelta pois.

    VastaaPoista